Homoseksuaalisuus

[mt]

Kysymys ei ole turha, siihen on oltava vastaus hengenmiehillä. Onko vastaus siis "suvaitseme kaikkea mahdollista ja mahdotonta mitä ihmismieli tällä alueella tuottaa, emme kivitä ketään kuten pahat fundamentalistit, me ymmärrämme ihmistä!"

Onneksi en ole hengenmies.
Ilmeisesti olet perehtynyt tähän asiaan ainakin minua perusteellisemmin ja monipuolisemmin. Edellytykseni keskusteluun ja kannanmuodostukseen ovatkin hieman heiveröiset. Asiaa auttaisi, jos esittäisit joitakin asiaa käsitteleviä, tuntemiasi kirjoja, joita pidät hyödyllisinä. Tieto kiinnostaisi, eritoten seksuaalisen käyttäytymisen muotoja käsittelevä faktakirjallisuus sekä asiaan liittyvä teologinen keskustelu.

Mt

[Pena]

Eiköhän seksuaalietiikassa päde se, mikä muussakin: - Kohtele lähimmäistäsi niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan. Tämä ei tietenkään tarkoita, että toista pidettäisiin samalla lailla suuntautuneena, vaan toisen suuntautumisen hyväksymistä samalla lailla kuin itse kaipaa hyväksyntää.

Vieläkö on paljonkin kristittyjä, joille oma heteroseksuaalisuuskin on pelkkää synnillistä lihan himoa ja maailmallista hekkumaa? Nämä lähimmäisemme eivät ymmärrettävästi osaa hyväksyä toisessakaan mitään eroottiseksi tunnistamaansa.

[C-kortti]

Kuitenkin jätämme lopullisen tuomiovallan Jumalalle emmekä ryhdy tuomareiksi, vaikka se kivaa olisikin. Jumala saa sitten taivaan portilla vapaasti tehdä mitä haluaa emmekä pyri ohjaamaan häntä haluamaamme suuntaan.

Mutta entä jos Jumala on jo etukäteen määritellyt sen, mikä on oikeaa ja sopivaa? Entä jos sen selvittämiseen ei tarvitsekaan mennä taivaan portille asti?

Väitän, että Sinunkin seurakuntasi rippikoululaisten vanhemmista iso osa pystyy määrittelemään oikeaa ja väärää seksuaalisuuden alueella aika pitkälle, vaikkei keskenään ehkä 100% näkemykseen pääsekään.  Todennäköisesti he eivät esim. hyväksy heteroseksuaalienkaan parinvaihtoa, vaikka se tapahtuisi "oman parisuhteen rikastamiseksi", olisi vapaaehtoista ja väkivallatonta.

Luultavimmin he pyrkivät opettamaan, tai haluaisivat lapsilleen opetettavan, jotain aiheesta, ettei lapsi/nuori jää vain sen varaan, mitä näkee televisiosta. Sillä kun Hollywoodin annetaan hoitaa se asennekasvatus, on kohta "normaalia" vaikka mikä, aloitetaan nyt vaikka yhden illan suhteista, jotka keskimääräisessä Hollywood-tuotteessa ovat itsestään selvästi normaali ja oikea tapa toimia. Normaalia Hollywood-tuotteessa on myös esim. mennä strip-klubiin, jossa riisuttu nainen pyörii jonkin tolpan ympärillä. Tämä näkyy jo arki-illan tv-sarjoissa, ei tarvitse mennä elokuviin sen todetakseen.  

Ja mitä tulee tuomioon taivaan porteilla, niin se tarkoittaa tuomiota siitä, kuka taivaaseen kelpaa. Sen tuomitseminen, mikä seurakunnassa ja ihmisten kesken on oikeaa, kuluu seurakunnalle ja varsinkin sen opettajille ja paimenille, pastoreille. Emme me totea, että katsotaan sitten taivaassa miten asiat ovat.

Jos näin ei olisi, niin suuri osa Paavalin kirjeitä olisi turhan jauhamista. Ja kuka pitää niitä sellaisena, lukekoon 1.kor. 13.luvun, kuvauksen todellisesta rakkaudesta ja tehköön sitten paremman kuvauksen itse.

Ja jos niin ei olisi, ei kirkko ilmoittaisi poliisille esim. omien työntekijöidensä tekemiä kavalluksia, kuten se nyt (ihan oikein) tekee. Se vain toteaisi, että "katsotaan sitten taivaan portilla, oliko tuo kavallus nyt niin väärin, mistä sitä pieni ihminen näitä niin tarkasti tietää".

[C-kortti]

Onneksi en ole hengenmies.
Ilmeisesti olet perehtynyt tähän asiaan ainakin minua perusteellisemmin ja monipuolisemmin. Edellytykseni keskusteluun ja kannanmuodostukseen ovatkin hieman heiveröiset. Asiaa auttaisi, jos esittäisit joitakin asiaa käsitteleviä, tuntemiasi kirjoja, joita pidät hyödyllisinä. Tieto kiinnostaisi, eritoten seksuaalisen käyttäytymisen muotoja käsittelevä faktakirjallisuus sekä asiaan liittyvä teologinen keskustelu.

Mt

Olen perehtynyt asiaan hyvin epäakateemisesti. Koko ymmärrys (tai sen puute) asiaan on saatu vain elämässä tulleiden ihmisten, homojen ja heterojen kanssa käytyjen keskustelujen avulla. Raamattu on minulle kyllä opas tässäkin. Yksi opus, kirjanen, sentää löytyy hyllystäni: Pasi Turunen: Homoseksualismi, rakkautta rajoja. Tietenkin ajan ilmiöiden seuraaminen mediasta on vaikuttanut kantani muodostumiseen.

Anteeksi siis kirjanoppineisuuteni puute. Jos olisi niin hassusti, että se jonkun mielestä estää kirjoitteluni aiheesta, pyydän määrittelemään sen, kuinka monta kirjaa pitää seksuaalisuudesta lukea voidakseen ottaa tällaiseen keskusteluun osaa. Ja mitkä kirjat.

[Hölkänen]

C-kortti, ketjun otsikko "Seksuaalinen tasavertaisuus" taisi provosoida sinua vähän liikaa. Eli keskustellaan nyt homoseksuaalien oikeudesta solmia parisuhde. Se on ihmisoikeus. Sadomasokistiset kimpat ja parinvaihdot ovat jotain muuta.

Jos tietosi homoseksuaalisuudesta rajoittuvat kirjaan, jonka nimi on "homoseksualismi", et välttämättä ole ihan perillä ilmiöstä. Kannattaa perehtyä toiseenkin näkökulmaan, esimerkiksi Yhteys-liikkeen kautta: http://yhteys.org/tietoa_frame.html.

Itse olen lukenut myös Aslan ry:n suosittelemaa kirjallisuutta ns. "eheytymisestä" hyvin harkiten ennen kuin muodostin myönteisen mielipiteeni homoseksuaalisuudesta.

[C-kortti]

Äh, haastat nyt vähän väkisin riitaa. Ethän itsekään vastannut minun kysymykseeni siitä, mikä on normaalia seksuaalista käyttäytymistä. Voisitko?

Jumala ei ole Raamatussa määritellyt esim. yhdyntäasennoista yhtään mitään. Se jää siis avioliiton sisään päätettäväksi. Siihen ei esim. kirkko tai uskontyhteisö voi ottaa kantaa. Mikä siis miehen ja hänen vaimonsa muodostaman avioliiton sisällä on sopivaa puuhaa, on täysin, 100% heidän asiansa. Se, mikä heidä suhdettaan rakentaa, on heidän asiansa. Asiasta ei sanota Raamatussa juuri mitään. Tai ihan vähän: "Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua." Siinä on siis raamatullinen tapa halata vuoteessa, makuuasennossahan siinä ollaan...  

Tuo ei omaan maailmankatsomukseeni sovi, koska todennäköisesti noiden ihmisten väliltä puuttuu välittäminen ja rakkaus.
Sadomakismi on yksi tapa harrastaa seksiä, ei siihen ketään "luoda". Seksuaalinen suuntautuneisuus on nyt kuitenkin hieman eri asia, sitä ihminen ei valitse itse. On muutenkin asiatonta vetää jotain viiden hengen sm-juttuja muuten ihan asialliseen keskusteluun. Tapahtuu siitä outoja juttuja heteroillakin, on ihan turha syyllistää homoja tällaiseen. Johan kirjoitin, että rakkaus ja kunnioitus kahden ihmisen välillä on se tärkein juttu. Jos pariskunta yhteissopimuksesta haluaa kahdestaan harrastaa sm-juttuja yhteisillä säännöillä toista loukkaamatta, ei siinä ole minusta mitään pahaa. Itse en tosin ole viehättänyt sellaiseen.

Aivan varmasti heteroidenkin parissa tapahtuu outoja juttuja, erilaisia huorin tekemisiä ja niinpä kristillisellä kirkolla onkin oltava jokin tapa määritellä se, mitä se haluaa asiasta nuorilleen ja muillekin opetettavan. Joku heitä opettaa joka tapauksessa, nimittäin viihdemaailma, Hollywood ja vastaavat tahot.

Ja se asennemuokkaus, joka sieltä tulee, onkin tehokasta. Katselin kerran elokuvan "Rita Hayworth - avain pakoon" (se tuli nytkin viikonloppuna tv:stä). Siinä oli asennemuokkausta kuten tapana on: Vankilanjohtaja heiluttaa Raamattua, korostaa 10 käskyn merkitystä vankilassaan ja heti perään katselee hiljaa, kun vartija kiroilee härskisti uudelle vangille ja hakkaa tämän. Hänen vankilassaan tapetaan vankeja tasaiseen tahtiin, eikä kukaan kysele uhrien oikeuksien perään. Sensijaan, kun joukko vankeja vankilassa pyrkii raiskaamaan uusia tulokkaita, he eivät olekaan homoja: "Ovatko he homoja" kysyy päähenkilö viisaan näköiseltä Samuel L. Jacksonilta, joka esittää pitkäaikaisvankia. "Ei, ensiksi pitäisi olla ihminen. He eivät ole." toteaa Jacksonin esittämä vanki päähenkilölle.

Tiivistän: jos näet Raamattua heiluttavan, sen käskyjen arvoa korostavan miehen, hän on kristitty, mutta potentiaalinen murhaaja. Jos joku raiskaa homoseksuaalisesti, hän ei ole homoseksuaali, vaan jotain muuta. Tämä on pieni, mutta kuvaava esimerkki aikamme asennekasvatuksesta. Ja tämän äärellä nuoremme ovat monikertaisen määrän tunteja verrattuna siihen, kuinka paljon he ovat kristillisen vaikutuksen piirissä.

Ote 1700-luvulla tehdystä ”Totisen kääntymyksen harjoitus” –kirjasta:
”Saarnamme tuomiota, että te etsisitte laupeutta. Saarnaamme teille kadotusta johtaaksemme tällä saarnalla teidät pelastukseen. Saarna syntien anteeksiantamuksesta, ennen kuin laki on opettanut ihmisen tuntemaan syntinsä, on evankeliumin turhentamista. Sillä se, jota laki ei vielä ole valaissut, ei tiedä, kuinka viheliäinen hän on, eikä sitäkään, kuinka laupias on Jumala."

[llwyd]

Aslan edustaa kyllä minulle aika tyylipuhdasta hengellistä ja henkistä terrorismia. Joku täällä sanoi toisessa keskustelussa, ettei ole olemassa erityisesti kristillistä etiikkaa. Kirkko on ollut vakaasti ja fanaattisesti väärässä lukemattoman monessa eettisessä kysymyksessä  - harvat konservatiivitkaan kannattavat kaikkia näitä kaikkia eettisesti ja kristillisesti tuhoisia asioita, mitä kirkko aikoinaan on kannattanut.

Jumalan ja etiikan suhde on sinänsä erittäin kiinnostava. Jollakin toisella foorumilla eräs yksioikoinen keskustelija sanoi käytännössä niin että Jumalan kanta on jostain asiasta on aina eettinen. Tavallaan olen tästä täsmälleen samaa mieltä, mutta luulisin että tämä konservatiivinen keskustelija ajattelikin näin päin, että jos Jumala esimerkiksi onkin sitä mieltä, että natsien juutalaisvainot olivat eettisesti oikeutettuja niin se merkitsee sitä, että näin myös on. Minusta on aina kiinnostavaa kuulla konservatiivien vastaus tähän ajatukseen. Minun käsitykseni on lähinnä sellainen että absoluuttisen Jumalan loogisiin ominaisuuksiin kuuluu absoluuttinen eettisyys. Näin ollen löydämme Jumalan etiikasta, on häntä olemassa tai ei, ja mitä tahansa omat alkeelliset, aikaan ja valtataisteluihin sidotut teologiset tulkintamme hänen ajatuksistaan sanovatkaan. Tässä mielessä mitkä tahansa eettiset kysymykset ovat kristinuskolle keskeisiä, eivätkä periferisiä kysymyksiä.

[C-kortti]

C-kortti, ketjun otsikko "Seksuaalinen tasavertaisuus" taisi provosoida sinua vähän liikaa. Eli keskustellaan nyt homoseksuaalien oikeudesta solmia parisuhde. Se on ihmisoikeus. Sadomasokistiset kimpat ja parinvaihdot ovat jotain muuta.

Jos tietosi homoseksuaalisuudesta rajoittuvat kirjaan, jonka nimi on "homoseksualismi", et välttämättä ole ihan perillä ilmiöstä. Kannattaa perehtyä toiseenkin näkökulmaan, esimerkiksi Yhteys-liikkeen kautta: http://yhteys.org/tietoa_frame.html.

Itse olen lukenut myös Aslan ry:n suosittelemaa kirjallisuutta ns. "eheytymisestä" hyvin harkiten ennen kuin muodostin myönteisen mielipiteeni homoseksuaalisuudesta.

Olen selvillä siitä, ettei nykyään enää puhuta homoseksualismista, vaan homoseksuaalisuudesta.

[osmo]

C-kortti, kiinnitin myös huomiota tuossa Rita Hayworth- elokuvassa tähän homo-kommenttiin. ( Se muuten ei ollut Samuel Jackson, vaan Morgan Freeman, joka myöhemmin on esittänyt  myös Jumalaa elokuvassa Bruce, taivaanlahja! Anteeksi saivartelu.)
Siitä raiskaajamiesten määrittelystä ajattelin lähinnä että siinä käsikirjoittaja yhdellä repliikillä varmisti ettei häntä tulla syyttämään seksuaalivähemmistön leimaamisesta. Amerikoissa kun on aika mielenkiintoiset lain-alaisuudet näissä "poliittisesti korrekti"-jutuissa.
Vankilanjohtajan "kristillisyys" taas oli niin räikeästi esitetty, ettei se minusta vaikuttanut sellaiselta asennemuokkaukselta, mihin viittasit. Suomalaisessa perinteessä se kaiken kaikkiaan oli aika vieras karikatyyri, mutta amerikkalaisessa perinteessä on toki etelävaltioiden rasistiset saarnamiehet ja televisioiden haikäilemättömät rahankerääjä-pastorit.
Joskus on vaikea ymmärtää kristityn kuvaa amerikkalaisessa elokuvassa ja kirjallisuudessa. Muistan esimerkiksi lukiessani ( erittäin hyvää) kirjaa Pikku puun kasvatus ( Forrest Carter ) miten vaikea oli ensin hyväksyä sävyä miten kristityistä siinä puhuttiin. Pureskeltuani asiaa ymmärsin, että
 kirjan keskushahmon ( pieni intiaanipoika ) omat kokemukset kristittyinä esiintyvistä olivat tähän syynä. Kirjan kirjoittasta tuli myöhemmin tieto, että hän oli nuorena innokas Ku Klux Klanin jäsen. Kirjassa Pikku Puun kasvatus hän katselee maailmaa niin vahvasti toisesta näkökulmasta, että se tuntuu anteeksipyynnöltä kirjoittajan menneisyydestä.
Kohtalaisen kaukana aiheesta harhailen jo...

[C-kortti]

Raamattu on paras ilmoitus Jumalan ajatuksista, mutta jätetään tuomiot Jumalalle samoinkuin niiden toimeenpanot täällä maan päällä. Jumalan rakkaus hallitkoon teitäkin.

Aslan edustaa kyllä minulle aika tyylipuhdasta hengellistä ja henkistä terrorismia

Kysyisin varsinkin jälkimmäiseltä: kun seppos edustaa ajattelua, ettei saa tuomita ja kun sinun teksissäsi näkyy (ainakin minun mielestäni) varsin rankka ja lopullinen tuomio Aslanin tavoitteista, niin kumpi näkökulma on oikeampi? Hallitsiko Jumalan rakkaus sinuakin, kun kirjoitit Aslanista?

Saako siis kristitty ottaa kantaa johonkin toimintaan ja pitää sitä vääränsuuntaisena vai onko se heti sitä ankarasti kiellettyä tuomitsemista?

Vai onko parempi vaieta ihan kaikesta, niin ei ainakaan tule jaettua vääriä tuomioita eikä tule lipsuttua Jumalan rakkaudesta?

Siirrymmekö pysyvään hiljaisuuden retrettiin? 24/7? Intialaisen gurun puhumattomuuslupaus on meille malli oikeasta kristitystä;  ei takuulla tuomitse ketään? Ainakaan puhuen.

[seppos]

Raamattu on paras ilmoitus Jumalan ajatuksista, mutta jätetään tuomiot Jumalalle samoinkuin niiden toimeenpanot täällä maan päällä. Jumalan rakkaus hallitkoon teitäkin.

Aslan edustaa kyllä minulle aika tyylipuhdasta hengellistä ja henkistä terrorismia

Kysyisin varsinkin jälkimmäiseltä: kun seppos edustaa ajattelua, ettei saa tuomita ja kun sinun teksissäsi näkyy (ainakin minun mielestäni) varsin rankka ja lopullinen tuomio Aslanin tavoitteista, niin kumpi näkökulma on oikeampi? Hallitsiko Jumalan rakkaus sinuakin, kun kirjoitit Aslanista?

Saako siis kristitty ottaa kantaa johonkin toimintaan ja pitää sitä vääränsuuntaisena vai onko se heti sitä ankarasti kiellettyä tuomitsemista?

Vai onko parempi vaieta ihan kaikesta, niin ei ainakaan tule jaettua vääriä tuomioita eikä tule lipsuttua Jumalan rakkaudesta?

Siirrymmekö pysyvään hiljaisuuden retrettiin? 24/7? Intialaisen gurun puhumattomuuslupaus on meille malli oikeasta kristitystä;  ei takuulla tuomitse ketään? Ainakaan puhuen.

Kun lause irroitetaan alkuperäisestä niin sen merkitys  ja sävy usein muuttuu. Tarkoitin ihmisten tuomitsemista. En tarkoittanut mielipiteettömyyttä. Puhumalla asiat hoituu ei mykkäkoululla. En vaan voi hyväksyä sitä kivien heittelyä mitä täällä esiintyy liikaa. Onko joukossamme synnittömiä?

[Jaakkoopuukkoo]

Heitit, C-kortti, hyvän heiton parinvaihdosta. Olen nimittäin miettinyt syntiä ja pahaa ja sitä, että voidaanko niitä jotenkin tutkia täällä vaivan alaisessa elämässä. Seuraavassa käsitteiden määrittelyä ja epätieteellinen teoriani etiikasta:

*
Näkisin, että ulkoisin seikoin synnin ja etiikan tutkiminen on mahdotonta, on pakko vedota näkymättömään. Se, mikä hajottaa ihmistä on nähdäkseni syntiä ja se, mikä vahvistaa, on hyvää. Nämä asiat voivat taasen uskoakseni vaihdella yksilöstä toiseen ja lisäksi ihmiset eivät aina tunnista niitä toisten, saatika itsensä kohdalla kovin hyvin. Tunnistaminen perustuu tunteiden tunnistamisen tavoin peilaamiseen, eli toisen käyttäytymisen vertaamiseen omaan vastaavaan ja oman sielun tilan tutkiminen taas itsereflektioon; mikä tekee minusta vahvemman ja kokonaisemman, mikä taas hajottaa minua?

Pedofilia voidaan tuomita tämän peilaamisen nojalla; en ehkä osaa eläytyä kattavasti tekijän sielun liikkeisiin, mutta kaikilla on varmasti jokin kokemus uhrin asemasta; hyväksikäytöstä ja koskemattomuuden, turvallisuuden loukatuksi tulemisesta. Voimme siis suhteellisen luotettavasti päätellä, että pedofiliassa uhrin sielu pikemminkin hajoaa kuin vahvistuu.
*

Sitten vastaus heittoosi: minun mielestäni mainitun kaltaista parinvaihtoa ei voida kovin vankasti tuomita. Itse en usko, että voisin olla kykenevä sen kaltaiseen yhteiseloon, koska pidän identiteettiäni ja turvallisuuttani siinä määrin huterina, mutten voi reflektion nojalla rajata pois sitä mahdollisuutta, että joku toinen voisi. Koska mainitun kaltaiseen asetelmaan ei liity pakkoa tahi epätasa-arvoisia asetelmia, en voi löytää tekijöitä, joiden nojalla epäillä järjestystä hajottavaksi.

[C-kortti]

Koska yhteiskunta menee koko ajan eteenpäin valitsemallaan tiellä, niin nämä erilaiset seksuaaliset normipoikkeamat (joku ajastaan jälkeen jäänyt konservatiivi sanoisi synnit), saavat yhä julkisempia, joku sanoisi julkeampia muotoja.

Televisiossa tänään:

Nelonen:
4D: Rakastan sinua, sinua ja sinuakin

  ti klo 22:00

    (I Love You and You and You/Iso-Britannia 2006). Synkkiin avioerotilastoihin ja pettämiseen kyllästyneet ovat hylänneet keinotekoisena pitämänsä yksiavioisuuden ja päätyneet perustamaan perheitä, joissa parisuhteeseen kuuluu useampi kuin kaksi osapuolta. Dokumentissa seurataan kahden vaihtoehtoelämää viettävän perheen arkea nukkumisjärjestelyistä treffeillä käymiseen ja kuullaan erikoiseen järjestelyyn päätyneiden mietteitä muun muassa mustasukkaisuudesta. Dokumentti. Kesto 47'
------------------------------
Voisi ajatella, että parempi lukea vaikka psalmeja tuo aika, mutta ehkä on kuitenkin niin, että katson mitä sieltä tulee. Haluan tuntea aikani, vaikka en halua olla kaikesta osallinen.

Pahoin plkään, ettei kirkko Britanniassakaan ota tällaiseen kantaa. Pelko suvaitsemattomaksi, nykyajan kuolemansynneistä toiseksi suurin (suurinhan on fundamantalismi), leimaamisesta on valtava.

[llwyd]

No, meillähän moniakin uskontoja, jotka väittävät Jumalan nimenomaan komentavan moniavioisuuteen. Tässä minusta on uskonnollisuuteen pohjautuvan etiikan suuri heikkous: mikä tahansa vääryys ja typeryys kyselemättä oikeutetaan absurdisti kuvitellulla jumalallisella käskyllä. Tässä mielessä näen etiikan olevan täysin riippumaton ihmisen vallanhimoisista tulkinnoista jumalallisista ilmoituksista. Oheisen kirjoitin toiselle foorumille:

Minusta uskonnot olennaisimmillaan ovat symbolista puhetta ihmisen maailmassaolosta. Kirjaimellisesti otettunahan ne ovat naurettavia: tämä kirjaimellisuus johtaa esimerkiksi monet kristityt noudattamaan parin tuhannen vuoden takaista paimentolais-ajattelua esim. suhteessa naispappeuteen, homoliittoihin tai evoluutioon. Ja aivan taannoin kristilliseen raamatulliseen etiikkaan kuului iloinen noitien ja harhaoppisten polttaminen roviolla. Minusta absoluuttisen kategoria on joka tapauksessa olemassa, riippumatta siitä onko empiirisesti olemassa absoluuttista olentoa. Mutta sen sijaan kirkot, teologiat ja yksityiskohtaiset dogmat ovat olleet osa inhimillistä organisatorista valtataistelua eikä niillä ole mitään tekemistä absoluuttisen kanssa.

Kulkumme tien kaidan matkalaisina kohti oikeata isänmaatamme on autenttinen, tosi ja merkityksellinen ratkaisu riippumatta saapumisestamme. Sen sijaan fundamentalismi on jo määritelmällisesti epäautenttinen maailmankuva. Toki vaikutusvaltainen, äänekäs ja maailmassa kaikki muut uskonnolliset äänet peittävä. Mutta se on silti oman viisauden ja oman hallinnan väärä, harhainen tie. Tämä aivan riippumatta siitä miten rajattoman kaukana esim. herännäisyys on oikeassa olemisesta, minkään vastauksen omistamisesta. Ei mikään täällä maailmassa ole omaamme: sydämemme on vain Herran luona kotonaan.

[Hölkänen]

Pyydän, ettette sotke tähän keskusteluun moniavioisuutta. Mielestäni se ansaitsisi oman ketjunsa, koska siinä joudutaan uusien ihmissuhdedynaamisten ongelmien äärelle. Olisi kuitenkin hyvä, että osattaisiin sanoa esim. biseksuaalille, miksi hänen pitäisi tai ei pitäisi voida olla saman aikaan suhteessa kahden rakastamansa ihmisen kanssa.

Itse olen ymmärtänyt luterilaisen etiikan niin, että esivallalle on annettu valtuudet päättää maallisista asioista ja kirkko hoitaa hengenelämän. Se, kenen kanssa haluan jakaa elämäni, on elämäni suurin valinta, ja siinä on sekä maallinen että hengellinen ulottuvuus. Pelastuskysymys se ei kuitenkaan ole, jos luterilaista tunnustusta uskotaan.

Monet muutkin ihmiselämän ongelmat ovat sellaisia, että ihmiset mielellään kääntyvät hengenmiesten puoleen niissä. C-kortin esiinnostama vaikenemisen kulttuuri on kuitenkin saanut aikaan sen, että kirkon työntekijät ovat yleisesti sormi suussa maailmanmenon kanssa. Käytännössä jokaisella on vapaus neuvoa ihmistä kuinka parhaaksi näkee.

Mielestäni kirkon pitäisi ehdottomasti käydä sisäistä eettistä keskustelua jo ennen kuin on pakko. Homokysymys on surkuhupaisa, sillä muu yhteiskunta on keskustellut siitä jo neljäkymmentä vuotta, kun taas kirkko aloitti keskustelun tänä vuonna. Ihan varmasti kirkon perheneuvonnassa ja muussa työssä on kohdattu homoseksuaaleja yhtä kauan kuin siitä on ollut sallittua puhua, ja asian kipeys yksilötasolla on tiedetty, mutta silti on päätetty vaieta. Mieluummin näkisin, että kirkko olisi aloitteellisemmin nostamassa yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden yleisempään keskusteluun, vainuaisi huomisen polttavat kysymykset jo tänään. Uskon että kirkko pystyisi siihen, jos vain uskaltaisi.

Jos se ei uskalla, olisi suoraselkäisintä todeta, että emme ota kantaa eettisiin kysymyksiin vaan jätämme ne maallisen esivallan ratkaistaviksi. Emmekä lähde esivaltaa uhmaamaan.