Omaa "suvaitsevaisuutta" (eli tosiasioiden hyväksymistä) voi testata siten, että ei seurustele vain samanmielisten/samanuskoisten kanssa.
Körttiläiselle se merkitsisi sitä, että hän seurustelisi minun tai jonkun muun minun kaltaiseni fundamentslistin kanssa ja harjoittelee ymmärtämään, että se on selvä fakta, että minä uskon, kuten uskon.
Fundamentalistille taasen se merkitsee sitä, että menee körttikuvioihin mukaan ja harjoittaa sen tosiasian hyväksymistä, että siellä ajatellaan, kuten ajatellaan ja pahennutaan, jos joku poikkeaa yhteisön normeista.
Jossakin määrin olen samaa mieltä. Minusta(kin) iso ongelma on se, että seurustellaan vain samanmielisten kanssa. Siinä vääristyy kuva todellisuudesta, ei nähdä, että joku voikin ajatella ihan toisin. Eletään omassa kuplassa. Vaalien alla eräs puolue puhui kaupunkilaisesta viher(vassari)kuplasta, mutta on myös "juntti-Suomen" "kyllä kansa tietää" -kupla, kupla sekin yhtä lailla. Mutta jos meillä olisi vain minun kuplani, niin meillä olisi presidenttinäkin Pekka Haavisto.
Enemmän koen tuon kuplautumisen ongelmaksi muualla kuin uskonasioiden saralla. Vaikka nyt tuo yhteiskunta: Politiikan tehtävä osaltaan on keksiä, miten saisi ihmisiä toimimaan toivotulla tavalla. Jos käsitys ihmisten motivaatioperustasta on suppea ts. ei tajua, että ihan muunlaisistakin asioista motivoituvia ihmisiä on, niin pieleen menee.
Yhden ex-työnantajani toimitusjohtaja joskus lausui, että se, mikä ihmisiä motivoi, on raha ja titteli. No hän vanhemman polven dippainssinä ei ollutkaan tavannut niitä open source -koodareita, joita firmassa silloin työskenteli, ja joissa etenkin tuo tittelin merkitys aiheutti lähinnä naurunpyrskähdyksiä. Tai se opiskelijakaveri, joka jossakin kasvatustieteen perusopintojen ryhmäkeskustelussa tokaisi mielipiteenään, että koulussa pitäisi olla enemmän kilpailua niin oppimistulokset paranisivat.
Mutta uskonlahkoasioista ajattelen ehkä vähän toisin. Moni heikko ihminen tarvitsee kasvualustakseen turvallisen yhteisön, jonne ei tule niitä toisinajattelijoita näkemyksiään esittelemään. Meillä oli täällä seurakunnassa aika viidesläishenkistä nuorten aikuisten työtä, joka ainakin osallistujamäärällä mitattuna menestyi hyvin. En tiedä mitä sille nyt kuuluu, kun muutama johtohahmo siirtyi (siirrettiin?) muualle. Mutta ei olisi tullut mieleenikään mennä sitä omilla ihan toisenlaisilla näkemyksilläni häiritsemään. Kasvakoot siellä ihan rauhassa, kunnes kenties kypsyvät ja haluavat nähdä muutakin. Joku "oman suvaitsevaisuuteni testaaminen" ei ole riittävä peruste mennä sinne häiriköimään. Riittää, että minun puolestani seurakunnassa saa olla moista toimintaa, etenkin jos se on suosittua, vaikka itse asiasta ajattelenkin hieman toisin. Ja jos se on suosittua niin kannattaisin kyllä pätkätyöläispastorin työsuhteen jatkamista taas uudella pätkällä, vaikka toisenlaista suuntauta itse edustankin.
(Ja nyt, jotta ei tulisi kahdeksatta käskyä rikottua, niin tiedoksi vielä että on ihan omaa arveluani vain, että joku mainitun toiminnan napahenkilö olisi oikein haluttu pois. Siis tiedän kyllä että muualla ovat nyt, mutta syistä en väitä mitään varmaa.)
(Minulla on tässä sikäli henk.koht. ongelmaa, että vaikea puhua viisikymppisten ikätoverien kanssa mistään vaikka ihan kirkkoonkuulumisasioista, kun pelkään, että niiden saama käsitys kirkosta on rippileirin viidesläinen nuorisopastori ja todistamisen kannustavat isoiset. Mutta ehkä tästä joskus lisää toisaalla.)
