Pelastuksen ansaitseminen

[karjalaisenkyösti]

Ehkä huomio saisi olla siellä eikä itsetarkkailussa.

Olet varmaan oikeassa, joskin itsetarkkailu on myös tärkeää.
Voisiko sanoa, että se itsetarkkailu tulee toisella sijalla, ja toisten tarkkailu kokeintaan kolmannella sijalla.
Toisten tarkkailussakin päähuomio voisi olla siinä, että "mitähän uutta voisin oppia?".

Jos/KUN toisten tarkkailu ohittaa izetutkiskelun, ollaan mielestäni vaarällisilla (tai vähintäänkin harmillisilla) vesillä.

[Leena]

Olet varmaan oikeassa, joskin itsetarkkailu on myös tärkeää.
Voisiko sanoa, että se itsetarkkailu tulee toisella sijalla, ja toisten tarkkailu kokeintaan kolmannella sijalla.
Toisten tarkkailussakin päähuomio voisi olla siinä, että "mitähän uutta voisin oppia?".

Jos/KUN toisten tarkkailu ohittaa izetutkiskelun, ollaan mielestäni vaarällisilla (tai vähintäänkin harmillisilla) vesillä.

Mitä  itsessäsi tarkkailet? Mitä sillä voitat?

Sain kerran ohjeen käydä jokaisena iltana kulunueen päivän läpi niin että tutkisin itseäni kymmenen käskyn, sen jälkeen ns. "kuolemansyntien" listan valossa. No, silloin se ei sujunut kun en ollut ihan hengissä mutta paremmassa hapessa olen miettinyt, miksi.  Se vie hyvin paljon aikaa - ensin ei muista oikeastaan mitään mutta sen jälkeen alkaa tarkkailla itseään pitkin päivää iltasessiota varten. Valitettavasti jutut huomaa kun ne ovat jo tapahtuneet. Erinomaisen masentavaa askartelua. Jos on valmiiksi masentunut, peräti depression tähden jo sairaslomalla, tai muuten kerta kaikkiaan väsynyt itseensä, en ehdottaisi ollenkaan!  En kerta kaikkiaan! Tietäähän sen mitä ihmisestä löytää. Ja nyt heittäisin kehiin sen mitä Jampe puhuu )anteeksi, on huomautettu että kirjoittaa mutta käykö näin) tunteista. Depressiivinen ihminen saa kuin silmälasit jotka suurentavat jokaisen rikkeen hirmuiseksi. Kohta ollaan kuin Luther ennen Roomalaiskirjeen avautumista. Jos kykenee tuosta jotakin hyvää irrottamaan - muuttuu hyväksi ihmiseksi --- niin siitä vaan sitten.

Toinen saamani ohje oli lukea Raamattua niin että alleviivaa sieltä kohdat, jotka kertovat mitä on tehty sinun puolestasi, ja se on testaamatta. Se on kaikin tavoin ainakin turvallista ihmisen mielelle!

Oletko Köpi huomannut koskaan, kuinka jokin Raamatun kohta pistää kuin neulalla? Tai jostakin tulee muuten viheliäinen olo - yleensä silloin on kyseessä jokin suhteessa toisiin ihmisiin tyyliin "taasko minä...tai enkö minä taaskaan...".  Se on hieman muuta kuin sontatunkion pöyhimistä.  Suorastaan uskon että Jumala vaivatuu huomauttamaan välillä jostakin - puhutaan omatunnosta yms.Kun aikansa antaa sen neulan pistää, eikä selittele itselleen kaikkea toisten syyksi, saattaa käytös suhteessa toisiin korjautua, ja toisilla olla kanssani hieman helpompaa --- muuta syytä tsetarkkailulle en oikein näe.

Silläkään valuutalla ei osteta taivaspaikkaa, pahoin pelkään. Mutta jos jollakulla on kokemusta muusta niin mikäs siinä, ettei voisi katsoa uudesta näkökulmasta.

[karjalaisenkyösti]

Mitä  itsessäsi tarkkailet? Mitä sillä voitat?

Ja tässä vastaus kysymykseesi:

Kun aikansa antaa sen neulan pistää, eikä selittele itselleen kaikkea toisten syyksi, saattaa käytös suhteessa toisiin korjautua, ja toisilla olla kanssani hieman helpompaa --- muuta syytä tsetarkkailulle en oikein näe.

Maailmassa on paljon hyviä asioita, jotka ovat sellaisia, joita terveen ihmisen tulee harrastaa( ja joista ei siis seuraa taivaspaikkaa).
Vaikka terveen ihmisen tuleekin niitä harrastaa, sairaan ihmisen tulee niitä välttää.
Esim. liikunta.
Jos on vaikkapa korkeassa kuumeessa, ei pidä harrastaa kuntoilua vaikka tiedetäänkin ne valtavat edut, jota kunatoilusta voi tulla.

Hyvä muuttuu pahaksi, jos se viedään väärään asiayhteyteen.
Hyvää ei pidä kuitenkaan ryhtyä karttamaan sen vuoski, että on olemassa väärinkäyttömahdollisuus.
Maitoa ei ole välttäminen siksi, että sitä voi myös käyttää väärin esim. kaatamalla bensatankkiin.

Itsetutkistelusta on siis valtava hyöty, mutta jos sattuu olemaan vaikkapa valtava masennus päällä, niin on selvää, että tuolloin on paras pyrkiä suuntaamaan ajatuksensa toisaalle ja tutkia jotain muuta.

[karjalaisenkyösti]

Silläkään valuutalla ei osteta taivaspaikkaa, pahoin pelkään.

Meillä erikoispiirteenä tällä foorumilla on tehdä eri keskusteluaiheisiin eripituisia listoja siitä, millä ei voi ansaita taivaspaikkaa.
Ehdottaisin, että joku ystävällinen sielu aloittaisi uuden keskustelun, johon itsekukin voisi tuoda oman tekolistansa siitä, millä kaikilla teoilla ei voi taivaspaikkaa ansaita.

[Leena]

Mutta minkä tähden jos/kun se ei ole tämän foorumin ominaispiirre?

No - tietenkin - kun ketjuna on "pelastuksen ansaitseminen" niin miksikäs ei: Ketju siitä kuinka pelastusta ei voi ansaita.

Ehdottaisin puolestani teemaksi "Mistä ihmiset saavat villityn iilin tehdä jotakin joka on heille jo tehty" jos joku keksii lyhyemman nimen. Minun väitteeni on edelleenm: Me pelkäämme.
Emme usko että niin olisi/voisi olla. Ettäkö ei mitään? Ei mitään ollenkaan. Mutta kai nyt jotakin sentään? Ja tämä on kyllä yleensä herätysliikkeissä ainakin niiden pietistisen vaiheen juttu. Niin niin, kyllä Jeesus Kristus, mutta.... Kyllä ristinkuolema, mutta... Kyllä, tottakai lunastus, mutta...

Entä jos kristittynä elämine n olisikin jotain ihan muuta kuin sitä lisätienestiä sille mitä Jeesus jo puolestamme teki? Tiedän - on minullekin sanottu että se oli vain kuin eräänlainen pohjaraha, lopullinen lunastuksen hinta on salaisuus jota Jumala ei ilmoita, muuten men emme viitsisi tehdä mitään taivaspaikkamme eteen. Mutta onko lopulta mitään...itsekkäämpää?  Sillä siihen puuhaan kyllä menee koko elämä ja jokainen hetki.,  Ja silloin toimitaan pelosta, ei takulla rakkaudesta.

Ja se on lähellä, luulen, joka iikkaa. Heräät huonovointisena - mutta sinne kirkkoon pitäisi. Aika usein, miksei siksi ,että puhutaan jostakusta joka on sinulle rakas, haluat ehtoolliselle,  mutta monestiko välillä ihan eri motiivilla eli , entäs jos minä sitten joudun kadotukseen jos minä en...? eli käynnissä on jälleen kerran meriittimetsästys ja uuteen hengelliseen asuun sonnustautuminen. Ei - en usko että ikinä siitä pääsee. Jos voisi helpottaa sitä kiristysruuvia edes vähän niin hyvä olisi.

Olisin toivonut että olisit vastannut kysymyksiini! Mikset? Ne eivät olleet retorisia! En ole tuosta ollenkaan varma välillä itsekään...kinka en kysyisi? Miksi tarkkailla itseään (ja vähän toisiakin) ellei toisten hyväksi? Tämän elämän tähden? Vastaisiko jok toinen sitten.

Alkaa kyllästyttää itseäni tuohon liittyvä elämänmittainen minäminäminä! Äläkä nyt ala kuvitella että olisi sinusta kysymys!

[Leena]

Viisaammat: Onko "omavoimaisuuden" synonyymina "epäusko"?
Vai "pelko"?
Olen alkanut epäillä olisiko "hengellinen ylpeys" ainakaan ainoastaan - kai kun en tiedä mitä se on.

Mutta tiedän jotakin siitä mikä ihmiset ajaa etsimään noita ekstrapisteitä.

[Leena]

Taas jokin veti vähän totiseksi ja kai sitten lopulta kirkkoonkin.

Se oli uskomaton sattumus.
Nyt on ajateltavaa saarnasta koko ensi viikoksi -- vähintään.

Juuri sillä ei pelastunut rikas mies, kuin millä oli kuvitellut.
Juuri se ei ollut Lasaruksen omaa syytä kuin olivat varmaan kaikki ajatelleet.

    

Joku muistaa varmaan muuta ja ehkä muistan itsekin.

Joskus - ehkä - täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.

[karjalaisenkyösti]

Mutta minkä tähden jos/kun se ei ole tämän foorumin ominaispiirre?

Kyllä se on juuri tämän foorumin eräs erikoispiirteistä.
Körttiläisyys monelta osin perustaa uskonsa luterilaiseen uskonkäsitykseen.
Körttiläisyys allekirjoittaa suurimman osan luterilaisesta uskosta sekä luterilaisista tunnustuskirjoista.
Luterilainen usko painottaa juuri ihmisen pelastusta ilman omia ansioita, joten tältä pohjalta katsoen on varsin luonnollista, että eri keskusteluissa aika ajoin ilmenee erilaisia listoja, joissa luetellaan asioita, jotka eivät vaikuta pelastukseen.
Ymmärtääkseni körttiläinen usko hyvin voimakkaasti painottaa juuri tuota pelastusta yksin uskosta.
Hyvää asiaa körttiläiset korostavat.

[Salis]

Ymmärtääkseni körttiläinen usko hyvin voimakkaasti painottaa juuri tuota pelastusta yksin uskosta.
Hyvää asiaa körttiläiset korostavat.

Onks tää joku vitsi? Kun miljoonia palstamillejä on kirjoitettu nimenomaan siitä, että Jumalan armosta.PISTE.

[sadetta]

Ymmärtääkseni körttiläinen usko hyvin voimakkaasti painottaa juuri tuota pelastusta yksin uskosta.

Onks tää joku vitsi? Kun miljoonia palstamillejä on kirjoitettu nimenomaan siitä, että Jumalan armosta.PISTE.

Tottakai armosta. Mikä merkitys on uskolla, tai sillä, että pontevasti kieltää uskon kohteen (tässä Jumalan) olemassaolon ja Kristuksen ristinkuoleman merkityksen meidän syntiemme sovitukseksi? Pelastuu silti? Pelastuu mistä tai mihin? Mietin vaan, että mitä ovat Siionin virsissäkin kaipuun kohteena oleva taivas ja helvetin syöverit, kun nyt pelastuksesta puhutaan.

SV 164: 1, 5-6

1. älä nuku syntinen.
Kuule sanat kovat:
liekit tuskan tulisen
helvetissä ovat.
Ennen kuin voit aavistaa,
hukut totisesti.
Alta pohja vajoaa
iankaikkisesti.
...............
5. älä nuku syntinen.
Kuolon kellot soivat.
Huomenna ne tehdä sen
sinulle jo voivat.
Makaat aivan ääneti
ruumisarkussasi.
Helvettiinkö sielusi
vaipuu kuoltuasi?

6. älä nuku syntinen.
Herää joutuisasti.
Vielä armo Kristuksen
yltää sinuun asti.
Syntistä hän rakastaa,
pelastaa ja kantaa.
Syntisi hän paljastaa,
anteeksi ne antaa.
 
Vilhelmi Malmivaara
Sävelmä Etelä-Pohjanmaalta

[Leena]

En tiedä oliko edellisellä tarkoituksena esittää toive, että tällä erää päätettäisiin, mutta jatkanpa hieman kun en tiedä. Näyttää joskus siltä, että "uskosta" saa kyllä tehtyä aikamoisen ongelman: Uskooko nyt tarpeeksi vahvasti, kun se sinapinsiemenkin voi mikroskoopilla tarkastellen olla liian pieni tai itämiskelvoton- uskooko oikeisiin asioihin eli uskooko uskoon vai uskooko armoon.  Uskooko uudestisyntymiseen (Saarisaloa kehissä) vai uskooko että se on jo tapahtunt ja siitä se viimeinen riemu repeää. 

Nuoruusvuosieni suurin hätäännys koski uskon oikeaa laatua kun se "tulessa koeteltaisiin" tuomiopäivänä tai kun uskovat- jotka uskoivat oikein, olivat heittäneet tikkansa kymppiin siis - tempaistaisiin pilvissä sitä Ylkää vastaan. Ja sitten määrää tietysti kun ei löytynyt sinapinsiemenen vertaakaan joka päivä.

Nyt on näin: Jos ei tapahdu jotakin käsittämätöntä eli armahdusta tule, niin hiilenpalalla kirjoitellaan  - sikäli kun kestää lämpöä tämä laitekaan. Menee verbeiksi. Armahda! Minä en pysty edes uskomaan. Kun sekin ihme tapahtuu, teet sinä, Jumala minusta onnellisen ihmisen, tapahtui sitten minulle mitä muuta tahansa.
 

[sadetta]

En tiedä oliko edellisellä tarkoituksena esittää toive, että tällä erää päätettäisiin, mutta jatkanpa hieman

Minullako? Ei ei ei, vaan jatketaan!

[Leena]

No tee nyt Köpi sitten lista itsetarkkailusta ja uskosta.
Käsitin että niistä kahdesta oli kyse.

Ja sivuuta tämä näkemys että sontatunkion tonkimisesta saattaa puhjeta masennus. Jos Jumala tahtoo niin - sitten tehkäämme niin.

Jossakin muistelen ehdotetuksi että katselisimme muuta sillä väitetään meidän muuttuvan sen kuvan kaltaisiksi joihin katseemme on suunnattu.  Saatan erehtyä kun en nyt muista missä niin oli oliko jossakin Raamatun kirjassa.

Leenan iltatosi esitetään tänään sunnuntain kunniaksi tällä puolella.

[Leena]

Minullako? Ei ei ei, vaan jatketaan!

No kun ennen joskus seuroissa on lopetettu veisuuseen kun juttu saa olla tai turhentuu n in minä kysyin...hyvä...

[sadetta]

Näyttää joskus siltä, että "uskosta" saa kyllä tehtyä aikamoisen ongelman: Uskooko nyt tarpeeksi vahvasti, kun se sinapinsiemenkin voi mikroskoopilla tarkastellen olla liian pieni tai itämiskelvoton- uskooko oikeisiin asioihin eli uskooko uskoon vai uskooko armoon.  Uskooko uudestisyntymiseen (Saarisaloa kehissä) vai uskooko että se on jo tapahtunt ja siitä se viimeinen riemu repeää. 

Nuoruusvuosieni suurin hätäännys koski uskon oikeaa laatua kun se "tulessa koeteltaisiin" tuomiopäivänä tai kun uskovat- jotka uskoivat oikein, olivat heittäneet tikkansa kymppiin siis - tempaistaisiin pilvissä sitä Ylkää vastaan. Ja sitten määrää tietysti kun ei löytynyt sinapinsiemenen vertaakaan joka päivä.

Niin. Minäkin muistan, kun joskus nuorena pelastusvarma ystäväni halusi minullekin oikeaa uskoa ja p-varmuutta. Mutta kun ei tullut oikeasta uskosta kertovia kokemuksia ja lähinnä vaivauduin ja ahdistuin halleluujaa-tilaisuuksissa. Sitten jouduin toteamaan, että Herra armahda, olen tällainen.