Uskon määrää ja laatua ei saisi kyseenalaistaa, mutta eikö körtitkin samoin tehnyt sille tienarille?
Tähän haluaisin vielä sanoa, että itse en ainakaan haluaisi olla kyseenalaistamassa kenenkään uskon määrää tai laatua, sillä eihän se meidän kristittyjen tehtävä ole.
Kaikki me olemme syntisiä ja sairaita. Siitä Raamattukin todistaa. Mutta heikosti menee jos Jumalan nimeen rupeamme luettelemaan ja nimeämään toistemme syntejä.
tienes on kastettu... vai onko?
Kristittyksi tulemme kasteessa. Siksi ei tarvitse kaikkia kastettuja erikseen nimetä kristityiksi. Muuta vanhurskautukseen kurkottavaa tekoa eivät ihmiset voi tehdä kuin kastaa toisiaan kuten Jeesus kehotti.
Eikä kai körttiläisten paljon puhuttu suvaitsevaisuuskaan tarkoita sitä, että kaikki ihmisen tekemä sallitaantaan. Epäkohtelias ja sopimaton foorumikäyttäytyminen on eri asia kuin vastakkaisista näkemyksistä keskusteleminen asiallisesti.
Kun kirkollisissa piireissä keskustellaan suvaitsevaisuudesta niputetaan liian usein asioita turhaan toisiinsa. Aivan kuin kirkossamme vaikuttaisi vain kaksi äärimmäistä ääripäätä. Onko ihmisen sitouduttava joko kaiken lihallisen, kehollisen ja eläimellisen suvaitsevaan kammottavaan liberaalisiipeen tai kaiken inhimillisen, älyllisen ja tulkinnaillisuuden kieltävään taantumukselliseen konservatiivisiipeen?
Tuleeko koskaan aikaa, jolloin olisimme yhtenäinen joukko veljiä ja sisaria, jotka näkisivät toistensa erilaiset näkemykset rikkautena ja
saman yhteisen uskon uskon eri näkökulmina?
Voimmeko koskaan nousta yhteen ääneen tunnustamaan
yhteisen uskontunnustuksemme sanoilla uskoamme tunnistaen omista teoistamme ja eriävistä kannoistamme huolimatta Jumalan yhdeksi ja samaksi, muuttumattomaksi?