Tarkistin Kaariinan mahdollisuuden hiihdellä hankia hiljakseen pelloilla ajamalla mtkelkalla hänen eiliset jälkensä. Pakkasta ei viime yönä ollut, mutta tuuli kuivattaa näköjään hangen pinnan kestäväksi. Siitä tulee rosoinen ja kestävä kuten paljon ulkona olevan henkilön ahavoitunut iho. Kävin Peipporämeen voimalinjalla asti, melkein Kankaalan viimeisellä pyykillä. Neljä metsomajesteettia oli rämeellä hakomispuuhissaan, karkkouotuivat siivilleen hyvissä ajoin. Kaksi hirveä kiertelee myös rämeellä ja sille ei voi mitään, että ne isojakin taimia katkovat evääkseen.
