Tästä tiedän jotakin. Ihan ok. Ne jäivät pois siitä Raamatun versiosta, jota alettiin antaa joka kotiin vihkiäisten jälkeen seurakunnan lahjana sodan jälkeen koska paperipula oli suuri ja ne Raamatut tahdottiin kuitenkin antaa. "Hyödyllistä luettavaa, joskaan eivät sisällä keskeistä evankeliumin sanomaa" se taisi suurin piirtein mennä.
Näin varmaan oli vihkiraamattujen kohdalla. Eniten myydyistä suomenkielisistä Raamatuista apokryfikirjat jäivät pois 1800-luvulla. Silloin Raamattuja alettiin täälläkin levittää
John Patersonin esittelemän Englannin ja ulkomaiden pipliaseuran (British and Foreign Bible Society) periaatteiden mukaan. Seura toimitti tuohon aikaan Raamattuja ekumeenisten periaatteiden mukaan niin, että edition levittäminen ei tyrehtyisi teologisiin erimielisyyksiin. Tästä syystä apokryfikirjat jätettiin pois ja selityksiä otettiin mukaan vain sikäli, kun ne olivat välttämättömiä ja kiistattomia. Nämä periaatteet tulivat käyttöön myös suomenkielisissä Raamatuissa. Ne oli sikälikin helppo hyväksyä, koska samalla kirja oheni ja painokustannuksia säästyi. Tällä oli merkitystä, koska tavoitteena olivat suuret painokset.
Kaikuja tuon ajan teologisista Raamattu-keskusteluista on kuultu Suomessa aivan vastikään, kun kirkolliskokouksessa keskusteltiin apokryfikirjojen sisällyttämisestä kirkkoraamattiuun erillisenä liitteenä. Asiasta jouduttiin äänestämään. Päätökseksi tuli (äänet 73-29), että kirkkoraamattuun voidaan ottaa eriilisenä välilehdellä erotettuna liitteenä Tobitin kirja, Juditin kirja, Kreikkalainen Esterin kirja, Ensimmäinen ja Toinen makkabilaiskirja, Viisauden kirja, Sirakin kirja kreikkalaisen tekstin mukaan, Barukin kirja, Jeremian kirje, Danielin kirjan lisäykset sekä Manassen rukous. Kolmas ja Neljäs makkabilaiskirja, Sirak heprealaisen tekstin mukaan, Psalmi 151 sekä Kreikkalainen Esra voidaan julkaista erillisenä teoksena.
[onpas kuivaa tekstiä, piti käydä juomassa välillä...]Kirkolliskokouksessa vähemmistöön jääneet perustelivat kantaansa mm. sillä, että Raamatun kaanoniin kuulumattomia apokryfikirjoja saatetaan alkaa käyttää teologiseen perusteluun. Päätoimittaja Leif Nummela totesi puheenvuorossaan, että katolinen kirkko kanonisoi apokryfikirjat 1546 ja että niitä on käytetty perusteena mm. kiirastuliopille (Toinen makkabilaiskirja 12) ja pelastumiselle tekojen kautta (Sirakin kirja 15). Pahimmassa tapuksessa näiden kirjojen mukaanotto "palauttaisi meidät siihen, pahimmassa tapauksessa, mistä uskonpuhdistus nimenomaan meidät vapautti".
Lutherin Raamattua minulla ei ole, mutta
saksankielinen Wikipedia väittää, että Luther käänsi apokryfit ja sijoitti ne Vanhan ja Uuden testamentin väliin sekä saarnasi niistä. Hän piti niitä hyödyllisinä, mutta ei samassa mielessä Jumalan sanana kuin kaanoniin kuuluvia kirjoituksia.
Kirjapaja on julkaissut kaikki uudelleen käännetyt apokryfikirjat - nekin, joita ei ole apokryfillisissä kirkkoraamatuissa. Lisäksi niistä on saatava selitysteos "Urhea Judit, viisas Sirak".
Oma mielipiteeni on sama kuin Lutherin, kuitenkin siten täydennettynä, että teologien lisäksi apokryfikirjat kuuluvat kirjallisuuden ja taidehistorian opiskelijoiden välttämättömään yleissivistykseen.
Mt