Nämä pakkaspäivät ovat minusta mukavia kun voin 'luvan perästä' oleilla sisällä.
Onhan liian kylmää keuhkoille ja sydämelle mennä ulos, meidän vanhojen ihmisten.
Olen hoitanut velvollisuuteni ruoa suhteen niin, että otin pakastimesta kolme suurta ja paksua bliniä, sulatin ja kuumensin ne mikrossa. Smetanaa, suolakurkkua, sillifilettä ja salottisipulia hienoksi silputtuna, siinä lounas. Illalla syömme kasvissosekeittoa jota eilen keitin paljon. Pakastimessa on kksi litran vetoista astiaa. Eilen syötiin lautaselliset ja siis tänään iltaruokana.
Keitossa on vain perunaa, porkkanaa, purjoa, paprikoita ja mausteita. Ei kermaa, mutta smetanaa pannaan lautaselle.
Olen pelannut Älypäätäkin, mutta parasta on ollut kuunnella Laila Hietamiehen vanhaa Hamina-sarjaa. On jännää että L H on kirjoittanut molempien vanhempieni kotiseuduista romaanisarjat.
Hamina-sarja liikkuu ensin Miehikkälä-Virolahti tienoilla, ja jälkimäinen Haminassa.
Kuten aina kun ollaan suomalaisissa maisemissa, minulla on kartta edessäni. Nyt olen errityisen kiinnostunut Miehikkälän Kalliokosken kylästä ja siellä toimineesta lasitehtaasta. Sen lasitehtaan lopetti 1931 Lahden Lasitehdas jolla oli paremmat ja isommat vehkeet tehdä ikkunalasia, ja on edellenkin.
Kalliokosken kylässä en ole käynyt. Kartalta näen kuinka siellä on paljon pieniä teitä ristiin-rastiin. Tehtaalta vietiin lasia Taavetin asemalle. Taavetissa olen ollut evakossa lyhyen aikaa vuonna 1944. Myös foorumin aikanen ystäväni Pyryharakka, Pyrtsi asuu Luumäellä, ja tiedän hänen ajelleen niitä oikoteitä Miehikkälä-Virolahti suunnalle.
Onko sattumaa, vai mitä lie tietoa että Laila Hietamies käyttää Hamina-sarjassa naisten niminä sukuni naisten nimiä, esim. Valma ja Elma.
Valmukka, Elmukka, sanottiin suvussani, kuten kirjoissa.
Kun kuuntelen Laila ja lukija Etelä-Karjalan-Kannaksen murretta olen silmät kiinni ollessa kuin tätilöissä olisin ja puhetta kuunteleisin.
Jos täs ois joku joka silviisii haastais, nii miekii alkasiin.
