Olen lueskellut kaikki Justinoksen artikkelit Uskojarukouksesta sekä melkoisen määrän hänen foorumikirjoituksiaan. Minua on kiinnostanut hänen mieltymisensä vanhan herännäisyyden "spiritualiteettiin".
körttiläisyys esiintyy toisaalta kovin inklusiivisena, mutta toisaalta puhutaan "ulkopuolelta" tulevista määrittelijöistä. Siihen nippuun minutkin näköjään pistetään.
Minun mielestäni et ole ulkopuolelta tuleva. Joku on ehkä niin saattanut arvella, koska monille herännäisyys on paitsi uskoa ja oppia myös
mentaliteettia: mielialoja, ilmaisutapoja jne. Olen itsekin ihmetellyt miten tässä yhteisen liikkeemme valtavirrassa tämä mentaliteetti tuntuu joskus kohoavan tärkeimmäksi liikkeen rajoja määrittäväksi tekijäksi. Tarkoitan vaikkapa tällaista ajatusta: "En ole ehdottoman varma siitä että Jumalaa ei olisi ja tykkään juoda kaljaa. Olen siis körtti(läinen)."
Missä vaiheessa minusta tulee körtti? Herättäjäjuhlilla olen käynyt kerran, seuroissa kai noin viitisentoista kertaa ja muutaman kerran olen suunikin avannut.
No niinkuin tiedät, nämä ovat vain käytänteitä. En usko että kukaan laskee Herättäjäjuhla- ja seurakäyntejä. Ainakin toivon ettei: viimeisen neljän vuoden ajalta minulla on noita vähemmän kuin Justinoksella tähän asti.
Minulle körttiläisyys on käytänteitä, oppia, tunnetta ja mentaliteettia. En osaa sanoa missä suhteessa noita kaikkia, mutta minulla mentaliteetti ja käytänteet eivät ainakaan korostu.
Kuitenkin kokemukseni on ollut, että seuroissa saatava hengellinen ravinto löytyy jostain ihan muualta kuin seurapuheista, joista monet kuulemani ovat mielestäni sisällöllisesti ihan vastakkaisia sille, mistä Siionin virret puhuvat.
Tämä oli juurikin se syy miksi minä lähdin etsimään hengenravintoa syvemmältä herännäisyyden mullista. Älkää nykypuhujat loukkaantuko! Arvostan kun puhutte, jatkakaa toki! Silloin harvoin kun seuroihin eksyn nautin tunnelmasta, istun silmät kiinni tai selaan Vanhaa Siionia. Puhujat eivät häiritse - elleivät nyt äidy ihan käsittämättömyyksiin.
Vilhelmi Malmivaaraa arvostan suuresti ja hänen postillaansa tulee silloin tällöin luettua. Viimeksi Aholansaaressa käydessä ostin sieltä taas nipun vanhaa hengellistä kirjallisuutta iltalukemistoksi - sellaista josta nykykörtit eivät ole taineet nimeltäkään kuulla: Arndtin Totisesta kristillisyydestä.
Wilhelmin saarnat, puheet ja virret ovat minullekin mittaamattoman tärkeitä. Arndtin mainitun kirjan ilmoitan aina kysyttäessä lempikirjakseni!
Mutta mikä siis sen ulkopuolisuuden määrittää? Herättäjä-yhdistyksen jäsenkirjako?
Kokemukseni on yksiselitteisesti, että
ei. Jäsenyysasia ei tule koskaan missään esille - paitsi jos haluaa joitain jäsenalennuksia jossain tai äänestää päätoimikunnan vaalissa Herättäjäjuhlilla.
Esität tärkeitä kysymyksiä, Justinos! Pelkään vain, että huonot kokemukset nykyherännäisyyden valtavirran parissa ovat saaneet sinut luulemaan että se on liikkeen koko kuva. Tämä foorumi, joka nyt on toiminut vuoden, on vain lisännyt minun vakuuttuneisuuttani siitä, että liikkeemme on mitä monimuotoisin. Itse tunnen olevani marginaalissa, mutta silti edustavani ihan aitoa herännäisyyttä. Niin tuntee liikkeen valtavirtakin, ja toivotan heille siunausta valitsemallaan tiellä. Minulla on toisenlaiset polut, mutta ne eivät ole välttämättä yhtään kapeammat.
Äänestys
