Sain äsken taisteluni ompelukoneen kanssa päättymään voittooni. Ikkunaverhot mökille, 6 kpl. siis 12 päärmettä, tulivat kuitenkin valmiiksi. Kaksi ja puoli tuntia se ottelu kesti.
Kangas on vanhaa damastikudottua melko paksua puuvillaa. Siksi paksua , että auringonpolte on hyvä saada peitettyä silloin kun on muutoinkin kuumaa. Leikattuna tällainen kangas rispaantuu helposti. Siksi siksakkasin päät ensin. Tosiian, ompelinkin 24 päätä.
Milloin katkesi ylälanka, milloin tuli pelkkää suhrua ennen kuin huomasin että neulan kärki olikin taittunut. Jo langan pujottaminen silmään omalla yhdellä näkevällä silmällä oli työlästä. Käytin suurennuslasia apuna. Välillä irroitin neulan ja pujotin langan ja sitten vasta kiinnitin se paikalleen.
Sitten irtosi paininjalka. Se ei pysynyt kiinni sormivoimillani. Löysin Matin sveitsinpihdit. Sain jalan paikalleen. Sitten loppui aluslanka . Piti puolata käsin kun systeeni on rikki.
Sitten piti vaihtaa päälilanka keltaiseksi. Sitä minulla oli vain niukasti joten ompelin nurjat puolet valkoisella.
Kärsivällisyyttä koeteltiin.
Kuitenkin kun voitin tuon koneen,ja sain viimeistelyt tehtyä ja verhot silitettyä, oli tulos kelvollinen. Minun tekemäkseni. Pari päivää, ja mökillä loistaa pilvipäivänäkin kullankeltaiset ikkunat.