Minun terveyteni rapistuu.
Surullista mutta minun kanssa, siitä kun täyttää 40 vuotta laskee keuhkokapasiteetti prosentin vuosivauhtia, naisilla vaihdevuosien jälkeen vähän tyylistä riippuen luusto alkaa haurastua liikkui hän tai ei.... mikäli saa menopaussimenot fyysisin oirein, eli raivoisat hikipuuskat mutta hermo pitää vanhaan malliin, sitten vyysillisesti hän säilyy paremmin, jos mieli käsittelee raivoten ne vuodet.... ja se periytyy vielä.... niin ruumisparka tai luut säilyy. Sitä ei voi valita, ei terapoida...
."........................
Tietty siksi liikunta olisi hyvä että hidastaa vähän luisua kohti hautaa, mutta suunta on kumminkin sama, luulisin että minkä miestä tunnen, 1944 laskettelee leppoisaa alamäkee, mie pahoin epäilen, että meitsillä. syöksy muistuttaa uimahallin vesiliukurataa, mikäli tästä taas en lähde liikunnalliseen menoon. Se kumminkin helpottaa elämistä. Tai siis ei vauhti vaan tyyli.
...............
Menomenot on vielä niin totta..... Kun ruumiissani tunsin että nyt lähdettiin uudella vaihteella joo, mie tunsin sen, pelkäsin, minkämoinen hirmu minusta tulee ja oltiin sienestämässä kun nykäsin äiskän syrjään ja sanoin, että kuis tuota kun tuotanoin. Tajusiko edes, olin varsin nuori niihin menoihin.
Sanoi että isäni puolesta hän ei osaa sanoo. Mutta kun mie häntä muistutan, niin tulet olemaan justiin semmoinen rttä kun tempiraalikohtaus tulee, se on kauheaa mutta menomenot taas.... varaudu usein yöpaidoin. Mieli ei muutu. Näin juuri kaikki kävi.
..................
Kerron tämän koska baletti piti lopettaa, päkiään oli jo ennättänyt tulla pikku tönäsystä vamma ja luut pirstaloitui. Ei, en potkassu ketään. Jalka osui kuntosalilla kaapin reunaan, siis o s u i. Samalla iällä äiti ennätti luiskahtaa liukkaalla, otti vastaan kädellä ja ranne meni vähän luonnottoman hajalle.
Sanotaan että korjauskelvottomaksi.
...............
Silti mietin että niin pitkään kun ei ole kuin kolme diagnoosia ja kaks niistä synnynnäisiä, ajattelen terveyden näkökulmasta vähän kuin lasia joka on puolitäysi. Tai sillai että sairauksia on kyllä, ja joillain täällä hyvin ikäviä, jotenkin tää ruokavaliokeskustelu herätti kiinnostukseni terveyteeni mistä kiitän, olis toista jos olis jatkuvia kipuja, pahoinvointeja, inhottavia hoitoja....
...................
Öppiksen ajatuksesta muistan sen ruoka-arvonnan ja yksihän oli vegaaniruoka. Mentori oli solakka ja hyvin voiva. Ne hänen mentoroitavansa sattui vihaamaan vegeruokaa.... sanoivat päätteeks että ihanaa kun ei olla vegaaneja. Siinä tais olla kuten usein on, että ihmisten tekee pihviä vaan mieli, ja muistaakseni on että rajottaisivat neljäsosaan. Ruotsissa se on muuten kolmasosa..... Ja moni kasvoi perunalla ja siks syö sitä mielellään, vaikka mun on totuus että ei minunkaan tee mieli lautasmallin ruokia. Tosin nyt vain voin pahoin ja silloin ei tee mieli mitään.
Ja joittenkin on helpompi pudottaa painoa oikeestaan, kun sanoo että ota pienempi lautanen ja lataa sille ne osat. En muista mikä ryhmä sai terveellisimmäksi tulokset kun ne myös vaihteli. Sanotaanhan sitä et ihminen on sekasyöjä, mutta kun mietin kuin vähän lapsuudessa syötiin lihaa.... Sitä oli makkarakastikkeessa.