No kaikil on ennakkoluulonsa, mutta yhden sanoisin: Mielenterveytens kanssa ongelmaisia ei tarvitse kuin ääreestäns harvoin pelätä -- ja meistä jokaisella taitaa olla jotakin klappia sillä kohdalla. Ei meistä kukaan ole ihan terve. Päivystäjän kokemus: Ketä vain joutuu joskus pelkäämään, mutta jos nyt diagnostiikan mukaan mennään, en juuri itse pelänny esimerkiksi työssä ollessani, kuin aineissa olevaa narkomaania. Ne kun ei ollenkaan hallinneet - koska olivat aineissa - sitä löivätkö esimerkiksi ihan yllättäen.
-----------------------------
Jokin muu ryhmä saattaa pelottaa, tai sellaista olla aihetta pelätäkin, kuin nimetysti mielenterveyspotilaita tai asiakkaita tai olkoot he mitä hyvänsä. Itse aloin oikeasti arastella lyriikkakoulutusryhmäämme sen jälkeen kun opettajamme vakuuttui siitä että minun kotitehtävärunossani nälvitään juuri häntä, ilkeillään, ollaan juuri häntä kohtaan sitä ja tätä --- eikä hän ollut käynyt mielessäni sitä tehtävää tehdessäni. Eihän minulla ole edes syytä! Pidin hänestä suuresti ja pahoitin mieleni.
Säikähdin huomatessani syksyllä, että ryhmässä on todella muutamia joilta menee runo ja sen kirjoittaja sekaisin. Osalta vielä sekin miksi kustantaja ei julkaissut juuri hänen kokoelmaansa --- ja kun koetin sanoa, etteihän se nyt voi olla maailmankaikkeuden suurin asia, itse en ainakaan ajattele niin, ei minua uskottu ja tämä on totta. Onko niin mahdoton uskoa et joku ei kenties tahtoisi niinkään julkasta mitään, kuin miettiä mikä oliosi sille askareelle sovelias paikka vastaisessa elämässä? Se olisi hyvä työn korvike, koska käy todella työstä! a jokinlainen "suorittamisen" pakkomielle täyttyy kun saa kirjan kannet kiinni, mutta - mutta - jos itse, siis ihan itse, on tyytymätön tuotteisiinsa, eikö saa asiallisesti tuumia, onko tämä oma juttu laisinkaan --- kauhea hälinä, kuin olisi sohinut kepillä ampiaispesää -- en edelleen käsitä miksi.
Minä pelkään toisinaan niin paljon sitä etten kuoltuani pääse Jumalan luo, että nämä maalliset jäävät ihan tipluiksi. Ehkä se pari kertaa lähellä kuolemaa teki minusta sellaisen.
Oletin että siellä käsiteltäisiin tekstin ansioita ja heikkouksia juuri tekstinä vaan ei --- mitä sinä tällä tarkoitat, miksi hyökkäät minua vastaan? Ja selitä siinä, ettet käsitä yhtään mitään. Miten niin hyökkään? Tietenkin lopuksi olisi ihan ookoo kysyä vaikka, mitä mahdoit ajatella kun kirjoitit tätä. Siihenkään ei minusta olisi pakko vastata. Itse voisin kyl selittä'ä jos joku tahtoisi tietää.
No, minusta on turhaa mennä sinne enää kiusaamaan itteään.
Aihe: Rasistisuus, vahemmistojen syrjinta ja ihmisviha (Luettu 2415 kertaa)