Onkohan niin, että papeille se opillinen totuus ja dogmit on kovin tärkeitä, mutta sitten kun Raisa tai Juhani tai ehkä Sallakin alkavat puhua muustakin ja Juhani eritoten ihmisten, lähimmäisten rakastamisesta ja avarasta kirkosta jonne mahtuu ja saa kysellä.
..Ja saa tyhmiäkin vastauksia joskus,,on jopa tilaa tuomaksille ja vajavaisille ihmisille, eri seksuaali identin omaaville ja kaikille, että silloin ei enään kirkko olekkaan se oikea kirkko?
Oisko noin?
Ehkä jotkut haluavat kirkon olevan joku opillinen ja moraalinen pyhättö ilman mitään muita totuuksia kuin heidän tai edes kyselyjä?
Sellainen kirkkoko olisi hyvä?
Pahuksen lukiluki häiriö ja hoono soomi.
Ajatus kuitenkin on, että bublikaattien kirkko mielummin, kuitenkin rinnalla kulkien ja tukien.
Muistaakseni oppi isäni Paavo, kylähulluksikin tituleerattu "Ruotsalainen" oli enempi huonon, pienten ja ei omaa uskoa omaavien tukeminen ja rinnalla kulkeminen.
Ihan oikeasti, jos papit ja piispat, kuten Irja tulisivat muutkin ihmisten tasolle,
armonkerjäläisiksi, niin kirkko olisi se turvallinen kirkko jossa voi löytää levon.. Ehkä jopa avun.
Ja apu mulle mieluummin kivan näköinen ja rintavarustusta saa olla
Pahus, kait mun pitäis tehä kuten pirska ja jokunen kirjoitti, että olla vaan hiljaa ja kuunnella ja oppia
?