Kun elon siteet murtuvat
tuntuu kuin koko maailma ja elämä mustuisi
pelkät sanat eivät ylety silloin sielun ja hengen ytimiin saakka
ja elävä vesikin on kuin olisi kuihtunut
Mutta paistaa se aurinko
paistaa se sittenkin
paistaa aina sinne risukasan sisälle, aikanaan
aikanaan ja tavallaan
eri tavoilla eri aikoina
erilaisissa tilanteissa
Elämä on monenkirjavaa, joskus valkoista ja mustaa vain,
toisinaan harmaan eri sävyjä
joskus riemunkirjavaa
-murretut värit sopivat toisiinsa riitelemättä
-murretut leivät ovat yhteistä leipää
-murtunein siivin eteen päin ja katse ylös päin
Elämänkaari, mistä kaikista kokemuksista se
koostuukaan, eri henkilöillä eri asioista ja kokonaisuuksista.
Ihmisen elämä on kuin tuulen henkäys
silloinkin
vaikka se olisi pidempikin,
toisilla lyhyempi,
joillakin jo lapsena elämään tulee suru ja kipu
Kerran perillä ei kyyneleitä enää
ei kipua, ei sairautta, ei raihnaisuutta
vaan kaikki entinen on mennyt
ja ikuisuus tullut.
Elämä on lahja, kuitenkin, kipuineen päivineen.
Surussakin on oma kasvuvoimansa vaikkei sitä silloin näe, eikä koe.
Onneksi on Vapahtaja.
Ainoa ihmisen todellinen toivo ja Kantaja,
elämän ikuisen Antaja.
auringonkukka
kielo
palokärki
taivas
sateenkaari
