Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 02.10.21 - klo:20:29
-
Näölläni lueskelen nyt kirjaa joka kertoo Lahden paikannimistä, kaupunginosista ja niiden taloista ja asukkaista. Tosi kivaa kun kerrotaan lähihistoriaa mikä on minulle tuttu ja hyvin vielä muistissa.
Se on kulttuuri-yhdistyksen ja sen työryhmän tuotos, muistelijat lähes kaikki tohtoreita , professoreja ja toimittajia.
Kuulollani kuuntelen nyt taas Enni Mustosta, aikaisempaa sarjaa kuin Syrjästäkatsojan tarina. https://fi.wikipedia.org/wiki/Koskivuori-sarja
Olen nämä lukenut, mutta on kuin uutta kun kuuntelee.
Ainoa vain, että olen niin tykästynyt Erja Manton ääneen, ja tätä lukee toinen.
Erja Manto tekee Enni Mustosen äänen kuin ikiomaksi Kirsti Mannisen ääneksi. Tämä lukija ( kuka lie ) poistaa kaiken räväkkyyden, pikku ilkeilyt ja haikailut lukemalla
monotonisesti ja värittömästi.
Itse voi tietenkin mielikuvitella, ja se onnistuukin kun tunnen jo Ennin tyylin ja tyypit.
Nyt kuulee ( ja näkee ) kuinka hän käyttää hahmoillaan samoja sanoja, sanontoja ja henkilöiden nimiä.
Jos mieshenkilö on 'punainen' on nimi oleva Taisto, Voitto, Veikko tai Reino.
Valkoiset ovat Ilmari, Eelis, Martti ja Lauri, enimmäkseen.
Porraspää, laituri, sauna, porsta ja porstata toistuvat usein.
Näiden harratusten parissa kuluu aika kuin olisi töissä. Joskus on ihan kiire pitää ruokatunti ! :003:
-
Luen aamiais- tai päivällis- tai illallispöydässä vaimolleni pari sivua kerrallaan:
Rutger Bregman: Hyvän historia
"Toisin kuin elokuvissa, todellisissa suuronnettomuuksissa ei juuri koskaan puhkea täysi paniikki. Mistään egoismin tulva-aallosta ei myöskaaän voi puhua. Yleensä rikosten - murhien, varkauksien, raiskauksien - määrä laskee. Ihmiset pysyvät rauhallisina, he eivät mene shokkiin, he toimivat nopeasti. ´Ja vaikka ryöstelyä tapahtuukin`eräs tutkijoista huomauttaa, `laaja-alaisen altruismin rinnalla se kalpenee aina`.
Hätätilanteet tuovat ihmisten parhaat puolet esiin. En tunne toista sosiologian tutkimustulosta, joka on yhtä vankasti todistettu ja suoranaisesti sivuutettu. Median luoma kuva onkin usein päinvastainen verrattuna siihen, mitä suuronnettomuuden jälkeen todella tapahtuu." (Etulieve)
"Rutger Bregman on alankomaalainen historioitsija, joka valloitti maailman menestyskirjallaan Ilmaista rahaa kaikille. Hänet tunnetaan myös räväkästä esiintymisestään Davosin talousfoorumissa 2019, missä hän sanoi suorat sanat miljardööreille. Bregmanin teosten oikeudet on myyty 33 maahan, ja Alankomaissa Hyvän historiaa on myyty jo yli 200 000 kappaletta." (Takalieve)
"Ihminen on luonnostaan itsekäs ja ihmiskunta tavoittelee vain omaa etuaan. Tätä ajatusta toistavat niin historioitsijat, psykologit ja filosofit kuin iltapäivälehdet kuin poliitikotkin. Mutta pitääkö se paikkansa?
Ylistetyssä teoksessaan Hyvän historia Rutger Bregman kääntää ajatuksen ihmisen pahuudesta ylösalaisin. Mitä jos luonnonvalinta ei suosinutkaan ilkeintä ja kovinta pyrkyriä vaan ystävällisintä ja huomaavaisinta tyyppiä? Bregman kyseinalaistaa ihmiskunnan itsekkyyttä toistelevat kauhutarinat Pääsiäissaaren murhenäytelmästä Migramin sähköiskukokeeseen, selvittää mikä sai ensimmäisen maailmansodan sotilaat nousemaan jouluaattona juoksuhaudoistaan sekä kertoo, mitä tapahtuu, kun kuusi koulupoikaa oikeasti haaksirikkoutui autiolle saarelle niin kuin klassikkokirjassa Kärpästen herra.
Vakuuttava ja käänteentekevä teos murskaa myytit ihmisen pahuudesta yksi kerrallaan ja tarjoaa tilalle myönteistä ihmiskuvaa.
Nyt on toisenlaisen tarinan aika." (Takakansi)
-
Egon Friedell: Uuden ajan kulttuurihistoria I
-
Minä pitäydyn edelleen ennimustosissani joka on tapahistoriaa ja Suomen Venäjänvallan-ajan ja itsenäistymisen alku-myrskyjen läpikäymistä yhä uudelleen ja uudelleen.
Kun sanoin naapurissa asuvalle ent.kirjastovirkailijalle mitä nyt kuuntelen, hän ikäänkuin nenää nyrpistäen sanoi Ennin olevan ' sujuvakynäinen'. Niinhän hän onkin ja siksi suomalaiset, miehetkin, lukevat häntä, ja kirjat tekevät kauppansa.
Enninismit toistuvat kirjasta toiseen, tietyt sanonnat ja lauseet. Tietyt työt ja huushollihommat, suursiivoukset huonostihoidetuissa tiloissa, viinimarjojen poiminta ja säilöntä, joulun ja juhannuksenvietot lahjoiseen,ruokineen, koivuineen, saunoineen ja uimisineen.
Lehmät, koira, kissa, ne ovat aina mukana maalaistaloissa, joskus jo traktorikin.
Miehet ovat vähän reppanoita, naiset itsenäisiä ja työteliäitä tyyliin: 'Minähän senkin sitten itse tein ! '
Jos mies haiskahtaa viinalta, se on paha enne ja ennenpitkää mies alkoholisoituu, tai tappaa itsensä.
Koskivuori-sarjassa kaikilta naisita on kuollut mies aika nuorena, joiltakin useampi.
Vanhat piiat ovat topakkoja teho-naisia, emansipoituja, jotka huolehtii kaikkien läheisten asiat kuntoon.
Maailmanpolitiikkakin on läsnä. Venäjän vallankumous tietty, Unkarin kansannousu ja Tsekkoslovakian miehitys.
Urheiluakin hieman, Suomen Olympialaiset ja sodan ajan Maaottelumarssi väritetään.
Sodan tapahtumat 39- 44 on piirretty naisen lailla, mutta oikeissa paikoissa. Piti oikein tutkia mikä se Seesjärven taistelu oli.
Jopa homo-pari vilahtaa muutamaan kertaan, positiivisenä ilmiönä.
Loppu ( tällä erää )
-
Kuin johdatuksena on eilen iltahartaudessa manittu Thomas Merton, kuten nyt tänään aamuhartaudessakin. Nimi oli tuttu, mutta ajatukset eivät, ennestään.
Googlasin Thomas Merton: https://fi.wikipedia.org/wiki/Thomas_Merton
Nyt toivon löytäväni jotakin Lahden kirjastosta.
Jumalan ikävöiminen ei ole vain kristittyjen etuoikeus, uskossa se on tutustuminen Kristukseen.
-
Ainoastaan Aitoon elämään on Mertonilta saatavan, varasin sen ainoan kappaleen.
-
Nopeasti kirjasto toimitti Thomas Mertonin kirjan Mukkulaan. Matti lähti asialle kun itse en nyt voi. Polvi on niin häijyn kipeä näillä ilmoilla, että haen hyvää kuunteluasentoakin kun aloin uuden kirjan kuuntelun.
Nyt kuuluu Kaari Utrion Seuraneiti, 1840-luvun tienoille sijoittuva sukukronikka.
Alkuluku kertoo Kajaanista jonne Salahmin Ruukin omistajan poika saapuu ja sairastuu samalla rokkoon,, jonka lääninlääkäri Roos toetaa tuhkarokoksi ja ihmettelee miten nelikymppisellä raavaalla miehellä ei ole ollut tätä yleistä lastentautia.
Neiti Linda tietää sukulaisensa olleen lapsuutensa ja nuoruutensa Tripolissa, jossa isänsä toimi konsulina. Tästä alkaa romanttinen ja historiallisesto kiva tarina. Nehän Kaari Utrio taitaa.
Kaari on kaukainen sukulaiseni., Vehkalahden neitoja hänkin.
Niin kuin aina, googlaan paikkakuntien tiedot, nyt Salahmin joka sijaitsee Vieremällä. Katson kartat ja kertaan aidot henkilöt joista kirjoitetaan. Nyt mm. Anjalan liiton 'sankarit'.
-
Nyt Seuraneiti seurueineen on päässyt myrskyn kurimuksesta Kelhon ruukille neidin kotipappilan turviin.
Matkalla puiden kaatuessa kovassa ukonilmassa helsinkiläisen herrasmiehen kabrioletin päälle, sen isännän loukkaannuttua vaikeasti, he saivat ensimmäisen turvan Iidensalmen Nälkämäen heränneestä talosta joka kuin ihmeen kaupalla oli säästynyt tuholta.
Emäntä lastoitti loukkaantuneet käden ja jalat, ja sen päälle rukoiltiin ja veisattiin.
Kotipappilassa neidin isä-kappalainen kyseli tarkemmin tyttäreltään siitä tilanteesta, uumoili pidettävän samalla seuroja. Nehän olivat konvertikkeliblakaatin voimalla kielletyt.
Tytär piti suunsa, vaikka siinä oli matkalaisten lisäksi kymmenkunta henkeä talonväkeä.
Minua viehättä ajankuva, ja Utrion mainion sarkastinen kerronta. Savolais-akoista hän kirjoittaa kutsumanimiltään tähän tapaan: Korhotar, Pasotar, Kinnutar jne.. kaikki päätteellä-tar. Samoin on Aapelin Pikku Pietarin pihassa.
Tamperren seudulla ja laajemmin akat olivat (ja ovat yhä ) -ska-päätteellä.
Saloska :003:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Salahmin_ruukki
Vieremä on vahvaa körttiseutua ollut ja on yhä niitä vahvimpia asukaslukuun verraten
-
HY:n uutiskirjeessä oli kaksi kiinnostavaa kirjaa tarjolla, tilasin ne.
Anni Pesonen: Credo - tieni mystiikkaan
VUODEN KRISTILLINEN KIRJA 2021: Credo - tieni mystiikkaan on harvinaislaatuinen matka yhden kristityn sielunmaisemaan.
29,00 €
ja
Urpo Karjalainen. Siipeis suojaan.
-
Tilatessani y.m. kirjoja, en ollut edennyt Henki-lehden lukemisessa noiden kirjojen esittelyyn, saati Anni Pesosen haastatteluun saakka.
Oli siis telepatiaa tai aavistusta tilata Gredo, sillä luettuani mitä Kalle Hiltunen oli kirjoittanut, en voinut muuta kuin ihmetellä kuin samoin on omalla kohdallani käynyt äkkirakastuminen körttiläisyyteen,ja samonen mystikkojen tekemä vaikutus.
Myös hyvin samoin ymmärrämme ajassa muuttumisen tarpeen, kun A P puhui Siionin virsien uudistamisesta.l
Toki minuöle vanhatkin ovat arvokkaat, jo kielikuviensa ja yleisen ilmapiirin takia, kun minua vanha on aina kiinnostanut. Siis, historia ja ihmiset niinä aikoina.
-
Luin pienen tauon jälkeen Thoas Mertonin kirjan Aitoon elämään vihdoin loppuun.
Kirja on pieni, kooltaan vähäinen ja ajatukset pieniä, muutamin sanoin kuitenkin syvyyksiin ohjaavia.
Kontemplaatio on tuttu, samoin hiljentyiminen, mutta muutama uusi löytö syntyi.
Mertonin haave oli kirkkojen paluu alkuun ja yhteen. Kiteytettynä hän sanoi: Joen vesi on kirkkainta alkulähteellä, ei suistossa.
Myös se tuttu asia että minän korostaminen ei ole kasvun kannalta hyvä. Me, yhtesiö, tulee olla kristyssä maailmassa keskiössä. Karsinoiti on estämässä ekumeniaa.
Toisaalta kristittyjen tulee kantaa vastuuta saamiensa lahjonen mukaan. Myös politiikassa, liike-elämässä. Kaikkialla.
On rukoiltava myös kaikkein vastenmielisimpien ihmisten puolesta.
Itse Merton piti yhteyttä buddhakaisiin, hinduihin, ortodokseihin ja tietenkin roomalaiskatoliseen kirkkoon, ollen sisterssiläismunkki 17-vuotiaana löytämänaä Kristuksen palvelemisen jälkeen.
Hän arvosti Martin Luther Kingiä ja Gandhia
-
Tekikö Thomas Merton itsemurhan koska oli masentunut seksiriippuvuudestaan?
-
Tekikö Thomas Merton itsemurhan koska oli masentunut seksiriippuvuudestaan?
Tässä on aika lailla avoimia kysymyksiä.
Tekikö hän itsemurhan?
Oliko hän riippuvainen seksistä?
Oliko hän masentunut?
Jos oli, johtuiko masennus seksiriippuvuudesta?
Miksi lähteä etsimään vastauksia, joita ei voi löytää?
-
Tässä on aika lailla avoimia kysymyksiä.
Tekikö hän itsemurhan?
Oliko hän riippuvainen seksistä?
Oliko hän masentunut?
Jos oli, johtuiko masennus seksiriippuvuudesta?
Miksi lähteä etsimään vastauksia, joita ei voi löytää?
Moni vastaus löytyy glooglaamalla.
-
Jos googleen on uskomista niin näin vastattiin kysymykseen hänen kuolemasta:
Englanti
Suomi
What happened Thomas Merton?
Merton worried about breathlessness, checked his blood pressure whenever he could and had an unsettled stomach. By September 1963 he was increasingly hospitalised, suffering pains in his left arm and his neck caused by a fused cervical disc.9.11.2015
Mitä tapahtui Thomas Mertonille?
Merton oli huolissaan hengästymisestä, mittasi verenpaineensa aina kun pystyi ja hänellä oli vatsa levoton. Syyskuuhun 1963 mennessä hän joutui yhä useammin sairaalahoitoon, ja hänellä oli vasempaan käsivarteen ja niskaan kohdistuvia kipuja, jotka johtuivat tiivistyneestä kaulalevystä.9.11.2015
-
Seuraava tieto:
Englanti
Suomi
Why was Thomas Merton killed by the CIA?
There has been renewed controversy about the cause of his death. The widely accepted official story has been that it was an accident, that he was electrocuted by a faulty fan, while coming out of a shower.3.12.2018
Miksi CIA tappoi Thomas Mertonin?
Hänen kuolemansa syystä on käyty uudelleen kiistaa. Laajalti hyväksytty virallinen tarina on ollut, että se oli onnettomuus, että hän sai sähköiskun viallisesta tuulettimesta tullessaan suihkusta.3.12.2018
Avaa Google Kääntäjässä
•
-
Seuraava tieto:
Englanti
Suomi
Why was Thomas Merton killed by the CIA?
There has been renewed controversy about the cause of his death. The widely accepted official story has been that it was an accident, that he was electrocuted by a faulty fan, while coming out of a shower.3.12.2018
Miksi CIA tappoi Thomas Mertonin?
Hänen kuolemansa syystä on käyty uudelleen kiistaa. Laajalti hyväksytty virallinen tarina on ollut, että se oli onnettomuus, että hän sai sähköiskun viallisesta tuulettimesta tullessaan suihkusta.3.12.2018
Avaa Google Kääntäjässä
•
Niin, on halvempi piiloutua itsemurhan tai onnettomuuden taakse, kuin maksaa poliisin murhatutkinnosta. Siksi veikkaan, että itsemurha on niin suosittua Suomessa. Se on poliisille halvempi selitys kuin murhatutkinto. CIA on monen murhan takana, ainakin googlen mukaan.
-
Tämän luin, mutta en käännätä Googlella. Sen voi tehdä GoohleKääntäjässä jokainen joka tarvitsee apua. :017:
https://www.irishtimes.com/culture/books/thomas-merton-the-hermit-who-never-was-his-young-lover-and-mysterious-death-1.2422818
Olemme kaikki Kristukseen kastetut syntiset Jumalan silmissä ja sydämessä Hänelle rakkaita, olipa vaelluksemme millainen olikaan.
Thomas Merton ansaitsee kunniaa ajatuksistaan ja kirjoistaan. :049:
Älkää tuomitko !
-
Tämän luin, mutta en käännätä Googlella. Sen voi tehdä GoohleKääntäjässä jokainen joka tarvitsee apua. :017:
https://www.irishtimes.com/culture/books/thomas-merton-the-hermit-who-never-was-his-young-lover-and-mysterious-death-1.2422818
Olemme kaikki Kristukseen kastetut syntiset Jumalan silmissä ja sydämessä Hänelle rakkaita, olipa vaelluksemme millainen olikaan.
Thomas Merton ansaitsee kunniaa ajatuksistaan ja kirjoistaan. :049:
Älkää tuomitko !
Tosi hieno artikkeli, joka tuo tiedot ja olettamukset reilusti esille tuomitsematta ketään.
Thomas Merton on kirjoissaan ja ajatuksissaan ihaillut itämaisia uskontoja ja tuominnut kristinuskoa tavalla, joka on puhutellut ihmisiä, joiden 60-luvun hippi-kulttuuri on koskettanut. Joidenkin mielestä hän ansaitsee siitä kunniaa. On varmaan muita ihmisiä, joita kristillinen mystikka puhuttelee enemmän, ja jotka näkee vähemmen kunnioittamisen syytä Thomas Mertonin ajatuksissa ja kirjoituksissa.
En ole itse ottanut kantaa kysymykseen. Saattaa olla, että Dalai Lama on hengellisempi kuin Julian of Norwich. Saattaa olla, että 60-luvun pyhä kolminaisuus (drink, drugs and devious women), jonka kanssa Thomas Merton taisteli, on jumalallisempi kuin Isä, Poika, ja Pyhä Henki. En minä tuomitse enkä julista ketään kunnian arvoiseksi. Jokainen palvoo sitä, jota hän pitää palvomisen arvoisena.
-
Tässä on aika lailla avoimia kysymyksiä.
Tekikö hän itsemurhan?
Oliko hän riippuvainen seksistä?
Oliko hän masentunut?
Jos oli, johtuiko masennus seksiriippuvuudesta?
Miksi lähteä etsimään vastauksia, joita ei voi löytää?
On mielenkiintoista. Sekä foorumin ylläpito että foorumin jäsen pystyy tulemaan Thomas Mertonin avuksi puolustamaan sitä kunnioituksen ansaitsevana, kun kukaan ei ollut ottanut mitään kantaa häntä vastaan. Mutta eivät voineet vastustaa koko foorumia, joka tiivistyi kukkona laulamatta, ja sanoa Siionin virsien kääntäjän kriitikoille "Miksi lähteä etsimään syitä Malmivaaran virsiä vastaan?" Eivät voineet vastaa kriitikoille "Thomas M. ansaitsee kunniaa 10.000 riimitettyä rivien kääntämisestä."
Syvä vihamielisyys on ollut olemassa alusta asti ja on vielä. On selvä, että vaatimukseni on vain herättänyt teissä vielä syvempää vihamielisyyttä. Ymmärrän sen. En vain ymmärrä miten tällainen tilanne on voinut syntyä täällä. Olen sentään kääntänyt Malmivaaran Siionin virret ja sen tiimalta saanut kärsiä ihmisten toimesta, jotka väittävät edustavansa Malmivaaran Siionin virsien julkaisijaa Herättäjä-Yhdistystä. Järräpäinen ymmärtämättömyys tässä asiassa on käsittämätön.
Olen armollisesti antanut omaisuuteni esiintyä täällä ja se on edelleen esillä, ilmeisesti ei siksi, että arvostatte sitä, vaan siksi, että on muka liian suuri vaiva poistaa se.
Kyllä huomasin, miten närkästyitte vaatimuksestani, joka oli vain sitä, että foorumin sääntöjen mukaan toimittaisiin ja miten taas tiivistyitte kiittämään toisianne, aivan niin kuin teitte viime vuonna. Tiedätte aivan hyvin, tekemällä sitä nyt toisen kerran, että se on paljon loukkaavampaa kuin mikään kirous voi olla.
Muuten, minulla ei ole pienintäkään asiaa Thomas Mertonia eikä Stingiä vastaan. Oikeastaan kunnioitan heitä saavutuksistaan. Paljastan vain mitä te olette. "Nostatte kultajalustalle" kenet haluatte ja poljette häpeämättä ketä haluatte, vaikka väitätte, ettei körtit tee milloinkaan kumpaakaan. Siksi peruun luvan pitää käännökseni täällä esillä. Tiedän, ettette poista niitä. Mutta peruamalla lupani teen teistä tekijänoikeudenlain rikkojia.
-
Minkä avuksi ? Ja, mikä on palvontaa ?
En palvo muuta kuin Jumalaa. Koiraani Bassoa saatoin h i u k a n palvoakin, se palveli minua koko olemuksellaan vaikeissa vaiheissani.
Mertonia en tunne, mutta kirjasta lukemani ajatukset olivay hienoja.
-
Palvonnan ja vihamielisyyden välissä on lukemattomia eri sävyjä. Koen, että Körttifoorumilla ei yleensä liikuta kummassakaan ääripäässä. On myös lupa olla pitämättä siitä, mikä on jollekin toiselle arvokasta.
-
Palvonnan ja vihamielisyyden välissä on lukemattomia eri sävyjä. Koen, että Körttifoorumilla ei yleensä liikuta kummassakaan ääripäässä. On myös lupa olla pitämättä siitä, mikä on jollekin toiselle arvokasta.
Kysymys ei ole siitä, mikä on toiselle arvokasta. Kysymys on laista. Jos ylläpito olisi alusta asti toiminut omien kirjoitettujen sääntöjen mukaan, en olisi puuttunut missään vaiheessa asiaan. Mutta eivät piitanneet omista säännöstä. Tällä hetkellä eivät piittaa tekijänoikeuslaista.
Suotta olette minuun närkästyneet. Koko soppa on teidän omaa tekoanne, jota voitta nyt ratkaista pari klikkauksella.
-
Suotta olette minuun närkästyneet.
Olemme pikemminkin suruissamme siitä, että sinä olet närkästynyt meihin.
-
Olemme pikemminkin suruissamme siitä, että sinä olet närkästynyt meihin.
Olisi voinut ajatella sitä mahdollisuutta viime vuonna, ennen kun reagoin asiaan. Olen vuoden yrittänyt selittää monin tavoin mistä kiikastaa, mutta en ole onnistunut.
-
Olen vuoden yrittänyt selittää monin tavoin mistä kiikastaa, mutta en ole onnistunut.
Tällaiset taitavat olla asioita, jotka eivät onnistu sähköisissä viestimissä. Meidät on luotu selvittämään välimme kasvotusten.
-
Tällaiset taitavat olla asioita, jotka eivät onnistu sähköisissä viestimissä. Meidät on luotu selvittämään välimme kasvotusten.
Niinpä. Sadoissa seuroissa olen ollut enkä kertaakaan kokenut huonoa hetkeä. Mutta tässä tapauksessa yhteinen ymmärrys taitaa puuttua.
-
Mutta tässä tapauksessa yhteinen ymmärrys taitaa puuttua.
Se on kenties kateissa, mutta odottaa vain löytämistään.
-
Se on kenties kateissa, mutta odottaa vain löytämistään.
Poistakaa teksti. Olen saanut kärsiä teidän toimettomuudesta jo vuoden. Tai sitten mennään oikeuteen ja katsotaan kuka omistaa kääntäjän oikeudet. Poistakaa teksti, niin kaikki on hyvin. Herättäja-Yhdistys ei ole kiinnostunut tekstistä ja täällä se on vain "kamalaa" ja "kuvottavaa."
-
Sovitaan niin, että kaikki on minun syytäni ja te olette puhtaita kuin pulmuset. Mutta minulla on tekijänoikeudet ja vaadin, että tekstini poistetaan teidän käytöstänne.
-
Sovitaan niin, että kaikki on minun syytäni ja te olette puhtaita kuin pulmuset.
Syyllisyydestä ja puhtaudesta päätetään korkeammilla tahoilla. Niitä ei rarkaista sopimuksilla.
-
Syyllisyydestä ja puhtaudesta päätetään korkeammilla tahoilla. Niitä ei rarkaista sopimuksilla.
Eiköhän asia ole muusta. Poistakaa tekstit, jotka ovat toisen omaisuus.
-
Kuuntelen nyt Kaari Utrion Rautaliljaa. Se on ilkikurinen ( satiirinen ) romanttinen kuvaus 1830-luvun kuvitteellisesta Peurajoen pitäjästä läntisellä Uudellamaalla.
Kartano omistaa rautaruukin jossa malmia puhalletaan liki ympärivuotisesti sillä koski on runsasvetinen.
Nuori aatelinen vävy-vänrikki palkkaa Tukholmasta ammatti-masunistin, joka lähes tappaa masuunin, ja sen palkeet aloittaessaan puhalluksen liian nopeasti. Se taas johtuu vänrikin ahneudesta saada rautaa nopeati markkinoille.
Nuo nyt ovat noita 'miesten juttuja', mutta hauskin kohtaus käydään kirkkokansliassa jossa pitäjän entisen masunistin poika, maailmaa nähnyt merikarhu alkaa uudistaa ukkojen vanhakantaista tilanpitoa.
Voi sitä ukkojen kauhistusta kun Robert kertoo kylvävänsä heinän siementä peltoihin ! Heinää hyviin peltoihi ! Heinähän kasvaa itsekseen niityillä.
Mutta lehmät saavat silloin syödä olkia talvella, sanoo Robert. Lehmien kuuluukin olla talvella ummessa, sanovat ukot.
Kirkkoherra, vanhan kannattaja, saa slaagin ja kuolee.
Tämä osui minuun kuin häkä ' Muuttukaa mieleltänne ja uudistukaa ! ' kuuluu opetus. Ja kehityskin kehittyy. Mietitäämpä vaikka tätä korona-rokotusta. Kuinka nopeasti se kehitettiin entisten rokotteiden pohjalta. Ja tämä nykyinen auttaa taas kehittämään uusia, niiden tullessa tarpeelliseksi.
-
Kotimaa lehdessä oli v.2013 juttu uskon mittaamisesta, jota on harrastettu täälä foorumissakin vastenmielisen paljon.
Eihän se hyvältä tunnu, kun körtit mitataan inkvisiittorien toimesta harhaoppineiksi.
"Sen sijaan uskon mittaamista tarvitaan, jos on patologinen tarve ottaa Kristuksen valta jakaa ihmiset vuohiin ja lampaisiin. Uskon mittaamista tarvitaan, jos on halu nousta toisen yläpuolelle ja saada kiksejä katumattoman käännyttämisestä. Puhumattakaan siitä sulasta hatussa, mitä toisen mahdollinen kääntyminen tuottaa. Ja jos toinen tykkää matalaa, niin sillähän kiillottaa hyvin omaa marttyyrin kruunua.
Uskon mittaamista tarvitaan myös hengelliseen vallankäyttöön. Eri mieltä oleva voidaan aina leimata uskosta osattomaksi. Näin häntä ei tarvitse ottaa vakavasti. Hänet voidaan työntää henkisesti yhteisön ulkopuolelle. Ironista kyllä eri mieltä olevan epäuskoiseksi leimaaminen kertoo ennen kaikkea epäuskosta omaan asiaan. Toisaalta se voi kertoa myös nautinnosta, jota henkilö saa juopuessaan jumalallisesta vallasta.
https://www.kotimaa.fi/blogit/epaeuskon-mittaajat/comment-page-8/
-
En ainakaan vielä lukenut tuota Kotimaan artikkelia.
Sitä vaan pohdin, että miksi ihmiset pitää jakaa kahteen ryhmään siten, että vain sen toisen ryhmän uskoa saa mitata ja toisen ryhmän ei?
Kysymykseni tosin juontaa juurensa omasta turmeltuneesta nöyryyteen kelvottomasta olemuksestani, koska kuulun tuohon ryhmään, jonka uskoa saa mitata ja koska tuon määritelmän mukaan saan itse mitata vain oman ryhmän jäsenieni uskoa, en niiden oikeasti nöyrien uskoa, joihin minä en satu kuulumaan.
Oikea tapa on vain purra hammasta ja tyytyä kohtaloonsa - vaikeaa se on - ja hyväksyä, että vain ne nöyrät ovat oikeutettuja mittaamaan minun uskoani ja minun on oltava hiljaa heidän uskostaan.
Vaan minkäs sille mahtaa, näillä mennään.
Usein tosin lankean tässä asiassa, ja monesti täyden ymmärryksen kanssa.
Tuli vielä mieleeni Paavo Ruotsalainen uskon mittaajana.
Muistuu mieleeni eräs tapaus, kun hän mittaili joidenkin vanhempien naisten uskoa.
Naiset vastasivat kutakuinkin niin, että Kristuksen sovituskuoleman perusteella uskovat pelastuvansa.
"Ei riitä" -huusi Paavo- Jotain vielä puuttui. Tuli sellainen kuva, että kovin korkealle nosti Paavo tuon uskon riman.
En muista tarkkoja yksityiskohtia, jäin vain ihmettelemään.
-
En ainakaan vielä lukenut tuota Kotimaan artikkelia.
Sitä vaan pohdin, että miksi ihmiset pitää jakaa kahteen ryhmään siten, että vain sen toisen ryhmän uskoa saa mitata ja toisen ryhmän ei?
Kysymykseni tosin juontaa juurensa omasta turmeltuneesta nöyryyteen kelvottomasta olemuksestani, koska kuulun tuohon ryhmään, jonka uskoa saa mitata ja koska tuon määritelmän mukaan saan itse mitata vain oman ryhmän jäsenieni uskoa, en niiden oikeasti nöyrien uskoa, joihin minä en satu kuulumaan.
Oikea tapa on vain purra hammasta ja tyytyä kohtaloonsa - vaikeaa se on - ja hyväksyä, että vain ne nöyrät ovat oikeutettuja mittaamaan minun uskoani ja minun on oltava hiljaa heidän uskostaan.
Vaan minkäs sille mahtaa, näillä mennään.
Usein tosin lankean tässä asiassa, ja monesti täyden ymmärryksen kanssa.
Tuli vielä mieleeni Paavo Ruotsalainen uskon mittaajana.
Muistuu mieleeni eräs tapaus, kun hän mittaili joidenkin vanhempien naisten uskoa.
Naiset vastasivat kutakuinkin niin, että Kristuksen sovituskuoleman perusteella uskovat pelastuvansa.
"Ei riitä" -huusi Paavo- Jotain vielä puuttui. Tuli sellainen kuva, että kovin korkealle nosti Paavo tuon uskon riman.
En muista tarkkoja yksityiskohtia, jäin vain ihmettelemään.
Olenko minä mitannut toisen uskoa? Todista!
-
Olenko minä mitannut toisen uskoa? Todista!
En jaksa miettiä, oletko mitannut vaiko et.
Oikeastaan minun mielestäni sillä ei ole juurikaan merkitystä, että mittaako joku toisen uskoa vaiko ei.
Minua jotenkin tympäisee se, että tehdään kaikenlaisia ylimääräisiä lakipykäliä, kuten esim. että "Toisen uskoa ei saa mitata, paitsi kun....".
Miksei tuosta kahleesta voisi luopua ja antaa ihmisten toimia niin, kuin se itse kullekin on luontaisinta tämän asian suhteen?
Jos joku mittaa, niin mitatkoon jos ei mittaa, niin olkoon mittaamatta.
Mikä minä tai joku olen siihen sanomaan, kuka saa mitata ja kuka ei?
Puhumattakaan, että rupeaisin antamaan mittausohjeita siihen, kuinka/ketä saa mitata ja kuinka/ketä ei saa mitata.
Ainakin minun uskoani saa kuka tahansa milloin tahansa mitata.
Mittaustulokset saa halutessaan antaa minulle tällä foorumilla, lähettää minulle sähköpostilla, tekstiviestillä tai soittamalla vastaajaani tai kertomalla minulle silloin, kun vastaan puhelimeen. Ja yölläkin saa soittaa - viesti tosin menee tuolloin vastaajaan.
Ovikelloakin saa tulla soittelemaan - ethän kuitenkaan tee sitä yöllä.
Saa myös vetää hihasta, jos näkee minut ulkona ja saa kertoa, mitä mieltä on minun uskostani.
Tässä asiassa en ole sokerista tehty.
Toinen puoli asiassa on hienotunteisuus. Jos tietää jonkun saavan suurta pahaa oloa siitä, että hänen uskoaan mitataan, tällöin olisi syytä pyrkiä toimimaan tilanteen edellyttämällä tavalla.
Minua vähän tympäisee se varsinkin körttipiireissä oleva ihmisten luokittelu siten, että kuka saa mitata mitäkin ja kuka taasen ei saa mitata ja että ketä saa mitata ja ketä ei saa mitata. Olen kuitenkin tottunut luovimaan kaikenlaisissa kummallisissa sääntöviidakoissa, joten tämänkin lakipykälän kanssa pystyn elämään ja jopa viihtymään körttipiireissäkin. Jokaisessa piirissä on kuitenkin omat erikoiset sääntöviidakkonsa.
-
Voitko täsmentää.
-
Voitko täsmentää.
ok.
Mittailkoon, kuka haluaa, älköön mittailko, kuka ei halua ja jokaisen toivotaan pyrkivän valinnassaan hienotunteisuuteen.
Ja en muista, että olisit mittaillut kenenkään uskoa ja vaikka olisitkin, niin se ei haittaa.
-
Intiassa yhteiskunta on jaettu neljään pääkastiin eli oppineisiin, sotureihin, kauppiaisiin ja maanviljelijöihin. Sitten neljän kastin ulkopuolelle jäävät kastittomat, jotka ovat kaikkien neljän pääkastin alapuolella ja jotka tekevät kaikkein vähiten arvostettuja töitä.
Samanlaista uskonnollista ja poliittista karsinointia tehdään yhä pahemmin Suomessakin ja tämän tarkoitusperä on useimmiten mitätöidä toisen ihmisarvoa alentavasti omia tarkoitusperiä varten.
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Meidät kyllä mitataan ja punnitaan viimeisellä tuomiolla näiden käskyjen perusteella.
-
ok.
Mittailkoon, kuka haluaa, älköön mittailko, kuka ei halua ja jokaisen toivotaan pyrkivän valinnassaan hienotunteisuuteen.
Ja en muista, että olisit mittaillut kenenkään uskoa ja vaikka olisitkin, niin se ei haittaa.
https://www.youtube.com/watch?v=L_WvkhKutEQ
1.
Käykäämme nyt Jerusalemiin
ja yhdessä paastotkaamme
ja Jeesusta kärsimystiellänsä
nyt nöyrästi seuratkaamme.
2.
Käykäämme nyt Jerusalemiin.
Vaan yössä ken kestää voisi
ja Jumalan tahtoa kuunnellen
sen katkeran kalkin joisi?
3.
Käykäämme nyt Jerusalemiin,
kun henkensä Kristus antaa.
Hän, Karitsa, kaikkien puolesta
saa tuomion yksin kantaa.
4.
Käykäämme siis Jerusalemiin,
on ikuinen kirkkaus siellä.
Ja luoksensa kerran hän kokoaa
ne, jotka hän tunsi tiellä.
Paul Nilsson 1898. Suom. Per Boreman 1945, Pauli Vaalas 1951. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Tanskassa 1627.
-
Intiassa yhteiskunta on jaettu neljään pääkastiin eli oppineisiin, sotureihin, kauppiaisiin ja maanviljelijöihin. Sitten neljän kastin ulkopuolelle jäävät kastittomat, jotka ovat kaikkien neljän pääkastin alapuolella ja jotka tekevät kaikkein vähiten arvostettuja töitä.
Samanlaista uskonnollista ja poliittista karsinointia tehdään yhä pahemmin Suomessakin ja tämän tarkoitusperä on useimmiten mitätöidä toisen ihmisarvoa alentavasti omia tarkoitusperiä varten.
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Meidät kyllä mitataan ja punnitaan viimeisellä tuomiolla näiden käskyjen perusteella.
Käskyt - Armo
-
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Meidät kyllä mitataan ja punnitaan viimeisellä tuomiolla näiden käskyjen perusteella.
Vaikein Jeesuksen antama käsky Vuorisaarnassa taitaa olla suunnilleen näin: Olkaa te siis täydellisiä, kuten teidän taivaallinen Isänne.
Toiseksi vaikein käsky (vai olisiko kuitenkin yhtä vaikea) on juuri tuo Mörtin siteeraama.
Rakastaa Jumalaa koko sydämestä. Kuka on joskus onnistunut edes kerran? Vai riittääkö, että noudattaa vain 1% ja rikkoo 99%?
Koko sielustasi. Ilmeisesti tarkoitetaan tunnemaailmaa. Kova on tavoite, jos tunnemaailmaa pitäisi hallita.
Kaikesta mielestäsi. Tässä ehkä tarkoitetaan tahtomaailmaa?
Jossain kohtaa Raamatussa tähän rakastamiseen liittyy vielä neljäskin vaatimus - tässä niitä oli vain kolme.
Entä sitten lähimmäisen rakastaminen, kuten itsensä rakastaminen. Itsestäni kyllä pidän huolta, käyn lääkärissä jos tarvis ja muutenkin pyrin täyttämään perustarpeeni. Olenko koskaan samalla tarmolla keskittynyt lähimmäiseeni?
Joku on näitä käskyjä noudattanut huonosti, joku vielä huonommin.
Joka tapauksessa Raamattua lukiessa näyttää vahvasti siltä, kuten Mörtti jo totesikin, että tämänkin käskyn noudattaminen viimeisellä tuomiolla otetaan esiin. Ja kyllä siinä huonosti käy, jos tuomio tulisi yksistään sen mukaan, kuinka tätä käskyä on noudattanut.
-
Lainaus Mörtiltä:
Samanlaista uskonnollista ja poliittista karsinointia tehdään yhä pahemmin Suomessakin ja tämän tarkoitusperä on useimmiten mitätöidä toisen ihmisarvoa alentavasti omia tarkoitusperiä varten.
Minuunkin on kohdistettu epäkörtillisesti tällä foorumilla kaikenlaista, johtuu persoonastani ( jonka olen perintönä ja lahjana saanut )
Kaksi esimerkkiä:
Olen kertonun muutoksesta mielipiteissäni. Olen vaihtanut puoluekantaa uudistuessai armossa ja rakkaudessa.
Sen sanotaan kuvaavan epäluotettavaa ihmistä.
Olen kertonut taiteellisista harrastuksistani. Ihailen taitelijoita joilla on lahjoja jaettavaksi.
Se on tuomittu joutavana . Parempi olisi tuntea Raamatun jakeet ja jakaa niitä.
Nämä ovat esimerkkejä erilaisista maailmoistamme. Näin on kaikkialla ja tätä pitäisi varoa. Hybrisodankynti rajojen sisäkkin on mahdollista.
https://www.youtube.com/watch?v=-Wn6TyrkwyQ
-
Riitta, minäkin olen kokenut saaneeni tällä foorumilla ja muuallakin sellaista, joka on tuntunut välillä kovinkin kipeältä.
Se johtuu siitä, että olen kommunikoinut ja avannut uskomusmaailmaani.
Viime viikonloppuna lukiessani erästä ketjua, tuntui, kuin raivo olisi täyttänyt koko olemukseni voimakkaasti.
En kuitenkaan kirjoittanut ketjuun mitään, annoin asian olla.
Jos ei halua kokea negatiivisia tunteita toisten taholta, ainut vaihtoehto lienee eristäytyminen.
Eristäytyminen taasen suurimmalle osalle meistä aiheuttaisi huomattavasti enemmän harmia, kuin eri yhteisöissä tulevat kolhut.
Kaikki me saamme kolhuja ympäriltämme, ne me huomaamme.
Me myös kolhimme muita, sitä emme yleensä huomaa.
Ihminen tarvitsee kuitenkin yhteisöjä, joissa elää muiden ihmisten kanssa, kolhuja vastaanottaen ja kolhuja muille tarjoillen.
Se on normaalia elämää.
Kukin löytää yhteisön, joka hänelle sopii.
-
Onkohan Thomas McElwain saanut taas porttikiellon? :017:
-
Kiitän vastauksesta.
Ei tehdä tästä ottelua, vaan kestetään saamamme kolhut. Paras apu tulee Kristykselta. Hän on kärsinyt edestämme, koko elämänsä edestä.
Jatketaan mielipiteiden vaihtamista.
-
Kiitän vastauksesta.
Ei tehdä tästä ottelua, vaan kestetään saamamme kolhut. Paras apu tulee Kristykselta. Hän on kärsinyt edestämme, koko elämänsä edestä.
Jatketaan mielipiteiden vaihtamista.
Tämä on minunkin mielestäni paras tapa toimia.
Hyvät kokemukset ovat kuitenkin määrällisesti suuremmat, kuin huonot.
-
Onkohan Thomas McElwain saanut taas porttikiellon? :017:
Ei ole herraa näkynyt muutamaan päivään. Sama kävi mielessä. :017:
-
Ei ole herraa näkynyt muutamaan päivään. Sama kävi mielessä.
Hän saattoi lähteä ovet paukkuen - kenties lopullisesti. Surullista.
-
Hiomme ja hioudumme. Jumalan armosta loistamme timanttina Taivaassa kera Kerubein ja enkelten.
-
Hiomme ja hioudumme. Jumalan armosta loistamme timanttina Taivaassa kera Kerubein ja enkelten.
Aamen! Taivas on häikäisevä paikka. Jo tämän ajan keskellä, paitsi herännyt tumma korttikansa, olemme armontaivaan asukkaita sydämemme halatessa kirkkauden maahan. :109:
-
"Armon vilaus" on taivaskokemus.
-
Olemme armontaivaan asukkaita sydämemme halatessa kirkkauden maahan.
Tämähän on kaunis kuvaus heränneiden armonikävästä!
-
Tämähän on kaunis kuvaus heränneiden armonikävästä!
Aamen! Kaipaamme päästä ikirauhan majoihin, lepoon Karitsan vihreille niityille Uuteen Jerusalemiin! :109:
-
Se maja löytyy jokaisen sisimmästä, kun Jeesus sen rakentaa. :023:
-
Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa
-
Tilasin Mikael Agricolan Se Wsi Testamentin näköispainoksen. Koko teoksen ja ja eri kirjojen Alcupuheissa voi tutustua 1500-luvun puolivälin suomen kieleen.
-
Kaari Utrio on Suomen historian tuntija, ja se minua eniten viehättääkin hänen kirjoissaan.
Nyt on kuuntelussa Paperiprinssi, jossa saa tutustua lumppu-paperin valmistukseen. Ajankuva on 1830-luvulta kaikkineen.
TurunSanomissa oli Kirjamessijen aikaan hyvä arvio kirjasta, joten en sano mitään muuta kuin että kyllä on kiinnostavaa.
https://www.ts.fi/kulttuuri/818499/Rakkauspelia+ja+lumppupaperia
-
Nyt on kuuntelulla tämä kirja:
https://kirjaviekoon.blogspot.com/2020/04/tuula-liina-varis-sattunut-syntymaan.html
Olen lukenut muutamia vanhempia oma-elämänkerrallisia kirjoja jossa Loimaan 'seurapiirit' kuvataan kiinnostavasti.
Kirja A&Ö-ohjelmaaTuula-Liina Varis toimitti tv:ssä ja oli siinä todella osaava.
-
Valamon vanhuksen kirjeitä, jossa on Johannes-nimisen luostarin asukkaan kirjeitä.
Johannes syntyi 1873 ja kuoli joskus 50-luvun loppupuolella.
Kun tätä kirjaa lukee, tulee nimimerkki Vn mieleen, kuin myös Jonas Laguskin.
-
Jo tämän ajan keskellä, paitsi herännyt tumma korttikansa, olemme armontaivaan asukkaita sydämemme halatessa kirkkauden maahan. :109:
Häh? :icon_cool:
-
En ainakaan vielä lukenut tuota Kotimaan artikkelia.
Sitä vaan pohdin, että miksi ihmiset pitää jakaa kahteen ryhmään siten, että vain sen toisen ryhmän uskoa saa mitata ja toisen ryhmän ei?
Kysymykseni tosin juontaa juurensa omasta turmeltuneesta nöyryyteen kelvottomasta olemuksestani, koska kuulun tuohon ryhmään, jonka uskoa saa mitata ja koska tuon määritelmän mukaan saan itse mitata vain oman ryhmän jäsenieni uskoa, en niiden oikeasti nöyrien uskoa, joihin minä en satu kuulumaan.
Oikea tapa on vain purra hammasta ja tyytyä kohtaloonsa - vaikeaa se on - ja hyväksyä, että vain ne nöyrät ovat oikeutettuja mittaamaan minun uskoani ja minun on oltava hiljaa heidän uskostaan.
Vaan minkäs sille mahtaa, näillä mennään.
Usein tosin lankean tässä asiassa, ja monesti täyden ymmärryksen kanssa.
Tuli vielä mieleeni Paavo Ruotsalainen uskon mittaajana.
Muistuu mieleeni eräs tapaus, kun hän mittaili joidenkin vanhempien naisten uskoa.
Naiset vastasivat kutakuinkin niin, että Kristuksen sovituskuoleman perusteella uskovat pelastuvansa.
"Ei riitä" -huusi Paavo- Jotain vielä puuttui. Tuli sellainen kuva, että kovin korkealle nosti Paavo tuon uskon riman.
En muista tarkkoja yksityiskohtia, jäin vain ihmettelemään.
En ymmärrä koko uskon mittaamista.
Olen täs itseäni mittaillut, kun meillä on yksi ainut kuvaus siitä mittamiehestä jolle ei sanota vastaan. Meillä on yksi ainoa kuvaus viimeisestä tuomiosta eikä sielläkään mitata uskoa jos oikein ymmärrän, vaan
" Minulla oli jano... nälkä... minä olin sairas... vankeudessa... koditon.....
Siten meidät mitataan.
Sen edessä minua pelottaa, sillä en ollenkaan ole varma siitä että voisin sanoa, joo joo mutta minähän otin osaa siihen ja tähän hengelliseen kirkolliseen uskomuksellisesti oikeasorttiseen karkeloon... ainakaan niin että se minua yhtään siinä puolustaisi.
-
ohopsista menipä syrjään otsikosta.
Luen Kotkan kolme sotaa (taas) Tornijermun (kertoo hyvin hennosta pienestä nuoresta iv-lotasta, siis biografia, Yrjö Tähtinen) yhden päiväkirjan kotkalaistytön ja eestiläispojan rakkaustarinasta ei julk. ja läjän rintamapostia kun saan käsiini
tartten niitä kun vissiin tarttee jatkaa sitä kun tuli jouluksi joka käsitteli Kotkan seudun 30-luvun loppua ja Talvisotaa. Olen kyllä vähäsen väsyksisissä, sillä kirjottaminen on paljon raskaampaa kuin luulin joskus ehkä että olis... sikäli kun koko asiaa ajattelin. Tunsin syyllisyyttä kun en voinu tehdä omaa työtä, niin harjottelin ja opiskelin sitte tuommoista työtä.
Luen nyt tätä foorumia ja jos vaiks lukisin Roomalaiskirjeen. :kahvi:
-
Kaipaamme päästä ikirauhan majoihin, lepoon Karitsan vihreille niityille Uuteen Jerusalemiin!
Luther sanoi taivaassa odottavan kolme yllätystä. Ensimmäinen olisi se, että tuokin on täällä, vaikka en olisi ikinä kuvitellut. Toinen olisi se, ettää eikö se olekaan täällä, vaikka pidin sitä ihan varmana. Kolmas, suurin yllätys olisi se, että minä itse olen täällä!
-
Yritän lukea omia ajatuksiani. En kuule ääniä, nkä näe enkeleitä, yleensä. Vain suurena pelon hetkenä koin Pirkitan läsnä olon ja luulin häntä ensin Herrakseni.
Nyt kun on ollut meillä näitä sairauksia tänä armon vuonna, kysein Herralta joko pian on aikani päättymässä vai elänkö vieläkin eteenpäin.
Kuulin / aistin vastauksen: Ei vielä, minulla on sinulle vielä Yllätys !
Kirjoitin tämän tähän , kysyin ensin luvan, kun Pena noista yllätyksistään kirjoitti.
p.s. Kuuntelen lukemaani Finlandia-voittajaa, Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä.
-
Nappasin uutuuden kuunteluun. Laura Malmivaaran Vaiti:
Vaiti
Ravisuttava omakohtainen romaani naisesta, joka yhden kesän aikana joutuu kohtaamaan kaiken, mikä merkitsee, myös itsensä.Nainen saapuu saareen, suvun rakkaaseen kesäpaikkaan. Tarkoituksena on viettää rauhallinen kesä yhdessä vanhempien kanssa ja samalla ottaa etäisyyttä elämään Helsingissä. Koko kevään ex-aviomies ja yhteisten lasten isä on ollut kohun pyörityksessä, ja läheiset ystävätkin vaativat naista valitsemaan, kenen joukoissa seisoo.Kesä vanhenevan äidin kanssa johtaa tutkimaan sitä vaikenemisen kulttuuria, johon kumpikin on kasvanut. Avautuminen vaatii rohkeutta, mutta hiljaisuuskaan ei aina merkitse heikkoutta.
Tätä hakiessa huomasin Seiska-uutisen, Laura Malmivaara on raskaana, 48-vuotiaana !
Toivotan Onnea !
-
En pidä Laura Malmivaaran Vaiti-kirjasta.
En ole tällaisten tarinoiden ystävä. Minua nolottaa kun hän 'kertoo kaikki'.
En olisi osannut arvata !
-
En pidä Laura Malmivaaran Vaiti-kirjasta.
En ole tällaisten tarinoiden ystävä. Minua nolottaa kun hän 'kertoo kaikki'.
En olisi osannut arvata !
Nämä "kamalat" Malmivaarat aina kirjoittavat vain "kuvottavia".
-
Nämä "kamalat" Malmivaarat aina kirjoittavat vain "kuvottavia".
Ei pidä yleistää yhden ihmisen kirjoittaman yhden kirjan arvostelua koskemaan kirjoittajan koko sukua.
-
Ei pidä yleistää yhden ihmisen kirjoittaman yhden kirjan arvostelua koskemaan kirjoittajan koko sukua.
Niin tosiaan. On täällä nähty vain kaksi suvun edustajaa huonossa valossa. Pyydän anteeksi kaikilta muilta Malmivaaroilta.
-
Luin uuden Henki ja elämä. Voi että! Oli siinä asiaa! Mutta! Asia on tylsää. Pitäisi hankkia elämä. Ei mitään kiihkeää, skandaalia, kiihdyttävää! Mutta kuitenkin. Parempi kuin ei mitään. Mielenkiintoista. Tietenkin ensimmäisenä luin ja aion äänestää numeron parhaimmaksi. Tietysti. Te Kyllä arvaatte. Ei minun tarvitse sitä kertoa. En halua nostaa tikun nokkaan. Saan kuitenkin pyyhkeitä. Tai ainakin se on todennäköistä. K u n e i m i k ä ä n k e l p a a ! Tai sitten olen vain yksinkertainen ja oppimaton. Haluan kuitenkin arvostaa itseäni. Se on joka tapauksessa pohja ja perusta. Ilman sitä ei ole mitään. Ilman pohjaa ei voi ponnistaa. Ilman pohjaa ... "Olla pohjalla." "Alimmalla puolapuulla". "Aloittaa alusta". "Aamun kirkas aurinkoinen Taivahalla paistelee."
Ketkähän kaikki tätä lukee!? Ilmoittakaa itsenne! Tulkaa ulos netin verkoista/verhoista. Lopettakaa anonyymiutenne. Olkaa rohkeita. Tulkaa kaapista. Täällä on happea. Tulkaa hengittämään! Keskittykää oleelliseen. Lopettakaa turha hämyily ja hypistely. Ollaan feis to feis. Ollaan ystäviä. Halataan. Lähennytään. Ei meidän tarvitse olla yksin. Kaksin on aina kaunihimpi.
Välineet erottavat meidät toisistaan. Välityspalkkio on taivaassa ei täällä. Siksi välittäkäämme.
Väliäkö hällä. Mitä hulluja. Sekavaa. Ei päätä ei häntää. Pitää päättää ja o l l a m i e s. Mieskunto! Sillä pääsee. Kuntoillaan. Tehdään perusteellinen aamujumppa joka aamu.
Tät shiit.
-
Ketkähän kaikki tätä lukee!? Ilmoittakaa itsenne!
Ilmoitan tässä itseni.
-
Mie ja luin. :039:
-
En ole anonyymi, en oikeastaan pseudonyymikään. Olen Pena myös kasvotusten.
-
Ketkähän kaikki tätä lukee!?
Minäkin ilmoittaudun ja ilmoitan kaikki jotka ovat lukeneet, "lukeneet" ensin. He ovat tämän sivuston suola. Oppineisuus on best. Ilman oppimattomia ei kyllä heitäkään olisi, sillä ketä he opettaisivat. Oppi menisi hukkaan.
Te kaikki jotka olette lukeneet, on nyt ilmoitettu. Ei tarvitse itse vaivautua. Tästä on hyvä jatkaa. Avoimesti. Toisin kuin yleensä on käytäntö, että nimimerkin suojassa. Tunnustan itsekin olevan osasyyllinen, koska sukunimestäni on vain ensimmäinen kirjain. Steve MacViin on ainoa, joka esiintyy itsenään. Me juntit lymyämme kuin jänikset. Pupujussina täällä loikimme. Ei oo kiva. Syödä salaattia ja lisääntyä.
-
Älä höpäjä ! Ollaaha myö jo muutamaa kertaa kerrottu ketä myö ollaa. Kyl mie, tietys, ainakii on kertont olevain Saloska. Mie en tämmösii asjoi pelkää. Onneks alkaa se muukii pelko hellittää, vai johtuuks se täst ko oon ain koton tuttui ihmii kans.
...
Tään päivän Nojatuolikirkko valas miulle et miekii on lähetystyön tekijä, some-lähetystyötä teen ja kannatan.
Se naiskirjailija sen hoksas kertoo miul. Kaikk´ha myö muutkii sitä tehhää, körtti-rakkauven lähetystyötä.
On hyvä lukija tätä körtti-voorumi-kirjaa. Tää on vähänen muru Jumala työtä.
-
En harkitse lukevani, mutta tällainenkin on ilmestynyt Kirjokannelta. Lainaus ortodoksinetin kirja-arvostelusta:
Raili K.Miettinen, Saaren nainen - eräänlainen kasvutarina körtistä ortodoksiksi omien elämänkipuilujen kautta.
..."Körttiläisyys yhteiskunnalliselta kannalta on kyllä ihan hyvä suuntaus. Hehän hyväksyvät ihan kaiken. Jos minä hakisin kirkolta yhteisyyttä, olisin varmasti körtti, mutta minun jumalkaipuutani palvelee paremmin tuo jäykkä ortodoksisuus, sen jumalanpalveluselämän vahvuus ja samanlaisuus aina ja kaikkialla. Menit sitten kirkkoon Kreikassa, Virossa tai Leppävirralla, kaava on sama ja tiedät, mitä siinä tapahtuu"...
-
Pirkko Saisio: Passio
Näyte sormivärssyotannalla:
"... Jelena Sergejevnalla oli suunnitelma, siitä unettomuus.
Hänen sydämensä pumppasi verta kaksinkertaisella tempolla ja ohjasi sen aivoihin, jotka syöksivät kuvia ja ajatuksia nopeammin kuin Jelena Sergejevna ehti kirjoittaa niitä muistiin mustakantiseen vihkoonsa. ..." (s. 628)
-
Kiitos , pojat :003:, referoinneista. Nämä kohdat 'istuvat minun tapauksessani ' myöskin. Pohdin noita kysymyksiä ajoittain.
Ortodoksian arvo on sen kauneudessa ja alkuperäisyydessä, niinhän sanotaan. Pidän vanhoista asioista, arvostan historiaa. Kuitenkin omassa jatkuvassa muutoksessa olen myös valmis uuteen tapaan olla Jumalaa palvelemassa. Hänhän palvelee meitä jokaista aika yksilöllisesti.
... josta pässenkin Pekan linkkiin.' Sydän pumppaa verta kaksinkertaisella teholla' se pätee minuunkin. Aivoni sylsevät uteliaisuutta, nyt jo toki vähemmän . Unet ovat tulleet selkeiksi ja vahvoiksi. Usein herään niiden vaikuttamana.
Se uni jonka ankeutta taannoin pohdin alkaa selkeytyä . Siinä oli jakso joka näytti maahanmuuttavien pakolaisten eriytetyn aseman ongelmia. Ja se matka halki valtavien tyhjien kaupunginosien läpi, kotikadun löytymättä, taisi olla korona-uni.
Hienoja, korkeita taloja oli suunnattomasti. Pienia somia omakoti-alueita paljon niitäkin, mutta ihmisiä ei juuri näkynyt.
Se yksi mies joka lapioi lunta pihallaan olikin taksikuski. Huutelin nimittäin hänelle ja kysyin voisiko hän soittaa minulle taksin, johon hän vastasi olevansa taksikuski.
Pääsin kyytiin, ja matka jatku, mutta autius jatkui myös.
-
Olen aloittanut monen kirjan kuuntelun, oman valintani mukaan, mutta kesken on jäänyt lähes 80 prosenttia. Se mikä ennen maistui mukavalta sylettää nykyään.
Niimpä aloitin kuuntelemalla taas Uuden Testamentin,nyt Veikko Honkasen lukemana. Tämä on se tavallinen Raamattu, v.1992 n UT. Kuuntelin jo UusiTestamentti 2020 Krista Kososen lukemana, mutta kaipasin nyt tätä.
Veikko Honkanen on myös hyvä lukija, melkein yhtä hyvä kuin Avara Luonto-ohjelman Jarmo Heikkinen.
-
Pirkko Saisio: Passio
Näyte sormivärssyotannalla:
"... Jelena Sergejevnalla oli suunnitelma, siitä unettomuus.
Hänen sydämensä pumppasi verta kaksinkertaisella tempolla ja ohjasi sen aivoihin, jotka syöksivät kuvia ja ajatuksia nopeammin kuin Jelena Sergejevna ehti kirjoittaa niitä muistiin mustakantiseen vihkoonsa. ..." (s. 628)
Kirja päättyy sitaattiin: Ihminen, jonka ei koskaan ollut pakko elää toisena, kuolee maailman syvyyttä tuntematta.
-
Kirja päättyy sitaattiin: Ihminen, jonka ei koskaan ollut pakko elää toisena, kuolee maailman syvyyttä tuntematta.
"... Viime vuosikymmeninä monissa tieteenaloissa toiseuteen on viitattu sosiaaliteorian epistemologisena*)käsitteenä. Toiseuden tematiikkaa käsitellään esimerkiksi maantieteen, naistutkimuksen, antropologian ja sosiologian tutkimuksessa. Esimerkiksi maantieteessä toiseuttaminen tarkoittaa prosessia, jossa ryhmä sijoitetaan reuna-alueille eli marginalisoidaan suhteessa keskustaan. Filosofi Simone de Beauvoir käytti toiseutta sukupuoleen liitettynä ja kuvaa naisen ruumiinsa kautta miehen toisena." https://fi.wikipedia.org/wiki/Toiseus
*) "Tietoteoria (myös tieto-oppi, epistemologia, gnoseologia) on filosofian osa, jossa tutkitaan käsitteellisin, filosofisin menetelmin tietoa, tiedon mahdollisuutta, luonnetta, alkuperää ja rajoja sekä käsitysten tai teorioiden oikeutusta yleensä.
Tieteenfilosofia luetaan joskus tietoteorian osaksi. Tietoteoriaan liittyviä suuntauksia ovat muun muassa rationalismi, empirismi, skeptisismi, pragmatismi ja agnostismi." https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoteoria
-
Ortodoksiaan liittyen luen Paavo Hohtin ”Bysantti - Tuhat draaman vuotta (WSOY, 2021). Jo kirjan perusteella ymmärrän, miksi ortodoksisen kirkon loistelias atmosfääri ja menot poikkeavat evlut jumalanpalveluksista.
-
Kiitos Salis , tärkeä vinkki sinulta !
Heti varasin. Päijät-Hämeen kirjastoissa on yhteensä 7 kpl. Lahden pääkirjastossa pitäisi vapautua tänään yksi, ellei lainaaja jatka laina-aikaa. :039:
-
Kirja päättyy sitaattiin: Ihminen, jonka ei koskaan ollut pakko elää toisena, kuolee maailman syvyyttä tuntematta.
Tulinpa katsoneeksi, miten Malmivaaran seurapuhekokoelma Salattu voima päättyy: Matkanne on Hänessä onnellinen.
-
Kirjasto ilmoitti hetki sitten että tilaamani kirja Bysantti on noudettavissa . Nopeasti sain, vaikka osa niistä seitsemästä oli lainassa.
Sen sijaan toista varaustani, Päijät-Hämeen huonekalutehtaat on vielä lainassa. Olen toisena jonossa.
Toivottavasti tekstit ovat kookasta pränttiä. Netissä käytän suurennosta 175 %
-
Kertomus siitä mihin kaikkeen kirjan lukeminen/kuuntelu voi johtaa:
Minulla on menossa Jari Järvelän Aino A, fiktiivinen kertomus Alvar Aallon puolisosta Ainosta.
https://www.storytel.com/fi/fi/books/aino-a-1277341?gclid=Cj0KCQiAi9mPBhCJARIsAHchl1zYiNRuiiC0rcvu6OWNsyNyk5mgGy4PV73rEJErL6FTCp_JrcEzDvEaAv7YEALw_wcB
Kiinnostus kotimaisiin kulttuurihenkilöihin syntyy lukuisista vihjeistä kirjan johdosta.
Henkilöt joita nyt olen googlannut, ja erilaisia linkkejä olen tallentanut muistiin ovat mm:
Wivi Lönn ja Hanna Parviainen, joiden suhteesta on juuri myös ilmestynyt palkittu kirja.
Wivi Lönnin työt olen jo aiemmin tutkinut mm. Tampereen paloaseman ja kauppaoppilaitoksen, ja muutkin katsoin nyt.
Wivi Lönnin koirankoppi esiintyy Aino A-kirjassa:
http://jalkaisin.blogspot.com/2012/06/wivi-lonn-kavelylla.html
Alvar Aallon
Jyväskylän Työväentalo:
https://visit.alvaraalto.fi/fi/kohteet/jyvaskylan-tyovaentalo/
Alvar oli ihastunut italian klassismiin. Aino keksi, kirjan mukaan, aaltoviivan. Hän suunnitteli pariskunnalle omaa taloa johon ei pitänyt tulla yhtään suoraa seinää.
Alvar näki aaltoviivat ja tuomitsi:' Tuollaista jälkeä tekee humalainen kirvesmies !'
Kuinkas sitten kävikään:
https://www.alvaraalto.fi/tyo/nojatuoli-42/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aalto-maljakko
Virikkeitä kirjoista ! :003:
-
Luonnollinen seuraus edellisestä oli, että latasin kuunneltavakseni Wivi ja Hanna-kirjan.
Tässä maistaiset:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008438402.html
-
Ishiguro: Me orvot
Tapahtuu 100 vuotta sitten. Poika asuu Shanghaissa. Vanhemmat katoavat. Kaverin kanssa leikkivät salapoliisia. Etsivät kadonneita. Ilmeisesti on kyse kidnappauksesta. Huumebisness rehoittaa.
Poika päätyy Englantiin, opiskelee salapoliisiksi. Palaa synnyinkaupunkiinsa selvittämään 15 vuotta sitten tapahtunutta isän ja äidin katoamista.
"Minä"-muoto. Dokumentaarisuuden luonteinen fiktio. Fiktio siksikin, koska romaani, "Tammen Keltainen kirjasto". Nobel 2017.
Saapas näkee, mitä lukija kokee, kun kolmas osa tarinasta on vielä jäljellä. Voisivatko vanhemmat löytyä vielä elossa? Epäilen.
En ole aikapäiviin lukenut kunnolla kokonaista romaania. Nyt vaimo toi kirjastosta. Tiesi Ishiguro-harrastukseni.
Miten tämä vanhenemiseni tapahtuu? Entiset kiinnostukseni sammuvat. Mitä tulee tilalle? Onko niin ja tietysti on, että haudan lähestyessä kiinnikkeet tähän todellisuuteen vähenevät, ajatus askartelee muualla, poissa arkipäivästä. Konkretia pelkistyy. Näkyvä hämärtyy. Näkymätön tulee sijaan. Missä suhteessa "taivasikävä" on tämän hetken ja huomisen todellisuuteen, johon mennyt ja tuleva sekoittuvat?
Mutta kuten olen useammin kuin kerran todennut, olen päättänyt elää vaimoni kanssa 111-vuotiaiksi. Tavoite antaa perspektiiviä. Pyrkimys pitää yllä vireyttä. Mieli hakee työkaluja päämäärän toteutumiseksi. Usko antaa voimaa. Usko luo kestävyyttä. Kaiken touhotuksen taustalla on kuitenkin, että "ihminen päättää, Jumala säätää". Nöyryys pitää raiteilla. Raitilla rallattelee, kun on Korkeimman suojassa, huoleton ja vapaa. Rentous on alusta mahdollisuuksille. Näkökulma on 360 astetta. Terveys on myös alusta, jolta ponnistaa.
Iloa ja Rauhaa.
-
Strindbergiläistä sydänveristä aviodraamaa
Laura Malmivaara: Vaiti
-
Luin kiinnostavan, hyviä ajatuksia sisältävän artikkeli uusimmasta Kirkoseutu-lehdestä:
https://www.kirkonseutu.fi/artikkelit/ilmastotyosta-voi-tulla-menestystarina-hyvinvoinnin-nakokulmasta-lahtelaistaustainen-tutkija-arto-o-salonen-kestavyyssiirtyman-ei-tarvitse-tuntua-luopumiselta-6.103.326368.48ece1bfe5
-
Tilasin Herättäjä-Yhdistyksen kirjakaupasta https://www.herattaja.fi/, tuli eilen:
Urpo Karjalainen: Mooseksen testamentti
Urpo Karjalainen on kirjoissaan keskittynyt erityisesti juutalaisuuden ja kristinuskon vaikeisiin historiallisiin suhteisiin. Hänen aiempaan tuotantoonsa kuuluvat mm. teokset
Kansallisesta utopiasta yksilöiden pelastumiseen, 1997
Eesaun kyyneleet, 2004
Jokiravun kääntöpiiri, 2010
Lunastuksen säteet, 2013
Ihmeellinen neuvonantaja, 2016
Lupauksen lapset, 2019
Etulieve
"Mooses ei egyptiläisten maanmiestensä tavoin työstänyt tiiliä eikä graniittia. Hän ei tehnyt pyramiideja vaan loi Israelin."
Heinrich Heine
"Viis sinusta tai Thotista! En tahdo enää elää, jos Atonin valtakunta ei kestä maan päällä."
Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen
"Jos Mooses oli ensimmäinen Messias, niin Kristuksesta tuli hänen korvaajansa ja seuraajansa, ja Paavali saattoi julistaa kansoille kenties jollakin tasolla hustoriallisesti oikeutetusti: Katso! Messias on todella tullut. Mutta Hänet on murhattu teidän silmienne edessä."
Sigmund Freud
Takalieve
Oliko Mooses egyptiläinen, midianilainen vai oliko hän, niin kuin Vanhan testamentin mukainen käsitys kuuluu, hebrealaisten orjien jälkeläinen? Miten hänelle selvisi, että Jumalan nimi on Jahve? Onko kertomus israelilaisten exoduksesta Egyptistä vailla historiallista pohjaa? Mitä merkitsee, että Mooses sai kymmenen käskyn lain vuorella?
Mooseksen testamentti - Vapauden, ilmoituksen ja lain alku hakee vastauksia näihin perustaviin ja ihmisen mittapuulla lähes ikuisiin kysymyksiin. Kirjassa perehdytään myös siihen, millä tavalla Sigmund Freud arvioi Mooseksen perinnön osuutta 1900-luvun alkupuolen jutalaisvihamielisessä Keski-Euroopassa.
Kirjassa julkaistaan kommentaareineen myös Mooseksen testamentti -niminen teos, joka on kirjoitettu ensimmäisen kristillisen vuosisadan alussa. Tämä Suomessa toistaiseksi melko tuntemattomaksi jäänyt teos kuvaa hyvin Mooses-hahmon tärkeyttä juutalaisuudessa. Kristittyjen vakaumukseksi tuli, että Jeesus Nasaretilainen on Moosesta suurempi profeetta.
Urpo Karjalaisen uusin teos korostaa Raamatun kirjoitusten pysyvää ja ajatonta merkitystä. Kirja auttaa hahmottamaan sitä, kuinka paljon nykyistenkin ihmisten ajattelun perustassa on näiden muinaisten tekstien vaikutusta.
Urpo Karjalaisen 60-vuotisjuhlakirja
Herättäjä-
yhditys
Kansi: Antti Rintala Kannen kuva: Reetta-Sofia Porvatova
Takakansi
-
Kirkon seutu lehti nro 4 2022:
Ujosta padasjokelaistytöstä kasvoi vahva tasa-arvon puolustaja – Raija Sollamo: "Kirkon pitäisi ehdottomasti vihkiä samaa sukupuolta olevat parit, jos he kirkon jäseninä niin haluavat"
linkki:
https://www.kirkonseutu.fi/artikkelit/ujosta-padasjokelaistytosta-kasvoi-vahva-tasaarvon-puolustaja--raija-sollamo-kirkon-pitaisi-ehdottomasti-vihkia-samaa-sukupuolta-olevat-parit-jos-he-kirkon-jasenina-niin-haluavat-6.103.328944.f25cca07a8
Teksti sisältää mielenkiintoisia ajatuksia Raamatusta ja naisten ja homoseksuaalisten oikeuksista.
Olen samaa mieltä. R-m
-
Kuuntelin perätyksin Heidi Köngäksen kirjat Sandra ja Mirjami. Pidin kovasti tästä kaksiosaisesta sukukronikasta.
Odotin kaiken ikävän jälkeen, että hieno eepos päättyisi edes hiukan onnellisiin tunnelmiin. Niin tapahtui.Asioilla on tapana järjestyä.
Tapahtumat sijoittuvat minullekin hiukan tuttuihin maisemiin, Mänttä-Vilppulaan ja Ruovedelle.
Myös sota-ajat ovat alkaneet yhä enemmän kiinnostaa, sekä Sisällisota, että Talvi- ja Jatkosodan vaiheet ja kohtalot.
Köngäksen tyyli on omanlaisensa, ja se on hieno.
---
Sandra
Sisällissota pyyhkäisee kotipihaan ja murskaa tulevaisuuden.
Sandra ja Janne ovat pystyttäneet torpan Ylä-Väärin kulmalle, ja lapsiakin on siunaantunut. Kesken työteliään elämän se tulee, sota, ja Janne tempaistaan kaartiin. Sandra jää yksin huolehtimaan kaikesta, ja huomaa miten suhtautuminen häneen muuttuu. Ylpeys on nieltävä, jos leivän syrjässä aikoo pysyä. Mutta paljon pahempaa on edessä.
Mirjami
Muista minua, hän sanoi vetäessään asetakin ylleen – Sotavuosien hullu rakkaus uhmaa järjen ääntä.
19-vuotias Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen ja muistuttaa eniten äitiään. Hän työskentelee ompelijattarena ja valmistaa lumipukuja. Talvisodan syttyminen merkitsee pelkoa, puutetta ja raatamista myös kotirintamalle.
Mirjami rakastuu palavasti ja järjettömästi, vanhempien vastustuksesta välittämättä. Eikä hän peräänny, vaikka suhde vie hänet kuolemanvaaraan. Niin lujassa on poikkeusolojen rakkaus.
Sotavuodet muokkaavat kolmea sisarta, Annikkia, Mirjamia ja Soilia. Kun on tehtävä valintoja, joiden merkitystä ei tapahtumahetkellä voi tajuta. Kun tulevaisuus on pelkkää epävarmuutta.
Kalmanhajuinen kevät avautuu toisin Sandran tyttärentyttärelle, joka lähes sata vuotta myöhemmin tutkii vanhoja muistiinpanoja. Hän on oppinut, että vaikeneminen on kultaa eikä kipeistä asioista puhuta. Kaikki mennyt on äkkiä läsnä, järkyttävänä. Miksi ihmismieli pehmenee anteeksiantoon niin hitaasti?
-
Heidi Köngäksen kirjat ovat kuin minulle kirjoitettuja. Eilen aloitin uusimman Siivet kantapäissä. Olen täysillä mukana.
https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/dramaturgi-marja-ja-olavi-paavolainen-kokevat-romaanissa-kiihkean-romanssin-heidi-kongas-sekoittaa-kiinnostavasti-lahihistoriaa-ja-fiktiota/
-
Tommi Parkon k a i k k i runokokoelmat. Ja uudet käännösrunot.
-
Facessa Kari Uusikylä julkaisee aina ajankohtaisia, viisaita ja ajatuksia herättäviä juttuja, joita ei ole varaa koskaan sivuuttaa.
Tänään Karilla oli jutun aiheena pääsiäisen outo Mies.
Kari Uusikylä
14 t ·
Pääsiäisenä
Paikkakunnalle ilmestyi outo mies.
Kukaan ei oikein tiennyt mistä hän sai elantonsa eikä mies suostunut sitä kertomaan.
Mies vieraili lastenkodeissa, vanhusten hoitokodeissa ja sairaaloissa vapaaehtoistyöntekijänä.
Hänet nähtiin narkomaani- ja juoppojengeissä, aina selvin päin, huumeita ei poliisi löytänyt koskaan hänen verestään.
Outo liehuletti, parta-Jeesukseksi kaupungilla pilkattu nähtiin jopa huonomaineisten naisten seurassa, lempeä ilme kasvoillaan.
Moinen suututti nuhteettomia kansalaisia, joiden seuraa mies karttoi. Joskus hän moitti torilla kiivaasti kirjanoppineita, päämiehiä ja uskovia siitä, että nämä ovat tehneet itsestään jumalia ja keräsivät vääryydellä aarteita itselleen.
Paremmat ihmiset alkoivat miettiä keinoja miehen eliminoimiseksi katukuvasta. Pääsiäisen jälkeen häntä ei enää ole näkynyt.
**
Kirkko on parhaimmillaan pyhä, armahtava ja inhimillinen, se edustaa rohkeaa vastavoimaa kovuudelle ja ahneudelle. Heikon ja hauraan ihmisen puolustaminen on äärettömän kaunista. Se on kaukana siitä tärkeilyn, saivartelun ja omahyväisyyden hengestä, missä jotkut teologisen koulutuksen saaneetkin tuntuvat viihtyvään.
Kun korkea-arvoiset papit siunaavat parhaillaan käytäviä julmia sotia, joissa ihmisiä tapetaan ja kidutetaan säälittä, kun korruptio leviää ylimpien hiippalakkien joukossa, kun vuosikymmeniä sitten kirkon helmaan ”pelastettujen” ”syntisten” äitien pikkulasten haudat löytyivät, kun tuhannet ns. uskovaisten pedofiliatapaukset tulivat ilmi, herää kysymyksiä: Mitä uskon? Keihin uskon?
**
Pahuus ja itsekkyys on onneksi mitalin ruma puoli, on myös kirkas ja kaunis puoli. Kirkot ja uskonnolliset yhteisöt tekevät paljon hyvää, syöttävät nälkäisiä, vaatettavat alastomia, hoivaavat lapsia, vanhuksia ja muita heikkoja pyyteettömästi, kuten nasaretilainen opetti. Aito kristitty ei etsi omaansa, vaan iloitsee, kun kärsivä ja alistettu ihminen saa avun. Hän ei tuomitse veljiään ja sisariaan kevein perustein, mutta uskaltaa vastustaa vääryyttä ja röyhkeyttä silloinkin, kun tietää, että kosto seuraa muodossa tai toisessa. Jeesus naulittiin ristiin.
Pääsiäinen kehottaa meitä ajattelemaan mikä elämässä on tärkeää ja mikä pelkkää harhakuvien metsästystä. Ajattelu vaatii rehellisyyttä ja uskallusta, mutta se voi auttaa pudottamaan kiviä täynnä olevan kantamuksen selästä tien oheen. Kun sen jälkeen katsoo ympärilleen, voi huomata, että lähellä on kauneutta ja inhimillistä hyvyyttä. Minä en ole yksin, minun ei ole tarpeen olla muita parempi, rikkaampi, kauniimpi tai komeampi. Olen ainutlaatuinen ihminen, kukaan ei voi korvata minua. Yksin en ole kuitenkaan mitään, tarvitsen lähelleni aitoja ihmisiä, jotka välittävät minusta aidosti, ilman ehtoja. Ojentavat kätensä, josta tarttuu inhimillinen lämpö.
-
Olen aikanaan lukenut Sirpa Kähkösen koko Kuopio-sarjan. Jo lukiessani tiesin siitä kovasti pitäväni. Etenkin sarjan alun kaksi-kolme ensimmäistä ovat mieleisiäni.
Nyt kun mulla on tämä Netstory, kuunteleminen tekee luetun aivan kuin uudeksi.
Ainakin ensimmäinen, Mustat morsiamet on Krista Putkonen-Örnin lukemana mahtavaa kuunneltavaa.
Marko Putkosen näyttelijä-tytär puhhuu hyvin savvoo, vaikka kuuluu eittei se ole aivan äidinkieli hälle. Mutta savoksi aannetyt kipakatkin sanat muuttuvat ja taipuvat hellän ja armollisen kuuloisiksi. Sellainen kieli se on !
Herännäisyys näyttäytyy myös. Tuomen perheen äeit, Serafiina on niitä mustapukusii. Kaikki läheiset eivät häntä hyvillämielin kuuntele, mutta kunnioittavat selvästi.
Ristus essiintyy muutamiin kertoin. Parraiten 1. kirjan lopussa, jossa Hiän ilimestyy Annallen akkuna takana Annan kojin vanahan hevosen, Varjon, selässä istuen ja puhuen Annalle elämän tarkoituksesta.
Kallis hunjanpisara ja Kristityn vaellus ovat mukana teksteinä.
Tään parempaa kirjaa en ou kuunnellu. Annoin viis tähtee***** eli fantastinen.
Ja äsken aloin seuraavan, Rautayöt.
-
Kertomus siitä mihin kaikkeen kirjan lukeminen/kuuntelu voi johtaa:
Minulla on menossa Jari Järvelän Aino A, fiktiivinen kertomus Alvar Aallon puolisosta Ainosta.
https://www.storytel.com/fi/fi/books/aino-a-1277341?gclid=Cj0KCQiAi9mPBhCJARIsAHchl1zYiNRuiiC0rcvu6OWNsyNyk5mgGy4PV73rEJErL6FTCp_JrcEzDvEaAv7YEALw_wcB
Kiinnostus kotimaisiin kulttuurihenkilöihin syntyy lukuisista vihjeistä kirjan johdosta.
Henkilöt joita nyt olen googlannut, ja erilaisia linkkejä olen tallentanut muistiin ovat mm:
Wivi Lönn ja Hanna Parviainen, joiden suhteesta on juuri myös ilmestynyt palkittu kirja.
Wivi Lönnin työt olen jo aiemmin tutkinut mm. Tampereen paloaseman ja kauppaoppilaitoksen, ja muutkin katsoin nyt.
Wivi Lönnin koirankoppi esiintyy Aino A-kirjassa:
http://jalkaisin.blogspot.com/2012/06/wivi-lonn-kavelylla.html
Alvar Aallon
Jyväskylän Työväentalo:
https://visit.alvaraalto.fi/fi/kohteet/jyvaskylan-tyovaentalo/
Alvar oli ihastunut italian klassismiin. Aino keksi, kirjan mukaan, aaltoviivan. Hän suunnitteli pariskunnalle omaa taloa johon ei pitänyt tulla yhtään suoraa seinää.
Alvar näki aaltoviivat ja tuomitsi:' Tuollaista jälkeä tekee humalainen kirvesmies !'
Kuinkas sitten kävikään:
https://www.alvaraalto.fi/tyo/nojatuoli-42/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aalto-maljakko
Virikkeitä kirjoista ! :003:
Oli aikeenani lukea tuo Alvarin ja Ainon tarina sillä minulla oli luulo että Järvelä on tehnyt työtä
perehtyäkseen henkilöihinsä mutta aivan lopussa ilmoitetaan, että tekijä on ottanut historiasta nämä kaksi todellista henkilöä, ja kirjoittanut heistä täysin kuvitellun kertomuksen.
Olinpa hieman että siis täh. Enkä pitänyt tästä, sillä nämä henkilöt olisivat ansainneet jonkin verran taustatyötä --- tai tekijä olisi voinut keksiä nimetkin itse.
Siinä on faktatietoa sen verran että kyllähän Alvari teki ne taiteelliset työnä, mutta mitään viitettä ei ole siitä, oliko hän sinnepäinkään sellainen levoton sialu joka piti villitysti naisia ja Aino sitten katkera --- jos kirjoitetaan sitten taas kirja jossa sitä faktapohjaa on, pidetään kai siistinä kertoa missä lähteet.
-
Olen alkanut kertaamaan:
Egon Fridell: Uuden ajan kulttuurihistoria
Siis aion aloittaa alusta kolmiosaisen teoksen. Saas nähdä kuinka käy.
Kirja liittyy lukioaikaani, kouluun joka täyttää tänä vuonna 140. Juhla on joulukuussa, Mikkelin lyseo. Rehtorilta voi varata luokan kokoontumista varten. Kukahan kutsuu!? Kuka viitsiytyy vaivautumaan?!
Toinen kertauskirja on Pekka Tarkka: Pentti Saarikoski, vuodet 1937-1963 ja 1964-1983.
-
Sain vihdoin kuunneltua Riitta Konttisen kirja Oma tie ( H. Sjerfbeck´stä ) ja aloitin fiftiivisen romaanin Ei kertonut katuvansa, kirjoittanut Tommi Kinnunen.
Kotiliesi esittelee:
Jokaiseen risteykseen on itse kuviteltava tienviitat.
Tommi Kinnusen vavahduttava uutuus.
Alkukesällä 1945 viisi naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle läpi poltetun Lapin. Naiset eivät kysele toisiltaan, miksi lähtivät saksalaisten matkaan. Kaikki eivät ymmärrä sitä itsekään.
Toinen maailmansota on loppumassa, ja se mikä oli hyväksyttyä vielä eilen, on tänään muuttunut taas kielletyksi. Millaisilta poikkeusaikana tehdyt valinnat vaikuttavat rauhanajan valossa? Millaisia ovat hetket, joina peruuttamattomia päätöksiä tehdään? Millaista on palata takaisin tietäen, että kukaan ei halua ottaa vastaan?
Tommi Kinnusen odotetussa romaanissa ollaan keskellä avaraa erämaata, tien päällä, vapaana suljetuista huoneista, joissa oli tilaa vain miesten myrskyäville tunteille.
Ei kertonut katuvansa on vaikuttava romaani pelosta ja luopumisesta, mutta myös naurusta ja silloin tällöin tuikkivasta yhteenkuuluvuuden tunteesta.
”Irene ei muistanut, milloin viimeksi olisi poikennut tieltä. Olihan hän lapsena, nuorena tyttönäkin kulkenut metsien halki ja oikaissut laitumien poikki, mutta sitten oli tapahtunut jotakin, joka oli sen lopettanut.”
"Kinnunen, Suomen Ferrante. -- Tommi Kinnunen on kirjoittanut jälleen koukuttavan lukuromaanin."
Helsingin Sanomat
"Ei kertonut katuvansa on koskettava jännitysromaani, jossa vahvat naiset astuvan esiin ilman selittelyjä. Tarina on karun ja kauniin liki täydellinen liitto."
Maaseudun Tulevaisuus
"Kinnusen romaanissa onkin äärimmäisen kiinnostavaa, miten se menee saksalaismorsiamiin liitetyn kuvaston läpi ja tekee siitä monimuotoisen. Samalla romaani on rankkaa luettavaa, jännittävää tapahtumista ja koskettavaa kerrontaa, jossa ajoittain esiintyy karheaa naurua."
Turun Sanomat
"Kinnusen toistaiseksi paras"
Kotiliesi
Olen pitänyt lukemistani 'kinnusista'. R-m
-
Rytin muistelmat sota-ajalta.
Yritän hakea tolkkua siihen missä määrin jatkosotaan ajauduttiin ja missä määrin ryhdyttiin.
Tällä hetkellä ajattelen, että sitä ymmärtää syvimmin kun ei niin irroita Suomea maailmansodan tapahtumista, kun perehdyin välirauhan aikaan, niin kyllähän siitä oli rauha kaukana vielä ja sodan syttyminen uudelleen sillä rintamalla ajan kysymys. Suomalaisten suhde tähän sotaan oli toinen kuin Talvisotaan ja se oli sitä koska Moskovan rauha koettiin epäoikeudenmukaiseksi, mutta Suomen leipominen jonkinlaiseksi Saksan aseveljeksi ei ole oikein tulkittua historiaa.
Saksa alkoi yllättäen suhtautua Suomeen myötämielisesti syksyllä --41, apu olisi mieluummin otettu vastaan länsiliittoutuneilta koska uusi sota oli odotettavissa ja N_L:n uhkailu jatkuvaa. Englannilla ja Rnmskalla oli kuitenkin muita murheita.
Saksan Barbarossasta tiedettiin täällä, paitsi hyökkäyspäivää. Mutaman päivän kuluttua useita Suomen kaupunkeja pommitettiin. Saksa ilmoitti Suomen aseveljekseen jonka Suomi saman tien perui.
Suomi pelasi kahdella laudalla --- sotilaallisesti kumpikin, Suomi sekä Saksa, ihan yhtäläisesti käytti toisiaan hyväksi, Poliittisesti Saksasta pyrittiin selvästi irti, eikä sotilaallisestikaan suostuttu Saksan pyyntöihin jos suhteet liittoutuneisiin olisivat vaarantuneet, ja Suomi myös pyrki irrottautumaan sodasta jo --42 ellei ennen, minun on luettava ne käännetyt salakieliset sähkeet tarkemmin tai saatava neuvoja.
.................
Suomessa o l i saksalaismielistä väkeä, kyllä vain, kuten erittäin venäläismielistä eikä kaikkia saatu turvasäilöön. Valtaosa väestöä ei ollut kumpaakaan. Saksasta saatiin viljatoimituksia joita ilman olisi nähty vielä surkeammin nälkää, ja aseita Ruotsin kautta, joks romurautaa useimpien taustateosten mukaan, mutta uiseilla vielä sentään ampui. Sodan lopussa tuli pst-aseita ilman koulutusta.
........................
Minä mietin usein analogiaa Ukrainan sodan kanssa, ja mietin, no niin, yhtä sun toista. Rauha tietty on aina kovasti hyvä asia, mutta eihän sitä Saksa tai muut keskieurooppalaiset valtiot voi solmia Ukrainan puolesta, eivätkä he sitä halua tässä asemassa. Siitä tulisi pelkkä hinnakas ja vaikea välirauha.
-
Sain 'kinnuseni' kuunneltua. Valitsin Fetflixin tarjoaman 'seuraavan' joka sattui olemaan Finlandia-voittaja. Anni Kyrömäen esikoisteosta Kultarinta en saanut luettua, mutta kuuntelemalla voisi se onnistuakin.
Päätän kuin olen tämän kuunnellut. Alku sotasairaalasta oli kuin suora jatkumo Tommi Kinnusen ' kauhukavalkadiin'.
Tämä taitaa kuitenkin jatkua paremmissa merkeissä, luonto-asioiden parissa.
Esittely: https://www.kirjallisuustoimittaja.com/lukupalat/anni-kytomaki-margarita
Laadun takaa Seppo Puttonen
-
Suomessa o l i saksalaismielistä väkeä, kyllä vain, kuten erittäin venäläismielistä eikä kaikkia saatu turvasäilöön. Valtaosa väestöä ei ollut kumpaakaan.
Englannissakin oli ennen toista maailmansotaa aktiivisia nationalisteja ja muita saksalaismielisiä. Edvard VIII:n syrjäyttäminen valtaistuimelta ei nähtävästi johtunut ainoastaan hänen epäsäätyisestä avioliitostaan. Hän oli myös kiusallisen saksalaismyönteinen.
-
Englannissakin oli ennen toista maailmansotaa aktiivisia nationalisteja ja muita saksalaismielisiä. Edvard VIII:n syrjäyttäminen valtaistuimelta ei nähtävästi johtunut ainoastaan hänen epäsäätyisestä avioliitostaan. Hän oli myös kiusallisen saksalaismyönteinen.
Ehkä. Hitler toki myös lupasi että mme Simpsonia tullaan nimittämään Saksassa Hänen Kuninkaalliseksi Korkeudekseen... :003: mihin Iso-Britanniassa ei suostuttu.
Edward ei myöskään viihtynyt kuninkaallisissa toimiussa ja tehtävissä.
Natsimielisiä juu löytyy noin joka Euroopan valtiosta, Quisling Norjasta, Kustaa V Ruotsista (oikaiskaa jos meni väärin) joka kai lähinnä pelkäsi Suomen kirkosta tuolta ajoin (Murtomäki, Risti hakaristin varjossa, veljeyttä viimeiseen asti, Suomen kirjon historia osa IV) ja jos myllää Euroopan historin niin jokseenkin joka valtiosta.
.......................
Olen miettinyt missä määrin kukin, vaikka nyt Edward VIII oli tosiasiallisesti kiinnostunut kansallissosialismista, olihan hän, mutta lähteeni ovat nyt tasoa Netflix ja Areena.
Olihan Saksassakin, Jänistin aikanaan en uskaltanut kirjoittaa että Dietricus Docens tunsi mieltymystä natsismiin, isä- sitten kutsui pojaqn kotiin Berliiniin Tübingenista ja yliiopisto vaihtui.
-
Lukea uudestaan olen harkinnut, kun pääsisin Suomen jatkosodasta ja ns vaaran vuosista. tärkeimmät Bonhoeffer-. biografiat eli Bethgen, Schlingensiepenin ja Metaxasin sekä B:n muutamat omat tuotokset Tübingenin ajalta. :seina:
Ja sitten sen Urpo Karjalaisen kirjan jonka Pekka mainitsi. Siis joskus kun rämmin kuiville tästä mihin viimeksi putosin taikka no, hyppäsin.
Viimeksi Kotkan kolme sotaa, maalla merellä ilmassa noin viidettä kertaa, ei enää kannesta kanteen, uhhhuh siitä huolimatta ( Viljo nRipatti) Hakuteoksena tarkka kun joka ikinen pommi on mainittu, ja kuka kuoli ja mitkä talot ottivat osumaa. Sekä tärkeimmät komentajat sekä rykmenttien siirrot. Karttoja toivoisi lisää, aivan kuten 1944 kerran mainitsi kun kysyin jotain täydennystä, niiden puute harmittaa (rintamalla)
Jos joku osaa mainita ajan karttakirjan niin sen luen sitten seuraavimmaksi. :kahvi:
-
Monien kepeiden 'ennimustosten' jälkeen valitsin kotomaisten klassikkojen parhaimmistoon. Valitsin Veikko Sinisalon lukeman Täällä Pohjantäden alla I, ja nautin !
Tämän kuuntelu ei ole luennan kuuntelua, vaan yhdenkiehen teatteria. Niin elävästi hän näyttelee niin Kiviuoreon Ottoa, Laurilan Anttoota kuin Leppäsen Preetiä, että on kuin sitä vanhaa värielokuvaa silmät suljettuina katsoisin.
Siinä elokuvassa oli sen ajan (1968 ) elokuvaväen parhaimmisto remmissä.
-
Sain vihdoin luetuksi loppuun Orhan Pamukin teoksen Kummallinen mieleni. Puolitoista vuotta siinä meni. Sivuja on yli seitsemän ja puoli sataa. Hitauteni ei johtunut siitä vaan kirjan luonteesta. Päähenkilön arkisen elämän kautta kuvataan Istanbulin kehitystä ja muutosta sekä Turkin lähihistoriaa. Ei siis ollut mitään mukaansa tempaavaa juonta. Pidin kirjasta. Aina välillä piti lukaista muutama luku tietääkseen, mitä Mevlutille perheineen ja sukulaisineen kuuluu.
-
Sain vihdoin luetuksi loppuun Orhan Pamukin teoksen Kummallinen mieleni. Puolitoista vuotta siinä meni. Sivuja on yli seitsemän ja puoli sataa. Hitauteni ei johtunut siitä vaan kirjan luonteesta. Päähenkilön arkisen elämän kautta kuvataan Istanbulin kehitystä ja muutosta sekä Turkin lähihistoriaa. Ei siis ollut mitään mukaansa tempaavaa juonta. Pidin kirjasta. Aina välillä piti lukaista muutama luku tietääkseen, mitä Mevlutille perheineen ja sukulaisineen kuuluu.
Tämä tuli listalle, kiitos kirjasta sanon sillä juuri olen harmitellut, kuinka surkea on Turkin tietämykseni, ei se mitä koulussa ennätettiin opettaa oikein riitä. Eikä ole hyllyssäkään kuin Waltarin Nuori Johannes ja Johannea Angelos ja se kertoo vain yhdestä ajan taitteesta ja kaukaisesta ja siitä, jonka ehkä oppi koulussa tai sai kipinää Johannes Angeloksen tarinasta kauan sitten. :kahvi:
-
Lisä-elämykseksi Pohjantähteen löysin sen vanhan Edvind Laineen filmin, jossa on monta Lahden teatterista tuttua näyttelijää mukana.
Kyllä kirja kertoo erinomaisen tarkkaan ja luonnehtien niin ihmiset, talot ja tilat ynnä maisemat ym. Väinö Linnalla oli silmää Hämeelle ja hämäläisille.
Veikko Sinisalo tekee kirjan rooleista muhevia. Toisin on elokuvassa, vain muutamat ovat Sinisalon veroisia.
Elokuva
https://areena.yle.fi/1-1697113 3 h 12 min
-
Otan matkalukemiseksi Aholansaareen kuopiolaissyntyisen papinpoika Antti Holman Kaikki elämästä(ni).
Ahiksessa konfirmoidaan tyttäreni esikoinen.
Vävyni ukki oli Nilsiän kanttori ja tyttäreni ukki kappalainen.
Oi kuinka ikimuistettavaa! Kuinka monet yhteydet! Paljon liittyy. Isäni synnyinpitäjä. Lasteni ripari.
Varhainen muistikuva, tarina körttiukoista, jotka kilpailivat Paavo Ruotsalaisen pirtin edessä olevan kiven nostamisessa - ja toisesta kivestä, jonka päällä istuessamme suutelimme vaimoni kanssa ensimmäisen kerran.
Jotakin kertoja olen ollut kevättalkoissa. Levitimme mm. pressun leirikirkon katteeksi. Vieläkin huimaa muistaessani kiipeilyä ruotia varassa yli kymmenen metrin korkeudessa.
Virsi "Purjeisiini tuulta anna" laiturilla ja laivassa kotimatkalle lähtiessämme. Virsi alkaa "Kiitos olkoon Jumalalle ..."
Siionin virsi 245 Kiitos olkoon Jumalalle | Elsa Christina Holmsten viim. 1735, suom. J. Wacklin 1736, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, VK 1986, T. Issakainen ja J. Löytty 2016
1. Kiitos olkoon Jumalalle,
Karitsalle,
olen armoliitossa.
Minut kalliisti hän osti,
minut nosti
kadotuksen kuopasta.
2. Armon Henki johdattakoon,
kiiruhtakoon
matkamiestä lähtemään
maailmasta turmeluksen,
ahdistuksen,
kotirantaan pyrkimään.
3. Purjeisiini tuulta anna,
minut kanna
meren yli mailleni.
Pidä Jeesus, itse perää.
Herra, herää,
että emme hukkuisi.
4. Auta pakoon Baabelista,
kauneimmista
unelmista totta tee,
että kotimaassa kerran,
luona Herran
ikävöivä veisailee.
5. Siellä sitten uusin kielin,
riemumielin
taivaan mailla kiitetään.
Kun ei aalto uhkaa laivaa,
synnin vaivaa
emme enää itkekään.
6. Siellä kirkas lasimeri,
pyhä veri,
kiitosvirtenämme on,
siellä aina Jumalalle,
Karitsalle
ylistys soi loputon.
7. Sydän hämmästelee näissä
ilohäissä,
lunastetut riemastuu.
Yljän eteen ihmeissänsä
ystävänsä
kasvoillensa kumartuu.
https://www.youtube.com/watch?v=Sp4itGaKQHY
Paavon pirtin savun tuoksu ja hämyinen tunnelma.
-
:052:
Olet perinnekörtti, mutta ilman pönötystä. Taide elää sinussa.
-
Englannissakin oli ennen toista maailmansotaa aktiivisia nationalisteja ja muita saksalaismielisiä. Edvard VIII:n syrjäyttäminen valtaistuimelta ei nähtävästi johtunut ainoastaan hänen epäsäätyisestä avioliitostaan. Hän oli myös kiusallisen saksalaismyönteinen.
...mm. Luther, von Zinzendorf, Goethe, Bach, Beethoven, Fassbinder... minä tykkään niistä kaikista.
-
...mm. Luther, von Zinzendorf, Goethe, Bach, Beethoven, Fassbinder... minä tykkään niistä kaikista.
Valitettavasti kukaan heistä ei sattunut olemaan virassa ensimmäisen maalmansodan jälkeen eikä sittemmin kun yrittivät tasavaltaa ja elettiin yleismaailmallista lamaa... :icon_cool:
-
Lisä-elämykseksi Pohjantähteen löysin sen vanhan Edvind Laineen filmin, jossa on monta Lahden teatterista tuttua näyttelijää mukana.
Kyllä kirja kertoo erinomaisen tarkkaan ja luonnehtien niin ihmiset, talot ja tilat ynnä maisemat ym. Väinö Linnalla oli silmää Hämeelle ja hämäläisille.
Väinö Linna oli Hämeestä ja hämäläinen. Pentinkulma on yhtä kuin Orivesi.
-
Paavalin kirjeen galatalaisille... mihkä täs ollenkka risti veretään? :icon_cool:
-
Orivesi on ikuistettu oriveteläisen Tarmo Koiviston sarjakuvaklassikkoon Mämmilä. Lapseni oppivat tuntemaan siellä asuneen anoppini kodin Mämmilän mummilana. Väinö Linna taas oli Hämeenkyröstä, jossa Pentti on sukunimenä tunnettu - muutenkin kuin oman sukuni. Ajattelen Pentinkulman sille suunnalle.
-
Väinö Linna taisi olla urjalalainen syntyään. Urjalasta hän on ottanut kuvia Pentinkulmalleen.
Pohjantähdessä on hieno kuvaus Iso-Pentin Keisarista joka kävi katsomassa Jussin suon kuokintaa. Veri veti, sillä Keisari oli itse kuokkinut 30 hehtaaria suosta pelloiksi. Keisari lupasi Jussille vasikan ja kaksi lammasta, ja antoi ne myös.
Jussi omaa kuokintaansa vähätteli kun antoivat hänellekin Raivaajamitalin.
Jussin pellot olivat kai n. 14 hehtaaria. Se kävi ilmi kun kirkkoherra ( rouva lähinnä ) vei Jussin maista 'rohkeen kolmanneksen' 4 hehtaaria.
Nyt kun olen kuunnellut hämäläis-kuvausta, tiedän miksi M on M. Hän on Jussin ja Akselin heimoa.
' Mitäs meitin, tämmösten miästen'. :icon_wink:
-
Väinö Linna taisi olla urjalalainen syntyään.
Aivan. Tunnustan virheeni. Sillanpää kuitenkin oli hämeenkyröläinen. Se taisi hämmentää vanhan pääni.
-
Zen - Jousella ampumisen taito
Antti Holma: Kaikki itsestä(ni)
-
Nyt menee kuunneltuna Martti Suosalon tähänastinen elämä.
Kovasti tätä on kehuttu yhdeksi parhaimmista elämänkerroista. No, tiedä häntä.
Mutta koko tuttu teatteriväki tässä läpi käydään. Hurjinta oli teatterikoulussa Jouko Turkan aikaan, jota Jussi Parviainen samaan tyyliin jatkoi vähän aikaa.
Erinäisiä muistoja nousee itsellekin, väkisinkin, pintaan tätä kuunnellessa.
Suosalo täytti 19.7. 60-vuotta.
-
En juuri koskaan aiemmin, kirjoja lukiessani lukenut kuin yhtä kerrallaan. Nyt on toisin. Kohta on rajoitettava kuuntelu-innostusta, se on liian helppoa.
Kertomieni Pohjantähden ja Martti Suosalon tähänastisen elämän lisäksi kuuntelen nyt Jari Tervon kirjaa Loiri. Syy on ilmeinen. Meillä on myös se kirjana, ja katselen sitäkin, etenkin kuvia.
Matti Loirin nuorin lapsi, Jan Sebastian kuoli 20-vuotiaan Kuhmoisissa, hyvin lähellä veljeni kesäpaikkaa. Oriveden tietä 3 km Kuhmoisita on juuri niillä paikkeilla.
Matti Loirin isä oli syntynyt Lappeen Tirilässä, siis nykyisessä Lappeenrannassa.
Tirilä on muistissani usein kuultu paikan nimi. Olikohan se sama paikka joon isompi poika minut Ratatieltä houkutti mukaansa ja jätti sinne ladon seinustalle, reki-kasan päälle.
---
Lisäksi minulla on ladattuna Vanha Testamentti ja Uusi Testamentti kahdessa osassa. Näitä kuuntelen illalla ja joskus yöllä.
-
Luen Saarikosken Nuoruuden päiväkirjat päivä per päivä / päivästä päivään / päivä päivältä pois joka päivä / aamuin päivin illoin / pilanpäiten pääksytysten / päivisin / pään täyteen.
-
Tänään tulleen Kotilieden numero on syksyn kirjojen ja kirjailijoiden esittelyssä hyvä opas.
Itse bongasin Ulla-Lena Lundbergin Liekinkantajat joka löytyikin oitis Netstoryn tarjonassa.
Ulla-Lena Lundberg
LIEKINKANTAJAT
Ilman valoa ja lämpöä ei Suomen talvesta selviä. Niinpä lämmitetään kaakeliuuneja, pöydälle nostetaan öljylamppu ja pimeään lähdetään myrskylyhtyä kantaen. Samaan tapaan idealistin rinnassa palava liekki sytyttää innostuksen, jonka roihu leviää laajalle suurten kansanliikkeiden aikana 1800-luvun lopulla.
Ulla-Lena Lundbergin romaanin keskiössä on Finnsinkansanopisto, jonka perustaminen on jo itsessään suuri voitto. Opistosta tulee innostavien keskustelujen näyttämö. Venäläistämiskaudella kiistaa käydään aktivismin ja lainkuuliaisuuden suhteesta. Kansanopisto on epäpoliittinen, se on tarkoitettu sivistyksen tyyssijaksi, mutta...
Lundberg ei olisi Lundberg, ellei hän lähestyisi tapahtumia päähenkilöidensä kautta. Hän kuvaa kolmen pariskunnan elämää kolmen sukupolven ajan – Vaasan palosta elokuussa 1852 Krimin sodan kautta 1920-luvun lopulle – lukutaidottomuudesta tyttökoulujen ja yliopistojen kautta pakkomielteiseen koulupelkoon. Yksittäisen ihmisen elämä, epäilykset, arjen loputon raadanta ja etenkin kaikkinielevä, kuluttava rakkaus työntävät Suomen kohtalon toisinaan pitkäksikin ajaksi taka-alalle.
-
Ulla-Lena Lundbergin Liekinkantajat on lopuillaan. Suomen Kuvalehti esitteli kirjasyksyn uutuuksia, mm. Asko Sahlbergin Marraskuun mies-teoksen niin mielenkiintoisesti, että hain , ja sain sen heti lukulistalle. Itse-asiassa kuuntelin jo prologin.
Aineena on raha, ahneus ja valta.
https://www.storytel.com/fi/fi/books/marraskuun-mies-1593412
-
Orivesi on ikuistettu oriveteläisen Tarmo Koiviston sarjakuvaklassikkoon Mämmilä. Lapseni oppivat tuntemaan siellä asuneen anoppini kodin Mämmilän mummilana. Väinö Linna taas oli Hämeenkyröstä, jossa Pentti on sukunimenä tunnettu - muutenkin kuin oman sukuni. Ajattelen Pentinkulman sille suunnalle.
Minulla oli myösn koko Mämmilä-sarja. Ohops äiti soittaa, palataan astialle.... Niille on vastattava
-
Minulla oli myösn koko Mämmilä-sarja. Ohops äiti soittaa, palataan astialle.... Niille on vastattava
Ei hätää sielläpäin, mihinkäs jäätiin... Kyllä Pena on nyt oikeassa, Orivesi oli Mämmilä. Pentinkulmalla on myös Tampereen eteläpuolella esikuvansa, ja koska en varmuudella muista mikä se on, veikkaan että se oli tuo penan ehdottama ainakin suunnilleen.
joihinkin kirjoihin kokee pääsevänsä sisälle siten, että tuntee päähenkilöt, heidän tyylinsä ja tapansa elää ja tietysti miljöön niin todellisena, että sitä lukee mielellään aina uudestaan ja uudestaan --- koska pääsee kuin lomalle omasta itsestään ja omata elämästään. Minulla oli jokseenkin 1989 toisella puolella tyynyä Tolkienin Taru sormusten herreata, toisella Linnan Täällä Pohjantähden alla, ja luin illalla ennen nukahtamista jompaakumpaa. Tolkienin kohdalla ongelmana oli että osasin jo pitkät kappaleet sitä ulkoa, kun luin sen ensimmäistä kertaa, aloitin alusta uudelleen päästyäni loppuun. Yhdennentoista lukukerran jälkeen -- tämä on totta --- se alkui vaikuttaa loppuun jyystetyltä purukumilta.
Tietysti voisi kysyä miksi ihmeessä en vaihtanut kirjaa. Kyllä minä vaihdoinkin, mutta viimeiseksi illalla livistin jompaan kumpaan maailmaan ennen kuin nukuin.
.............
Mietin kyllä, moniko kirja jää lukematta jos otan kirjat tällä tavalla märehtien, sillä yhä saatan muistaa jonkin luodun maailman ja henkilöt siinä, ja haluan yhtäkkiä mennä heitä tapaamaan. Nyt toipilasaikana, kun vielä sain sairaalatuliaisena kotiin kelpo bronkiitin, en ajatellutklaan kirjastossa käyntiä, en oikein pysynyt tolpillani (sairaalasta annettiin kotiutettaessa rollaattori mukaan kun en oikein vielä pysynyt pystyssä, :003: mutta kun se oli ihan tilapäistä, toivon, että olisin jaksanut sanoa että ei hei tartte... :003: ) kävin omaa hyllyäni läpi ja kun jaksoin aika vähän vielä kirjoittaa --- jolloin minulla aina on uusia kavereita ... niin nautin vanhoihin kirjoihini sukeltelusta suunnattomasti.
Luetteko te muut aina uusia kirjoja? Ja luetteko ne, vai jääkö jokunen joskus meinaamisen asteelle --- että tuonkin sain kirjastosta mutta kun olis tässä muutakin tehtävää ja joskus tarttee eläviä ihmisiäkin tavata ja suku on siinä, ja joskus pitäis ulos mennä ja ... ja... Kirjastosta ne huutelee että sitä jonotetaan täällä, ei voida enää uusia... Että siis jää meinaamisen asteelle se lukeminen?
-
Minun tapaani etsiä luettavaa ( kuunneltavaa ) on helpottanut palveluni Netstory.
Tietokonemaisesti sieltä voin hakea kirjalijan nimellä, ja valintaa on.
Ja kun liitän lukemani kirjat lukupäiväkirjaan, systeemi tietää mikä kiinnostaa, ja tarjontaa tulee sen mukaan.
Myös voin arvostella ja tähdittää lukemani.
Apua on näin syksyisin lehdistä jotka esittelevät uutuuskirjoja. Sieltä, SK sta huomasin tämän Asko Sahlbergin jota nyt luen.
En häntä ollut lukenutkaan, nimen kyllä muistin. On monilla palkinnoilla palkittu Ruotsiaa asuva heinolalaislähtöinen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Asko_Sahlberg
Kun pidän kirjalijasta, luen häneltä lähes kaiken.
Tämä Sahlbergin Marraskuun mies on aiheelta kiinnostava, hiukan veijarimainen ja lievän sarkastinen tyyliltään. Tulee Arto Paasilinna mieleen, mutta tekstin taso on parempaa, runsasta ja värikästä sanontaa tulvillaan. Helppoa lukea.
Saattaa olla taas jonkin palkinnon arvoinenkin.
Nykyään luen, siis kuuntelen, lähes yksinomaa kotimaista. Nuorena luin enäläiset klassikot, monet englantilaisetkin. Paljon pohjoismaisia dekkareita. Henning Mankelita kaikki Myös korkeampaa kuten Hamsunia, Björnsonia, Selma Lagerlöfiä.
Saksalaisista tunnen vain muutamia, kuten Thomas Mannin ja Herman Hessen.
Sama amerikkalaisten kanssa, Mark Twain, William Faulkner, John Steinbäck ja John Irving.
Rakkaimmat tyttökirjat kertaan säännöllisin väliajoin. Kun luen Anni Swahn´n ihania kirjoja palaan lapsuuteni parhaisiin aikoihin.
-
Niin, aivan varmasti.
En tarkoittanut tutkailla foorimilaisten kirjallista sivistystä vaan tapaa lukea, lainata kirjoja, ostaa niitä vaikka Antikka.netistä tai muualta, tai kuinka nyt tätä teemaa voidaan lähestyä. Minua ihan totta kiinnostaisi kuulla, mikä kirja viimeksi jäi kesken tai suunnitelman asteelle ja miksi, mutta saatan olla aivan ainoa jolle näin tapahtuu ja lähestulkoon joka kierroksella. Monista syistä joista henkinen laiskuus saattaa olla suurempi syy kuin ettei aika nyt vain riittänyt kun otin nuo kuusi kirjaa ja laina-aika on aina se onneton kuukausi ja kaikki haluavat aina lukea samaa kirjaa tai muuta.
Kun itse muutan niihin asumaan. Tullin ajatelleeksi että voisihan ne vaikka vain lukea.
Samaten kiinnosti, miten luette/kuuntelette, mitä kirja merkitsee, mutta annetaan olla, ehkä se ei ollutkaan hyvä ajatus tai erityisen kiinnostava kysymys.
Olen vain joskus ollut utelias.
-
Minullakin soi puhelin kesken kun kirjoitin. Virolahden- serkku soitti, enkä käynyt kirjoitusvirheitä korjaamaan. Pari sinne taas jäi.
No, samalla näette, että nykyään lähes yksinomaan kuuntelen kirjat.
Ennen käytin lainaamista, niin kirjastosta kuin naapurilta ja tyttäreltä, jotka kyllä saammekin paljon kirjoja. En ole montaa mirjaa ostanut, kirjasarjoja olen tilannut useita. Historiaa, uskontoa tms.
Matti lukee kirjaa aina kun ei syö, pyöräile, katso tv:tä tai nuku.
Juuri äskettäin jätin kesken Jari Tervoin kirjan Loiri. Roisisti ja rumasti kirjoitettu.
Samoista syistä olen luopunut eräistä tv- ja Netflix-sarjoista. Täyttä sontaa ja soopa kun ovat. Tulee pahat unet niistä !
Muuten kestän hyvin elämän-kuvat sellaisina kuin ne eletään, realistisesti. Mutta jos itseisarvo on perverssi tai muuten inhottava, luovutan.
-
On kirjoja
joita ei voi jättää kädestään
Jotka lukee kiinnostuneena ja hyvällä mielellä loppuun
jotka kiteytyivät käteen kirjastossa koska vaikuttivat mielenkiintoisilta
ja niiden kohtalo on ennakoimaton....
-
Etenen Marraskuun miestä lievän inhon, mutta inhimillisen uteliaisuuden tuntein.
Sahlbergin aiemmista kirjoista en tiedä muuta kuin että useita palkintoja ne ovat saaneet. Kirjailija vaikuttaa ihastuvan perversioista. Samoin sanoilla maalailusta, liikaakin.
-
Luen Saarikosken Nuoruuden päiväkirjat päivä per päivä / päivästä päivään / päivä päivältä pois joka päivä / aamuin päivin illoin / pilanpäiten pääksytysten / päivisin / pään täyteen.
"... 28.2.1957
Kalevalan päivä:
Elämme suurten muutosten aikaa, ja on jännittävää nähdä, pystyykö ihmiskunta selvittämään vaikeat ongelmansa. Kansalliset valtiot ovat hajoamassa, puuhataan Euroopan yhdysvaltoja, Pohjoismaat suunittelevat kaupallista unionia ... ja kaiken yllä kolmannen maailmansodan varjo, kysymys lienee siitä, voidaanko katastrofi vielä estää. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että suursota merkitsisi maailmanloppua. Ainakin se suistaisi maailman barbarismiin. Suurvallat ajattelevat etujaan - kuten ennekin, mutta nykyaikaiset aseet ... Kriisi on todella pelottava. Joka tapauksessa on tehtävä työtä: rakentaja rakentakoon, kirjailija kirjoittakoon, nainen synnyttäköön. Emme saa ajatella loppua. Onhan se yhtäkaikki joskus tuleva! ..." (s. 476)
Sormivärssytekniikkani antoi tekstin vuodelta 1955, jolloin S. oli 18 v.:
"... Kafka on suuri kertoja; lukiessani Oikeusjuttua tunsin, paitsi tavallisia näkö- ja kuuloaistimuksia, myös haju- ja makuaistimukset suorastaan ärsyttävän elävästi. Kafkasta nauttii sekä ruumis että sielu! Varsinkin Jooseph K:n kuolema on loistava. Muistettava on, että jokainen joka yrittää omaksua Kafkan tavan käsitellä sanaa ja elämää on tuomittu epäonnistumaan.
Suljettuani Oikeusjutun istuin tunnin ajan hiljaa tuolillani. Sortuiko kokonainen maailma Joseph K:n kuollessa? Ei, sehän siinä epätoivoista onkin: tällä kuolemalla ei ollut kenellekään eikä millekään yhtään mitään merkitystä. ..." (s. 259)
-
Kari Uusikylän kirjoitukset on facessa aina antoisaa luettavaa ja sallittua jaettavaa tännekkin.
Tänään hänen kirjoituksensa käsitteli armahtavaa, inhimillistä kirkkoa. Kari Uusikylää kuuntelisi vaikka herättäjäjuhlillakin..
1. Armahtava, inhimillinen kirkko
Hän istuu pöydän toisella puolella, katse alas luotuna. Sanat eivät löydä muotoaan. Äkkiä ravistus käy miehen kehon läpi, hän pyytää anteeksi. Kysyn miksi pyydät anteeksi, mutta mies ei osaa vastata. Eikä hänen tarvitsekaan, sillä koko hänen olemuksena pyytää anteeksi, häpeä ja pelot ovat liimautuneet mieheen, tunkeutuneet ihon alle, mistä ne ajoittain pursuavat hallitsemattomasti näkyville.
Mies kantaa mukanaan lapsuuttaan. Hänen on mahdotonta päästä käsiksi mörköihin, jotka on istutettu mieleen varhaislapsuudessa. Herkkä, hieno mies tuntee häpeää itsestään, syyllisyyttä teoista, jotka on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Hän ikävöi lapsiaan.
Istumme pitkään puhumattomina. Mies sanoo lopulta, että viihtyy Helsingin keskustassa, koska siellä voi hävitä massaan. Kukaan ei katso kummeksuen.
”Onneksi on kirkko, ” mies huokaa yllättäen. Hän kertoo käyvänsä jumalanpalveluksissa viikoittain, koska ”siellä tasoittuu, valinnat tulevat helpoiksi, saa armon, saa käydä ehtoollisella, jaksaa vähän aikaa.”
Mies kertoo katkeilevin lausein kirkon ruoka-avusta, köyhien kahvilasta, jossa saa eurolla syödäkseen, muistelee miten diakonissa sanoi ruuanjakopaikassa, että tule ”tuonne yläkertaan” ja antoi siellä 30 euroa. Miten kiitollinen mies onkaan tuosta avusta, vuosien jälkeenkin.
**
-
2. Kirkko on parhaimmillaan armahtava ja inhimillinen, rohkea vastavoima kovuudelle ja ahneudelle.
Matteuksen evankeliumin 23. luvusta: He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettavaksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä he tekevät, he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuivat pidoissa mielellään kunniapaikalla…Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä, joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”
Nostamme liian usein itsemme muiden yläpuolelle kehumalla saavutuksiamme, oppiarvojamme ja varallisuutamme. Eräs pappi kertoi oivaltaneensa miten turhaa on kysellä kastelasten vanhemmilta tai vihkipareilta ammattia. Lääkäri tai juristi saavat helposti parasta palvelua.
Omilla ansioilla kerskuminen on eri asia kuin terve onnellisuus omista saavutuksista. Pappi puhui saarnassaan miten huippu-urheilija, miljonääri ja rovasti pyrkivät taivaaseen ja luulivat, että ansioluettelo avaisi portit. Rovasti kehuskeli hurskaudellaan, mutta taivaan portit pysyivät kiinni. Omilla ansioilla ja hurskastelulla kukaan ei pääse taivaaseen.
Ei tarvitse teeskennellä olevansa ns. uskovainen, kun arvostaa raamatun sanomaa rakkaudesta, lapsen ja heikon ihmisen arvosta, pahuuden ja tekopyhän itsensä korottamisen turmiollisuudesta.
**
Olin viikko sitten lähdössä aamulenkille. Televisiosta alkoi jumalanpalvelus Kangasalan kirkosta. Katselin sen alkua, mutta en voinutkaan lähteä. Kahden papin tapa puhua ihmiselle, kauniisti, rakastavasti ja lohduttavasti, ilman paatosta ja raamatun ulkolukua, suorastaan pakotti katsomaan ohjelman loppuun.
Lenkillä mietin pappien puheita ja ihmisyyden ydintä.
-
Lääkäri saa lääkärissä penteleen huonoa palvelua ellei ole tajuton jolloin se täytyy tietty saada tokkuunsa. Lihava lääkäri saa vielä kelvottomampaa. Eihän nyt potilaalta saa tivata mistä se sai pyelonefriitin? Joku bakteeri otti ja iski!
..........................................
Mutta mitä Mölrtti kirjoittaa on syvästi viisasta ja helpottaa mieltä. Ehkä Jumala on toisenlainen, ja hänen kirkkonsa pitäisi pyrkiä samaan. Ulkoinen fiiniys ei liioin kerro ihmisen viisaudesta mitään, joten miksi hikoilla? :kahvi: :kahvi:
-
Nyt kuuluu Rosa Liksomin Väylä Anna Saksmanin meänkielellä lukemana. Kerrassaan mahtavaa kuultavaa !
Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut.
Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, pakolaisleireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä. Liksomin kerronta saa loankin loistamaan.
-
Nyt on vuorostaan Hytti Nro 6 loppumaisillaan. On se ilman muuta Finlandiansa ansainnut, vaikka minun mystiikasta nauttivaan mieleeni on enemmän Väylä.
Voin nähdä kuvina junan ikkunoista näkyvän Venäjän. Luminen, laajat metsät ja huonosti rakennetit kerrostalon pienten hirsitupien virellä.
Kolmijalkainen koira, junan alla silpoutunut hirvi, pilven longalla istuva haukka.
Rosa on eläinten kuvaaja siinä missä ihmistyyppienkin. Ihmisistä surkeimmat ovat värikkäimmät.
Myös tarinan miehen härskit jutut 'sulavat', onhan sitä täällä lännemälläkin miehiä jotka näin kerskuvat.
Kun olen, kuten useimmat ovat, näin aikoina kummastellut Mikä on Venäjä, mistä se muodostuu, niin loppupuolella, kun ylitetään Mongolian raja, Mies kertoo sen meille. Taakse jäi Neuvostoliitto....
Sitä kertomusta sen ole löytänyt linkittääkseni sen meille kaikille. Kuitenkin se on lähes yksinomaan suurta surkeutta sisältävä.
Rosa Likson on loistava ! Onneksi ehdin tutustua häneenkin.
-
Minulta jäi taannoin Veikko Huovisen Kylän koirat kesken. Nyt sain sen taas hyppysiini ja luin pari alkulukua. Sen verran tunnen koiria, että uskon joka sanan, vaikka tyyli onkin veijarimainen. Voh!
-
Toimittaja Seppo Puttonen toimitti sarjaa vuoden kirjaoista.
Rosa Liksomin teos Hytti nro 6 syntyi alun perin opetuskirjaksi lapsille, siitä, mitä Neuvostoliitto oli. Millaisen kuvan Liksmon piirsi Neuvostoliitosta? Entä minkälaisen vastaanoton 1980-luvun Neuvostoliittoa karusti kuvaava kirja sai Venäjällä? Teoksesta keskustelevat kirjailija Rosa Liksom, Venäjän kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen ja toimittaja Seppo Puttonen.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-3872255
kts vuoden 2011 kirja
-
Niitä Risto Rytin sota-ajan muistelmia ja kyllä alkaa käsittää ettei Suomen jatkosotimista selitä yksi eikä kaksikaan syytä.
Vaikka kyllä pääsin toteen ettei siitä ymmärrä paljoja ellei alota siihen välirauhaaan perehtymällä.
-
Nyt kuulen Rosa Liksomin ensimmäistä romaania. Olen kovin viehättynyt meänkielen rikkaudesta jota lukija taitaa kepeästi.
Tässä tutkielman tekijän näkemys Kreislandsta:
https://trepo.tuni.fi/handle/10024/89594
Minä olen aivan ihastuksissani. :023:
-
Remarquez: Länsirintamalta ei mitään uutta.
-
Yritän, jos saisin Dostojevskin Idiootin loppuun. Se ahisti joskus kun rupesin nuorehkona ja kävi liikaa kohti. Se hyvä siinä on että paksu kirja ja voin alkaa alusta kun en muista olen pian lukenu vanhat kirjat uudelleen ja ulkona sataa ja olen tullut toteen että kirjaston sakkojen hinnalla ostaisin antikka.netistä monta omaksi.
Ensimmäinen ostos on Murtorinteen Risti hakaristin varjossa ja Veljeyttä viimeiseen saakka. :kahvi:
-
Laitanpa iloksenne makupalan Veikko Huovisen Kylän koirista. Se on luvusta Tunkiopolitiikkaa: Kalliilla valuutoilla, jotka hankitaan Valmetin traktoreilla ja otsatukkaisten muotoilijoiden keramiikkalaatoilla, ostetaan Tyynen meren lintusaarilta pingviinin sontaa savukoskelaisen maanviljelijän heinäniitylle. Samaan aikaan tämä savukoskelainen kaarlo ehkä istuu SAFA-arkkitehdin piirtämässä kaakeloidussa vessassa tupsutellen viemäriputkeen, jonka hän on salaa johtanut naapuri-isännän sarkaojaan. Voi tätä elämän koiruutta!
-
Laitanpa iloksenne makupalan Veikko Huovisen Kylän koirista. Se on luvusta Tunkiopolitiikkaa: Kalliilla valuutoilla, jotka hankitaan Valmetin traktoreilla ja otsatukkaisten muotoilijoiden keramiikkalaatoilla, ostetaan Tyynen meren lintusaarilta pingviinin sontaa savukoskelaisen maanviljelijän heinäniitylle. Samaan aikaan tämä savukoskelainen kaarlo ehkä istuu SAFA-arkkitehdin piirtämässä kaakeloidussa vessassa tupsutellen viemäriputkeen, jonka hän on salaa johtanut naapuri-isännän sarkaojaan. Voi tätä elämän koiruutta!
Koiruuksien koiruus ja kaikki koiruus! Tämä minulle!
-
jatkuu osassa XVIII