Usein päivitellään, kuinka eivät opetuslapset tunteneet Mestariaan Emmauksen tiellä. Mutta kun siinä maassa tulee pimeä, tulee tosipimeä, eikä niillä ollut katuvaloja.
Ja päivä tai yö, yksi lysti. Usein "opetuslapsiksi" ajatellaan niitä kahtatoista, mutta jokin evankeliumi puhuu huolettomammin ylisummaan kannattajista. Noita ei mainita nimeltä.
Ja itse mietin tätä. Eikö teille milloinkaan käy niin, että kohtaatte tutun ihmisen vaikka ihan muualla kuin odotitte, ettekä tunnista? Minulle käy vallan usein. Enhän minä odottanut muuan oman yksikön kollegaa Herättäjän kirkkopyhän kahveille, ihminen tulee juttelemaan, ja minä miettimään että mistä tuo minut tuntee, ja kuka tuo on? No keskiviikkona totesin, lääkärikokouksessa. Ja kerran jouduin taksiin hyppäämään, kuski kysyy että enkö ihan todella tunne. No en. Minä siivoon teidän rappukäytävät torstaina, sanoo. Niin juu. Ja minä aina jään hänen kanssaan kaikkea höpöttämään kun kuivuuhuoneesta haen keskiviikkoillan pyykkini. Vähän olin nolo. Mutta kun ei odota tapaavansa!
Minä tämän mietin, sillä tästä ylösnousemuskertomuksesta jostakin syystä pidän ja tämä tulee aina mieleen, kun joku tervehtii ja minä ihmettelen, että mihin rasiaan tuo palikka pitäis sijoittaa... On hyvä, kun omassa elämässä on jokin muistuttaja.
