Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 23.10.10 - klo:17:16
-
Meillä näkyy kokoontuvan kirkostamme eronnut vapaa evankelisluterilainen seurakunta meidän seurakunnan tiloissa aina silloin tällöin. Onko mielestänne oikein, että ryhmä, jolle kirkko ja sen arvot eivät kelpaa, vaan on siitä eronnut saa käyttöönsä seurakunnan tiloja? Ilmeisesti käyttö on maksullista, mutta en ole tarkistanut sitä.
-
Saavat maksun, on jopa evankelisluterilainen seurakunta. Ortodoksit pitävät muutaman kerran vuodessa paikallisen
evl:n seurakuntatalossa jumalanpalveluksen ja nousevat yhteisiin karjalaispäiviin, agape-aterialle ym toiseen kerrokseen...
Hyvinkin pian, jos kirkosta eroaminen jatkuu on kirkollisia tiloja vuokrattava myös muuhun kuin aivan seurakunnalliseen tarkoitukseen...
Onkohan kaikissa seurakunnissa seurakuntasalia mahdollisuus käyttää, mies- tai naispapit torjuvien kirkollisten liikkeiden
tilaisuuksiin.?
Minulla on aavistus, että Porin ja Rauman seuduilla ovet eivät ole kaikille luterilaisille ryhmille avoinna.
-
Meillä näkyy kokoontuvan kirkostamme eronnut vapaa evankelisluterilainen seurakunta meidän seurakunnan tiloissa aina silloin tällöin. Onko mielestänne oikein, että ryhmä, jolle kirkko ja sen arvot eivät kelpaa, vaan on siitä eronnut saa käyttöönsä seurakunnan tiloja? Ilmeisesti käyttö on maksullista, mutta en ole tarkistanut sitä.
Eihän se hyvältä tunnu.
Toisaalta jos maksavat ja rahat käytetään oman seurakunnan diakonioatyöhön niin ollaan aika ovelia huoneenhaltijoita. Vaikka kai tätäkin olisi hyvä miettiä. Leena ei enää tuota järjellistä ajateltua tekstiä. :026: Voi olla vain kirkko ja ei-kirkko... jos me olemme ei-kirkko niin miten tilat kelpaavat ylipäätään...
-
On oikein. Jos ei yhtä aikaa voida kokoontua niin jonkinlaisesta ykseydestä vielä kielii, että sentään samassa tilassa voidaan.
-
Tuttavaperhe oli käynyt 1,5 vuotta seurakunnan perhekerhossa. Puheenaiheet siellä olivat olleet ekologia ja energiakristallit. Harkitsevat nyt eroa kirkosta, kun eivät koe saavansa seurakunnasta hengellistä ravintoa.
Onko tämä mielestänne oikein?
-
Tuttavaperhe oli käynyt 1,5 vuotta seurakunnan perhekerhossa. Puheenaiheet siellä olivat olleet ekologia ja energiakristallit. Harkitsevat nyt eroa kirkosta, kun eivät koe saavansa seurakunnasta hengellistä ravintoa.
Onko tämä mielestänne oikein?
Ei
-
Tuttavaperhe oli käynyt 1,5 vuotta seurakunnan perhekerhossa. Puheenaiheet siellä olivat olleet ekologia ja energiakristallit. Harkitsevat nyt eroa kirkosta, kun eivät koe saavansa seurakunnasta hengellistä ravintoa.
Onko tämä mielestänne oikein?
Jos ajatellaan, että jumaluus ilmenee juuri luonnossa, niin ekologia on oikein hyvä aihe. Energiakristalleista en osaa sanoa, kun en niitä tunne.
Ekologinen elämäntapa voisi aivan hyvin olla Jeesuksen opetuksen mukaista. Siinähän yritetään elää niin, että muillakin on mahdollisuus hyvään elämään, eli ei turmella maapalloa ja ylikuluteta sitä.
Jos kuitenkin uskomme, että Jeesus tulee kohta noutamaan omansa taivaan iloon, niin voimme unohtaa ekologiset kysymykset. Ehkä näin ajattelevia ihmisiä löytyy maista, joissa on korkea elintaso ja runsaasti karismaattisia lahkoja?
-
Tuttavaperhe oli käynyt 1,5 vuotta seurakunnan perhekerhossa. Puheenaiheet siellä olivat olleet ekologia ja energiakristallit. Harkitsevat nyt eroa kirkosta, kun eivät koe saavansa seurakunnasta hengellistä ravintoa.
Onko tämä mielestänne oikein?
Ovatko he kertoneet toiveistaan? Seurakunta on seurakuntalaisten yhteisö, ja voisin kuvitella, että jos seurakuntalaiset esittävät toivomuksen hengellisestä ravinnosta, niin siihen suhtaudutaan vakavasti. Onko juuri perhekerho kyseisessä seurakunnassa sopiva foorumi, sitä en tietenkään pysty arvioimaan, sen paremmin kuin sitäkään, millaisissa muodoissa toivomus voitaisiin toteuttaa.
Mt
-
Kysymyksen voisi esittää myös toisin päin: Miksi haluavat kokoontua seurakunnan tiloissa, jos eivät tunne seurakuntaa enää omakseen? Luulisi olevan luontevampaa kokoontua jossan muualla.
Mielestäni ekologiset kysymykset pitäisi olla vielä enemmän keskiössä seurakantien toiminnoissa kuin ne nyt ovat. Jokainen askeleemma on synti juuri ekologisista näkökulmista. Ei Jumala tätä palloa meille tuhottavaksi antanut. Tässä yhteiskunnassa on kuitenkin hyvin, hyvin vaikeaa elää viljellen ja varjellen.
-
Kysymyksen voisi esittää myös toisin päin: Miksi haluavat kokoontua seurakunnan tiloissa, jos eivät tunne seurakuntaa enää omakseen? Luulisi olevan luontevampaa kokoontua jossan muualla.
Mielestäni ekologiset kysymykset pitäisi olla vielä enemmän keskiössä seurakantien toiminnoissa kuin ne nyt ovat. Jokainen askeleemma on synti juuri ekologisista näkökulmista. Ei Jumala tätä palloa meille tuhottavaksi antanut. Tässä yhteiskunnassa on kuitenkin hyvin, hyvin vaikeaa elää viljellen ja varjellen.
Sama mieltä ekologisita kysymyksitä, mutta energiakristallit menevät tuonne henkimaailman ja ufojen sekaan eikä niillä ole mitään tekemistä uskomme kanssa.
-
Niin, jos keskustelu menee sitten kristalleihin tai taikavarpuihin ja nimenomaan näihin on liittynyt ekologinen näkökulma, menee puheet jonnekin humpuukin suuntaan. Ymmärsin, että nämä oli kaksi erillistä asiaa.
-
Sama mieltä ekologisita kysymyksitä, mutta energiakristallit menevät tuonne henkimaailman ja ufojen sekaan eikä niillä ole mitään tekemistä uskomme kanssa.
... tuonne henkimaailman... Uskotko enkeleihin, Seppos? Mihinkäs ne kuolleet...? :kahvi:
-
minä uskon enkeleihin... minulla on komppaniallinen suojelusenkeleitä...
-
Minullakin. Ja yhden nimi on ehkä...Mauno. :022: :059:
-
Kun olet pitänyt vieraita kotonasi, olet pitänyt enkeleitä, sanoi Aku Räty tai Vikki Pekkarinen.
-
... tuonne henkimaailman... Uskotko enkeleihin, Seppos? Mihinkäs ne kuolleet...? :kahvi:
Toki, miten olisin selvinnyt ilman? Minulla on vaimona yksi sellainen.
-
Kuka kertoo :026: Leenalle mikä on tämä keskusteltu kristalli ja mihin sitä tulisi käyttää? Myös kotikummitus toivoo tietoa kyseisestä kristallista, se kuulostaa esteettiseltä. Hänen maisemansa olivat perin ankeita, koko viimeiset maanpäällisen vaelluksen vuodet. Leena voi ripustaa sen kirjahyllyyn...
-
Uskokoon ken haluaa. Enkelit on myös valjastettu tähän huuhaa-rajatietoon.
Tässä aluksi:
http://www.rakkaudentahti.net/Kristallikurssi.html
-
Ei Leena tarvi... Leenalla on jo esoteerista filosofiaa yli aikavyöhykkeiden, ynnä kaikkea muuta. Kuka ostaa.
-
Sellaisesta kristallihommelista reikihommiin ja taikavarpuihin perehtynyt kaverini puheli, että on kristallikäsikoru (antoi minullekin yhden) ja se kastellaan jossakin vedessä. Hanavesi ei käy. Järvi, joki tai meri. Kuralätäkkö... en tiedä. Lähde kai oli paras vaihtoehto. Ja sitten kun sen kastellaan, sille sanotaan, että mitä minä haluan minusta tulevan. Kun kannan (jos kantaisin) korua mukana, se voimaannuttaisi minut joka päivä ja lopulta saavuttaisin sen mitä olen halunnut saavuttaaa.
Sitten siihen liittyy voimaelämiä (esim.jos näkisin karhusta usein unta, se olisi voimaeläimeni), enkeleitä ja kaikenlaisia "apujoukkoja".
Rehellisesti sanottuna, minulla on välillä vaikeuksia pitää pokkani näitä juttuja kuunnellessani. Ja välillä kummastuttaa, joskus melkein pelottaa.
-
Kävin kurkistamassa kyseistä sivustoa ja aloin miettiä, olisiko tulotasoni korkeampi, jos vaihtaisin alaa. Aikoinaan tuli perehdytyksi kansanparantajiin, eritoten verenseisottajiin, joten kotimainen perinne on hallinnassa. Siihen vähän tavaraa mummovainaan tarinoista, opintomatka Lontooseen, jossa on alan asiantuntemusta sekä erikoiskirjakauppoja, ja jokin oma konsepti siihen päälle. Verkostoituminen on päivän sana. "Ugrilaista healing-parannusta netissä pilvipalveluna" - tällä pääsi varmaan Kauppalehteenkin, sinne juttupuolelle, myöhemmin ehkä listaosastoon. Kohderyhmä pitäisi tietysti valita, liike-elämässähän sitä on stressaantunutta väkeä. Kaukoparannusta ja ennustuksia Skypellä, nyt myös mobiiliratkaisu! Osta Potifar-älypuhelin, saat vuoden videoseancet (http://en.wikipedia.org/wiki/Seance) puoleen hintaan! Musta Raamattu e-kirjana, mustapohjainen näyttö tarjoushintaan.
Pitäisiköhän lähteä kunnan yritysneuvojan pakeille. "Hei, sopisko sulle kello kakstoista yöllä, vaikka tuolla hautuumaalla?"
Mt
-
Toki, miten olisin selvinnyt ilman? Minulla on vaimona yksi sellainen.
Noin olet, Seppos, vaimosi kokenut ja ymmärrän tuon hyvin. Silti kysyn: väistitkö jotain? Tai sitten olet vain perin käytännöllinen kristitty, ultrarealisti ehkä?!
Mutta eikös kristityn tule vaivattomasti joskaan ei vaivatta vaeltaa henkimaailmassa?! :kahvi:
Kai sielun silmin voi kokea siipien hipaisun.
Onhan sitä nyt toki muutakin kuin materiaa. Ja eikös se ole kaikkinensa perin lyhyt aika kun me nahkapuvussa liikumme? Eli että...?
-
En väistänyt mitään kun ei ollut syytä. Henkimaailma ei ole lajini. Tapani Kuningas (vainaja) ja Ultralehti ovat 700metriä meidän mökiltä. En sekaannu niihin hommiin, vaikka rouva pitikin kylällä pyhäkoulua.
-
En väistänyt mitään kun ei ollut syytä. Henkimaailma ei ole lajini. Tapani Kuningas (vainaja) ja Ultralehti ovat 700metriä meidän mökiltä. En sekaannu niihin hommiin, vaikka rouva pitikin kylällä pyhäkoulua.
Ultra-lehti on minulle tuttu, joissakin sen numeroissa on ollut useitakin mukaansa tempaavia ja mielenkiintoisia juttuja. Sitten on ollut - ja ilmeisesti myös tulee - Ultra-lehtiä, joissa... hmm... ei ole ollut mihin tarttua. Tapani Kuninkaan kanssa ehdin pitkällisesti keskustella kaiken maailman ja vähän henkimaailmankin asioista Forssassa ja Kuortaneella. Tunnen tarkoin useita ihmisiä, jotka tunsivat Kuninkaan, tuon monotonisella äänellä puhuneen rajatiedon moniottelijan...
Mutta seppos, mitäs jos kumminkin irtaantuisit ruumiistasi muutamaksi kymmeneksi sekunniksi. Vai onko ruumiista irtaantuminen mielestäsi aivoharhaa?! :kahvi:
-
Minä käytän usein illalla ennen unen tuloa muinoisilta joogatunneiltani ( yli 35 vuotta sitten) oppimaani täydellistä kokovartalon rentoutusta.
Siinä kehoitan varpaat, nilkat, sormet, reidet, vatsan, hartiat, niskan, ym. ym. ruuminosat rennoiksi. Lopuksi myös aivot. Sen hetken kokeminen
kun olen kokonaan rento on sellainen hiukan ilmaan nostava tunne. Nirvanaksi sitä kai kutsutaan.
En ole sen syvemmällä asiassa, mutta hyvää tekee
jännitystiloille etenkin hartioissa ja niskassa. Ja uni tulee helpommin. :015:
-
Minä käytän usein illalla ennen unen tuloa muinoisilta joogatunneiltani ( yli 35 vuotta sitten) oppimaani täydellistä kokovartalon rentoutusta.
Siinä kehoitan varpaat, nilkat, sormet, reidet, vatsan, hartiat, niskan, ym. ym. ruuminosat rennoiksi. Lopuksi myös aivot.
Hui, onko tuo joogaamista? :103: Mää oon keksiny sen ihan itte ja monesti käytän jos ei meinaa uni tulla.
-
Hienoa että sinäkin...
Kutsutaan sitä sitten Sannelin uniterapiaksi. Ei se mitään joogaa yksistään ole. Tosi hyvä rentoutusjuttu vain. Siinä voi lopuksi meditoida vaikka
armon ajatuksella. :rukous:
-
Minä yritin kerran ihan tosissani hypnotisoida itseni saadakseni tietää miltä se tuntuu. En onnistunut eikä nyt enää ole koommin kiinnostanutkaan.
-
Minä yritin kerran ihan tosissani hypnotisoida itseni saadakseni tietää miltä se tuntuu. En onnistunut eikä nyt enää ole koommin kiinnostanutkaan.
Meillä oli näistä psykiatriassa vapaaehtoinen lisäkurssi uteliaille, ja niitähän riitti. Eihän se nyt tunnu muulta kuin nukahtaminen. Eipä sillä juuri käyttöarvoakaan ole mutta turha sitä on niputtaa suin päinm sen kummemmin syntien kuin taikavarpujenkaan kanssa samaan pinkkaan. Itsesuggestio on vähän vaikeaa jos kaiken aikaa on valppaana ja kyttää, että suggeroidunks mä, hei suggeroidunks mä. Toisille se on taas turhankin yksinkertaista. Yleensä näitä rentoutustekniikoita käytetään etenkin meillä hoidollisina apukeinoina sillä ahdistuneille ja masentuneillekin rentoutuminen on opetettava ikäänkuin uudestaan, jos ovat joskus osanneetkin. Hyvä korvike ikuisille lääkevaihtoehdoille. Ei joka jännitykseen Diapamia tarvita, siksi lähinnä.
-
Itse asiassa Leena otin aika paljon selvää koska aihe kiinnosti minua ja juuri noin kuin kuvaat hypnoosia, sen käsitin itsekin lukemani perusteella. Sinä olet tietenkin ammattilainen ja sen takia vähän odotinkin kommenttiasi. Ymmärsin että hypnoosi ei ole loppujen lopuksi mitään ihmeellistä vaan alentunut tietoisuuden/tarkkaavaisuuden tila eli aivan sama kuin vaikkapa autolla ajaessa joskus vaipuu omiin ajatuksiinsa ja "herää" kauhistuen että mitenkähän mahtoikaan mennä viimeiset 2 kilometriä kun niistä ei muista paljon mitään... Totta on sekin että varmaan meni vikaan sillä kun sitähän tosiaan koko ajan tulee kytänneeksi/tarkkailleeksi että "suggeroidunks mä, suggeroidunks mä..." :icon_lol:
Ihan mielenkiintoinen asia sinänsä. Kysymys: Pystytkö sinä hypnotisoimaan kenet tahansa?
-
En tiedä. En ole ikinä yrittänyt. Sillä kurssilla tehtiin simppeleitä pieniä suggestioharjoituksia, joista yksinkertaisin oli sellainen, jossa rengas (tai muu pieni painava metalliesine, mutta renkaita, siis sormuksia, on yleensä useillakin mukana, se on tarpeeksi painava) sidotaan langan päähän, noin 30cm tai ehkei niinkään pitkä, ja sitten sitä riiputetaan. Pari alkaa ohjata, kehoittaa pyörittämään tai heiluttamaansitä juttua, ja itse ei ns saa tehdä. Itse ei huomaa niitä sormien pikkuliikkeitä, jotka sen renkaan saa tekemään sitä liikettä jota ohjaava pari antaa. Tai, muistaakseni ei pitänyt suorastaan vastustaa, vaan olla ihan passiivinen. Kyllä minun näppini tekivät ne liikkeet, ja sain parin näpit "mukaan" ja se oli suuresti huvittavaa, jokaisella oli aivan vankka mielipide, että se liikkuu itsestään, minä en sitä pyörittele tai heiluttele.
..................................................
Hypnologinen koulutus on erikseen. Psykoanalyysihan on siitä vain muunnos, ja kyllä sen tietyn pienen eron tajuisuudessa huomaa, tunnille tullessaan on virkeä, pää täynnä päivän arkiasioita, tavallisella hyvällä tuulella. Lopulta ja aika pian jo se tuttu miljöö, vastaanottohuone, analyytikon tasaisen ystävällisen väritön ääni ja lepoasento saavat aikaan kai vähän juuri suggestiivisesti, ei uneliaisuutta, mutta ahdistuneisuutta. Alkuun se oli niin pelottavaa että saatoin katkaista tunnin ja istua ainakin vähän aikaa. Minulla kun on omat syyni pelätä tajunnanalenemia, sillä vaikka aktiivinen mieli on pyyhkinyt kohtaukset pois mielestä, niistä jää joitakin muistijälkiä.
Kyse ei ollut edes siitä mitä oli mieleen pyrkimässä vaan itse tuosta pienestä tietoisuuden tai oikeammin tajuisuuden variaatiosta minun kohdallani.
Mutta se oli hyvä trippi, en vaihtaisi, ja joskus tekee tosi mieli mennä uuteen. Menisin tutkimaan transsendentaalista puolta, eli sitä ihmisessä joka kurkottaa kohti Jumalaa, ihan tahtoisin tietää kun siitä luenkin kaikkea --- minua se kiinnostaa. Se jäi silloin kas kun tulee puhuttua enempi oireista tai ongelmista
..................................................
En ikinä kiinnostunut hypnoosista riittävästi, sillä sen tulokset, kuten Freudin sitä kokeillessa ovat usein dramaattisia, eli nopeita, mutta eivät kestä koska muistiin palauttava toiminto ne sieltä pois lykkääkin, ne eivät jää muistiin joka niitä miettisi ja käsittelisi, enkä oikein luottanut koko juttuun hoidollisena tai tiedonhankinnan välineenä. Kyllähän on niitä jotka yhä luotttavat, psykiatria on subjektiivisuuksien suuri mellastuskenttä, ennen oli vielä suuremmassa määrin. Nyt minusta tehdään tai ainakin yritetään tehdä sitä mistä on näyttöä: Tämä on olliut avuksi, vaikka kyllä ollaan potilaspalautteen varassa... onneksi sitä saa. Samoin kuulee kaikkia kiintoisia pikku vinkkejä joita he jakavat keskenään. No, menee off-topiciksi mutta menköön...
- Myöhemmin, kun kaikki oli jo puhuttu ja analyysissa roikkui koska oli kiintynyt analyytikkoon, oli aivan ilahtunut jos huomasi ahdistuvansa sillä silloin tuli edes jotain uutta mieleen... se menee aina niin...
...................................................
Sen tiedän että pystyn tekemään noita pikkusuggestioita, ja rentoutusharjoituksia, sillä opetin jposkus tuleville sairaanhoitajille psykiatrian lääketiedeosuutta. Minulla oli tapana kysyä kertaustunnin päätteeksi tahtovatko kokeilla ja tietty kaikki tahtoi, Saivat tehdä pareina niitä pikkuharjoitteita, ja kyllä ne aika unissaan ulos hoippui kun tein lopuksi rentoutuksen, jos vielä luento oli perjantaina klo 15-17, minä ihmettelin aina kuinka ne oli kaikki tikkana paikalla ylipäätään siihen aikaan. Unohdin aivan sanoa että älkää ajako itse nyt kotiin, ja olisi pitänyt.
-
En tiedä. En ole ikinä yrittänyt. Sillä kurssilla tehtiin simppeleitä pieniä suggestioharjoituksia, joista yksinkertaisin oli sellainen, jossa rengas (tai muu pieni painava metalliesine, mutta renkaita, siis sormuksia, on yleensä useillakin mukana, se on tarpeeksi painava) sidotaan langan päähän, noin 30cm tai ehkei niinkään pitkä, ja sitten sitä riiputetaan. Pari alkaa ohjata, kehoittaa pyörittämään tai heiluttamaansitä juttua, ja itse ei ns saa tehdä. Itse ei huomaa niitä sormien pikkuliikkeitä, jotka sen renkaan saa tekemään sitä liikettä jota ohjaava pari antaa. Tai, muistaakseni ei pitänyt suorastaan vastustaa, vaan olla ihan passiivinen. Kyllä minun näppini tekivät ne liikkeet, ja sain parin näpit "mukaan" ja se oli suuresti huvittavaa, jokaisella oli aivan vankka mielipide, että se liikkuu itsestään, minä en sitä pyörittele tai heiluttele. ---
..................................................
Minä olen kuullut, että tuolla tavalla kokeillaan, missä kohti on vesisuoni. Olen kokeillut itse niin, että olen ripustanut kultasormuksen langan päähän ja siirtänyt sitä paikasta toiseen. Jossain kohti se liikkuu edestakaisin ja vähän siirrettyäni sitä se pyörii. Selvästi olen huomannut, että kun se jossain paikassa liikkuu esim. pohjois-etelä -suunnassa ja toisessa paikassa itä-länsi -suunnassa, niin niiden risteyskohdassa se pyörii. Kokeilimme lapsuudenkodissamme sitä useinkin ja toisilla se liikkuu ja toisilla ei. Minulla liikkuu, vaikka en taatusti liikuta sitä itse enkä näe siinä mitään mystistä. Vaikka pysäytän sen siinä kohti jossa se liikkuu, niin se alkaa liikkua uudestaan. Uskon, että se on pelkkää kemiaa. Kokeilkaapa toisetkin jos haluatte.
-
Minä olen kuullut, että tuolla tavalla kokeillaan, missä kohti on vesisuoni. Olen kokeillut itse niin, että olen ripustanut kultasormuksen langan päähän ja siirtänyt sitä paikasta toiseen. Jossain kohti se liikkuu edestakaisin ja vähän siirrettyäni sitä se pyörii. Selvästi olen huomannut, että kun se jossain paikassa liikkuu esim. pohjois-etelä -suunnassa ja toisessa paikassa itä-länsi -suunnassa, niin niiden risteyskohdassa se pyörii. Kokeilimme lapsuudenkodissamme sitä useinkin ja toisilla se liikkuu ja toisilla ei. Minulla liikkuu, vaikka en taatusti liikuta sitä itse enkä näe siinä mitään mystistä. Vaikka pysäytän sen siinä kohti jossa se liikkuu, niin se alkaa liikkua uudestaan. Uskon, että se on pelkkää kemiaa. Kokeilkaapa toisetkin jos haluatte.
Niin minäkin. Meillä kävi joskus kun mökki juuri valmistui tarjoamassa palveluksiaan mies taikavarpuineen ja tietty kokeilimme. Meistä suggestioherkimmällä eli sisarellani se kääntyi mutta ei kyllä kenelläkään toisella. En muista mihin kaivo lopulta kaivettiin. Siihen taisi vaikuttaa huussin sijainti...
Mutta siskollani on vähän kummia ja minusta pelottavia taipumuksia. Etenkin kun asuimme lähekkäin... huh. Sain työsssä tautisen ankaran hammassäryn, peruin iltapäivän vastaanoton ja säntäsin hammaslääkärille. Pääsin heti sisään, ja no, ei mitään. Olin aika nolo kun särkykin hävisi ja se oli ollut tosi ankara. Mutta sisareni oli sillä kellonlyömällä ollut hammaslääkärillä ja hän pelkää sitä, ja juu, se oli tasan sama hetki... minä EN voinut sitä mistään tietää
kerran sanoin että hoh kun tuli valvottua, omaa typeryyttä, olin lukenut jotain kirjaa... tä'mä että niin hänkin mutta heräsi toistuvaan painajaiseen ja kertoi juonen, ja se oli sen kirjan juoni. Minä inttämään että hän on lukenut sen... ei ollut edes kuullut. Ja uskon ettei, niihin aikoihin hän ei lukenut mitään, ja lukee muutenkin vähemmän kuin minä.
Ja hänellä oli tapana kutsua lapset kotiin, kun "mummi tulee kohta kylään", mummilla oli taipumus poikkeilla erittäin epäsäännöllisesti... aina tuli... kerran minulle tuli Joensuussa omituisen utuinen olo, kun olisi pitänyt harjoitella pianoa, ja aloin tapailla vain jotain melodiaa. Se oli ihan outo sävelkulku mutta me kirjoittelemme tenaville lauluja kumpikin ja hän soitti ja kertoi että oli kirjoittanut maanantaina neljän aikoihin tämmöisen, mitä tykkään... se oli se sama... minua aina karmaisee, ja olen kysynyt eikö tuollainen ole pelottavaa. Kuulemma ei kun niin on ollut aina. Kätevää sinänsä; ei tarvitse puhelinta. Tulee muutenkin oikealle junalle vastaan. Tosin vain silloin jos minulla on ollut jokin hätänä, joku ongelma tai muuta, hän tuntuu noukkivan sen ilmasta...
-
Minä en tiedä, johtuuko sormuksen liikkuminen vesisuonista, mutta minulla se liikkuu määrätyissä kohdin, enkä taatusti ole suggestioherkkä. Minun pelottavat taipumukseni rajoittuvat siihen, että uskallan tällä foorumilla kertoa rehellisesti oman mielipiteeni, vaikka se poikkeaisikin muiden mielipiteestä. En ole koskaan harrastanut mitään rajatietoon viittaavaa. Ellet usko, niin sille en voi mitään.
Olisi todella mielenkiintoista kuulla toistenkin foorumilaisten kokemuksia. Onko täällä ketään fyysikkoa joka voisi selittää. Sormuksen liikkumista en todellakaan pidä minään yliluonnollisena enkä minä ole mikään noita, usko se.
-
Minä en tiedä, johtuuko sormuksen liikkuminen vesisuonista, mutta minulla se liikkuu määrätyissä kohdin, enkä taatusti ole suggestioherkkä. Minun pelottavat taipumukseni rajoittuvat siihen, että uskallan tällä foorumilla kertoa rehellisesti oman mielipiteeni, vaikka se poikkeaisikin muiden mielipiteestä. En ole koskaan harrastanut mitään rajatietoon viittaavaa. Ellet usko, niin sille en voi mitään.
Olisi todella mielenkiintoista kuulla toistenkin foorumilaisten kokemuksia. Onko täällä ketään fyysikkoa joka voisi selittää. Sormuksen liikkumista en todellakaan pidä minään yliluonnollisena enkä minä ole mikään noita, usko se.
Ai jaa, minä ajattelin henkilökemiaa. Omaa suggestioalttiuttaan on aika vaikeaa itse arvioida. Sisareni lievästi omalaatuisia ja selvästi meistä toisista poikkeavias taipumuksia me olemme tuijotelleet koko muu perhe haavi auki milloin olemme muistaneet, mutta kaikkeen kyllä tottuukin. Itse olen pinnistänyt juuri jotain toisin päin ja kysynyt jälkikäteen tuliko jotain värinöitä mutta ei koskaan. Joskus toivon itselleni samoja omituisuuksia mutta tavallisesti en. Niitä voisi ladella sivutolkulla, eikä kukaan meistä niitä käsitä. Se tuntuu kulkevan näin päin, ja erikoisesti meidän kahjden kesken, hänellä on jotakin jossa hän on intensiivisesti ajatellut minua, niinkuin se melodia, hän osaa sellaista opettamatta mutta minullahan se kuului koulutukseen, kontrapunkti kakkoseen lähinnä. Hän tiesi sen ja mietti jo päivällä että mitähän minä siitä tykkäisin ja noin. Jos minulla on ollut asiat jollakin tavoin vinksallaan hän on tiennyt sen. Äidilleni hän on selittänyt jotakin, että hän "näkee" , näkee ihmisen hymyilevän tai muuta, mutta kun ei itse näe niin ei siihen osaa eläytyä. Siis miten näkee? Ne osuvat hyvin kohdalleen, aina, ja aina kun jotakin tällaista sattuu niin olemmehan me hieman ymmällämme, minä etenkin, vanhemmille taitaa olla tutumpi ilmiö. Mutta jos vesisuoni löytyisi noin se ei olisi henkilöstä riippuvainen seikka, ja tuohan on tutkittu. Olen joskus tenttinyt Skepsiksen kustantaman "Paholaisen asianajajan paluun". Siinä on nämäkin selvitykset.
Nimi viittaa johonkin katolisen kirkon keskiaikaiseen tapaan, ennen kuin joklu julistettiin pyhimykseksi hänelle valittiin erityinen "paholaisen asianajaja" joka argumentoi vastaan, sen tuli olla etevä tyyppi, ja vasta kun hänen jokainen vasta-argumenttinsa oli kumottu saatettiin tämä' manalle mennyt julistaa pyhimykseksi, siis.
-
Okei Leena, sovitaan niin, että sinä voitit. Minuun on mennyt itse perkele, kun sormus liikkuu vaikken itse sitä liikuta.
-
Perkeleellä ei ole tällaisen kanssa mitään tekemistä (ellei joku häntä tahallaan sekoita kuvioihin). Me ihmiset vain usein toimimme huomaamattamme pienten vihjeiden mukaan. Joitakin on helpompi 'naruttaa' ja jotkut osaavat tehdä sen taitavammin.
-
Okei Leena, sovitaan niin, että sinä voitit. Minuun on mennyt itse perkele, kun sormus liikkuu vaikken itse sitä liikuta.
Miksi olisi? Ei minuun ainakaan mennyt, eikä kurssikavereihini. Me vain emme huomaa kaikkea ja suuri osa toiminnasta, erityisesti motiivipohja, on tiedostamatonta ja tajuisuuden tasokin vaihtelee. Suurimmalla osalla yötyöläisistä, vai oliko kaikilla, eeg:ssä on osoitettavissa ensiasteen unelle tyypillisiä piirteitä, esimerkiksi.
Joskus käy niin että aamulla on väsynyt, säntää matkaan ja on ihan varma että unohti hellan levyn päälle tai jotain, eli ei toiminut koherentisti ja "järkevästi" eikäö siihenkään pirua tarvita. Usein pähkäilen sitä otinko lääkkeet vai enkö ja yleensä ne on otettu jos palaa kotiin ja laskee pakkauksesta ja miettii siinä, montako puuttuu, mutta kun eiu ehdi sovellan jotakin suunnilleen-taktiikkaa, eli varhennan seuraavia ja otan illallka ylimääräiset.
Mielenkiintoinen on sekin, miten silmä tekee havaintoja: Kun tulee ajatelleeksi että jestas se tenava jäin ylsinään mummon kamariin ja taatusti alkaa tutkia mummon lääkepurkkeja, näkee sen jo niitä napsimassa ja siellähän se on, yhdistää itse pelkonsa, tapahtuneen ja luulee nähneensä enteen --- tosiasiassa silmä havaitsee nopeammin kuin mieli pysyy mukana. Sanotaan että silmä "ennustaa".
Ei tuossa vielä ole voitettu eikä hävitty muuta kuin murena ihmisen kaikkivoipuuden luuloista, ja siitä uskosta että hän hallitsisi kaikin osin edes itsensä. Sitä, minkä voi halliuta, tietoiset valinnat, tulisi sitten nähdä sitä arvokkaampana, minulle se on jotakin, kuin ihmiselle uskottua, jonka hyvään hallitsemiseen tulisi sitä viisautta pyytää, kun sekään ei ilman suju.
-
Perkeleellä ei ole tällaisen kanssa mitään tekemistä (ellei joku häntä tahallaan sekoita kuvioihin). Me ihmiset vain usein toimimme huomaamattamme pienten vihjeiden mukaan. Joitakin on helpompi 'naruttaa' ja jotkut osaavat tehdä sen taitavammin.
Tulee mieleen yhdet läksiäiset, joissa esiintyi kahden kollegan suuri ja huomattava, tunnettu taikuripari. Päätin että nyt kyttään kyllä, missä ne trikit tapahtuvat ja asetuin oikein vain vahtimaan kun toiset asettuivat nauttimaan... en huomannut. Yritin kyselläkin mutta on kuulemma ammattisalaisuus
-
Minun isäni katseli kaivonpaikat pajuvitsalla. Kaivoja syntyi lukematon määrä. Isäni oli körttiläinen eikä tippaakaan taikauskoinen.
-
Minun isäni katseli kaivonpaikat pajuvitsalla. Kaivoja syntyi lukematon määrä. Isäni oli körttiläinen eikä tippaakaan taikauskoinen.
Selittikö hän sitä koskaan?
Onko taito tai taipumus siirtynyt suvussa? Toisinaan siirtyy. Sisaren lapsi numero kolme osoittaa äitinkä taipumuksia. Hän tietää milloin lipuntarkastaja tulee. Käytännöllistä. Tämä on totta mutta me kyllä odotamme, ilmeneekö tämä toistetusti, muissakin asioissa ja yhteyksissä, vai oliko kyseessä pari sattumaa.
-
Minun isäni katseli kaivonpaikat pajuvitsalla. Kaivoja syntyi lukematon määrä. Isäni oli körttiläinen eikä tippaakaan taikauskoinen.
Kyse lienee herkkyydestä "virtauksiin", oletettavasti pätee jollain lailla myös henkisissä asioissa. :kahvi:
-
Kyse lienee herkkyydestä "virtauksiin", oletettavasti pätee jollain lailla myös henkisissä asioissa. :kahvi:
Omalta kohdaltani voin sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut mitään herkkyyttä minkäänlaisiin virtauksiin henkisissä asioissa. En tunnista itsestäni ainoatakaan piirrettä, mitä Leena mainitsi siskostaan, paitsi sen, että sormus liikkuu. En osaa selittää sitä mitenkään ja luulenpa, etteivät pajuvitsalla kaivon paikkaa etsineetkään ole osanneet selittää. Otaksuisin, että sekin asia niin kuin moni muukin on keksitty ihan vahingoissa kokemuksen kautta.
Voisihan siitä joku viisas tehdä vaikkapa väitöskirjan. Tulipa tuossa mieleeni, että eikö EU meinannut jossain välissä kieltää tervan käytön kokonaan, koska sitä ei ollut saatu tutkittua ihan läpikotaisin, mitä kaikkea siinä on. Veikkaan, että tässä maailmassa on tosi paljon asioita, joita kukaan ei osaa selittää.
-
Mieleeni tulee laaja tietämys ja oivallus maastonmuotojen, kasvillisuuden ja lähistön vesistöjen paljastavuudesta, tieto missä pohjavesi ei olisi kamalan toivottoman tavoittamattomissa, siis missä mahdollisesti olisi lähde. Mutta tulisi kai olla geologi ymmärtääkseen näitä sitten itse, sen sijaan voisin kuvitella että joku fiksunpuoleinen, kiinnostunut ja oivaltava tämän intuitiivisesti ymmärtää, já hyvän kaivonpaikan löytymisestä seuraisi ahaa-elämys joka tapauksessa. Kuka sitten käyttää varpua, no, niin.
-
Omalta kohdaltani voin sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut mitään herkkyyttä minkäänlaisiin virtauksiin henkisissä asioissa. En tunnista itsestäni ainoatakaan piirrettä, mitä Leena mainitsi siskostaan, paitsi sen, että sormus liikkuu. En osaa selittää sitä mitenkään ja luulenpa, etteivät pajuvitsalla kaivon paikkaa etsineetkään ole osanneet selittää. Otaksuisin, että sekin asia niin kuin moni muukin on keksitty ihan vahingoissa kokemuksen kautta.
Systeri "näkee", se on enemmän kuin se että minulla pyöri sormus vaikka en pyörittänyt kun pari alkoi hitaasti opastaa tai miten siinä toimittiin. Minä en ole saanut aikaan mitään näkemisiä vaikka pinnistän miten. Ihan totta olen soittanut tai hyräillyt ja ajatellut intensiivisesti ja rimpauttanut puhelimella tuliko perille ja minulle vain nauretaan... Itse hän kyllä... >:( ja tämä on alkanut varhain. Mutta en ole varma tahtoisinko sitä omituisuutta, en taitaisi.
-
Selittikö hän sitä koskaan? Onko taito tai taipumus siirtynyt suvussa? Toisinaan siirtyy.
Isäni ei sanonut tietävänsä syytä, miksi hänellä oli kyky katsoa kaivon paikat. Hän sanoi, että kaivo pitää tehdä paikkaan jossa maassa on vesisuonien risteys tai riittävän iso vesisuoni johdattamaan kaivoon riittävästi vettä. Hän löysi varvun avulla tuon paikan. Yleensä kun uusi talo rakennettiin tai vanha kaivo ehtyi, isäni sai komennuksen katsomaan kaivolle paikka.
Minulle tuo kyky ei periytynyt. Isäni valitsema kaksihaarainen varpu ei minulla taipunut millinkään vertaa, kun sen sijaan isäni käsissä se "niiasi" välittömästi.
Tänä päivänä maaseudulla maahan porataan reikää (porakaivo) niin syvälle, että sieltä löytyy riittävästi vettä tuottava vesisuoni. Kaivon paikkaakaan ei tarvitse hakea, vaan porakaivo syntyy aina valittuun paikkaan.
Lankaan laitetun sormuksen liikkuminen jonkun henkilön käsissä tai joku muu tämän kaltainen kaltainen ilmiö ei minun mielestäni ole taikuttaa. Siitä on turha ketään syyttää (pilailla) taikuudesta tai muusta sen kaltaisesta, saati sitten vetää siihen sielunvihollista mukaan.
Jyväskylässä oli kuuluisa sängynpaikan katsoja. Ihmiset saivat avun tästäkin ja hyvä niin.
On asioita joita ei voi selittää, ne on vain todettava olevan olemassa. Joskus kuitenkin näyttää kaikkeen lötyvän "selityksen mestareita".
-
Tarkennan sen verran taikavarpukirjoitustani, että tuossa tapauksessa ei ole kyse veden etsimisestä vaan enkeleiden, voimaeläinten ja muiden voimahahmojen kutsumisesta. Sillä varvulla tehdään jotain temppuja ja sitten tapahtuu jotain. Anteeksi, jos joku loukkaantuu tästä, mutta mielestäni se on vähintään kummallista. Enkä haluaisi tällaista tapahtuvan seurakunnassani (viittaan aloitukseen).
Leena, minulla on ollut "herkkä" mummi ja on "herkkä" sisko. Kun asuimme vielä kotona, hermoistuin usein siskoni vilkkaaseen unielämään. Se ei todellakaan ole mitään perinteistä unissa kävelyä vaan aivan outoa touhua. En osaa sitä selittää. Olen ajatellut, että unissa hillumisella ja migreenillä voisi olla jokin yhteys. :002:
Mummini sai etiäisiä ja oli hyvin herkkä aistimaan asioita. Siskollani on tätä samaa. Esimerkiksi mummi näki unen ukkini ja oman sisarensa miehen kuolemasta. Kuolivat siten, että heidän kuolemiensa välillä oli pari viikkoa. Unessa mummi näki nämä kaksi miestä kävelemässä hiukan peräkkäin. Juttelivat toisilleen. Ukki oli siinä unessa sanonut tälle toiselle miehelle, että menen vaan edeltä, lepään tässä hetken. Ukki jäi siihen istumaan, toinen jatkoi matkaa. Mummi kertoi tästä unesta meille, kuten kaikista muistakin unistaan. Kysyi vielä naurahtaen, että mihin mahtoivat miehet niin hyvällä mielellä matkata. Meni muutama päivä ja mummini siskon mies kuoli ja siitä kaksi viikkoa kuoli ukkini. Ehkä siinä tuli vastaus siitä, mihin miehet olivat menossa? Kuolemat eivät olleet mitenkään päivänselvästi ennakoitavissa.
Mutta jatkaakseni vielä alkuperäiseen kysymykseen liittyen: Mitä nämä ovat nämä reikihoidot ja muut? Huuhaata? Onko niitä syytä vierastaa?
-
Vierasta kaikessa rauhasssa outoja ilmioitä. Kaikki ei ole haitallista eikä monikaan hyödyllistä, tarpeellista ei mikään. Kokemukset tällaisten hoitojen parantavasta vaikutuksesta saattavat toki helpottaa näin tuntevan ihmisen elämää, vaikka mitään mitattavaa tai muuten todettavaa muutosta ei olisikaan olemassa.
-
Vierasta kaikessa rauhasssa outoja ilmioitä. Kaikki ei ole haitallista eikä monikaan hyödyllistä, tarpeellista ei mikään. Kokemukset tällaisten hoitojen parantavasta vaikutuksesta saattavat toki helpottaa näin tuntevan ihmisen elämää, vaikka mitään mitattavaa tai muuten todettavaa muutosta ei olisikaan olemassa.
Reikistä olen kuullut "seurakuntapiireissä" sanottavan, että siihen ei pidä missään tapauksessa sekaantua. Perustelut jäivät vähän hatariksi, mutta muistan puhujan maininneen, että ne ovat vieraiden jumalien palvomista ja itsensä korottamista (liikutellaan ihmisen omia energioita, ihminen itse keskiössä, ei Jumala). Sen verran tiedän, että osa reikihoitajista väittää pohjaavansa hoitonsa Raamattuun. Silti he puhuvat sujuvasti chakroista, auroista ja säteistä, joita ainakaan minä en löydä Raamatusta. Voi tosin olla rilleissäni vikaa.
En tiedä. Jos se ei ole huuhaata, ei se kyllä ole kristinuskon mukaistakaan. Jos se vaikuttaa ihmiseen (ei ole huuhaata), mistä se "voima" tulee? Jumalaltako kuitenkin? On paljon sellaista, jota emme näe tai pysty ymmärtämään. Onko johonkin vedettävä raja? Voiko (uskova) ottaa vastaa mitä vaan hoitoa, jos se parantaa tai auttaa?
(tämä vaan tämmöistä ajatusten juoksuttelua)
-
Reikistä olen kuullut "seurakuntapiireissä" sanottavan, että siihen ei pidä missään tapauksessa sekaantua. Perustelut jäivät vähän hatariksi, mutta muistan puhujan maininneen, että ne ovat vieraiden jumalien palvomista ja itsensä korottamista (liikutellaan ihmisen omia energioita, ihminen itse keskiössä, ei Jumala). Sen verran tiedän, että osa reikihoitajista väittää pohjaavansa hoitonsa Raamattuun. Silti he puhuvat sujuvasti chakroista, auroista ja säteistä, joita ainakaan minä en löydä Raamatusta. Voi tosin olla rilleissäni vikaa.
En tiedä. Jos se ei ole huuhaata, ei se kyllä ole kristinuskon mukaistakaan. Jos se vaikuttaa ihmiseen (ei ole huuhaata), mistä se "voima" tulee? Jumalaltako kuitenkin? On paljon sellaista, jota emme näe tai pysty ymmärtämään. Onko johonkin vedettävä raja? Voiko (uskova) ottaa vastaa mitä vaan hoitoa, jos se parantaa tai auttaa?
(tämä vaan tämmöistä ajatusten juoksuttelua)
.. auroista ja säteistä... monissa maalauksissa ja piirroksissa Kristuksen ylle on laitettu sädekehä. Hän säteili. :icon_biggrin:
-
Minulle tuo kyky ei periytynyt. Isäni valitsema kaksihaarainen varpu ei minulla taipunut millinkään vertaa, kun sen sijaan isäni käsissä se "niiasi" välittömästi.
Y:n muotoinen varpuhan kääntyy joko ylös tai alaspäin kun "kahvoista" kääntää :icon_wink:. "Vesisuonia" ei edes ole olemassa vaan pohjavettä löytyy tasona lähes joka paikasta kun tarpeeksi kaivetaan.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=6688&lan=fi#a1
-
Minulla on ollut muutamia tuttuja syöpää sairastavia ihmisiä. He ovat saaneet sädehoitoa. He ovat säteileviä.
-
Y:n muotoinen varpuhan kääntyy joko ylös tai alaspäin kun "kahvoista" kääntää :icon_wink:. "Vesisuonia" ei edes ole olemassa vaan pohjavettä löytyy tasona lähes joka paikasta kun tarpeeksi kaivetaan.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=6688&lan=fi#a1
Töks, töks! Tuo ylle kirjoitettu vaikuttaa tietämättömyydeltä - tai keljuilulta! Tai sitten olen väärässä! :icon_eek:
-
Poikasena kokeiltiin isän kanssa, miten varpu kääntyy, ja hauskaa oli. Isä oli löytänyt romukaupasta vanhan Maasäteily-kirjan, jota oli mökillä mukava lueskella ja miettiä, nukuttaisiko paremmin, jos sängyn eristäisi kuparilevyllä.
Taikavarpuperinne - verenseisotuksen, kieppinä etenevän käärmeen ym. tavoin - on niin väkevä, että asia herätti myös tutkijoiden huomion. Oulun yliopiston biofysiikan ja kansanterveystieteen laitokset tutkivat ilmiötä 70-luvun lopussa. Tutkimuksiin osallistui muutama kymmenen tunnettua varvunkäyttäjää, ja kokeet suoritettiin koehenkilöiden toivomalla tavalla.
Tutkimusraportin tiivistelmä toteaa: "Eri koehenkilöiden useilta alueilta löytämien 'maasäteilypisteiden' välillä ei havaittu yhtenevyyttä, eikä myöskään saman koehenkilön eri suorituskertojen välillä. Koehenkilöt eivät onnistuneet löytämään virtaavaa vettä sisältävää keinotekoista vesisuonta eivätkä määrittämään veden kulkusuuntaa. Tilastollinen tarkastelu osoitti, että arpomalla toimiva "säteilyntutkija" pystyy yhtä hyviin suorituksiin kuin kokenut ammattilainen."
Tutkimuksen kriittinen tarkastelu on edelleen mahdollista, koska raportti on saatavana Skepsis ry:n julkaisemana 83-sivuisena pdf-versiona:
Kari-Koskinen, Onni ym.: Maasäteilyraportti. Julkaisija: Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja biofysiikan laitokset. Kansanterveystieteen julkaisuja. M 86. Oulu: Kansanterveystieteen laitokset, 1985 (http://www.skepsis.fi/jutut/maasateilyraportti.pdf).
Taikavarvun historiaa esittelee Skepsiksen sivuilla oleva Nils Edelmanin artikkeli Taikavarvut ja maasäteily (http://www.skepsis.fi/jutut/paholaisen_asianajaja/luku5.html).
Kuten julkaisijasta arvata saattaa, edellä linkitetyt dokumentit eivät ole maasäteily-vesisuoni-käsityksen kannalla. Toki vastakkainenkin näkökulma löytyy, vieläpä vähällä vaivalla: http://www.maasateily.com/.
Taikavarpu on yleiseurooppalainen ilmiö, kuten Wikipedia-artikkelit "Slagruta" (http://sv.wikipedia.org/wiki/Slagruta) "Dowsing" (http://en.wikipedia.org/wiki/Dowsing), "Wünschelrute" (http://de.wikipedia.org/wiki/Wünschelrute) ja "Sourcier" (http://fr.wikipedia.org/wiki/Sourcier)osoittavat.
Vesisuonen käsitteestä nykyisessä tieteessä saa pikaisen käsityksen suorittamalla kaksi nettihakua, toisessa hakusanana "vesisuoni" ja toisessa "pohjavesi" ja arvioimalla hakutulosten tieteellistä painoarvoa. Se onnistuu ilman geologin koulutustakin.
Mt
-
mt: skepsis,skepsis, ateistien rintamassa! Mitää sanoo varvuista ja muusta kirjoissaan ja huomioissaan edesmennyt Esko Jalkanen? Mitä kertovat oivaltavan kansamme syvät rivit?
-
Minun pappani, äidinisä, oli niin jalat maassa oleva tyyppi kuin ikinä olla voi. Ja Matti on toinen samanlainen.
Matti on löytänyt meidän mökille varvulla kaksi kaivonpaikkaa ja pappa laitatti mamman ja hänen sängyt toiseen asentoon kun olivat kuulema nukkuneet poikki vesisuonen. Siihen loppuivat kolotukset jäsenissä.
Minua kolottaa aina ilimojen iellä. Pitäiskö muuttaa nukkumapaikkaa?
Itse mie olen kai aika sähköinen kun kipinät iskevät usein katkaisijassa, lamput ja sulakkeet palavat. Puhelimen soidessa arvaan usein kuka soittaa. Onko se etiäinen?
Matalapaineen ja ukkosen edellä on "tuntemuksia".
Ehkä kaikki ei ole tiedossamme. :017: :003:
-
NImenomaan, kuten vxaa tuolla ylempänä totesi aivan oikein, että "vesisuonia" ei ole olemassa vaan on pohjavettä joka on imeytyneenä maa-ainekseen. Eri asia ovat taas jotkin maanalaiset joet mutta ne ovat harvinaisia asioita. Ei niitä joka sängyn alla ole eikä edes joka toisenkaan. Kyllä vesisuoni-hömpötys on ihan ihmisten keksimää kuuhoilua.
-
Ei olisi pitänyt lainausta tehdä. Kerroin minäkin oman kokemukseni lapsuudesta isän kanssa tehdyistä varpufysikaalisista havainnoista. Ei tätä kaivonpaikan etsintään käytettyä pajunpätkää pidä niin vakavasti ottaa. Toivottavasti en nyt kertonut jotain salaisuutta, loppuu kylien varpumiehiltä vielä hommat.
-
mt: skepsis,skepsis, ateistien rintamassa! Mitää sanoo varvuista ja muusta kirjoissaan ja huomioissaan edesmennyt Esko Jalkanen? Mitä kertovat oivaltavan kansamme syvät rivit?
No olihan siellä yhden laittamani linkin takana niin Jalkasen kuin muidenkin kirjoittamia kirjoja suomeksi ja muilla kielillä useita kymmeniä.
Laajimman dokumentin tekijä taas ei ollut Skepsis, vaan kaksi Oulun yliopiston laitosta professoreineen: biofysiikan professori Martti Mela 1976-1998 ja lääket. ja kirurgian tri., professori Onni Kari-Koskinen. Viimeksi mainittu oli kiinnostunut ilmiöstä kunnanlääkärivuosinaan kuultuaan edeltäjästään, joka oli tutkinut vuoteiden sijaintia kelloa heilurina käyttäen. Tutkimuksen aloitteentekijänä oli tunnettu kaivonkatsoja. Ja kuten sanottu, raportissa on tutkimusmenetelmä esitetty sen verran tarkasti, että sen perusteella voi arvioida, onko siinä aukkoja ja miten tutkimus voitaisiin toteuttaa paremmin.
Mt
-
Varmuuden vuoksi lisään vielä pari asiaa.
Varvun, sormuksen ym. toiminta ei ole minulle millään tavalla uskon asia. Jos jotain pystytään osoittamaan, se ei järkytä maailmankuvaani millään tavalla. Toistaiseksi ei tietojeni mukaan ole pystytty osoittamaan.
Aikoinani olen työssäni joutunut selvittelemään aistihavaintojen luotettavuutta mm. osallistumalla koejärjestelyjen suunnitteluun, osallistumalla kokeiden toteutukseen sekä myös koehenkilönä. Näin olen saanut omakohtaisesti todeta, miten oma varmana pidetty havaintotodellisuus hajoaa, kun joutuu tekemään havaintoja kaksoissokkotilanteessa, jossa sen paremmin koehenkilö kuin kokeen johtajakaan ei tiedä, mikä testattava yksilö kulloinkin on havainnon kohteena.
Mt
-
Joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta, eikö asialla ole se hyvä puolensa, että kaivonpaikka löytyi ja ihmiset olivat tyytyväisiä sen katsojiin? Puhdas ja kirkas vesi on elämälle elinehto. Vedestä on puute tänä päivänä monin paikoin maapallolla kaikesta asiaan kuuluvasta tietämyksestä huolimatta.
-
Tarkennan sen verran taikavarpukirjoitustani, että tuossa tapauksessa ei ole kyse veden etsimisestä vaan enkeleiden, voimaeläinten ja muiden voimahahmojen kutsumisesta. Sillä varvulla tehdään jotain temppuja ja sitten tapahtuu jotain. Anteeksi, jos joku loukkaantuu tästä, mutta mielestäni se on vähintään kummallista. Enkä haluaisi tällaista tapahtuvan seurakunnassani (viittaan aloitukseen).
---
Mutta jatkaakseni vielä alkuperäiseen kysymykseen liittyen: Mitä nämä ovat nämä reikihoidot ja muut? Huuhaata? Onko niitä syytä vierastaa?
Minä ainakin vierastan reikihoitoja ja enkeleiden, voimaeläinten ja voimahahmojen kutsumista. Vierastan myös energiahoitoja ja sen semmoisia. Jos olen sairas, menen oikealle lääkärille ja jos lihakset ovat kipeinä, voin mennä hierjoalle tai fysikaaliseen hoitoon. Korvakynttilähoitajat ja homeopaatit joutavat minun puolestani työkkäriin.
-
Korvakynttilä ei tuntunut miltään. Homeopatia ei ole omalla kohdalla toiminut, mutta olen nähnyt itse miten yksi lapsi sai apua homeopatiasta kun antibioottikierteet oli kokeiltu toimimattomina. Suojelusenkeleihin uskon. Ylipäätään, jos ihminen itse johonkin uskoo, niin se yleensä toimii.
-
Lutteerus ja Paavo Ruotsalainen uskoivat enkeleihin.
-
Kyllä minäkin uskon enkeleihin, onhan niistä paljon mainintaaa Raamatussakin.
Tarkoitin enkelten kutsumisella enkeliterapiaa, jota näkee lehdissäkin mainostettavan.
http://www.energiahoito.webs.com/
"Lempeiden energiahoitojen avulla voidaan saada helpotusta niin henkisiin kuin fyysisiinkin ongelmiin. Tutustu Reikihoitoon, Enkelihoitoon ja Magneettihoitoon..."
Tuommoisten kohdalla minulla alkavat hälytyskellot soida enkä luota tuommoisiin yhtään.
-
Tuommoisten kohdalla minulla alkavat hälytyskellot soida enkä luota tuommoisiin yhtään.
Pirska hei, oikeesti. Luottaisit nyt edes hiukan, ihan pikkuisen vaan, silleen snadisti.
-
Pirska hei, oikeesti. Luottaisit nyt edes hiukan, ihan pikkuisen vaan, silleen snadisti.
Antaisitko itse tietoisesti pahalle pikkusormen?
-
Sitä en ymmärrä, miks tuommosia selkeesti itämaisiin uskomushoitoihin liittyviä henkiolentoja pitää sanoa enkeleiksi, vähän niinku sanois kaikkia uskonnostaan paljon tietäviä vanhoja herroja apostoleiksi... :017:
-
Antaisitko itse tietoisesti pahalle pikkusormen?
En, mutta magneettihoito...
-
En, mutta magneettihoito...
En luota mihinkään, mikä on energiahoidon otsikon alla.
-
En luota mihinkään, mikä on energiahoidon otsikon alla.
Ei hoito ehkä, mutta siinä se energia?!
-
Ei hoito ehkä, mutta siinä se energia?!
Anteeksi mikä?
-
Ei hoito ehkä, mutta siinä se energia?!
Minä olen niin nössö, että en uskalla kokeilla mitään, minkä epäilen olevan hyvin vahingollista ihmiselle. Koulussa kaverit kertoivat pelanneensa spiritismiä. Kysyin kotona veljeltäni, mitä se spiritismi on. Hän vastasi, että jos pelaat, niin sitten on jo liian myöhäistä tietää, mitä se on. Se riitti minulle, ja pysyin siitä kaukana. En ole koskaan halunnut tietoisesti ottaa riskejä eikä minulla ole tarvetta kokeilla rajojani. Pelkään, että energiahoidossa veljeillään itse pirun kanssa ja semmoiseen en halua sekaantua.
-
Se mitä olen reikistä kuullut, ja pakostahan kaikkea kuulee, on ettei sillä olisi henkimaailman kanssa mitään tekoa muttei muunkaan. Tosin en kyllä ottanut selkoa kuin pinnallisesti, joten jos joku siihen on henkivaltojakin sekoittanut niin en ihmettele. Se versio jonkla kuulin edusti muutoin vain perusteetonta ja uskomuspohjaista käsitystä ruumiintoiminnoista ja siihen vaikuttavista asioista. Spiritismi on toinen juttu, siihen en rupeaisi ja syy on jokseenkin tuo Pirskan veljen mainitsema. Tiedän jo kokeilemattakin riittävästi. Ei toivoakseni tule koskaan aika niin pitkäksi että huvittaisikaan kokeilla.
-
Minä olen niin nössö, että en uskalla kokeilla mitään, minkä epäilen olevan hyvin vahingollista ihmiselle. Koulussa kaverit kertoivat pelanneensa spiritismiä. Kysyin kotona veljeltäni, mitä se spiritismi on. Hän vastasi, että jos pelaat, niin sitten on jo liian myöhäistä tietää, mitä se on. Se riitti minulle, ja pysyin siitä kaukana. En ole koskaan halunnut tietoisesti ottaa riskejä eikä minulla ole tarvetta kokeilla rajojani. Pelkään, että energiahoidossa veljeillään itse pirun kanssa ja semmoiseen en halua sekaantua.
Turha on pelkosi. Energiahoidossa veljeillään tyhjän kanssa. Ainoa todettava tapahtuma siinä on se kun sinut rahasteteaan. Muu on mielikuvituksen varassa.
-
Turha on pelkosi. Energiahoidossa veljeillään tyhjän kanssa. Ainoa todettava tapahtuma siinä on se kun sinut rahasteteaan. Muu on mielikuvituksen varassa.
Me seurakunta-aktivistit olemme nähneet kun papisto laittaa kädet siunattavan ja vihittävän papin päälle pappisvihkimyksissä. Kättenpäällepaneminen on käytössä myös konfirmaatioissa ja kastetilaisuuksissa. Tuo teko ei ole tuulesta temmattu, sillä on taustansa ja historiansa. Hän - Jeesus - käytti kätten päälle panemista parantaessaan. Hänen käsistään - Jeesuksen siis - virtasi energiaa parannettavaan. :kahvi:
-
Minä olen niin nössö, että en uskalla kokeilla mitään, minkä epäilen olevan hyvin vahingollista ihmiselle. Koulussa kaverit kertoivat pelanneensa spiritismiä. Kysyin kotona veljeltäni, mitä se spiritismi on. Hän vastasi, että jos pelaat, niin sitten on jo liian myöhäistä tietää, mitä se on. Se riitti minulle, ja pysyin siitä kaukana. En ole koskaan halunnut tietoisesti ottaa riskejä eikä minulla ole tarvetta kokeilla rajojani. Pelkään, että energiahoidossa veljeillään itse pirun kanssa ja semmoiseen en halua sekaantua.
Ymmärrän hyvin pelkosi. Olen miettinyt tätä asiaa joskus vähän syvemminkin. On ihan luonnollista ettei kristitty halua sekaantua vieraista uskonnnoista/uskomuksista peräisin oleviin touhuiluihin, mutta enemmän sijoittaisin sitä "vaarallisuus"- momenttia siihen vaaraan että omaksutaan jokin ihan kristinuskolle vastainen ideologia, kuin että niissä nyt jotenkin "veljeiltäisiin" pirun kanssa. En oikein jaksa uskoa sellaiseen että terveelle ja täysjärkiselle kristitylle voisi käydä esim. reikihoidossa (vai mitä ne oli?) siten, että ykskaks Saatana hänet siellä karvoineen päivineen nielaisee "ja sitten on jo myöhäistä"...
Minusta nuo tuollaiset uskomushoidot ovat tyhjää täynnä joilla erilaisten suggestioiden avulla höynäytetään löyhäpäisiltä rahat pois. Ei niissä sinänsä mitään pelättävää tai vavisuttavaa ole että pitäisi kadun toiselle puolelle väistyä kun niitä vastaan tulee. Tunsin kerran erään mielestäni täysjärkisen kristityn jolla on juuret tukevasti maanläheisessä evankelisluterilaisessa uskossa eikä hän halua olla tekemisissä esim. karismaattisuuden kanssa. Toisaalta hän oli kristillisyydessään sillä tavalla aito ettei hävennyt sitä sitä tarvittaessa tunnustaakaan kenen edessä hyvänsä. Meteliä hän ei uskomisistaan koskaan pitänyt mutta tunnusti reilusti ja voimakkaasti tarvittaessa. Tämä henkilö meni uteliaisuuttaan jollekin tällaiselle uskomushoitajalle kokeillakseen millaista se on. Hän kertoi siinä hoidettavana ollessaan julistaneensa evankeliumia tälle uskomushoitajalle joka oli mielestään ollut kristitty mutta aivan totaalisesti pihalla siitä mitä kristillinen oppi tarkoittaa. Ei ollut käsitystä laista eikä evankeliumistakaan. Pelkkiä ihanaisia "enkeleitä" ja "henkioppaita" ja kaikki kuorrutettiin ihanaisella individualismin kermavaahdolla...
Tuollainen ihminen ja hänen toimintansa ei minua pelota vaan korkeintaan säälittää ja ihmetyttää koska kristillisyys on ARMON valtakunta syntien anteeksiantamiseksi. Armo edellyttää syntiä eli kristityllä on selkeä oppi: laki ja armo joista armo ja evankeliumi hallitsee ja ne pitää osata tarkoin erottaa toisistaan. Tämä oli ukko Lutherin pääasiallinen missio! Kristityllähän on (pitäisi olla ainakin) parempi turvallisuus Jumalan kämmenellä vaikka hän pimeässä laaksossa vaeltaisi niin ei hän sielläkään mitään pelkäisi. Kristitty voi juuri tämän takia siis olla turvallisin ja rauhallisin mielin vaikka olisi korvat tungettu täyteen korvakynttilöitä ja ympärillä loitsuttaisiin miten. Suurempi vaara on vvärän opin omaksumisessa ja siinä että mennään oikean puun juurelta pois. Tämmöisten asioiden kanssa ei minusta tarvitse hyperventiloida. Ei kristittyä Saatana voi nielaista karvoineen jos vaan sydän on kiinnittynyt oikeaan osoitteeseen. Ei se niin käy että jos kurkkaan oven raosta pimeään huoneeseen niin sieltä tulee käsi joka vetäisee väkisin sisälle "ja sitten ei enää voi mitään".
Mutta jos se pimeys alkaa tuntumaan kiehtovalta ja maistumaan makeammalta ja jos sinne alkaa tekemään yhä enemmänmieli niin että sinne haluaa tosissaan, niin sitten on vakavat paikat. Ihminen on vieteltävissä kyllä.
Enpä kyllä usko sitäkään että suurin osa kristityistä on alkoholinkaan suhteen niin "heikkoja" kuin antavat ymmärtää. Eri asia on tietty alkoholistit, mutta tavallinen ihminen joka eläissään ei ole juovuksissa ollut tai on ollutkin muttei ole alkoholistiksi tullut, niin turha se on pelätä että kaljapullon juotuaan tuli "annettua pirulle jo pikkusormi" ja "nyt ei ole enää mitään tehtävissä"...
No enhän minä ketään tällaisiin kehoita. Viisas neuvo Raamatussakin on pitää omatunto puhtaana mutta ei niitä tarvitse pelätäkään kauhunsekaisin tuntein. Toisaalta meille on annettu myös kehoitus: "avartukaa tekin!" (-siis meille kaikille) :023:
-
Ei tarvitse pelätä...
Room 8: 38. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
... mutta ei kannata välttämättä leikkiäkään. Olen käsittääkseni kerran kohdannut pahan hengen ja se oli todella ahdistava kokemus (olin matkalla Japanin maaseudulla).
-
Me seurakunta-aktivistit olemme nähneet kun papisto laittaa kädet siunattavan ja vihittävän papin päälle pappisvihkimyksissä. Kättenpäällepaneminen on käytössä myös konfirmaatioissa ja kastetilaisuuksissa. Tuo teko ei ole tuulesta temmattu, sillä on taustansa ja historiansa. Hän - Jeesus - käytti kätten päälle panemista parantaessaan. Hänen käsistään - Jeesuksen siis - virtasi energiaa parannettavaan. :kahvi:
Jeesus oli eräänlainen energiahoitaja. :001:
-
Turha on pelkosi. Energiahoidossa veljeillään tyhjän kanssa. Ainoa todettava tapahtuma siinä on se kun sinut rahasteteaan. Muu on mielikuvituksen varassa.
Viittaan joihinkin teksteihini tuossa vähän ylempänä: Jeesus oli eräänlainen energiahoitaja - Hän oli sitä monen muun asian lisäksi. Raamatussa lisää.. :kahvi:
-
Ei tarvitse pelätä...
... mutta ei kannata välttämättä leikkiäkään. Olen käsittääkseni kerran kohdannut pahan hengen ja se oli todella ahdistava kokemus (olin matkalla Japanin maaseudulla).
En väitä että teet niin tieten tahtoen enkä yritä kyseenlaistaa rehellisyyttäsi tai mielenterveyttäsi, mutta minusta juuri tuollaiset jutut lietsovat sitä vääränlaista pelon/kauhunsekaista suhtautumista asiaan.
Ennen liikuin sellaisissa hengellisissä piireissä joissa monet kertoivat toinen toistaan ahdistavampia "kohtaamisiaan" milloin itse pirun kanssa, milloin pahojen henkien. Toisaalta kertoiltiin myös paljon "henkilökohtaisista" treffeistä Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa. Yksikin tyyppi kertoi olleensa "riivattu" ja "ajaneensa riivaajan itsestään ulos paastoamalla". Suurin osa tuosta em. porukasta oli mielestäni henkisesti epätasapainoisia ihmisiä jotka kävivät hieman ylikierroksilla hengellisyyden suhteen. Sitten on sellainen vaara että ihminen alkaa omaksumaan mainitunkaltaista ajatusmaailmaa jossa "mitä tahansa voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä!" Vaikka hän olisi henkisesti täysin terve ja itsenäinen, niin hän on alttiina vahingolliselle ympäristölle ja alkaa vähän kerrallaan omaksumaan kuulemiaan ajatusmalleja.
Minusta kristinusko ei ole tuollaista. Tämä on oma vankkumaton mielipiteeni.
Seuraavassa lauseessa tiivistyy kaikki mitä tästä haluan sanoa:
Kristinuskoksi riittää turvallinen usko Vapahtajaan! (ilman extreme-kokemuksia)
-
Seuraavassa lauseessa tiivistyy kaikki mitä tästä haluan sanoa:
Kristinuskoksi riittää turvallinen usko Vapahtajaan! (ilman extreme-kokemuksia)
Olen tästä ihan samaa mieltä. En kuitenkaan halua kiistää henkimaailman olemassaoloa. Mihin raja silloin vedetään? Onko pahoja henkiä, onko Saatanaa, onko enkeleitä, onko Jumalaa? Millä perusteella näistä uskotaan vain osaan, vai heitetetäänkö sitten kaikki pois, kun ruvetaan kerran karsimaan?
-
Olen tästä ihan samaa mieltä. En kuitenkaan halua kiistää henkimaailman olemassaoloa. Mihin raja silloin vedetään? Onko pahoja henkiä, onko Saatanaa, onko enkeleitä, onko Jumalaa? Millä perusteella näistä uskotaan vain osaan, vai heitetetäänkö sitten kaikki pois, kun ruvetaan kerran karsimaan?
Pahoja henkiä on, saatana on, enkeleitä on, Jumala on.
Älä nyt Jampe vedä kahvia väärään kurkkuun, mutta olen kuullut hyvin jalat maassa olevalta ev lut kirkon työntekijältä, että hän on joskus kokenut hyvin voimakkaasti pahan läsnäolon. Hän ei ole hihhuli eikä koskaan käynyt hihhulitilaisuuksissa.
Kalistajalle haluaisin sanoa, että meillä päin oli joskus 15 vuotta sitten porukkaa, jotka harrastivat energiahoitoja. Rouva oli samalla myös meedio, joten siinä tuskin oli kysymys Jeesuksen hoidettavana olemisesta. Miehensä kyllä tunsi Raamattua paremmin kuin moni pappi (näin minulle kertoi meidän silloinen kirkkoherra) ja häntä kiinnosti eritoten Ilmestyskirja. En mielelläni sekoittaisi Jeesusta ja näitä varsinaisia energiahoitajia.
-
Pahoja henkiä on, saatana on, enkeleitä on, Jumala on.
Älä nyt Jampe vedä kahvia väärään kurkkuun, mutta olen kuullut hyvin jalat maassa olevalta ev lut kirkon työntekijältä, että hän on joskus kokenut hyvin voimakkaasti pahan läsnäolon. Hän ei ole hihhuli eikä koskaan käynyt hihhulitilaisuuksissa.
Kalistajalle haluaisin sanoa, että meillä päin oli joskus 15 vuotta sitten porukkaa, jotka harrastivat energiahoitoja. Rouva oli samalla myös meedio, joten siinä tuskin oli kysymys Jeesuksen hoidettavana olemisesta. Miehensä kyllä tunsi Raamattua paremmin kuin moni pappi (näin minulle kertoi meidän silloinen kirkkoherra) ja häntä kiinnosti eritoten Ilmestyskirja. En mielelläni sekoittaisi Jeesusta ja näitä varsinaisia energiahoitajia.
Jeesus ei ollut varsinainen vaan eräänlainen energiahoitaja - mutta kuten olemme saaneet ymmärtää, Hän oli ja on myös paljon, paljon muuta. Jeesus on ylivoimainen ykkönen maapallollamme kulkeneiden keskuudessa. :001:
-
Olen tästä ihan samaa mieltä. En kuitenkaan halua kiistää henkimaailman olemassaoloa. Mihin raja silloin vedetään? Onko pahoja henkiä, onko Saatanaa, onko enkeleitä, onko Jumalaa? Millä perusteella näistä uskotaan vain osaan, vai heitetetäänkö sitten kaikki pois, kun ruvetaan kerran karsimaan?
Minusta ei ole kysymys siitä onko niitä vai ei, vaan siitä mistä puhutaan, millä tavalla ja missä merkityksessä. Oletetaan että niitä on. Silloin (ja varsinkin silloin) ei mielestäni olisi kovin viisasta ruveta kertomaan toisille tälllaisista kokemuksista. Sama juttu nähdäkseni koskee kaikenlaista kokemista, myös hyvän kohtaamista. Paavali piti "hulluutena" niistä kertomista ja teki sen ainoastaan pakotettuna. Ei hän tullut kertomaan että "kikkeliskokkelis, minä näin ilmestyksen" -vaan sanoi että "voi minua kurjaa ryöttäsyntistä että tällaista mielettömyyttä pitää mennä sanomaankaan kun en siitä ensinkään haluaisi puhua, -vaan kun olette niin kertakaikkisia paukapäitä että olette langenneet kerskujien ilmestyksiin niin minun on pakko kertoa että vielä enemmän minä oon ilppareita nähnyt ja te pojat ootte vielä ihan polopoikia siinä asiassa, mutten minäkään niistä ole mitään puhunut vaan ymmärtänyt olla hiljaa!"
[värisevällä äänellä] Näin se on meidän ihmistenkin elämässä! [värisevällä äänellä]
:018:
ps. Te jotka olette lukeneet Lutteerusta niin muistattekos sellaisen kohdan jossain L:n kirjassa jossa hän kuvaili paholaisen kasvoja kertomalla jotenkin siihen tyyliin että: "jos haluat tietää miltä paholaisen kasvot näyttävät, katso kun ihminen tekee pahaa toiselle..." jne. Idea oli kuvailla paholaista ja pahuutta ihmisen kautta ilmentyneenä. Jos joku muistaa ja löytää laittakaatten nähtäville koska siinä oli reipasta ja maan tasalla pysyvää oikeisiin asioihin keskittyvää opetusta siitä miten paha näkyy ja koetaan. Ite en muista edes ainuttakaan mahdollista hakusanaa...
-
Olen tästä ihan samaa mieltä. En kuitenkaan halua kiistää henkimaailman olemassaoloa. Mihin raja silloin vedetään? Onko pahoja henkiä, onko Saatanaa, onko enkeleitä, onko Jumalaa? Millä perusteella näistä uskotaan vain osaan, vai heitetetäänkö sitten kaikki pois, kun ruvetaan kerran karsimaan?
Kuin myös. En välitä kokeakaan pahan läsnäoloa, mutten ollenkaan myöskään epäile juuri ylempänä kuvattua kokemusta - katson kyllä, kuka siitä kertoo jos ja kun kertoo. En ole toistaiseksi voinut turvallisesti uskoa pelkkään hyvään Vapahtajaan, vaan myös siihen, että maailmankaikkeudessa vaikuttaa erittäin taitava ja älykäs pahantahtoinen voima --- joka samoin on useimmiten kuvattu persoonallisuudeksi kuten Jumala --- persoona sekoitetaan liian usein ihmiseen joka voi olla vain yhdellä kohtaa yhdellä hetkellä, siksi olen alkanut itse mielessäni puhuakin persoonallisuudesta vaikka kai sekin on puutteellinen ilmaus... kutsu sitä sitten Saatanaksi jos tahdot, Paholaiseksi tai miksi muuksi hyvänsä.
Itse en juuri välitä siihen suuntaan vilkuilla, mutta saatananpalvojia olen kyllä joutunut kohtaamaan.