Kirjoittaja Aihe: Kirjoita runo XIII  (Luettu 51596 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #30 : 19.08.15 - klo:04:07 »
 
  syli avoin kohti aamurusko maa

Sylinsä on siilattu
avoin astua polulta niitylle
kohti tietenkin tuntematonta
aamulla ruskottaa maa.


kala
nisäkäs
korkea
tyttö
runo

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #31 : 19.08.15 - klo:06:58 »
Kala ryömi maalle
sammakkoeläimeksi
liskoksi
linnuksi
...

Nisäkäs
nousi jaloilleen
laskeutui puusta
...

Kehityksen
korkea huippu
pieni tyttö
ja koulussa opittu
runo.

pöytä
penkki
seinä
naula
sanoa

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #32 : 19.08.15 - klo:21:37 »
Minä harjoittelen heränneen kansan askeleita

On onneksi tämä
pirtinpöytä
kiikkeräthän ne penkit ovat kun halvasta
myivät

Mutta penkit on,
ja mustaa kahvia kaadoin
niin mustaa kuin syntisen yössä on veisuu

Ja naulan löin
seinään kuin niillä varmasti
luulen olleen
väen ripustaa halkotakkinsa hyhmäisen matkan perästä

Sen tein
Sitten oli jo sanoa
Kahvin me juomme tällä kertaa
Ja toisellakin kertaa

Ei puutu vierasvara niinkö
että halvaksi katsottaisiin kaunis tapa
Olkaa toistenne palvelijat napisematta

Niin tuli minusta körtti.


Kansa
Vääryys
Totella
Kadoksissa
Aarteet






« Viimeksi muokattu: 19.08.15 - klo:21:43 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #33 : 21.08.15 - klo:07:51 »
( pöytä, penkki, seinä, naula, sanoa )

Aamuyöllä katson pimeätä
seinää kuin ihmettä.
Runoa annetaan kuin köyttä.
Jos silloin olisi paperia, kynä ja naula
löisin teesit oveen.

Istun pöytään aamiaiselle,
penkki kaatuu ja pää tyhjenee.
Parempi unohtaa kuin sanoa.
Näin on hyvä. Kiitos runosta.



eläin
suoja
nauttia
kaataa
voitto

tai

Kauaskantoinen
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #34 : 01.09.15 - klo:01:41 »



kuitenkin
puhaltaa
pöly
sanoa
suora

Kuinka kaipasimme, kuinka
ikävöimme suolaisen tuulen tuoksua

sen josta  tiesimme jokainen
pinkaista lehdon poikki mansikkalahteen

jäänlähtöön
kiellettyyn leikkiin
tuulen puhaltaa  jäälohkaretta
riemukkaan vapauden hurjassa temmellyksessä merelle
päin

Me kasvoimme villiin maailmaan

Ja kuinka minun
on ikävä tuulen keinuun
kun
joka pisarassa kimalsi
pölyinen sateenkaari, tehtaanpölyinen,
sataman suoran kielenkäytön
tomuiseksi kuorruttama

Ja sittenkään
en muista kirkkaampaa.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #35 : 03.09.15 - klo:23:02 »
ajankulu
tarina
pölyinen
tietyömaa
varasto



talvi
tuli
koivu
joki
kottarainen


Ettenkö tietäisi
mitä sisimmässäsi tahdot
polttomerkitä sielun
ivalla
lopullisesti ja

kaikkien nähdä; 
Sen tähden juoksevat valheet kuin
joki, ei enää vettä juodaksemme. Ei,
puheiden pulppuavan kosken tavoin se vie minut
maahan jossa en halua lausua sanaa

Siksi hehkuu tämä nuotio
jonka kokosin koivunoksista lämmitellä
Ei, minä en tahdo
sanot
minä en milloinkaan erehdy.

Niin teit.

Vaan talvenhuurussa keskellä mustaa häväistystä
putosivat vierasta valoa kimaltavat pisarat

kottarainen, se
lauloi silloin.

« Viimeksi muokattu: 03.09.15 - klo:23:13 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #36 : 06.09.15 - klo:22:37 »
Kottarainen?
Aika harvinainen,
tumma, rujo.
Kuuluuko laulu,
kutsuva huhuilu?

Koivut kellastuvat,
lehdet pian hohtavat.
Tulkoon talvi taas,
jäät sulavat aikanaan.
Koittaa elämän kevät,
herkät sen näkevät,
ja hiljaa kiittävät.

Joki uomansa löytää,
suvannoissa levähtää,
jaksaakseen jatkaa
kohisten kivikoissa.

nähdä
kuulla
ihmetellä
miettiä
olla

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #37 : 11.09.15 - klo:12:29 »
Ei tarvise
jos ei halua
nähdä
voi sulkea silmät
tukkia korvat
jos ei halua kuulla

Ei voi ihmetellä
jos ei halua miettiä, ajatella

Jotain voi, jotain ei
pakko on vain olla.



vapaus
ilme
rapea
tuokio
nousta

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #38 : 11.09.15 - klo:13:34 »
Mikä olisi rapeaa?
Ajatus nyt takkuaa.
Tuokion istuskelen,
asioita mietiskellen.
Flunssa painaa,
elämä nyt apeaa,
Ilme vakavoituu,
ilo ja riemu unohtuu.
Mutta, sittenkin taas
nousen uudestaan.
Mikä olisi vapautta?
Sitä voin ajatella.

musiikki
laulu
vesi
kantaa
ajatus

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #39 : 17.10.15 - klo:13:55 »
Kauan olen ajatuksilla tietä aurannut,
mielipiteillä maata muokannut,
kipeimmät kuitenkin arkkuuni piiloon pannut.

Tuli tulipalo, kaikki kannettiin ulos.
Osa ehdittiin , paljon jäi tuhon alle.
Kaikki mikä pelastui kävi käyttöön.

Tuhka on hyvä lannoite,
parempi on kesantopelto.
Silloin lepäävät maa ja sen kyntäjä.
Aitta tyhjeni, vasuun jä vähän siemeneksi.

Luoko lyödään laoksi, mätäneminen hoitaa lopun.
Itsestäänkö maa ravinnon ottaa ?

Mitään ei voi ottaa jos ei anneta.
On osattava pyytäjän odottaa.

Tyhjä täyttyy. Hitaasti.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #40 : 28.10.15 - klo:17:12 »
Musiikki vesi laulu kantaa ajatus

Niin kuin kantoivat vetten rajoilta
kaukaiset laulut
niin etsi haparoiva ajatus
siipiä kiitääkseen
kuin kiitää
varjo pimeässä metsässä

Ei ajatukseni voima
Heikkoa musiikin virtaa
Jaksanut kantaa

Itkikö?
Iloitsinko?
Kumpaa se on
Jos mieluummin kuolee?



Piikikäs
Rakastettu
Vaikeneva
Tarpeeton
Kiusanteko
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #41 : 03.11.15 - klo:11:18 »
Piikikäs voi olla
kuin neulatyyny
terät sisäänpäin
tai kuin aseistettu piikkisika

Silti ei koskaan tarpeeton, rakastettu
erilaisena

Mutta kiusanteko
painaa neulatyynyn neulaa syvemmälle
sinkauttaa piikkisian piikin kohti kiusaajaa
tai panssaroittaa vaikenevan kilpikonnan.



kans
alainen
kansalainen
vaipua
taipua

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #42 : 03.11.15 - klo:17:42 »
Kattia kans!
En ole minkään mahdin alainen
vaan kansalainen.
En aio taipua,
en anna pääni vaipua.
Sillä tapaa
olen vapaa.


säikähdyttää
haastaa
kutsua avuksi
kiihottaa
ärsyttää

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #43 : 04.11.15 - klo:22:02 »
Olemiseni säikähdyttää,
saamattomuus ärsyttää.
Ketä kutsun avuksi,
mikä nyt neuvoksi?
Ei mikään kiihota,
ei mikään haasta.
Osaanko vain olla,
elämästäni kiittää,
ehkä jotain ihmetellä?

ulos
alas
ylös
suunta
pysähdys

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #44 : 09.11.15 - klo:10:54 »
Luovuus ylös !
Mielen köyhyys alas !
Suunta ulos ja eteenpäin,
pysähdys ja katse kaikkeen mitä on.
Tästä alkakoon matka ja muutos loppumaton !


taipua
varata
petos
kerran
kohdata
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)