Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVI

[Pena]

Löysin vanhojen kirjojen nurkasta lapsuudestani tutun Iris Kähärin Titi-Lalli ja Rukkanen. Kirja kertoo orvoksi jääneestä Pelimanni-Akustin pojasta, joka löytää seurakseen isänsä rikkinäisen Rukkasen.

- Onkohan isäsi antanut sinulle opetusta, poika?
- Miten sen tietää, Rukkanen?
- Siitä sen tietää esimerkiksi, että jos toinen tietää Jaakopin pojat esimerkiksi. Maailmassa ei menensty, jos ei tiedä Jaakopin poikia, sanoi Rukkanen.
- Koeta Rukkanen, menestynkö minä, sanoi Titi-Lalli.
- Mitkä ovat Jaakopin pojat, Titi-Lalli?
- Ruupensiimeon Leevijuuta Naahankassar, sanoi Titi-Lalli.
- Vai Naahankassar! Nyt mennään teille ja tartutaan härkää sarvista, sanoi Rukkanen tarmokkaasti.
- En minä!

[PekkaV]

 Oletpa kovaa tekstiä osannut lukea, ja vielä suomenkielellä! 

Kiitos! Minua jotenkin viehättää teksti, jota en täysin ymmärrä. Onko siinä se haaste, minkä haluaa ottaa vastaan? Vai onko se jonkinlaista brassailua? Ainakin siinä on ihmiselle luonteenomaista vaihtelunhalua ja seikkailumieltä. Toisaalta sitä etsii vain yksinkertaisesti lukukokemusta. Kun sellaisen on joskus saanut, haluaa lisää - sitä mikä natsaa, mikä uppoaa, mikä sopii kuin sormi päähän.

[Thomas McElwain]

Niccolò Machiavelli -- The Art of the Deal.

[PekkaV]

Niccolò Machiavelli -- The Art of the Deal.

Wikipedian mukaan "deal":

    kauppa, sopimus
    jako-osa
    kohtelu
    (korttipeli) jako

Wikipedia antaa sanalle "art":
 
 tapa (keino)
 laji
 (biologia) laji

Siis voisiko Machiavelli tarkoittaa "The Art of the Deal"llä:

Sopimuksen laji (?)

[Yllättävää, että Wikipedia ei tunne "art"lle merkitystä "taide"?!]

Loppukevennykseksi:

Ideale Rolando Villazón + Jussi Björling

https://www.youtube.com/watch?v=343nX04vyZw


{Machiavellin suomennokset:

    Ruhtinas. (Il principe, 1532.) Suomentanut ja johdannolla varustanut O. A. Kallio. 4. painos (1. painos 1918). Hämeenlinna: Karisto, 1998. ISBN 951-23-3769-X.
    Ruhtinas. (Il principe, 1532.) Suomentanut Aarre Huhtala. 7. painos (1. painos: Otava, 1969). Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-16641-3.
    Valtiollisia mietelmiä. (Discorsi sopra la prima deca di Tito Livio, kirjoitettu 1513–1517.) Suomentanut Kaarlo af Heurlin. 2. painos (1. painos 1958). Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-22669-6.
    Tutkielma Firenzen valtiomuodosta nuoremman Lorenzo de’ Medicin kuoleman jälkeen. (Suomentanut Paul-Erik Korvela) Niin & näin, 2011, nro 1, s. 23-29.
    Castruccio Castracanin elämä. (La vita di Castruccio Castracani da Lucca, 1520.) Suomentanut Paul-Erik Korvela. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2005. ISBN 952-5503-13-5.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Niccol%C3%B2_Machiavelli#Teokset}

[Riitta-mummi]

Minä luen nyt äänikirjaa. Kai Lehtinen lukee Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä. Se sattui  olemaan kotona.

Tiasin Antti Tuurin Kylmien kyytimies ja toisen jonka nimi on Tuhat vuotta, sata kirjaa.

[Thomas McElwain]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Niccol%C3%B2_Machiavelli#Teokset}

Se onkin Trumpin kirja. Erehdyin kirjailijasta.

[Riitta-mummi]

Sain tilattua lisää kuunneltavaa kirjallisuutta. Sairauksien vastapainoksi on leppoisaa kuulla Kauko Helovirran luentaa. Kysymyksessä on Daniel Katz´n  Kun isoisä Suomeen hiihti. Juutalainen huumori on älykästä, venkoilevaa ja hauskaa, ja lisäksi historiallisesti ja maantieteellisesti oikeaa.

Kuuntelin Päätalon jälkeen Antti Tuurin Kylmien kyytimiehen. Se on suorasukaista sisällissodan raakuuksia kuvaavaa inhorealismia Tuurin omintakeisilla kevennyksillä väritettynä.
Tuhat vuotta, sata kirjaa levyltä olen kuunnellut Tuurin kertovan Pohjanmaa-sarjan valmistumisesta.

Komisario Palmu on odottamassa. 

[PekkaV]

...

[karjalaisenkyösti]

Tämä ketju olikin jo olemassa,  epähuomiossa avasin toisen saman nimisen ketjun. Mikä neuvoksi?

[PekkaV]

 Tämä ketju olikin jo olemassa,  epähuomiossa avasin toisen saman nimisen ketjun. Mikä neuvoksi?

   En keksi muuta kuin on kai mentävä kahdella aisalla, on hevosellekin helpompi, vaikkakin traktorikyyti on nykyaikaa. Sinulla, 1944, on varmaan peräkärry, mihin kaikki mahdumme.

[1944]

   En keksi muuta kuin on kai mentävä kahdella aisalla, on hevosellekin helpompi, vaikkakin traktorikyyti on nykyaikaa. Sinulla, 1944, on varmaan peräkärry, mihin kaikki mahdumme.

Hätinä mahdutaan, mutta jos seisotaan, niin sitten.

[Pena]

Olen päässyt toissa jouluna lahjaksi saamassani Orhan Pamukin kirjassa jo sivulle 445. Olen jo yli puolenvälin.

[Riitta-mummi]

Nyt vasta pääsin , urheililähetysten loputtua, lukemaan Henki-lehteä rauhassa ja ajatellen kirjoitettuja aiheita.

Simo Juntusen pääkirjoitus on linkitettävissä: https://henkilehti.fi/2021/03/01/hengellinenjamaallinen/

mutta Ville Riekkisen huiman hyvä juttu valitettavasti ei:

 Fundamentalismin ja rationalismin välistä löytyy syviä merkityksiä avaavia tapoja lukea Raamattua – Wille Riekkinen puhuu raamatuntulkinnasta
...
Jos voit lukea lehden jossakin, niin lue ainakin tämä.

[1944]

^
Kyllä lehti on minunkin mielestä monipuolinen. Joudun lukemaan moneenkin kertaan, sillä loppuun pääseminen on tärkeä halu, liiaksi tärkeä. Jännä asia oli piispa Laajasalon kritiikki, eikä luvannut antaa haastattelua. Olen ymmälläni, mutta samapa se mitä mieltä olen.
Tämän kertainen lehden sisältö on modernia ja vanhaa sekä hengellistä. Poliittisessa kirjoituksessa oli kuin körttifoorumin henkeä.

[Thomas McElwain]

 Fundamentalismin ja rationalismin välistä löytyy syviä merkityksiä avaavia tapoja lukea Raamattua – Wille Riekkinen puhuu raamatuntulkinnasta

Hihhuli lukee Raamattua

On monta tapaa lukea Raamattua.
Joku lukee ja tietää miten maailma luotiin.
Toinen lukee ja tietää milloin.
Joku löytää sukunsa historiaa.
Toinen tietää sen tekstin olevan vanhentunutta
ja virheellistä.
Tutkijakin tietää perin pohjin
mitä se tarkoittaa ja miksi.
Joku lukee uskolla.
Toinen lukee epäuskolla.
Minä avaan sen toivorikkaana,
sydämen pomppien,
kädet vapisten,
löydänkö sinulta, Jeesus,
rakkauskirjeen.