Kun taivaan isä kuulee sydämmen huokauksen, niin eikö me voitaisi tyytyä tähän. Olen ymmärtänyt, että näin se on tässä liikkeessä ymmärretty, mutta olen proselyytti. Rukouspiiriä otollisempaa olisi mennä ulkoiluttamaan mummoja.
Minulla on myös sama ymmärrys kanssasi, että rukous ymmärretään kuvaamallasi tavoin körttiliikkeessä nykyisin, eli että rukous on kyllä OK, mutta moni muu asia menee rukouksen edelle ja että rukoukseen ei tule kovin paljoa aikaa käyttää, jotta ei jäisi maalliset velvoitteet hoitamatta.
Paavo Ruotsalaisen ajan körttiläisiä taasen syytettiin siitä, että he jättävät hengellisten toimiensa johdosta maalliset asiat hoitamatta. Nykykörttiläisyys ei anna aihetta tämän kaltaisiin syytelmiin ulkopuolisten taholta, koska ulkopuolisten ja nykykörttiläisten välillä ei juurikaan ole harrastusten tai muunkaan suhteen eroja.
Mitä tulee mummojen ulkoiluttamiseen, niin olen siitäkin samaa mieltä kanssasi sen tärkeydestä.
Suo Köpi anteeksi, mutta minusta Jeesus kun puhuu rukoilemisesta ei tarkoita turhaa höpinää, vaan ydinasioihin tarvittaessa keskittyvää lyhyttä rukousta. Rukousta ei yhtään paranna saman hokeminen tai desibelien eli rukoilijoiden määrän lisääminen .
Ortodoksisen kirkon piiristä löytyy varsin syvällistä opetusta rukouksesta. Siellä tunnetaan ns. Jeesuksen rukous, esim. "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä!" tai erilaiset versiot siitä. Esim. rukous "Jeesus auta" on eräs niistä tämän rukouksen lukemattomista versioista. Tätä rukousta rukoilemaan lakkaamatta. Joillekin se jäi tavaksi siinä määrin, että rukous ikään kuin jäi päälle: sitä rukoiltiin koko ajan, lukemattomia kertoja päivässä, myös arkisten askareiden lomassa. Jos rukoilija ulkoilutti mummoa, niin rukous tulee siinäkin mukana.
Paavo Ruotsalaisen aikaan termillä "herännyt" kuvattiin henkilöä, joka ymmärsi oman kadotetun tilansa ja joutui jonkinlaiseen hätään sielunsa autuuden asiasta. Jotkut hätääntyivät jopa niin syvästi, että mieli voimakkaasti järkkyi: esim. Paavo Ruotsalainen tai Henrik Renqvist. Suurin osa kuitenkin säilytti toimintakykynsä herätyksen tilaan joutuessaan.
Termillä "suruton" taasen kuvattiin ihmistä, joka ei ole herätyksen tilassa.
Nykyisin termit ovat muuttaneet merkitystään siten, että termi "herännyt" kattaa sisäänsä sen joukon, jota vanhoina aikoina kutsuttiin "suruttomaksi" joukoksi ja termiä "suruton" ei nykyään enää käytetä. Vanhojen aikojen "heränneet" taasen nykyisin kuuluvat nimikkeiden "herännyt" tai "hihhuli" alle, riippuen ihmisestä.
Tässä vastaustekstissäni jatkossa tarkoitan termeillä "herännyt" ja "suruton" sitä, kuinka ne Paavo Ruotsalaisen aikana ymmärrettiin.
Jeesus tosiaankin opettaa, että rukoillessa ei pidä tyhjiä hokea eikä monisanaisuudesta ole hyötyä. Paavali myös kehottaa rukoilemaan lakkaamatta.
Edellä mainitsemassani lyhyessä rukouksessa voi olla vaikkapa vain 2 sanaa, esim.: "Herra auta". Siinä ei sanojen määrällä juhlita, ja jos joku sitä rukoilee jatkuvasti, niin onhan se linjassa tuon Paavalinkin kehotuksen kanssa.
Kun Jumala johtaa ihmisen herätyksen tilaan, niin kyseessä ei ole sellainen tila, että se kestää vain hetken, esim. minuutin tai päivän. Kyseessä on tila, joka saattaa kestää koko loppuelämän. Ihminen saattaa olla heränneellä mielellä kuolemaansa asti. Kun mieli on herännyt, eli todellisuus itsestä ja Jumalasta alkaa valjeta, siinä tulee sellainen hätääntynyt ja pelonsekainen olo, jota tosin suurempi ja pienempi toivo koristelee, välillä uskokin vilahtelee varsin kouriintuntuvalla tavalla. Tässä tilassa ihminen sitten pukee sielunsa tuntemukset sanalliseen muotoon, kuten esim.: "Jeesus auta, ...Jeesus auta..." ja jatkaa tuota loputtomiin. Suruttomasta tuo kuulostaa tyhjien hokemisesta, mutta herännyt ymmärtää, että siinä puetaan ihmisen tila sanalliseen muotoon. Kyseessä on totisinta totta oleva asia, eikä mikään tyhjien asioiden hokeminen.
Onko sinulla Seppos esittää jotakin tärkeämpää puhuttavaa, kuin se, kun ihminen kääntyy sieluntilastaan ja tunnemaailmastaan tai mistään muustakaan huolimatta Jumalan puoleen ja elää elämäänsä rukouksessa "Herra Jeesus, auta minua"? Onko jokin asia vieläkin enemmän ydinasia?
Kun suruttomalle ihmiselle (edelleen tarkoitan termillä sitä, kuinka Paavo sen ymmärsi) tämän kaltaista puhuu, ei hän ymmärrä mitään, vaan hullutukseksi sitä pitää. Herännyt ymmärtää, onhan se herätykseen liittyvä tuska tuttua.
