Tämä sopii meille (siis minulle) pultsareille kuin nyrkki silmään. Ajattelin kirjoittaa lyhyesti elämästäni otsikolla "Elämäni puliukkona", mutta jätän nyt kuitenkin myöhempään.
http://www.youtube.com/watch?v=SpjESEykWe8
Totta puhuen, aina kun kuulen tämän kappaleen, niin välittömästi tulee mieleen toinen enoni. Hän ei sodan jälkeen enää koskaan sopeutunut siviilielämään. Hän oli vähän aikaa rajavartiostossa, mutta joutui sieltäkin ilmeisesti pois. Sen jälkeen hän oli ollut täysin kateissa ja toinen enoni oli alkanut etsimään häntä ja saanut vihiä, että Onni on Helsingissä jollain rakennustyömaalla. Toinen eno oli mennyt etsimään ja kyselemällä löytänyt jostain parakista hänen punkkansa, jossa oli ollut veren tahrima lakana. Sitten tätini otti Onnin hoiviinsa ja he asuivat kahdestaan. Kävin joskus katsomassa heitä ja Onnilla oli aina sama päivärutiini; aamulla lähikuppilan avauduttua siellä muutama kalja, sitten lähikaupasta lisää kaljaa ja kotiin. Muistan, kun hän istui sitten keittiön pöydän ääressä lukemassa; pöydällä oli kaljaa ja tupakkavehkeet. Onni oli kova lukemaan.
Lopulta hän meni niin huonoon kuntoon ettei enää kyennyt juomaan ja joutui sairaalaan, jossa kuoli. Onni piti kovasti lapsista ja nuorista ja antoi minullekin aina rahaa.
