Tuli tyttönen meren rantaan.
Istui lämpimän kallion syliin.
Hän katseli aaltojen leikkiin,
tunsi kipeän kaipauksen.
Ei näkynyt maata, vastarantaa,
minne rakkaansa menetti.
Silti saapui hän alinomaan
meren aaltoja katsomaan.
Vaikka muistot kipua tuotti,
meren laineet lohtua loi.
Meren leikki on joskus julmaa,
joskus toivoa kantavaa.
hanhi
harmaa
taivas
kylmä
uskoa