Eikö tämä herra mahda olla maailman kaikkien aikojen ykkösosaaaja liedin saralla.
https://www.youtube.com/watch?v=qlxh_4wQnjg
Esitys oli juuri sitä mitä yritin kuvailla. Ääni ei tunkenut sen laulun läpi tai kuinka sanoisin. Hän kuunteli itseään, pianistia ja säveltäjää. Ei laahannut yhtään.
Mietin mitä Riitta-mummi kysyi. En osaa sanoa. Tuo " minä menen tunnepuoli edellä" jonka usein kirjoitat, jäi tällä kertaa avautumatta. Toisinaanhan kappale jota soittaa tarjoaa kauneutensa vasta kun tulee hieman tutummaksi, mutta sama koskee kuuntelua. Minulla se koskee aika useasti modernia musiikkia. En siitä ihan mitään ensikuulemalta irrota.
Toisaalta joihinkin hullaantuu ensikuulemalta eikä osaa selittää syytä. Musiikki vetoaa jokaiseen eli kyllä siihen mennään aina se tunnepuoli edellä, epävireisesti soitettu tai kömpelösti laulettu on vain jotakin jonka pakostakin huomaa, siis että tuossa taitaa jokin mennä hieman että korvaa raapii.
Ravelilla oli jokin sellainen johon jäin heti kuultuani ensi kerran ihan nalkkiin. Koetan etsiä sen. Erikoista on ettei se ole sellainen joka aivan tyypillisesti vetoaisi ainakaan minuun. Koetin anella sitä tutkintoon, koska en ainakaan ikinä kyllästyisi, mutta se olisi vaatinut eri fakin. Ei se mitään. Lauloin sitä hyvin paljon kunnes tuli muuta tilalle.
