Myös hyvä esiintymiskyky ja ehdottomasti hyvä sanallinen ulosanti tarvitaan. Nynneröistä ei politiikoiksi ole.
Nynneröissä voi kuitenkin olla loistavia ajattelijoita ja syvällisiä elämän ilmiöiden ymmärtäjiä. Toivottavasti heidän viisautensa jotenkin säteilee poliitikkoihinkin, vaikka he eivät itse poliitikoiksi kelpaa. Usein sitä ehtii ajatella paremmin kun ei tarvitse juosta koko ajan edustamassa ja sanan säilää heiluttelemassa. Kun on välillä varaa myös kyseenalaistaa oman puolueen ratkaisut kun ei tarvitse koko ajan olla niitä puolustelemassa ja vastapuolta arvostelemassa.
Työttömyyttä kokeneiden edustus eduskunnassa on harvinaisen heikko. Politiikassa pärjäävät suhdetoiminnan ja supliikin hallitsevat henkilöt, vaikkei asiaosaaminen aina ihan priimaa olisikaan, ja sellaiset usein pärjäävät työelämässäkin. Pelkään, että poliitikoiksi valikoituu ihmisiä, joilla on ollut monin tavoin suhteellisen edulliset lähtökohdat pärjätä, ja jotka tämän takia eivät näe, ettei kaikilla ole yhtä hyvin.
Muutenkin korkeimpiin poliittisiin tehtäviin saattaa päästä vähän turhankin samantapaisia tyyppejä, sillä he tapaavat hakeutua toistensa seuraan. Tästä saattaa aiheutua jonkinmoista systemaattista harhaa, jos esim. kuvitellaan, että kaikkia ihmisiä motivoivat samanlaiset tekijät kuin mitkä itseä motivoivat. Säädetään sitten vaikka lakisääteisiä kannustimia ja sanktioita sen mukaan, mikä itsensä saisi käyttäytymään toivotulla tavalla; ei kuitenkaan ole sanottu, että ne tavalliseen pulliaiseen tehoavat samoin.
Oppia voi hankkia muullakin tavoin kuin muodollisia tutkintoja suorittamatta, ja useimpien alojen korkeakoulututkinnotkaan eivät anna kummoisia eväitä yhteiskunnan ymmärtämiseen. Mietin vaikka tuota konepuuseppä-rehtori -tapausta listassa (jos en tietäisi kuka on kyseessä): Ensin on voitu hankkia ammatillinen koulutus, joka ajan duunariperheen vesalle on jo paljon; tehty töitä, edetty työnjohtotehtäviin, huomattu että tässä kykenee opastamaan muitakin, hankittu ammatillisen opettajan koulutus, opetettu vuosia, päästy rehtoriksi eli paikalle, jossa tosiaan jo joutuu miettimään koulutuskysymyksiä laajemminkin, ja solmimaan suhteita eri tahoille. Eikö se olisi ihan kelpo kokemustausta yhteisten asioiden hoitajalle, ministeriksi asti?
