Katsoin kuningatar Elisabeth II hautajaisia ja mieleeni tuli, että kyseessä oli vuosisadan spektaakkeli ja hon osallistui satojen sotilaisen lisäksi satakunta hevosta. Vai oliko sittenkin kyse menneen maailman kuolinkorinasta.
Katselin sen myös ja lopun Areenasta. Nyt on menossa toinen kierros.
Olen ajatellut Elisabet II:n elämää ja muutamia ratkaisuja, jotka hän teki ilmeisesti velvollisuudentuntonsa ja osittain anglikaannisen kirkon --- epäilemättä myös oman kirkkomme moraalikäsitysten pakottamana, jotka tekivät ihmisiä hänen lähipiirissään onnettomiksi. Saako kuningatar erehtyä?
Luullakseni tiedän vähemmän siitä, mikä on tehnyt ihmisiä onnellisiksi, rauhoittanut ja tasapainoittanut muuttumattomuudessaan. En ikinä
jaksaisi olla joka päivä tasainen, järkähtämätön, tehdä niinkuin kaikki on aina ennenkin tehty, ja huh, tavata laumoittain valtiovieraita. Kamalaa.
Spektaakkeli, miksi ei. Kaiken symboliikka kosketti minua, ja muutamat virret löytyvät meillä ruotsinkielisestä virsikirjasta kuten ensimmäinen, Den dag du gav oss, o Herre, är gången. Olen rakastanut sitä, kuten joitakin muita ja ensimmäisen osan "Jumalan haltuun jättämisen" kuluessa veisattuja virsiä muutenkin. Kun meneillään oli ensimmäinen kierros, soitti ensin sisareni ja sitten äitini, eli meni hieman keskittyminen siinä kohdin.
Kuuntelin mielelläni Raamatun sanaa, psalmia ja sitten Joh 14 luvun alkujakeita. Olin odottanut siihen kömpelöjä, pompöösejä puheenvuoroja, ainakin tällä kohdin tilaisuus oli pikemmin vaatimaton ja jokaista kristittyä koskeva.
.................
Iso-Britanniassa on ajoittain esitetty kärkevää kritiikkiä koko hallitusmuotoa kohtaan. Jostakin syystä kansa nyt jonotti kahdeksan kilometria pitkässä jonossa päästäkseen tervehtimään kuningatarta viimeisen kerran.
Me taidamme olla me ihmiset sellaisia, että meitä ravitsee symboliikka, yhteiset ja yhteisölliset kokemukset, ja siten, kun kaikkea selitettiin ymmärrettävästi, osallisuuden tunne yllätti minut --- mahdollisesti siksi ettei itselläni ole järin selkeää hengellistä yhteisöä.
----------------
Toki jää nähtäväksi miten Charles ja Camilla --- joiden kruununperimys yllätti minut, muistelen että kuningatar olisi joskus toivonut kruunun siirtymistä suoraan Charlesin ohitse --- tulevat jaksamaan, he eivät todellakaan ole enää nuoria --- mutta samalla tässä ratkaisussa oli paljon sovittavaa ja myös traditiouskollista.
Elisabet II ei varmasti ollut täydellinen, mutta hän jaksoi hoitaa tehtävän, jota ei valinnut, loppuun saakka. Ja tämä tilaisuus kertoi paljon, paitsi historiasta, myös itse kuningattaresta.
..................
En tiedä, millaista olisi elää monarkiassa spektaakkeleineen. En tiedä tahtoisinko edes. Tämä toi mieleeni sen seremonian, jonka näin viimeisen Habsburg- suvun edustajan siunaustilaisuuden alussa.
Kuka siellä? Syntinen, kuolevainen ihminen.
Jostakin syystä näin tässä samaa.
-------------------
En usko brittien hevillä vaihtavan hallitusmuotoa.