Pelastusvarmuus

[Leena]

Tämä 


356 VARMANA LAULAA HERRASTA SAAN
1. Varmana laulaa Herrasta saan, / joka on suuri rakkaudessaan. / Hän minut osti kuolemallaan, / periä taivaan kerran mä saan. / :,:Tämä on laulu sydämeni, / ylistän Herraa ikuisesti.:,:

2. Lahjan sain kalliin, täydellisen, / syytä on olla onnellinen. / Enkelten laulu soi yli maan, / Herraani kiitän rakkaudestaan. / :,:Tämä on laulu sydämeni, / ylistän Herraa ikuisesti.:,:

3. Lepään ja nautin, katsella saan / Vapahtajaani, rakkauttaan. / Matkani jatkuu taivasta päin, / saaliiksi Herran hyvyyden jäin. / :,:Tämä on laulu sydämeni, / ylistän Herraa ikuisesti.:,:

Laulun tekijätiedot:
Melodia: Phoebe Palmer Knapp 1873
Teksti: Fanny Jane Crosby 1873
Suomentaja: säk. 3 Lauri Thurén
Uudistaja: Lauri Thurén
Siionin kanteleeseen tulovuosi: 1999
Tekstin säk. 3 © Sley-Media Oy

Minun suosikkini kyseisssä kirjassa on

117 SUN SILMÄIS ETEEN, JEESUS
1. Sun silmäis eteen, Jeesus, / nyt saavun kurja ihminen, / tuon velkani ja köyhyyden / sun silmäis eteen, Jeesus.

2. Sun silmäis eteen, Jeesus, / jään painaessa syntien / ja toivon, katson kaivaten / silmiisi helliin, Jeesus.

3. Sun silmäis nähden, Jeesus, / mä rikoin käskyt Jumalan, / tein syntiä, sen tunnustan, / sun silmäis nähden, Jeesus.

4. Silmiisi katson, Jeesus. / Jo tuomioni kuulla sain, / vaan sittenkin mä katson vain / silmiisi helliin, Jeesus.

Laulun tekijätiedot:
Melodia: Huugo Nyberg 1903
Teksti: Lars Stenbäck 1839
Suomentaja: 1881, U Lauri Thurén
Siionin kanteleeseen tulovuosi: 1881

Opin sanat hiukan toisin ja SK on vanhempi.

" Varmana laulaa herrasta saan, joka on suuri kunniassaan
hän minut osti kuolemallaan, periä taivaan kerran mä saan.
Tämä on laulu sydämeni, ylistän herraa ainaisesti ( kerto).

Lahjan oon saanut täydellisen, syytä on olla nyt iloinen,
enkelten kanssa yhtyä saan kiittämään häntä rakkaudestaan

Kert.

Matkani jatkuu taivaasehen, siitä myös olen onnellinen,
Kerran kun nähdä saan määränpään, voin vielä laulaa hyvyydestään

Kert.

Onpa sitä muutettu!  Ei tosin ajatusta. No, joku on noin satavarma.

" Silmäisi eteen, Jeesus" tunnen hiukka erilaisin sanoin, onko tuo uusittu versio?

Viimeinen säk.

Silmiisi katson, Jeesus, jos tuomionkin kuulisin
Katsoisin hyljättynäkin  silmiisi helliin, Jeesus.   

Tuon hylkäämisenhän tiedän joidenkin herättäneen kysymyksiä ja ahdistuneisuutta, eli ainakin itselleni tieto kirjoittamisen kontekstista eli missä, milloin, mihin keskusteluun liittyen paljon selkiytti tilannetta.

[Leena]

Lisään vielä, että et kirjoita "kauhealla paatoksella" etkä tuputtaen vaan koen kirjoituksesi pohdinnoiksi, useimmiten.
Ja siksi ne kiinnostavat.
Tuli tuo asia mieleeni vielä.

Kiitos ja syvältä sydämestä, en muista milloin minulle olisi sanottu jotain noin tosi ystävällistä, ilahduttavaa ja kannustavaa. Viisveisaajalle samoin kiitokset, hän kirjoitti samaan tapaan.

[PekkaV]

   Päättävässä asemassa oleva joutuu tekemään päätöksiä ihmisen yli. Siksi hän tuntee syyllisyyttä. Päättömässä asemassa oleva tekee päätöksiä itsensä yli. Siksi hän meinaa hukkua ja tarvitsee pelastajaa. Kun pelastettu kysyy toiselta tämän pelastusvarmuudesta, hän testaa varmuutensa kestävyyttä.

[karjalaisenkyösti]

Kun katkeruus saa joltain osin ihmisestä vallan, se tekee ihmisestä sätkynuken ja laittaa ihmisen heittämään lapsen pesuveden mukana pois.

Ymmärtääkseni Paavon aikoihin peladtusvarmuudesta oltiin sitä mieltä, että kristityn tulee sitä rukoilla itselleen, mutta sen puuttuminen ei kadota ihmistä, koska pelastus on Jeesuksessa. Näin ainakin Jonas Lagus opetti.
Pelastusvarmuuden puuttumisella ei pidä kehuskella.

Pelastusvarmuutta ihmisellä, joka ei kuulu Jeesukselle, kutsuttiin luulouskoksi.

[Riitta-mummi]

Opettaessaan rukoilemisesta Lauri Maarala , kuten useat muutkin hyvät opettajat neuvovat olematta turhan monisanainen. Kun rukoilee, riittä huokaus; Auta ! Pelasta !
Tässä toivossa minä elän. Herra antaa mitä minun osalleni kuuluu, varma en uskalla olla.
Katkera en ole. Jos olin, se kuului yksityiselämään, ja se on ollutta ja mennyttä, rukouksia kuulevan Jumalan avulla.

[Pena]

Pelastusvarmuutta ihmisellä, joka ei kuulu Jeesukselle, kutsuttiin luulouskoksi.

Tämäntapaiseen viittasin, kun sanoin heränneiden olevan varmoja Jeesuksesta, mutta ei välttämättä itsestään.

[seppos]

" Silmäisi eteen, Jeesus" tunnen hiukka erilaisin sanoin, onko tuo uusittu versio?

Viimeinen säk.

Silmiisi katson, Jeesus, jos tuomionkin kuulisin
Katsoisin hyljättynäkin  silmiisi helliin, Jeesus.   

Tuon hylkäämisenhän tiedän joidenkin herättäneen kysymyksiä ja ahdistuneisuutta, eli ainakin itselleni tieto kirjoittamisen kontekstista eli missä, milloin, mihin keskusteluun liittyen paljon selkiytti tilannetta.

Siionin Kanteleen suomennos on vanhempi kuin Siionin virsien suomenos. Virsi on kirjoitettu vastustukseski pelastusvarmuudelle, siitä tuo loppu.

[malla]

Kiitos itsellesi, Leena. 

[Leena]

Siionin Kanteleen suomennos on vanhempi kuin Siionin virsien suomenos. Virsi on kirjoitettu vastustukseski pelastusvarmuudelle, siitä tuo loppu.

Juu, muistan. Itse asiassa se olit sinä, joka aikaa sitten mainitsi tuosta ja olin kiitollinen! 

Myöhemmin mietiskelin juuri tuota Roseniusta ja niitä Histan häitä. Pukeutumiskoodista alkaen. Roseniuksen korukirjailtu takki ja kiharat hiukset,  tosin luonnolliset joita ei suoraksi saanutkaan,  olivat omiaan ärsyttämään. Kuten myös. Sopiko nyt häihin saapastella pieksuissa kotikutoisessa harmaassa puvussa. Oliko tuo suorastaan synti, korea asu. Oliko tuo jo loukkaus ettei viitsi juhlaa kunnioittaa olkoon arjessaan miten on ja siis huomaavaisuuden puutteessansa synti.

Sitä minä mietin lähtikö juttu liikkeelle tarpeesta julistaa että kuuntele sinä ihminen näin se on, molemmin puolinhan virttä värkättiin, vai kiukukstumisen höystämänä, molemmin puolin 

Minkähänlaisia virsiä olisi värkätty jos olisi päästy semmoisesta kuin lihan käsivarsi?  Rohkeneeko kysyäkään.

[Leena]

Kun katkeruus saa joltain osin ihmisestä vallan, se tekee ihmisestä sätkynuken ja laittaa ihmisen heittämään lapsen pesuveden mukana pois.

Ymmärtääkseni Paavon aikoihin peladtusvarmuudesta oltiin sitä mieltä, että kristityn tulee sitä rukoilla itselleen, mutta sen puuttuminen ei kadota ihmistä, koska pelastus on Jeesuksessa. Näin ainakin Jonas Lagus opetti.
Pelastusvarmuuden puuttumisella ei pidä kehuskella.

Pelastusvarmuutta ihmisellä, joka ei kuulu Jeesukselle, kutsuttiin luulouskoksi.

Kiitos kun kirjoitit selkeäsanaisesti saman kuin yritin. 

Tuo on aika kauheaa tuokin että yrittää tiristää itsestään henkeä ja tuntemusta koska " Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa" ja hätääntyyhän siinä perin pohjin. Mikäs Jumalan lapsi minä olen?

Tuossa jälleen mietin tunteen ylivaltaa ylitse tiedon. Jumala tietää. Ei minun tarvitse. Ei siten, että tietäminen muuttuukin kokemisen vaatimukseksi.  Tietämisestä tulee taakka nopeasti jos se vaaditaan ja vaihdetaan tunneperäiseksi kokemukseksi.

Mutta ei se kerskuminen mitään edusta.

Joku kysyi siitä " halvasta armosta" ja tuosta  löytyi myös tilaisuus tulkata se körtti-ilmaisuksi. Se on sama asia kuin tuo luulousko.

[Leena]

   Päättävässä asemassa oleva joutuu tekemään päätöksiä ihmisen yli. Siksi hän tuntee syyllisyyttä. Päättömässä asemassa oleva tekee päätöksiä itsensä yli. Siksi hän meinaa hukkua ja tarvitsee pelastajaa. Kun pelastettu kysyy toiselta tämän pelastusvarmuudesta, hän testaa varmuutensa kestävyyttä.

Anteeksi kamalasti mutta en ymmärtänyt tästä mitään. Ei päätöksestä automaattisesti mitään syyllisyyttä seuraa. Silloin kyllä jos päätös osoittautuu vääräksi. Ensimmäisenä erikoistumisvuonna meille pidettiin luento, yksi viikkoluennoista, käsitellen vain anteeksipyytämistä. Syyllisyys on terve tunne, se ajaa meitä kohti erehdyksen korjaamista jos kuuntelemme sitä. Jokainen päätyää jossakin asiassa toisen yli, kukin on päättämätön.
 
Olen mietiskellyt tätä ja sitä, kuinka raskas on sen ihmisen taakka joka julisti minulle, ettei ikinä erehdy eikä tee virhettä.  Hyvä tavaton, kun väännän rautalangasta, vasta korjaamatta jätetty virhe on virhe!

Katkeruutta meissä on jokaisessa. Me petymme toiseen, ja kenties vielä vaikeampaa, itseemme.  On katkeruutta, on kärsimättömyyttä,  kiivautta, kateutta, me osaamme kyllä kerskua, pöyhkeillä, me etsimme omaamme, me iloitsemme vääryyden tapahtuessa kostonhimossamme, me emme kestä mitään, emme kärsi mitään, emme usko toisistamne mitään hyvää, emme peitä toisen onnettomuutta. Mekö peittäisimme syntien paljouden?

Ei suotta sanota, ei, että meillä on kilvoittelu omaa itsekästä luontoamme vastaan, sitä mitä nimitetään lihaksi, kuten maailmaa ja paholaista itseään.  Tämä on minulle opetettu noin viisitoista vuotta sitten, alkaisinko vähin erin ymmärtääkin? 

[Pena]

Kun pelastettu kysyy toiselta tämän pelastusvarmuudesta, hän testaa varmuutensa kestävyyttä.

Tämän minä kuitenkin ymmärsin. Testaamisen lisäksi hän saattaa jopa pönkittää omaa horjuvaa varmuuttaan.

[karjalaisenkyösti]

Ne, jotka viidesläisyydessä ja helluntalaisissa ovat kristittyjä (en tiedä, paljonko heitä on), ovat pohjimmiltaan läpeensä turmeltuneita. Tämä turmeltuneisuus heijastuu moniin eri tilanteisiin.
Oma porukka ei omiensa keskellä tätä useinkaan näe, ulkopuoliset näkevät.

Sama koskee körttiläisiäkin. Ne, jotka tässä piirissä ovat heränneitä, eli kristittyjä (en tiedä, paljonko heitä on), ovat tuon saman kirouksen vallassa.

Puolin ja toisin naapuriryhmän tavat voivat olla kuin punainen vaate.
Ongelmallista on, että nämä tavat välillä ikäänkuin hengellistetään, vaikka kyseessä ei ole edes mikään hengellinen asia.
Joku rukoillessaan nostaa kädet ylös ja toinen loukkaantuu.
Joku taasen jättää kädet alas ja taas joku loukkaantui.
Ja tuo käsien asento ei tainnut olla kuitenkaan mikään hengellinen asia, vaikka molemmat niin kuvittelevat.
(Tämä käsijuttu oli vain puutteellinen esimerkki, jolla yritän saada ajatukseni ymmärrettävämpään muotoon).

Toki rehellisyys on tavoiteltava asia. Ihminen voi rehellisesti tunnustaa, että hän suunnattomasti ärsyyntyy punaisesta autosta, jossa vielä on etuoven kohdalla lommoja ja että ainut oikea väri autolle on tumman sininen. On kuitenkin viisautta samaan hengenvetoon tunnustaa, että tämä mieltymys johtuu omasta rajoittuneisuudestani, ei siitä, että jotenkin olisin muita enemmän Jumalan asialla tämän mielipiteeni ansiosta.
Auton pellit ovat kuitenkin toisarvoisia asioita, vain sillä on loppuviimeeksi väliä, että onko auton Rakentaja laittanut moottorin autoon, vai onko auto ilman moottoria.

Jumala ei välttämättä ole ollenkaan samaa mieltä kanssani monestakaan asiasta. Jumala ehkä ajattelee, että yhtä puuttellinen on tuo sininen ulkokuori, kuin punainenkin.

[Pena]

Vain omassa porukassa liikkuminen johtaa tuollaiseen. Olen kuullut, että vanhanmallisessa lähetystyössä, joka perustui ns lähetysasemiin, ilmiö saattoi saada yllättäviäkin muotoja. Etäällä toisistaan olevat työyhteisöt kehittivät joskus omia tapojaan, jotka saattoivat olla outoja asemalta toiselle siirtyville. Niinpä sitten epäiltiin jopa tulijan uskonkin aitoutta vaikkapa sillä perusteella, ettei hän osallistunut auringon noustessa yhteiseen polvirukoukseen eikä kammannut hiuksiaan nutturalle (esimerkit sepitettyjä).

[Riitta-mummi]

Minä tuumailen, että ihmiset valikoituvat, jos saavat itse valita, eri seurakuntiin sielunrakenteensa perusteella.

Romanit, nuo suuret lapset, ovat tunteellisia ja laulavat mielellään tangoa ym. hempeää.  Heitä on etupäässä helluntailaisissa.

Tällaiset karummat luonteet viihtyvät siioninvirsiseuroissa joissa ei kysellä, vaan kuunnellaan ja veisataan mollivoittoisesti.

Näen eroja jopa Kansanlähetyksen ja Kansan Raamattuseuran ' tyypeissä'.

Näin on tarkoitettu, ja näin on hyvä. Silloin vain, jos on ' hengenhaavoja' ja tullaan tuputtamaan tulevat esiin nämä eroavuudet. Kristus, Pelastajamme on yhteinen.