Olisiko noita käsitteitä hyvä hieman täsmentää? Jotakuta kannustetaan töykeästi tai ystävällisesti, ja tässä esitettiin ronskin= tylyn tavan etuja, siis hieman töykeän. Se sopii toisille, mutta ei aivan joka tilanteeseen, sanat samaten saatetaan sanoa tylysti tai ystävällisesti, ja äänenpainot sen viestin antavat, pystytkö sinä vai etkö. Ja mitä jäädä kuuntelemaan toisia loputtomiin? Lopulta täytyy päättää itse, pelkään, yhtä yksin on jokainen.
Pena esitti erään mallin tästä teemasta. Onko tuo mies joka pui nyrkkiä Jumalalle, itkee ja kiroaa, sitten herkkis vai ronskis? Pääasia kai on että hän luottaa siihen, että hänet ymmärretään oikein.
Useimmilla ihmisillä on kuin onkin tunteita ja he kykenevät toivoakseni ne näyttämään, elämään niiden kanssa ja luottamaan siihen että näin on suurimman osan kohdalla. Ei kansaa voi tuolla tavoin lajitella kahteen koriin, ihmiset.