Kuinka syvässä synti istuu?

[Viisveisaaja]

Skitsofrenia ei ole mieleltään sairastunut. Monta tuttuani, jotka ovat diagnotisoituneet skitsofreniaan, ovat älykkäitä, sosiaalisia ja mielenkiintoisia. Skitsofrenia on sitä, kun aivokopassa syntyy erikoisia sähköjännitteitä.

Onko tää joku kanta kuinka syvässä synti istuskelee?

Minusta synti on aika pinnalla tavallisissa ihmisissä, mutta ns, uskovissa se on piilossa, mutta kun jollekkin saarnaajalle tulee lyönti vasaralla vahingossa peukaloon, niin kyllä se synti sieltä sisältä jostain kumpuaa.
Pitteepi hoomenna enempi asiaan perehtyä.
Siis synnin syväys istumiseen, ei vasarointiin.

Körttifoorumin aiheet on kyllä syvällisiä ja parhaita ikuna.

[AKUANKKA313]

Synti on pahinta, kun se on kieroa  salassa tapahtunutta sortoa/eriarvoistamista.
Monet näyttelevät hyveellistä ihmistä, mutta ovat yhteiskunnan elättejä kohtaan itse piruja selän takana.
Sitä se yhteiskunnallinen eriarvoisuus on, rikkaat ei ymmärrä köyhien ongelmia, vaan syyttävät heitä.
Sen huomaa jo ala-asteella kouluissa, keitä sorretaan.
Toisaalta kateus on toinen perisynti, jota kateellisimmat eivät edes myönnä.

[Pena]

Tuollaisia omahyväisiä syntisiä Jeesuskin nimitteli kyykäärmeiden sikiöiksi ja kalkituiksi haudoiksi. Julkisyntisten seurassa hän viihtyi.

[malla]

Room. 7:18
   
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

Room. 7:19
   
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.

Room. 7:21
   
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

[Pena]

Uskoon tuloa ja pyhitystä korostavat kristityt näyttävät hyppäävän näiden jakeiden yli. Harhakuva synnittömistä uskovaisista tuottaakin sitten kohauttavia uutisia pyhinä pidettyjen surkeista lankeemuksista.

[malla]

Ja sitten room.kirj. 5:
20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Jumala rakasti meitä lähettämällä avuksemme Vapahtajan, siinäpä se ainoa toivo onkin ihmisellä, kirkas toivo Jeesuksessa.
Näin ymmärrän asian.

[Jampe]

Uskoon tuloa ja pyhitystä korostavat kristityt näyttävät hyppäävän näiden jakeiden yli. Harhakuva synnittömistä uskovaisista tuottaakin sitten kohauttavia uutisia pyhinä pidettyjen surkeista lankeemuksista.

Niin heidän ajatusmaailmansa on sellainen että kun he ovat tehneet "parannuksen" (rukoilevaisuudessa ns. iso parannus), he ovat mielestään ravistaneet päältään kaikkein enimmät synnit ja jäljellä on enää vain pieniä, helposti hallittavia syntejä, muuten elämä on koko lailla Jumalalle kelpaavaa. 

Mutta helppoko se on perata näkyvimmät synnit kuten kiroilu, ryyppääminen ja tanssi pois kyllä kuka tahansa siihen pystyy! ja sitten alkaa esittää kristittyä vahvat tunne-kokemiset pohjana joiden perusteella päätellään olevansa Jumalan uudelleen synnyttämiä vaikka todellisuudessa tultiin vain henkisen manipuloinnin uhriksi, nieltiin syötti, langettiin loveen eli tunne-elämää suggeroimalla joko rauhallisen hellästi ja kirkollisen arvokkaasti tai räjähtävän äkkinäisesti käsiä huitomalla ja suurella metelillä tai mitä tahansa siitä väliltä. Joka tapauksessa tunnekokemukset ovat kristillisyyden ja itsensä uudestisyntymisen pitämisen pohjana. Jos samalla oppi puhumaan myös siansaksaa, sitä parempi.

Ei oikean kristityn tarvitse mitään kokea. Riittää kunhan uskoo Evankeliumiin ja myöntää syntisyytensä ja armon tarpeen. Oikea kristitty kamppailee arjessa oman itsensä kanssa, ei toisten syntien kanssa. Siinä ero.

[Jampe]

Enpä julkeaisi paukutella henkseleitä ja sanoa tehneeni "ISON parannuksen"...

[tim1965]

(rukoilevaisuudessa ns. iso parannus)

Olen tänä vuonna käynyt rukoilevaisten seuroissa aina kun niitä on pidetty tässä lähistöllä (nehän kestävät kolme tuntia sisältäen kolme saarnaa) eikä kukaan puhuja ole opettanyt tuollaista "isoa parannusta". Törmäsin nyt vasta sinun kirjoituksessasi koko käsitteeseen 
En tiedä, onko painotuksissa tai opetuksissa sitten tapahtunut muutosta tai onko eroavuuksia saarnaajien välillä rukoilevaisuudessa. Minun kokemukseni rukoilevaisuudesta on positiivinen, on ollut rakentavaa olla heidän seuroissaan. Evankeliumia on saarnattu kirkkaasti.

[Jampe]

Minä olen lukenut tästä termistä "Iso parannus" -jostain rukoilevaisuutta käsittelevästä lähteestä. Valitettavasti en enää muista mistä. Rukoilevaisuushan on jakaantunut kahteen eri leiriin joista toinen on vanhoillisempi ja toinen liberaalimpi. Jospa me olemme hankkineet tietomme eri Rukoilevaisuuden haaraa koskien?

Joka tapauksessa minullakin on myönteinen kuva Rukoilevaisuudesta sinänsä. Otin tuon vain esiin koska se on niin osuva termi. Rukoilevaisuushan on alunperin pietististä juurta joten kyllä siellä nämä pietismin painotukset myös ovat.

Voi olla että se on jokin sellainenkin sanonta joka on joskus aiemmin ollut käytössä mutta ei enää, en osaa sanoa.

[Leena]

Enpä julkeaisi paukutella henkseleitä ja sanoa tehneeni "ISON parannuksen"...

En minä taida kehdata mainita edes pienestä parannuksesta....      Tai no...    ajattelevat että minkähänlainen monsteri se oli alkuaan        

Se on hyvä se toteamus, että on tekemättä vielä mun parannukseni. 
Voisin lisätä että en taida edes osata, haluaisin kyllä.
Aina kun yritin muuttua paremmaksi, hermostuin niin, että minusta tuli kahta kauheampi sillä kaikki meni pieleen.
Jo äitini kotona ehdotti että perherauhan nimissä luopuisin yrittämästä...   vai kuin se meni...   jotenkin noin...   

[Riitta-mummi]

Jaakko Haavion sanoin:

On vaikeata rakastaa, vaan oppivani soisin.
Suo että mielen itsekkään pois panna Jeesus voisin.
Kas, loukkaannun kun joku ei mun tahtoani nouda.
Ja kun mun auttaa pitäisi, en viitsi enkä jouda.

Oi Herra tätä rukoilen,
mä muuttuako voisin.
On vaikeata rakastaa,
mut oppivani soisin.

(meidän tyttärien ala-asteen lukukirjasta )

[juhani]

Eilen oli "itsensä tutkimisen"-sunnuntai. Nuoruudessa ajattelin, että kylläpäs se on ääripietistien pyhäpäivä. Mutta kun rupesin lukemaan Lutteerusta niin asiat muuttuivat. Lutteerus sanoi jossakin Valituissa teoksissaan englanniksi (yritän kääntää)..."Minä olen läpipaska ja kaikki muutkin ihmiset".

[Leena]

Eilen oli "itsensä tutkimisen"-sunnuntai. Nuoruudessa ajattelin, että kylläpäs se on ääripietistien pyhäpäivä. Mutta kun rupesin lukemaan Lutteerusta niin asiat muuttuivat. Lutteerus sanoi jossakin Valituissa teoksissaan englanniksi (yritän kääntää)..."Minä olen läpipaska ja kaikki muutkin ihmiset".

Jumala luultavasti antaa anteeksi hyvin paljon enemmän, kuin itsekään tiedän.  Vain tämän varassa uskaltaa rehellisesti itseään tutkiakaan. Ilman armoa, jotain jota olen kuullut joskus jossain nimitettävän "ennättäväksi armoksi"  voi sinne kellariin katsoa, niin luulen.  On ehkä vaikeinta käsittää että minut olisi armahdettu ja lunastettu 2000v ennen syntymääni.

On kivaa kun tulee joulu...  Leena jo hommaa lahjoja...  

En ollut vielä syntynyt
kun synnyit auttajaksi.
En apuasi kysynyt
kun tulit turvaajaksi.

En vielä ollut päällä maan,
kun synnyit tänne maailmaan
aukaisit taivaan meille.

[tim1965]

Rukoilevaisuushan on jakaantunut kahteen eri leiriin joista toinen on vanhoillisempi ja toinen liberaalimpi. Jospa me olemme hankkineet tietomme eri Rukoilevaisuuden haaraa koskien?

Niinhän se rukoilevaisuus todellakin on jakautunut kahteen haaraumaan ja ymmärtääkseni ne ovat aika kovassa riidassa keskenään, tai ainakin näin olen kuullut kerrottavan. Tiedä siitä sitten. Mutta varmaan olemme saaneet tietomme eri rukoilevaisuuden haarasta.