Kirjoittaja Aihe: korrepetiittorin kertomus - osa 1  (Luettu 18569 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8334
Vs: korrepetiittorin kertomus - osa 1
« Vastaus #15 : 08.04.16 - klo:19:50 »
Tulin temppelikuoroon vuonna 2005. Mendelssohnin Lauda Sion oli ensimmäinen teos, jossa olin mukana.

Miksi tätä muuten kirjoitan? - No, kun minä olen niin kuin Sinuhe Senmutin poika, sillä itseni tähden tätä kirjoitan.

Ollaankohan me sitten sukua?
Minäkin yli puoliksi kirjoittelen myös itseni tähren kirjoitan :)
Ja körttibariin kolmen tähden :)

Kaikessa elämässä on se sitten työtä, kuorolaulua tai seurakuntaelämää vai mitä tahansa, niin tulee aina valtapeliä ja muuta selkään puukottelua ja ties mitä.

Sen takia olen tykästynyt herännäisyyteen, kun on ainakin painotus pieneksi tulemisessa.
Tik toc.

Poissa maisakai

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 760
Vs: korrepetiittorin kertomus - osa 1
« Vastaus #16 : 09.04.16 - klo:23:29 »
Joku ketjun nosti, niin tulin lukeneeksi...

Yksipuolinen ihastuminen voi toisesta tuntua todella kiusalliselta. Varsinkin jos ei riitä, että kertoo, ettei omasta puolestaan tunne samoin. Jos sellaiseen tilanteeseen joutuu, kannattaa hyväksyä jatko 'hyvänpäiväntuttuina' - muuten toinen joutuu tekemään asian selväksi kovemmin konstein ja katkaisemaan yhteyden kokonaan. 
Kurjaa on olla yksipuolisesti ihastunut tai rakastunut, mutta niin elämässä joskus käy.  Silloin on vain hyväksyttävä tilanne ja katseltava ympärilleen siinä toivossa, että löytyisi joku toinen, joka voisi vastata tunteisiin. Toivottavasti autiudellekin tulee niin käymään. 

Poissa autius

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 52
Vs: korrepetiittorin kertomus - apologia
« Vastaus #17 : 25.04.16 - klo:08:44 »
Joku ketjun nosti, niin tulin lukeneeksi...

 - muuten toinen joutuu tekemään asian selväksi kovemmin konstein ja katkaisemaan yhteyden kokonaan. 
 

http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4093.msg176510#msg176510
Minä tiedän lunastajani elävän.

(Durch dein Gefängnis Gottes Sohn ist uns die Freiheit kommen...)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: korrepetiittorin kertomus - osa 1
« Vastaus #18 : 25.04.16 - klo:09:18 »
Kurjaa on olla yksipuolisesti ihastunut tai rakastunut, mutta niin elämässä joskus käy.

Tuo on totta. Tässä tarinassa on toinen, vielä kurjempi puoli. Hengellinen yhteisö on ottanut oikeudekseen puuttua kahden ihmisen väliseen asiaan ja aiheuttaa toiselle heistä kärsimystä.

Poissa autius

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 52
Vs: korrepetiittorin kertomus - lehtikirjoitus
« Vastaus #19 : 25.04.16 - klo:09:29 »
Paikallinen uskonnollinen johtaja on kieltänyt minua osallistumasta yhteisön toimintaan.
Ne yhteisön jäsenet, jotka kuuluivat lahkoon, eivät puhuneet minulle. Minulla oli lupa vain sanoa "hei". Tähän tervehdykseen vastattiin.
Kun lähestyin ihmistä, jota rakastin, minut ajettiin pois yhteisöstä. Annoin hänelle lahjaksi toimittamani lehden ja suklaakonvehtirasian. Tätä pidettiin pahana.
Minun annettiin ymmärtää, etten saanut ilmaista tunteitani rakastamaani ihmistä kohtaan. Hän sanoi sen olevan yksityisasia mutta kertoi itse asiasta uskonnolliselle johtajalle. Tämä uhkasi minua oikeustoimilla.
Kaikki ystävyyden tai rakkauden osoitukset eivät ole ahdistelua. Sosiaalinen eristäminen ja lähi-ihmissuhteiden kontrolli ovat vakavaa henkistä ja hengellistä väkivaltaa. Arvaatteko, missä maassa tämä tapahtui?
Kirkko, joka kieltää rakastamasta, ei ole Kristuksen kirkko.

(post scriptum tekisi mieli lisätä: QED.)

(Tämä kirjoitus kävi kommentoitavana maakuntalehden päätöimittajalla ja UUT:ssa.)
Minä tiedän lunastajani elävän.

(Durch dein Gefängnis Gottes Sohn ist uns die Freiheit kommen...)