Tämän luin/tätä luen, osa 8

[Pena]

Sain J. M. Coetzeen Kesän loppuun. Teos on omaelämäkerrallinen, mutta jätti erikoisen rakenteensa vuoksi arvailemaan, mikä siinä on faktaa ja mikä fiktiota. Tuskin sillä on varsinaisesti väliä kuitenkaan.

[maisakai]

Minä luin loppuun Paul Austerin Talvipäiväkirjan, joka on hänen elämäkertansa. Rehellinen sellainen. Kirjoittaa hyvin kauniisti vaimostaan Siri Hustvedista, joka on hänen elämänsä suuri rakkaus. (Mainitsi muuten erikoisuutena, että vaimon norjalaissyntyinen perhe aloittaa skandinaaviseen tapaan joulunvieton jo 24. joulukuuta.)

[Riitta-mummi]

Olen pian lopettelemassa Heränneen Kansan Vaellusta. Monenlaista ennestään tietämätönsä opin, mutta ennenkaikkea tutustuin heränneisiin isiin. On heissäkin hyvin erilaisia luonteita, tietenkin. Myös opin painatukset lännessä ja idässä ovat erimoiset. Savossa lapset pääsivät usein ensin maailmaan ja tekivät löydön juurilleen myöhemmin. Savossa myöskään heränneet eivät muodostaneet suurempia kyläkuntia, vaan talo siellä, toinen tuolla tiedettiin seuroja pitäviksi kodeiksi. Pohjanmaalla oltiin pitäjittäin körttejä.
Näin on kai yhäkin ?
Ensimmäisen opiston perustaminen jakoi Etelä-ohjanmaan ja Kalajokilaakson mielipiteet. Ei täysin, mutta enimmäkseen. Juho Malkamäki teki paljon Karhunmäen opiston aikaansaamiseksi.

Mikko Katila tuli minua hyvin lähelle, olemme samaa laatua. Tien kulku on vaarojen matkaa.

Kiitos Mörtille antoisista päivistä lahjan parissa.

[Pena]

Reissusta tarttui mukaan kokoelma Ollin pakinoita. Niitä olen ahminut kuin karamelleja:

"Patenttitoimiston hoitaja oli iso ja vahva mies. 25 minuuttia kestänyt taistelu päättyi hänen voittoonsa, ja mustapartainen mies sekä mies, jolla oli ruskeat vaatteet ja punainen naama, lensivät ulos ilman moottoria."

[mt]

Torsti Lehtinen: Kainin merkki (2013).

Läksin lauantaina saunanlämmitykseen ja ajattelin että nytpä luen pitkästä aikaa romaanin. Tempasin mukaani T. Lehtisen uusimman, jonka olin ostanut kirjailijalta itseltään Hakaniemen torilta. Muutaman sivun luettuani törmäsin tuttuun lastenkirjan nimeen Numerokomero. Eiks tää olekaan romaani vaan joku ihme elämäkerta? No, kun olen päättänyt romaanin lukea, niin romaanin minä myös luen. Ja luin kanssa. Pohjolan Sanomissa oli arvostelija luonnehtinut kirjaa "eräänlaiseksi romaaniksi". Ei hassumpi luonnehdinta. Onneksi olin lukenut Päätalon Iijoki-sarjan, joten ei pahemmin häirinnyt se, että romaanin päähenkilö on Torsti Lehtinen -niminen mies. 60-luvun lopun nuorena kirjallisuudenopiskelijana olisi kirjoittanut kirjasta niin viisaan esseen, että nyt en varmasti ymmärtäisi siitä mitään. Nyt tyydyin vain lukemaan, vaikka sormet vähän syyhysivät perusteellisempaankin.

Mt

[Leena]

Olen yrittänyt tuota selvittää, mikä on nuortenkirjan ja aikuisten kirjan ero.  On hyvin löysiä ja veteliä aikuisille kirjoitettuja ja sitten nuortenkirjoja jotka vaativat lukijaltaan jo jotakin.

Näkyy määritetyn nuorisokirjaksi Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta, jonka lukaisin useatta kertaa juuri tästä syystä, sillä kun olin nuori se kuului aikuisten kirjoihin. Samoin noitavainoista kertova Rastaslammen noita.

Hyvää kirjallisuutta kai lukee lähes minkä ikäinen tahansa.  Lastenkirja erottuu selkeämmin omaksi genrekseen.  Poikkeuksen tekee esimerkiksi "Matka Agraan". jossa veli koettaa pelastaa sokeutuvan sisarensa näön ja koko elämänkohtalon. Valitettavasti en muista tekijää. Todenmukainen tarina varattoman intialaisperheen elämästä ja kulkurilapsista avartaa jo tiedollisesti.

Siis mitä minä viimeksi taas luinkaan?  

[1944]

Yritän seurata, mitä tapahtuu kurdialueella, siis Syyrian, Irakin ja Iranin "kosketuspisteen" ympärillä. Siellä tapellaan kuten niin usein ennenkin. Em valtioiden kyky ylläpitää suverenitteettiään on alentunut, koska ollaan kaukana hallinnon keskuksista ja alue on paljolti vuoristoa. Siellä asuu kurdiväestö, maailman suurin etninen kansa, millä ei ole omaa valtiota. Ajattelen, että tämä kolkka voisi rauhoittua siten, että sinne yhdessä synnytettäisiin uusi itsenäinen kurdivaltio. Siitä tulisi taloudellisessa mielessäkin riittävän vahva, koska alueelta saadaan öljyä. Perustettiinhan Eurooppaan köyhä Kosovo, lähinnä etnisten seikkojen vuoksi, niinköhön se meni. Kosovo ei oikein selviä omien tulojensa varassa. Isoimman ein taitaa kuitenkin sanoa asialle Turkki, Irak on heikko ja Iran sivuraiteilla yleisestä mielipiteestä.

[Riitta-mummi]

Sitä samaa minäkin toivon. Tunnen muutamia kurdeja. Hekin toivovat sitä. Se, että amerikkalaiset avustavat heitä todistaa läntisen maailman ajattelevat melko lailla tähän suuntaan.
...
Tämä juttu kiinnosti koska syntymäkuntani tuli selvästi ykköseksi. Muistan siellä aina pelätyn idän uhkaa monella tavoin. Rajanylityspaikka tuo lisää levottomuutta ja rikoksia. Ihmiset siellä ovat aina muistini mukaan olleet aika pelokkaita. Lieneekö myös minulla geeneissäni.

http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-1288724550572.html

[Riitta-mummi]

Aloitin kirjan joka kiehtoo minua kummallisesti. Jos osaisin kirjoittaa, se saattaisi olla myös minun käsialaani. Unenomainen, minulle unia näkevälle, jota myös mystiset asiat kiehtovat.
Kirja on Joel Haahtelan Perhoskerääjä. Haahtela on 1972 syntynyt lääketieteen lisensiaatti. Kirjoittajana toivon häneltä lisää, hän on löytänyt itsensä.

[Riitta-mummi]

Tuossa edellä jo ihastelin Joel Haahtelan tyyliä, ja yhä paremmin hän minua kiehtoo. Kolmas kirja häneltä on nyt menossa. Se on tunnelmallinen tarina neljän miehen ja laulajattren fado-yhtyeen matkasta kilpailuun, ja menneisyyteen. Kirjan nimi on Tule risteykseen seitsemältä.

Miten Haahtela, lääkäri, osaakin kuvata Portugalin elämän ihmisineen näin eläväksi. En ole käynyt maassa, mutta tällaiseen maahan haluaisin matkustaa.

Katselin muutaman blogin ko. kirjasta. Eräskin mainitsee sen parhaaksi koskaan lukemakseen. Olen samaa mieltä. Se on Nro II. Aleksis Kiven Seitsemän veljenksen jälkeen.

Eräs arvostelija:
http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/2012/02/joel-haahtela-tule-risteykseen.html

[Riitta-mummi]

Varasin Pertti Niemen kirjan, Johdatus Emanuel Swedenborgin historiaan. Antti Tuurin kirjoissa on viitattu tähän monipuoliseen kykyyn.

[Leena]

Simo Heinisen ihmistä suurempi. Paaviuden historia.
Mukaansatempaavasti kirjoitettu, pohjana gradutyöt, joten ehkä heppoisesti kootun tunne johtuu siitä, tiedollinen taso jättää kovasti kysymyksiä. Kurssikirjaksi hiukka hahmoton. Historiallisesti tehdään melkoisia loikkia, taustatapahtumat puuttuvat, eli tarvitaan rinnalle hyvä yleisrn historian teos.  Joitakin täällä mainittuja juttuja muistan opetetun juuri hissan puolelta toisin.

Käypänen viikonlopun vilkaisu, mutta aika vähän tarjoaa uutta itse paaviudesta. Joku oli konservatiivi ja toinen liberaali ja ehkä muuan Johannes olikin todella nainen, tämä ei kerro oliko.  Päntättäväksi tietty yhdenlainen duuni. Pitänee itse ryhmitellä nämä kaverit ja etsiä viereen aikakausi, historian yhteydet sun muu, tietää sitten taas maailmanmenosta lisää.

Sanovat ulkoluvun suojaavan muistisairauksilta  

[Riitta-mummi]

Varasin Pertti Niemen kirjan, Johdatus Emanuel Swedenborgin historiaan. Antti Tuurin kirjoissa on viitattu tähän monipuoliseen kykyyn.

Luulin saavani Emanuel Swedenborgin  elämänkerran , tai tutkielman hänen kirjoistaan. Mikä lie kirja tämä varaamani kun kirjoittajasta ei löydy ensimmäistäkään tietoa wikistä. Itse hän mainitsee esipuheessa hiukan entisestä itsestään.  Muutoin kirja ilm. kertoo hänen omista näkemyksistään, keskittyen kasaarien ja juutalaisten vihaamiseen.

Se mihin muutamat käyttämäni hakusanat johtivat netissä lähentyivät anakistisiin juttuihin, jos oikein ymmärsin. En kehdannut tarkemmin edes katsella. Onkohan kirja tehty salanimellä.

Sattuipa  minulle oppimattomalle harhalaaki.

[myyrä]

Tiira-lehteä.

[Pena]

Ostin sarjakuvafestareilta kokoelman eteläafrikkalista Madam and Eve -sarjakuvaa. Se ei ehkä huvita sellaista, joka ei tiedä mitään maan oloista.

http://www.madamandeve.co.za/