"Parannuksen tekeminen on lähimmäisen hädän kyselemistä, pyrkimystä oikeudenmukaisemman ja armollisemman maailman rakentamiseen. Parannuksessa ”onnistuminen” ei ole pelastuksen ehto tai merkki, sillä kukaan meistä ei täytä onnistuneen mittaa. Tämän vuoksi ajatus kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta korostuu herännäisyydessä."
www.h-y.fi:::::::::::::
Noinko se on?
Kyllähän se parantelua ainakin on jos lähimmäisen hätään tuo apua ja kyselee siitä, Pyrkimys maailman armollisuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseen on myös varmastikkin jotain parannusta aikaansaavaa.
Onko kuitenkaan hengellisen parannuksenteko sitä niin sitä ihmettelen.
Minusta parannuksenteossa Raamatussa tarkoitetaan oman elämän synneistä pääsemisestä.
Tietenkään kukaan ei tässä ajassa synnittömäksi tule, sillä se asuu ihmisessä, Raamatun mukaan lihassa ja siitä nyt on vaikea irrottautua.
Outo määritelmä tuo jonka Eliiza esitti tai lainasi.
Minusta se näkymys jossa painotetaan omaa huonoksi ja syntiseksi tulemista on kivempi parannuksenteko malli.
Silloin armo tulee suureksi ja suhtautuminen lähimmäisiin muuttuu armollisemmaksi, kun huomaa kuinka itse saa anteeksi syntisyytensä ja suuren pahuutensa.
No kait siihenkin alkaa lähimmäisen hädän kysely sitten vaikuttamaan ja muu maailman parantelu.
