Homoseksuaalisuus

[C-kortti]

Ja aivan taannoin kristilliseen raamatulliseen etiikkaan kuului iloinen noitien ja harhaoppisten polttaminen roviolla.

Tuo ei ainakaan pidä paikkaansa, kun katsomme miten apostolit, Herran oppisopimuskoulutuksessa olleet suhtautuivat noitiin:

8. Mutta Elymas, noita - sillä niin tulkitaan hänen nimensä - vastusti
heitä, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta.
9. Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää Henkeä loi
katseensa häneen
10. ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta
täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö
lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?
11. Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi
etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti." Ja heti lankesi hänen
päällensä synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa.
12. Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi,
Apt. 13.

Apostolien tekojen toinen toinen noitaesimerkki on noita Simon (Apt. 8.). Häntäkään ei kohdattu ihmisen keinoin, vaan ainoastaan Jumalan voimalla.

Nämä kaksi kohtaa jos on lukenut ja jos uskoo Raamatussa olevan uuden liiton kristityille malli, niin ei takuulla ehdota mitään "lähdetään tappamaan noitia" -typeryyksiä.

Kuuntelin kerran uuden noitavainoja koskevan kirjan esittelyä Ylen ykkösestä. Siitä sai sen kuvan että kirkon vastuu noitien polttamisessa ei ole läheskään se, mikä luullaan. Euroopan pakanoilla noitien polttelu oli tuttua jo ennen kristinuskoakin. (Pitäisi minunkin lukea se kirja ja ensin keksiä sen nimi jostain...)

[C-kortti]

.... miten rajattoman kaukana esim. herännäisyys on oikeassa olemisesta, minkään vastauksen omistamisesta. Ei mikään täällä maailmassa ole omaamme: sydämemme on vain Herran luona kotonaan.

Onko aikamme herännäisyys, tai Sinun versiosi siitä, absoluuttisen varma absoluuttisen epävarmuuden pakosta?

Eikö mistään voi olla varma uskossaan?

[PekkaV]

Eikö mistään voi olla varma uskossaan?

"Uskossaan"kin on varmaa vain epävarma.

[llwyd]

.... miten rajattoman kaukana esim. herännäisyys on oikeassa olemisesta, minkään vastauksen omistamisesta. Ei mikään täällä maailmassa ole omaamme: sydämemme on vain Herran luona kotonaan.

Onko aikamme herännäisyys, tai Sinun versiosi siitä, absoluuttisen varma absoluuttisen epävarmuuden pakosta?

Eikö mistään voi olla varma uskossaan?

Enpä usko että me ihmiset täällä maailmassa voimme omistaa mitään absoluuttista varmuutta - edes epävarmuudesta... Kaikki johtopäätöksemme perustuvat epätäydelliselle ymmärrykselle, johon vielä vaikuttavat heikon ja itsekkään luonteemme moninaiset viat. Minusta tämän asiaintilan hyväksyminen johtaa uskonnossa absoluuttista Jumalaa ikävöivään mystisyyteen melko luontevasti. Ainakin luontevammin kuin mihinkään uskonvarmoihin mutta epäeettisiin, jääkylmiin tuomioihin toisia kohtaan.

[eeva-kaisa]

Onpa monipuolinen keskustelu. Mielenkiintoista.

Vaikka ketju käsittelee homoseksuaalisuutta, olivat välillä esillä myös muut seksuaalivähemmistöt. Tuossa aiemmin puhuttiin sadomasokistisen seksin yhteydessä väkivallasta. Mielestäni väkivalta ei kuulu rakkaudelliseen parisuhteeseen, mutta s/m-seksi voi kuulua, mikäli molemmat osapuolet saavat siitä iloa ja nautintoa. Silloin seksi lujittaa rakkautta, opettaa itsetuntemusta ja toisen tuntemista. Suosittelen lämpimästi Taru Höykinpuron toimittamaa kirjaa Kivun kauneus, joka on ensimmäinen asiallinen  suomenkielinen tietoteos s/m:stä ja fetisismistä. Siis kirja, jossa asianosaiset itse kertovat elämästään. Kirjassa käytetään termiä "eroottinen kipu", joka kuvastaa minusta toiminnan luonnetta - sitä, että  kyseessä ei ole väkivalta.

[Johannes]

Jos se ei uskalla, olisi suoraselkäisintä todeta, että emme ota kantaa eettisiin kysymyksiin vaan jätämme ne maallisen esivallan ratkaistaviksi. Emmekä lähde esivaltaa uhmaamaan.

Tuo kuulosti korvaani ensin ihan fiksulta idealta. Vaikkapa juuri vähemmistöjen kohdalla. Kirkolla on eri lait, etiikka ja pohja päätöksenteolle kuin maallisella hallinnolla. Pian kuitenkin tajusin, että mikä kirkko se on semmoinen, jossa ei ole mielipiteitä. Vaikkapa sunnuntaiaukiolot. Kirkko ei niitä salli moraalissaan, mutta ei syytä ihmisiä, jotka käyvät sunnuntaisin kaupassa tai tekevät töitä sunnuntaisin. Muutamat alat nyt ovat ihan erikseen, kun eihän Jeesuskaan kieltänyt parantamasta sunnuntaisin. Samoin poliisit yms. joita ei voi lukea kauppojen kanssa samaan sarjaan, "ei-välttämättömyyksiin". Kirkossa ja muussa maailmassa vallitsevat eri lait.

[C-kortti]

Onpa monipuolinen keskustelu. Mielenkiintoista.

Vaikka ketju käsittelee homoseksuaalisuutta, olivat välillä esillä myös muut seksuaalivähemmistöt. Tuossa aiemmin puhuttiin sadomasokistisen seksin yhteydessä väkivallasta. Mielestäni väkivalta ei kuulu rakkaudelliseen parisuhteeseen, mutta s/m-seksi voi kuulua, mikäli molemmat osapuolet saavat siitä iloa ja nautintoa. Silloin seksi lujittaa rakkautta, opettaa itsetuntemusta ja toisen tuntemista. Suosittelen lämpimästi Taru Höykinpuron toimittamaa kirjaa Kivun kauneus, joka on ensimmäinen asiallinen  suomenkielinen tietoteos s/m:stä ja fetisismistä. Siis kirja, jossa asianosaiset itse kertovat elämästään. Kirjassa käytetään termiä "eroottinen kipu", joka kuvastaa minusta toiminnan luonnetta - sitä, että  kyseessä ei ole väkivalta.

Siellä SETAn sivuilla on esitelty myös ekshibitionismi, itsensäpaljastaminen. Kai siitäkin joku sitten aikanaan kirjan tekee. Taidan kyllä pitäytyä oman kirjahyllyni vaatimattomissa teoksissa.

O tempora, o mores!

[C-kortti]

Enpä usko että me ihmiset täällä maailmassa voimme omistaa mitään absoluuttista varmuutta - edes epävarmuudesta...

Mutta entä jos Jumala puhuu jollekin, kuten Raamattu kertoo tapahtuneen Abrahamille:

18. Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen
kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku
oleva",
19. eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa
oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran
kohtu oli kuolettunut;
20. mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui
uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21. ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän
voi myös täyttää.
Kirje roomalaisille, 4.luku

[Salis]

On asioita joita opetamme, asioita jotka hyväksymme ja asioita joita on pakko sietää. Lasketko nuo tuohon viimeiseen. Milestäni ne olisivat ehkä molempia viimeisiä.

Niin minusta tämäkin keskustelu homoista ja lesboista osoittaa vain sitä, että keskustelumme ohjautuu yhteiskuntamme kannalta toissijaisiin kysymyksiin. Minusta homot ja lesbot ovat yhteiskuntamme kansalaisia kuten kaikki muutkin suomalaiset. Mutta jatkuva homokeskustelu alkaa jo tympimään.

[Hölkänen]

Jos se ei uskalla, olisi suoraselkäisintä todeta, että emme ota kantaa eettisiin kysymyksiin vaan jätämme ne maallisen esivallan ratkaistaviksi.

Kirkossa ja muussa maailmassa vallitsevat eri lait.

Tämä näkemys on kaiken tekopyhyyden äiti... Olen itse vahvasti sitä mieltä, että ihminen ei voi palvella kahta herraa. En halua olla eri ihminen kirkossa ja muussa maailmassa. En halua erota kirkosta aina kerran viikossa kun haluan viettää herkän hetken kultani kanssa, ja liittyä seuraavana päivänä takaisin.

Kirkon ja esivallan pitäisi tukea toinen toistaan eikä riidellä. Valitettava tosiasia on, että sekä esivalta että kirkko ovat erehtyväisiä ja viallisia. Siksi ne vaativatkin jatkuvaa uudistamista. Ihan niinkuin jokainen meistä ihmisistäkin. Ainoastaan Jumala on täydellinen. Joidenkin mielestä myös Raamattu.

[Hölkänen]

Mutta jatkuva homokeskustelu alkaa jo tympimään.

Itse näen, että tämän keskustelun kautta kirkko (ja jokainen sen jäsen) voi löytää uudelleen ydinsanomansa. Vahvistua rakkaudessa. Siitä on hyötyä muillekin kuin seksuaalivähemmistöille.

[Salis]

Kirjassa käytetään termiä "eroottinen kipu", joka kuvastaa minusta toiminnan luonnetta - sitä, että  kyseessä ei ole väkivalta.

Kun väkivallan käyttöä ja kivun aiheuttamista pidetään parisuhteeseen iloa tuovana ilmiönä, jään odottamaan uutta kirkon parisuhdeopasta, jonka nimi on "Sadismista ja masokismista iloa perheen arkipäivään".

[Salis]

Itse näen, että tämän keskustelun kautta kirkko (ja jokainen sen jäsen) voi löytää uudelleen ydinsanomansa. Vahvistua rakkaudessa. Siitä on hyötyä muillekin kuin seksuaalivähemmistöille.

Tuntuu kuitenkin siltä, että yhteiskunnassa on isompiakin ongelmia, jotka vaativat rakkauden ydinsanomaa ja erityisesti ydintekoja. Mutta homokeskustelu vain jatkuu vaikka idea on jo kauan aikaa sitten mennyt suvaitsevaisuuspuheesta. Homojen asema on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvä. Miksi sitä pitää jatkuvasti vatvoa? Keskustelu oli aiheellinen 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa ja ehkä vielä 1980-luvulla, mutta nyt tematiikka on passe.

[llwyd]

Itse näen, että tämän keskustelun kautta kirkko (ja jokainen sen jäsen) voi löytää uudelleen ydinsanomansa. Vahvistua rakkaudessa. Siitä on hyötyä muillekin kuin seksuaalivähemmistöille.

Tuntuu kuitenkin siltä, että yhteiskunnassa on isompiakin ongelmia, jotka vaativat rakkauden ydinsanomaa ja erityisesti ydintekoja. Mutta homokeskustelu vain jatkuu vaikka idea on jo kauan aikaa sitten mennyt suvaitsevaisuuspuheesta. Homojen asema on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvä. Miksi sitä pitää jatkuvasti vatvoa? Keskustelu oli aiheellinen 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa ja ehkä vielä 1980-luvulla, mutta nyt tematiikka on passe.

Vai hyvä? Vielä toissa vuonna ei tunnustettu laissa kymmenien vuosien rakastavaa parisuhdetta. Kumppanilla ei ollut automaattista oikeutta päästä teho-osastolle tai tulla tunnustetuksi perinnönjaossa lähiomaiseksi. Osin kirkko oli tätä tilannetta kannattamassa ja vastustamassa eettisesti ainoata oikeata vaihtoehtoa. Käsittämätön asia. Yläasteella taitaa vieläkin normaalein haukkumasana olla "homo" - näin siis lapsia kasvatetaan. Poikkeavat saavat usein kärsiä valtavista ennakkoluuloista, osin kiitos kirkon ja kristinuskon traditionaalisen tulkinnan. Vaatii poikkeuksellista sokeutta pitää tilannetta "hyvänä". Minusta nämä asiat eivät ole ollenkaan periferisiä vaan polttavan keskeisiä kristillisen kirkon hitaalle muuntumiselle ja kasvamiselle kristilliseksi.

[llwyd]

Enpä usko että me ihmiset täällä maailmassa voimme omistaa mitään absoluuttista varmuutta - edes epävarmuudesta...

Mutta entä jos Jumala puhuu jollekin, kuten Raamattu kertoo tapahtuneen Abrahamille:

18. Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen
kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku
oleva",
19. eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa
oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran
kohtu oli kuolettunut;
20. mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui
uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21. ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän
voi myös täyttää.
Kirje roomalaisille, 4.luku

Hyvä huomio - mutta luulenpa silti, ettei edes Aabraham voinut omata jumalallista, absoluuttista varmuutta, ja sitä tuskin teksti tarkoittaakaan. Kysymys on enemmänkin looginen kuin arkikieleen merkitykseen viittaava, eli missä määrin voimme omata Jumalan attribuutteja, ja itse olen sitä mieltä ettemme missään määrin.