Eräs meissä ihmisissä oleva ominaisuus on se, että meidät toisinaan valtaa ärsyyntymisen tunne.
Välillä nämä tunteet ovat voimakkaita, välillä heikompia. Jos ärsytystunne on voimakas, tällöin lienee parasta jakaa se jonkun kanssa.
Keskustelufoorumi on siihen eräs hyvä paikka. Jos ärsyyntyminen on lievää, ei sen tunteen kertominen mitenkään huono asia silloinkaa ole.
Itsekin usen olen kertoillut keskustelufoorumeilla asioista, jotka ovat minua ärsyttäneet ja näin tullee jatkossakin olemaan.
Seuraavaksi yritän analysoida ärsyyntymistä ja sen syitä.
Käytän tekstissäni käsitettä "suvaitsevaisuus". Minusta "suvaitsevaisuuden" voisi määritellä näin: "tosiasioiden hyväksyminen ja niiden syihin perehtymisellä".
Esim. oletetaan, että minulla olisi tuttava, joka liikkuu kaupungilla vain hyppimällä tasajalkaa. Hänellä olisi siihen omat syynsä ja perusteensa.
Suvaitsevaisuus näinollen tarkoittaisi sitä, että vaikka mielestäni hänen kävelytyylinsä on ehdottoman väärä ja mielestäni noin ei eri syistä pitäisi tai edes saisi kävellä, hyväksyisin tosiasiana sen, että hän kuitenkin kävelee näin ja samalla ottaisin myös selvää niistä syistä, miksi hän noin kävelee.
Suvaitsemattomuus siis näinollen olisi sitä, että en joko pysty hyväksymään tosiasioita ja en halua selvittää todellisia syitä itselleni vieraaseen käyttäytymiseen.
Väitän, että pohjimmiltaan ärsyyntymisemme siis johtuu meissä asuvasta suvaitsemattomuudesta. Ärsyynnyn asiaan, koska olen suvaitsematon asian suhteen.
Pohjimmiltaanhan ärsyyntymisessäni on kysymys siitä, että
- joku tekee jotain, joka sotii minun omaa maailmankuvaani tai totuttuja tapojani vastaan ja
- minä en voi tätä maailmankuvani (joskus jopa omantuntoni) vastaista toimintaa tai asiaa suvaita.
Asiat, joita suvaitsen, eivät minua ärsytä. Asiat, joita en suvaitse, ärsyttävät minua.
Esim. maailmankuvaani saatta kuulua se, että käsien ylös nostaminen, taputtaminen ja metelöiminen kuuluu urheilukilpailuihin ja erilaisiin muihin tapahtumiin, mutta uskonnollisiin tilanteisiin se ei kuulu. Sitten, kun olen jossain uskonnollisessa tilaisuudessa, jossa on ääntä ja kädet nousevat ja niitä taputetaan, koen ärsyyntymistä, koska en voi tuota toimintaa suvaita.
Jossain poliittisessa ryhmittymässä toistellaan jotain samaa hokemaa tuon tuostakin. Hokema kuuluu tuon ryhmän tapoihin ja se toistuva hokema jotenkin koetaan porukkaa yhdistävänä tekijänä. Kun minä ulkopuolisena tapaan tuon ryhmän edustajia, saatan ärsyyntyä tuon fraasin viljelystä, koska juuri tuon hokeman viljeleminen ei kuulu tapoihini ja näinollen en voi sitä suvaita ja siitä seuraa ärsyyntymisreaktio. Minulla on omat tapani ja pinttyneet hokemani, joita toistelen, koska ne ovat minulle kotoisia, tuttuja ja turvallisia.
Jos tutustuisin enemmän tuon minulle niin kummallisia tapoja ja fraaseja viljelevän ryhmän ajatusmaailmaan ja siihen logiikkaan, mihin heidän maailmankuvansa perustuu, ymmärtäisin paremmin heidän käyttätymistään. Oppisin ymmärtämään samalla heidän kieltään ja näinollen heidän käyttämänsä hokema-maailmakin alkaa tuntua loogisemmalta ja ymmärrettävämmältä, josta taasen seuraisi se, että monet ennen ärsyttäneet asiat eivät ärsytäkään niin paljoa, jos ollenkaan.
Alan ymmärtää, että tuon minulle ennen niin vieraan ryhmittymän ihmisten puhetta (heidän käyttämiään lauseita ja sanoja) pitääkin tulkita tämän ryhmän kulttuurin mukaan, ei niiden tulkintasääntöjen mukaan, joita minun ryhmässäni käytetään. Eli minun pitää pyrkiä löytämään sanojen ja fraasien takaa se, mitä niillä todella tarkoitetaan, eli oikea tulkinta.
Monet ärsyyntymisemme perustuvat suvaitsemattomuutemme lisäksi vielä väärinkäsityksiin (eli luulotteluun), koska luulemme "vastapuolen" tarkoittavan jotakin muuta, mitä hän todellisuudessa tarkoittaa.
Suvaitsemattomuutta löytyy kaikkialta. Esim. körttiläiset joskus suhtautuvat hyvin suvaitsemattomasti helluntalaisiin ja helluntalaiset suhtautuvat suvaitsemattomasti körttiläisiin.
Körttiläisillä ja viidesläisilläkin on keskinäisiä suvaitsemattomuusongelmia.
Väitän, että nämä suvaitsemattomuusongelmat tosiaankin voitaisiin poistaa sillä, että kaikki osapuolet tutustuisivat huolellisesti siihen logiikkaan, miten "vastapuoli" maailmankuvansa muodostaa eli rehellisellä tutustumisella siihen, mihin "vastapuoli" todellisuudessa uskoo ja miksi.
Kun minä itse määrittelen sen, mihin vastapuoli uskoo, olen kaikesta päätellen suvaitsematon.