On vaikea erottaa mikä on totta mikä valhetta, houkutusta ja Jumalan vihollisen koukkua.
On keino. Mennä totuudessa Kristuksen ristin ja kysyä siinä neuvoa.
Nyt ollaan varmaankin ihmisyyden (totuuden ja valheen toisistaan erottelun taito) ja kristillisen uskon (Kristuksen puoleen kääntyminen) ytimissä.
Jeesus kutsuu itseään Totuudeksi.
Harhoja luultavasti ovat kaikki totuudet ja valheet, jotka estävät ihmistä juurtumasta ja porautumasta entistä enemmän Kristuksen syvällisempään tuntemiseen.
Mikä tahansa hyvä (tai huono) asia voi olla tällainen Totuudesta vieroittava asia: ihmisoikeudet, lähimmäisen rakkaus, Jumalan käskyt, lopunajat, körttiläisyys, helluntalaisuus, naispappeus, miespappeus, enkelit, sisäiset äänet ja tuntemukset, tulkaa-kaikki, .....
Jonas Lagus opettaa, että usko ei ole paikallaan pysyvä passiivinen olotila, vaan se on jatkuvaa pyrkimystä kohti Kristusta, Kristuksen jatkuvaa ikäväintiä ja etsimistä.
Se joka vie ihmistä kohti tuota uskon tilaa, on totuutta.
Se joka vie ihmistä poispäin tuosta tilasta, mitäpä se muutakaan on, kuin tiellä oleva este, vaikka kuinka kauniina ja jopa raamatullisena tai yleisinhimillisenä hyveenä esitettäisiin.
Ja vielä niinkin, että joku asia voi olla minulle este Totuuden edessä, mutta toiselle se ei sitä olekaan, eli jokin asia täyttää mieleni niin, että se vie minut sivuraiteille, mutta jonkun toisen tuo sama asia saakin huutamaan avuksi Herran nimeä.