Minä suvaitsen mielipiteestä jne riippumatta kaikkia samanmielisiä kuin minä itse.
Jotta voi olla suvaitsevainen, tarvitaan erimielisyys. Samanmielisyyden hyväksyminen tulee luonnostaan ja siinä ei tarvitse suvaita mitään.
LAinaan Wikipediaa:
"Filosofi Jukka Hankamäen mielestä suvaitsevuuden käsite on ristiriitainen. Se tarkoittaa, että henkilö sietää jotakin, vaikka hän ei hyväksy tai kannata sitä. "
http://fi.wikipedia.org/wiki/SuvaitsevaisuusOman ymmärrykseni mukaan alunperäinen merkitys termille "suvaitsevaisuus" on juuri tuonkaltaista.
Puhekielessä ja julkisuudessa sillä on nykyään jokin toinen merkitys. Valtaosa ns. nykysuvaitsevaisuudesta on tuon Wikipediasta lainaaman tulkinnan mukaan suvaitsemattomuutta tai täysin neutraalia, jota ei voi laittaa suvaitsevaisuuden tai suvaitsemattomuuden termien alle.
Tuo teksti, jonka lainasin Sepolta, on sinällään hyvä kiteytys sille, kuinka tätä termiä nykyään ymmärretään.
Jos siis satut uskomaan, että tietyt ennalta määritellyt asiat ovat OK ja tietyt ennalta määritellyt asiat eivät ole OK, niin olet suvaitsemainen.
Jos esim. erotat papin, joka ei omantunnon syistä voi hyvöäksyä naipappeutta tai sukupuolineutraalia avioliittoa tai aborttia, olet suvaitsevainen. Jos taasen yritätä ajaa nuoren ihmistaimen etuja julkisuudessa, olet suvaitsematon.
Tätä on nykyajan henki. Siirretään ikivanhoja raja-aitoja, kumotaan muinaisia säädöksiä, muutetaan lait yms.
Jos et lähde tähän mukaan, olet suvaitsematon, kuten kaikki tähän asti ennen meitä Suomessa eläneet sukupolvet.