Minä olen niin nössö, että en uskalla kokeilla mitään, minkä epäilen olevan hyvin vahingollista ihmiselle. Koulussa kaverit kertoivat pelanneensa spiritismiä. Kysyin kotona veljeltäni, mitä se spiritismi on. Hän vastasi, että jos pelaat, niin sitten on jo liian myöhäistä tietää, mitä se on. Se riitti minulle, ja pysyin siitä kaukana. En ole koskaan halunnut tietoisesti ottaa riskejä eikä minulla ole tarvetta kokeilla rajojani. Pelkään, että energiahoidossa veljeillään itse pirun kanssa ja semmoiseen en halua sekaantua.
Ymmärrän hyvin pelkosi. Olen miettinyt tätä asiaa joskus vähän syvemminkin. On ihan luonnollista ettei kristitty halua sekaantua vieraista uskonnnoista/uskomuksista peräisin oleviin touhuiluihin, mutta enemmän sijoittaisin sitä "vaarallisuus"- momenttia siihen vaaraan että omaksutaan jokin ihan kristinuskolle vastainen ideologia, kuin että niissä nyt jotenkin "veljeiltäisiin" pirun kanssa. En oikein jaksa uskoa sellaiseen että terveelle ja täysjärkiselle kristitylle voisi käydä esim. reikihoidossa (vai mitä ne oli?) siten, että ykskaks Saatana hänet siellä karvoineen päivineen nielaisee
"ja sitten on jo myöhäistä"... Minusta nuo tuollaiset uskomushoidot ovat tyhjää täynnä joilla erilaisten suggestioiden avulla höynäytetään löyhäpäisiltä rahat pois. Ei niissä sinänsä mitään pelättävää tai vavisuttavaa ole että pitäisi kadun toiselle puolelle väistyä kun niitä vastaan tulee. Tunsin kerran erään mielestäni täysjärkisen kristityn jolla on juuret tukevasti maanläheisessä evankelisluterilaisessa uskossa eikä hän halua olla tekemisissä esim. karismaattisuuden kanssa. Toisaalta hän oli kristillisyydessään sillä tavalla aito ettei hävennyt sitä sitä tarvittaessa tunnustaakaan kenen edessä hyvänsä. Meteliä hän ei uskomisistaan koskaan pitänyt mutta tunnusti reilusti ja voimakkaasti tarvittaessa. Tämä henkilö meni uteliaisuuttaan jollekin tällaiselle uskomushoitajalle kokeillakseen millaista se on. Hän kertoi siinä hoidettavana ollessaan julistaneensa evankeliumia tälle uskomushoitajalle joka oli mielestään ollut kristitty mutta aivan totaalisesti pihalla siitä mitä kristillinen oppi tarkoittaa. Ei ollut käsitystä laista eikä evankeliumistakaan. Pelkkiä ihanaisia "enkeleitä" ja "henkioppaita" ja kaikki kuorrutettiin ihanaisella individualismin kermavaahdolla...
Tuollainen ihminen ja hänen toimintansa ei minua pelota vaan korkeintaan säälittää ja ihmetyttää koska kristillisyys on ARMON valtakunta syntien anteeksiantamiseksi. Armo edellyttää syntiä eli kristityllä on selkeä oppi: laki ja armo joista armo ja evankeliumi hallitsee ja ne pitää osata tarkoin erottaa toisistaan. Tämä oli ukko Lutherin pääasiallinen missio! Kristityllähän on (pitäisi olla ainakin) parempi turvallisuus Jumalan kämmenellä vaikka hän pimeässä laaksossa vaeltaisi niin ei hän sielläkään mitään pelkäisi. Kristitty voi juuri tämän takia siis olla turvallisin ja rauhallisin mielin vaikka olisi korvat tungettu täyteen korvakynttilöitä ja ympärillä loitsuttaisiin miten. Suurempi vaara on vvärän opin omaksumisessa ja siinä että mennään oikean puun juurelta pois. Tämmöisten asioiden kanssa ei minusta tarvitse hyperventiloida. Ei kristittyä Saatana voi nielaista karvoineen jos vaan sydän on kiinnittynyt oikeaan osoitteeseen. Ei se niin käy että jos kurkkaan oven raosta pimeään huoneeseen niin sieltä tulee käsi joka vetäisee väkisin sisälle "ja sitten ei enää voi mitään".
Mutta jos se pimeys alkaa tuntumaan kiehtovalta ja maistumaan makeammalta ja jos sinne alkaa tekemään yhä enemmänmieli niin että sinne haluaa tosissaan, niin sitten on vakavat paikat. Ihminen on vieteltävissä kyllä.
Enpä kyllä usko sitäkään että suurin osa kristityistä on alkoholinkaan suhteen niin "heikkoja" kuin antavat ymmärtää. Eri asia on tietty alkoholistit, mutta tavallinen ihminen joka eläissään ei ole juovuksissa ollut tai on ollutkin muttei ole alkoholistiksi tullut, niin turha se on pelätä että kaljapullon juotuaan tuli "annettua pirulle jo pikkusormi" ja "nyt ei ole enää mitään tehtävissä"...
No enhän minä ketään tällaisiin kehoita. Viisas neuvo Raamatussakin on pitää omatunto puhtaana mutta ei niitä tarvitse pelätäkään kauhunsekaisin tuntein. Toisaalta meille on annettu myös kehoitus: "avartukaa tekin!" (-siis meille kaikille)
