Riitta-mummille lohduksi, että niin käy hyvin alttiisti, minusta kysyi Valkyyria 2 (silloin tunnettiin kutsumanimellä Kirppu 2) juhlallisesti äidiltään: Eikö se osaa päättää?
Sitten ei
osaa kunnolla mitään
mutta elämä on ollut rikas ja tuntee monta maailmaa! On nähny ja kuullu paljon!
Myyrälle lohduksi: Minä lopetin kirjottamisen vallan vähiksi ajoiksi kun kotikaupunki täytti 90v ja kaupungin kansakoululaisille järjestettiin kirjoituskilpailu. Minua se pienimpien sarjan aihe miellytti ja aine sattui onnistumaan siksi, mutta se oli myös hyvin henkilökohtainen, enhän minä erottanu sitä tavallisesta ainekirjotuksesta emme me kai tajunneet että mikään kilpailu on kyseessä. Se menestyi, mutta kun minä sanoin hyvin päättäväisesti että sitä ei saa lukea, niin minuako kukaan kuunteli.
Kauhenta oli loppupeleissä kun se luettiin ääneen koulun keskusradiosta, minun olis pitäny vielä itteni lukea, ehei, asialle pitä laittaa paras ystäväni. Minä itkin koko sen tunnin, minua riepoteltiin johkin johtajan kansliaan joka oli korkein sanktio, ja muistan vain että vapisin mitään en mitä se järeä äijä puhui... juttu vedettiin vielä kevätjuhlassa esille ja minun piti mennä koko koulun eteen kun palkinto annettiin siinä ja johtaja haukkui minun aiheuttaneen jotakin koko Haukkavuoren Kansakoululle. Aivan totta joka sana
Tuossahan oli kaikki mitä pieni koululainen ymmärsi rangaistavan teon seuraukseksi: Kutsu johtajan kansliaan, julkinen esille vetäminen, maininta kevätjuhlassa niinkuin käytöksenalennuksesta...
