Ei kanto arvannut kuinka nopeasti
sen juurivesasta kasvoi nuori puu.
Koivun hennot oksat avasivat
silmunsa moneen kevääseen.
Lehdet aukenivat ja tuottivat
vihdaksia ihmisille ja eläimille.
Kasvu kiihtyi, runko lihoi elämän
komeana keskipäivänä.
Eräänä aamuna puun juurelle
saapui sahuri. Moottori käynnistyi,
runko rojahti.
Kannosta vuoti mahlaa kuin kyyneleitä.
Nyt puusta oli maassa sen jätteet ja
kanto.
Vanha kanto oli jo maatunut, mutta
uudessa kannossa oli elämän siemen
vielä tallessa.
talli
loukku
katse
vilkas
renki