Allerseelenin tarinasta pidin: Aseta pöydälle tuoksuvat resedat, esille viimeiset punaiset asterit, ja puhukaamme vielä rakkaudesta, niinkuin kerran kevään koittaessa! Tule luokseni, purista kättäni, en pelkää.
On yö, jona kuolleet vapautuvat haudoistaan. Odotan sinua, tule, tartu vielä käteeni, , tule ja puhu minulle rakkaudesta kuin puhuit kerran toukokuussa.
Nuo Straussit kannattaa kuunnella kyllä kaikki. Eräs, Die Nacht, on aivan valtava myös! Olen hyvin iloinen siitä että ne kuuluvat oikeastaan yksi toisensa jälkeen kurssien ohjelmistoihin vähintään, kaikki pitivät niistä.
