Hei kiva, Satman! Dostojevski on koko lailla eksistentialisti, joku laskeekin sellaiseksi hänet. Mitja kai kokee pelkästä vihasta niin suurta syyllisyyttä, ettei oikein ymmärrä ettei ajatus isää tappanut. Jollakin tavoin hän vetoaa, tuollaisiahan ihmiset usein ovat, ja kun eilen mietin näitä, saa veljeksistä kuin summan ihmisen ajattelulle ja toiminnallekin. Kukaan ei yksin edusta kaikkea mitä yhdestä löytyy. Minusta se on filmatisoitu aika lailla hyvin. Pidän siitä että näyttelijät ovat "itsensä näköisiä" ja ilmeet puhuvat.
Siinä on suuri mies kirjantekijäksi ja ajattelijaksi.