Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 03.06.10 - klo:10:23
-
Olemme siis yhtä mieltä siitä, että pelastusta ei voi ansaita ihmisteoin.
Tätä saikkaa monesti korostetaan täällä - ja aivan oikein.
Monesti minulle tulee kuitenkin tunne, että foorumilla tähän liittyvä logiikka menee seuraavaa rataa:
Fakta: uskonnollisissa kokouksissa hypitään joskus laulujen aikana niin, että hiki tulee
Johtopätös: koska pelastusta ei voi ansaita teoin, on hyppeleminen turhaa ja se pitäisi näinollen lopettaa.
Itseltäni jää välillä näkemättä se puuttuva rengas, joka yhdistäisi hyppimisen pelastuksen ansaitsemiseen.
Johtuu varmaan siitä, että minulla ei ole sellaista yliluonnollista kykyä, jolla voisin nähdä ihmisen sisälle ja nähdä hänen tarkoitusperänsä.
Uskonnollisissa piireissä tämänkaltainen yliluonnollinen kyky on varsin yleinen.
Kuinkahan voisin minäkin sen saada? Rupeaisin heti minäkin sitä käyttämmään aktiivisesti.
Siionin virsiä veisaamalla ei pääse taivaaseen.
Pitäisikö veisaaminen tästä johtuen lopettaa?
Körttipukua kantamlla ei pääse taivaaseen.
Pitäisikö körttipuku kieltää tästä johtuen?
Erilaisissa uskonnollisissa seuroissa käymisellä ei saa lippua taivaaseen.
Pitäisikö seurat tästä johtuen lopettaa?
Kahvin taikka veden keittämisellä taikka sen juomisella ei yhtään aviteta pelastusta.
Pitäisikö jokaisen irtisanoutua kahvista / vedestä välittömästi?
Kotisohvalla taikka missä tahansa muussa paikassa (vaikkapa rukousklinikassa, CWssä taikka savupiipussa sitä nuohotessa, taikka kirkossa, taikka ...) rukoileminen ei pelastai ihmistä.
Olisiko tuvallisinta pidättäytyä rukouksesta?
Rukoilemattomuus ei myöskään pelasta, joten olisiko järkevintä rukouksen lisäksi vältellä myös rukoilemattomuutta?
-
Ihminen pelastuu vain armosta.
-
Olemme siis yhtä mieltä siitä, että pelastusta ei voi ansaita ihmisteoin.
Rukoilemattomuus ei myöskään pelasta, joten olisiko järkevintä rukouksen lisäksi vältellä myös rukoilemattomuutta?
Lyhensin jutun, niin että vain olennainen jäi jäljelle. Vastaus jota pyysit on kyllä tai ei. Oikeastaan Satman sen jo sanoi toisin sanoin.
-
Olemme siis yhtä mieltä siitä, että pelastusta ei voi ansaita ihmisteoin.
Tätä saikkaa monesti korostetaan täällä - ja aivan oikein.
Monesti minulle tulee kuitenkin tunne, että foorumilla tähän liittyvä logiikka menee seuraavaa rataa:
Fakta: uskonnollisissa kokouksissa hypitään joskus laulujen aikana niin, että hiki tulee
Johtopätös: koska pelastusta ei voi ansaita teoin, on hyppeleminen turhaa ja se pitäisi näinollen lopettaa.
Itseltäni jää välillä näkemättä se puuttuva rengas, joka yhdistäisi hyppimisen pelastuksen ansaitsemiseen.
Johtuu varmaan siitä, että minulla ei ole sellaista yliluonnollista kykyä, jolla voisin nähdä ihmisen sisälle ja nähdä hänen tarkoitusperänsä.
Uskonnollisissa piireissä tämänkaltainen yliluonnollinen kyky on varsin yleinen.
Kuinkahan voisin minäkin sen saada? Rupeaisin heti minäkin sitä käyttämmään aktiivisesti.
Siionin virsiä veisaamalla ei pääse taivaaseen.
Pitäisikö veisaaminen tästä johtuen lopettaa?
Körttipukua kantamlla ei pääse taivaaseen.
Pitäisikö körttipuku kieltää tästä johtuen?
Erilaisissa uskonnollisissa seuroissa käymisellä ei saa lippua taivaaseen.
Pitäisikö seurat tästä johtuen lopettaa?
Kahvin taikka veden keittämisellä taikka sen juomisella ei yhtään aviteta pelastusta.
Pitäisikö jokaisen irtisanoutua kahvista / vedestä välittömästi?
Kotisohvalla taikka missä tahansa muussa paikassa (vaikkapa rukousklinikassa, CWssä taikka savupiipussa sitä nuohotessa, taikka kirkossa, taikka ...) rukoileminen ei pelastai ihmistä.
Olisiko tuvallisinta pidättäytyä rukouksesta?
Rukoilemattomuus ei myöskään pelasta, joten olisiko järkevintä rukouksen lisäksi vältellä myös rukoilemattomuutta?
Olet jonkun sortin nihilisti.
Ihminen tekee kaikenlaista.
Ja juuri se tekee ihmisestä ihmisen.
-
Oikeastaan Satman sen jo sanoi toisin sanoin.
Minäkin taisin tuon saman tulla todetuksi aloitukseni alussa, eikä siitä ole mitään epäselvyttä.
Toki tätä suurta totuutta on hyvä tuon tuostakin toistella, koska se helposti unhoittuu.
Kirjoitukseni viesti lyhennettynä siis on se, että
koska pelastusta ei voi ansaita töin ja toimin, niin pitäisikö kaikki työ ja toiminta lopettaa?
Eli, jos pelastusta ei voi ansaita karismaattisin harrastuksin taikka körttivirsiä veisaamalla, niin pitisikö siksi välttää molempia tekoja?
Syy pohdintaani sekä enemmän taustaa asialle löytyy aloitustekstistäni.
-
Ei pidä lopettaa lopettamisen vuoksi, vaikka olisi turhaa. Lopettaa pitää vain silloin, kun se erottaa meidät Jumalasta.
-
Mietin tuota toisinaan, vaikka itselleni soveltuu monesta syystä "mitä vähemmällä metelillä sen terveellisempää". Olisiko kyse hieman siitä, kuinka kausaliteetti kulkee, eli mikä on syy ja mikä seuraus - ja vielä sekin, seurausta mille?
Luin joskus Rudolf Otton tutkimuksia hengelliseen elämään liittyvistä tunnekokemuksista ja siinä on teema jota olisi mukava tutkia lisää.
Olisiko niin, että jos ilahdut ymmärtäessäsi että Jumalan edessä ei tarvitsekaan seistä kauhistuneena yksin, siinä on välimies, Jeesus Kristus, joka puhuu puolestasi ja jopa rukoilee puolestasi, reagoit itsellesi tyypillisellä tavalla - heräät seraavana aamuna hiljaisen onnellisena ja täynnä kiitollisuutta/lähdet kadulle riehumaan koska et voi pitää niin suurta juttua sisälläsi/hypit ja pompit/laulat kauneimman tuntemasi laulun - se on mitä käsitettävintä. Sama, kuin jos joku pelastaisi yrityksesi konkurssista ilman mitään ehtoja ja vaateita.
Jos hypit ja tulet vähitellen epätoivoiseksi kun ei yhtään hypitytä, on jokin kenties hieman hullusti. Huomio oin ihmisteoissa, katse ihmisessä, ei siellä mitä suositellaan katseltavaksi, mitä Jeesus jo itse suositteli katseltavaksi - hänessä. :026:
-
Jos joku kiehauttaa kahvit, hän tarjoaa siitä toisellekin.
Jos joku aloittaa virren, on se vastaus seurapuheeseen.
Körttipuku ja t-paita kertoo viestin toiselle ihmiselle.
Seuroissa on kiva käydä, kun siellä on muitakin - liian moni ihminen riutuu yksin kotonaan kohtaamatta ketään tänäkään vuotena!
Jne...
Elämä ei oo ihanien suklaamansikka-kokemusten kanssa kujertelemista. Elämä on jakamista. Kokemusten jakamista. Toiselle ihmiselle antamista - ei minulle itselle pikaisesti omimista.
Kristitty elää ja toimii lähimmäisen vuoksi ja hänen tarpeensa huomioiden. Itsekin siitä saa mukavia kokemuksia. Pelastuksen kanssa ei niillä oo mitään tekemistä, tunteilla. Mutta teoilla voi olla merkitys lähimmäisille!
Piruilemallakaan ei pelastu - pelastus toteutuu vain yksin armosta!
-
Ei pidä lopettaa lopettamisen vuoksi, vaikka olisi turhaa. Lopettaa pitää vain silloin, kun se erottaa meidät Jumalasta.
Hyvä kiteytys!
-
Lienenkö täällä ainoa, joka ymmärsi karjalaisenkyöstin kysymyksen ytimen. Aloitus oli hyvä, mutta vähän tuli mieleen vastauksista, että koska karjalaisenkyösti on helluntailainen, niin hänelle täytyy vastata vähän vinoillen.
Minä ymmärsin alustuksesta, että kyösti haluaisi, että me suvaitsisimme vapaiden suuntien hihhuloimista emmekä kääntäisi sitä niin, että he kuvittelevat sen hihhuloinnin avulla pelastuvansa. Ilmeisesti kyösti ei ainakaan kuvittele pelastuvansa hyppimisellä.
-
Anteeksi, Pirka ja karjalaisenkyösti, että minäkin kirjoitin tähän ketjuun!
Minulla on ystäviä helluntaiseurakunnassa, Vapaakirkossa ja muuallakin, uskovia ja ateisteja. Vaikka piruilen, en pilkkaa (omasta mielestäni).
Se siitä, vaikenen tässä ketjussa!
Mauno
-
Hurja, älä ihmeessä! Miksi pitäisi - eikö me yritetä ymmärtää mielummin kuin tuomita - älkää koskaan tuomitko sanoi :026: - mikä olet sinä tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu.
Ja hei - minä aina huolestun - js minun jutussa oli jotakin tylsää niin palautetta saa tulla - laita vaiks yksityisesti jos se tuntuu helpommalta. Kas kun sinun kommentti oli minun jutun perässä vaikket maininnut nimeä... ja... no niin, olet joskus vastannut minulle niin mukavasti ja lohdullsesti, kun olen ollut vähän hätääännyspäällä, että olisihan kamalan ikävää jos nyt kävisi niin että minä tyhmästi tekstaisin jotakin tyhmää.
-
Lienenkö täällä ainoa, joka ymmärsi karjalaisenkyöstin kysymyksen ytimen. Aloitus oli hyvä, mutta vähän tuli mieleen vastauksista, että koska karjalaisenkyösti on helluntailainen, niin hänelle täytyy vastata vähän vinoillen.
Minä ymmärsin alustuksesta, että kyösti haluaisi, että me suvaitsisimme vapaiden suuntien hihhuloimista emmekä kääntäisi sitä niin, että he kuvittelevat sen hihhuloinnin avulla pelastuvansa. Ilmeisesti kyösti ei ainakaan kuvittele pelastuvansa hyppimisellä.
Mielestäni Kyösti kirjoitti kuitenkin retorisesti. Kyllähän kaikki sen ymmärtävät ettei töillä taivaaseen kostuta.
Ongelma ei olekaan siinä, tai no; -kenties jotkut jotka eivät helluntailaisuudesta tai karismaattisuudesta omaa henkilökohtaista kokemusta voivat kuvitella niin lapsellisesti että siellä hyppimisellä ajatellaan taivaaseen mentävän. Asia ei ole niin, vaan pitää ymmärtää miksi vastustaa hyppimistä ettei vastusteta vain sen takia kun muutkin vastustavat!
Hyppimistä pitää vastustaa sen takia että se on turhaa ja hullua. Hyppiminen ja muu meuhkaaminen kuten aamenen huuteleminen ja käsillä huitominen hengellisessä tilaisuudessa ei kuulu järjissään olevan ihmisen käytöstapaan.
Näin ollen Köysti, sinun retoriset kysymykset ovat kuin tylsä puukko jolla ei enää leikkaa mitään, hiki vaan pukkaa. Pistin terävällä veitsellä ja leikkasin ytimen auki joka on se että hengellisissä tilaisuuksissa huutaminen ja melskaaminen on ylikuumenneiden intoilijoiden itsevalitsemaa jumalanpalvelusta. Se on turhaa ja hullua, suorastaan kahelia käytöstä eikä hyödytä hengellisyyteen mitään, ei lisää siunausta, armoa eikä mitään muutakaan paitsi ihmisen omaa hulluutta.
-
Mielestäni Kyösti kirjoitti kuitenkin retorisesti. Kyllähän kaikki sen ymmärtävät ettei töillä taivaaseen kostuta.
Ongelma ei olekaan siinä, tai no; -kenties jotkut jotka eivät helluntailaisuudesta tai karismaattisuudesta omaa henkilökohtaista kokemusta voivat kuvitella niin lapsellisesti että siellä hyppimisellä ajatellaan taivaaseen mentävän. Asia ei ole niin, vaan pitää ymmärtää miksi vastustaa hyppimistä ettei vastusteta vain sen takia kun muutkin vastustavat!
Hyppimistä pitää vastustaa sen takia että se on turhaa ja hullua. Hyppiminen ja muu meuhkaaminen kuten aamenen huuteleminen ja käsillä huitominen hengellisessä tilaisuudessa ei kuulu järjissään olevan ihmisen käytöstapaan.
Näin ollen Köysti, sinun retoriset kysymykset ovat kuin tylsä puukko jolla ei enää leikkaa mitään, hiki vaan pukkaa. Pistin terävällä veitsellä ja leikkasin ytimen auki joka on se että hengellisissä tilaisuuksissa huutaminen ja melskaaminen on ylikuumenneiden intoilijoiden itsevalitsemaa jumalanpalvelusta. Se on turhaa ja hullua, suorastaan kahelia käytöstä eikä hyödytä hengellisyyteen mitään, ei lisää siunausta, armoa eikä mitään muutakaan paitsi ihmisen omaa hulluutta.
Herännäisyyden alussa, historiankirjojen mukaan, naiset harrastivat tätä meuhkaamista ja riehumista. Paavo käski heidän tutkia oliko se Jumalasta vai itsestä ja niin se pienin äänin loppui. Onko asiassa jotain uutta?
-
Eipä tuossa mitään uutta ole. Paavo toimi viisaasti! Kaikissa vanhoissa suurissa suomalaisissa herätysliikkeissä on suhteellisen järkevä ja maltillinen linja näihin asioihin. Uudet ja karismaattiset liikkeet ovat niitä intoilijoita.
-
Kirjoitukseni viesti lyhennettynä siis on se, että koska pelastusta ei voi ansaita töin ja toimin, niin pitäisikö kaikki työ ja toiminta lopettaa?
Eli, jos pelastusta ei voi ansaita karismaattisin harrastuksin taikka körttivirsiä veisaamalla, niin pitisikö siksi välttää molempia tekoja?
Ei tietenkään, sillä
Ihminen tekee kaikenlaista.
Ja juuri se tekee ihmisestä ihmisen.
Ei pidä lopettaa lopettamisen vuoksi, vaikka olisi turhaa. Lopettaa pitää vain silloin, kun se erottaa meidät Jumalasta.
Ja mikä erottaa meidät Jumalasta.. sitä on hyvä tutkailla aika ajoin.
...ytimen auki joka on se että hengellisissä tilaisuuksissa huutaminen ja melskaaminen on ylikuumenneiden intoilijoiden itsevalitsemaa jumalanpalvelusta. Se on turhaa ja hullua, suorastaan kahelia käytöstä eikä hyödytä hengellisyyteen mitään, ei lisää siunausta, armoa eikä mitään muutakaan paitsi ihmisen omaa hulluutta.
Aivan, jos huutaminen ja melskaaminen tekemällä tehdään. Jos taas joku kokee suurta iloa ja riemua ja on taipuvainen ilmaisemaan sen muuten kuin hiljaa penkissä istuen niin saattaa se joskus olla ok.
SV 124:5-9
(Kuuntelisin mieluummin urkuja, mutta nyt näin)
http://www.youtube.com/watch?v=LO9KU5Bv0l8
5. Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.
6. On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.
7. Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.
8. Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.
9. Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.
Lars Nyberg
Sävel B. Gesius
-
Elämä on jakamista. Kokemusten jakamista. Toiselle ihmiselle antamista - ei minulle itselle pikaisesti omimista.
:023:
Kristitty elää ja toimii lähimmäisen vuoksi ja hänen tarpeensa huomioiden.
Välillä on tämän kanssa vaikeaa..
-
Voi apua... aloituksessa tiivistyi osittain keskustelu, jonka seurauksena laitoin viestin rukousklinikkatoiminnasta. Niin, miksi tehdä mitään, jos ei siitä kuitenkaan ole hyötyä pelastumisen näkökulmasta. Minun näkökulmani on se, että me emme Jumalan silmissä saa ylimääräisiä pisteitä siitä, että tanssimme tai huiskutamme lippua ylistysillassa. Jos se kuitenkin rakentaa meitä ihmisinä, uskovina ihmisinä kohti sitä muotoa, jonka Jumala on meille varannut, ei se voi olla pahasta ja pisteenkin siitä saattaa saada. Jos taas eri toimintojen tarkoituksena on olla "hyvä uskova" unohtaen sen, että emme koskaan ikinä milloinkaan voi varmistaa pelastusta jollain tempuilla, menemme harhaan.
Koska olen ystävieni kautta päässyt (koen sen rikkaudeksi) näkemään, mitä tapahtuu omaa seurakuntaani "villeimmissä" seurakunnissa, ymmärrän kyllä, miksi minua aina välillä pidetään ansiottomana uskovana. Olen kohdannut uskovien yhteisöissä näkemystä, että vain silloin, kun minulla on jokin armolahja ja käytän sitä seurakunnan hyväksi, olen oikea uskova. Jos ei ole edes sitä kielillä puhumisen lahjaa, olen jotenkin eksyksissä. Se annetaan vain, kun Jeesus on sydämessä. Tai jos en ole suullani uskoani tunnustanut ja ottanut kastetta (lapsikaste ei kelpaa), en ole hyvä uskova. Pelastusta ei tipu!
Ja tässä kohtaa minulla alkaa hermostuttamaan (ja ystävyys saattaa olla kovilla), sillä minä ajattelen uskon kasvuna, muutoksena, muutoksen voimavarana, valtavana lahjana, joka pitää osata käyttää oikein. Minun tulisi muuttua monella tapaa, syntyä uudesti joka päivä, rakastaa lähimmäistäni, nähdä kuinka Raamattu läpileikkaa kaiken elämässäni. Se ei ole ihan niin yksinkertaista kuin Raamatun päivittäinen lukeminen tai aktiivinen, säännöllinen seurakuntaelämä. Mutta pointtini... ei sillä hyppelyllä kukaan taivaasta paikkaa saa. Mutta se voi auttaa meistä jotakuta kasvamaan tai ilmaisemaan uskoa. Ja ei tekemistä saa lopettaa. (Matt. 25: 31-46)
(Eräs ev.lut. pappi sanoi kerran, että meitä ihmisiä on niin monenlaisia, että tarvitaan erilaisia seurakuntia. Uskon pitäisi yhdistää, ei erottaa. Ihmisen luomien sääntöjen yli pitää päästä Raamatun ja rakkauden ytimeen.)
Vaikea on tätäkään asiaa selittää tällä tavalla sähköisesti. Aukkoja piisaa. Olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että löysin tieni tälle foorumille. Mielenkiintoisia keskusteluja!! :023:
Kummajainen ja ajoittain musiikin tahtiin vippaava jalka... :icon_wink:
-
Voi apua... aloituksessa tiivistyi osittain keskustelu, jonka seurauksena laitoin viestin rukousklinikkatoiminnasta. Niin, miksi tehdä mitään, jos ei siitä kuitenkaan ole hyötyä pelastumisen näkökulmasta. Minun näkökulmani on se, että me emme Jumalan silmissä saa ylimääräisiä pisteitä siitä, että tanssimme tai huiskutamme lippua ylistysillassa. Jos se kuitenkin rakentaa meitä ihmisinä, uskovina ihmisinä kohti sitä muotoa, jonka Jumala on meille varannut, ei se voi olla pahasta ja pisteenkin siitä saattaa saada. Jos taas eri toimintojen tarkoituksena on olla "hyvä uskova" unohtaen sen, että emme koskaan ikinä milloinkaan voi varmistaa pelastusta jollain tempuilla, menemme harhaan.
Luin jostakin että kaikki minkä ihminen tekee rakkaudesta Kristukseen on ok - silloin ihminen on hieman miettinyt mikä häntä mahdollisesti ilahduttaisi aivan erityisesti. Pelastuslippujen heiluttaminen, avuttomien auttaminen vai...? Mutta sekö on valuuttaa jolla lunastetaan sielu Tuonelasta? --Elämä tosin paimentaa paikalle jolla lopulta vain ja ainoastaan jaksaa olla, niin näyttää käyvän. Tarpeellisia on vähän, opetetaan jossakin. Ja kyllä ihmiseltä riisutaan nuo hengelliset juhlavarusteet - sen seikan suhteen saa olla aika levollinen. Taashan niitä on äkkiä päälleen tälläämässä - no, ne otetaan pois. Mukava Jumala meillä :003: mutta siitä sen kyllä huomaa että on se, hurja vieköön, olemassa... se PUHUU!
DB kiukuttelee tuossa ja hokee että Jumala on jo tämän lunastustematiikan tuolla puolen - oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa - meidän olisi otettava silmä käteen ja katsottava miten voisi toteutua täällä tuo "tulkoon Sinun valtakuntasi". Pisteet? Mihin? Werstehe nichts... aber... huomion saa siirtää itsestä sinne missä tarvitaan apuja, jokapäiväistä leipää jokaiselle ja niin edelleen. :026:
-
Koska olen ystävieni kautta päässyt (koen sen rikkaudeksi) näkemään, mitä tapahtuu omaa seurakuntaani "villeimmissä" seurakunnissa, ymmärrän kyllä, miksi minua aina välillä pidetään ansiottomana uskovana. Olen kohdannut uskovien yhteisöissä näkemystä, että vain silloin, kun minulla on jokin armolahja ja käytän sitä seurakunnan hyväksi, olen oikea uskova. Jos ei ole edes sitä kielillä puhumisen lahjaa, olen jotenkin eksyksissä. Se annetaan vain, kun Jeesus on sydämessä. Tai jos en ole suullani uskoani tunnustanut ja ottanut kastetta (lapsikaste ei kelpaa), en ole hyvä uskova. Pelastusta ei tipu!
Ja tässä kohtaa minulla alkaa hermostuttamaan (ja ystävyys saattaa olla kovilla), sillä minä ajattelen uskon kasvuna, muutoksena, muutoksen voimavarana, valtavana lahjana, joka pitää osata käyttää oikein. Minun tulisi muuttua monella tapaa, syntyä uudesti joka päivä, rakastaa lähimmäistäni, nähdä kuinka Raamattu läpileikkaa kaiken elämässäni. Se ei ole ihan niin yksinkertaista kuin Raamatun päivittäinen lukeminen tai aktiivinen, säännöllinen seurakuntaelämä. Mutta pointtini... ei sillä hyppelyllä kukaan taivaasta paikkaa saa. Mutta se voi auttaa meistä jotakuta kasvamaan tai ilmaisemaan uskoa. Ja ei tekemistä saa lopettaa. (Matt. 25: 31-46)
Ymmärrän, että uskon asiat ovat joskus vaikeita.
Mutta tulee muistaa, että parasta kristillisyyttä on elää omaa tavallista elämäänsä niin hyvin kuin kulloinkin pystyy ja luottaa Jumalan armoon.
Ei turhia uskontekoja, ei meuhkaamista, ei huutamista, eikä rukousklinikkoja vaan ihan normaalia tavallista elämää. Raamattua ei tarvitse lukea ymmärtääkseen olevansa kristitty.
Raamattua voi lukea silloin, kun haluaa.
Pois siis turhista uskonmenoista kohti elämää.
-
pitää osata käyttää oikein. Minun tulisi muuttua monella tapaa, syntyä uudesti joka päivä, rakastaa lähimmäistäni, nähdä kuinka Raamattu läpileikkaa kaiken elämässäni. Se ei ole ihan niin yksinkertaista kuin Raamatun päivittäinen lukeminen tai aktiivinen, säännöllinen seurakuntaelämä. Mutta pointtini... ei sillä hyppelyllä kukaan taivaasta paikkaa saa. Mutta se voi auttaa meistä jotakuta kasvamaan tai ilmaisemaan uskoa. Ja ei tekemistä saa lopettaa. (Matt. 25: 31-46)
Tiedätkö mikä hieman hälyttää?
Tuo "pitää" osata jne. '
ja myöhemmin "ei saa".
Kukahan tietää mitä "pitää" ja mitä "ei saa"?
Meillä on yksi ainoa kuvaus viimeisestä tuomiosta.
Sieltä katsoen näyttää kovasti siltä että on yhtä ja toista mitä pitää ja mitä ei saa. Mutta omaan itseen - oman uskon kehittämiseen keskittymiseen paneutumisesta - siellä ei puhuta mitään. Tulkaa, te Isäni siunatut rukouslippujen heiluttajat ja kelilläphujat??
Elämä on hyvin lyhyt ja aika rajallinen. Ei kukaan ennätä keskittyä hirveästi kovinkaan moneen asiaan.
-
Varsinkin Jampe on huolissaan siitä, että lipun heilutukset ja muut äänekkäät ja näkyvät uskonnollisissa piireissä esiintyvät ilmiöt saattavat muodostua jonkinlaiseksi esteeksi nähdä sitä, että ihminen pelastuu yksin Kristuksen uskosta ja armosta.
Näin voi olla ja Jampen huoli on toki näinollen ehdottoman aiheellinen.
Lippua heiluttaessa helposti tulee ylpeys kuvaan ja rauhallisemmin käyttäytyvien arvosteleminen.
On hyvä myös huomioida se, että hiljaista kristillisyyttä harrastava ei ole myöskään turvassa.
Kovin helposti samanlainen mieli valtaa ihmisen: minä pelastun varmemmin, kuin tuo, koska tuo heiluttaa lippuja ja on karismaattinen.
Minä en Jumalalle kiitos ole tuollainen hörhö lippujen heiluttelija. Minä olen hiljainen ja nöyrhä sydämeltäni, tai ainakin minulla on siihen kova halu ja pyrkimys.
Hiljainen uskonharjoittaminen voi yhtä hyvin kihahtaa päähän ja yrittää nousta sille paikalle, missä vain Kristuksen kuuluisi olla.
Jos hiljainen uskonharjoittaja ajattelee, että tuon meteliveikon pelastumisen todennäköisyysprosentti on minua huonompi, niin tällöinhän tuijotetaan jo tekoihin pelastukseen liittyen ja ollaankin jo vaarallisilla vesillä.
-
Toisten teoista on niin paljon helpompi tehdä parannusta kuin omistaan. Minussa asuvasta pienestä fariseuksesta on vaikea päästä eroon. Katuvana publikaanina oleminenkin taitaa olla vain teatteria. Armoonhan tässä pitää turvautua, kun ei muuhun voi.
-
Varsinkin Jampe on huolissaan siitä, että lipun heilutukset ja muut äänekkäät ja näkyvät uskonnollisissa piireissä esiintyvät ilmiöt saattavat muodostua jonkinlaiseksi esteeksi nähdä sitä, että ihminen pelastuu yksin Kristuksen uskosta ja armosta.
Näin voi olla ja Jampen huoli on toki näinollen ehdottoman aiheellinen.
Lippua heiluttaessa helposti tulee ylpeys kuvaan ja rauhallisemmin käyttäytyvien arvosteleminen.
On hyvä myös huomioida se, että hiljaista kristillisyyttä harrastava ei ole myöskään turvassa.
Kovin helposti samanlainen mieli valtaa ihmisen: minä pelastun varmemmin, kuin tuo, koska tuo heiluttaa lippuja ja on karismaattinen.
Minä en Jumalalle kiitos ole tuollainen hörhö lippujen heiluttelija. Minä olen hiljainen ja nöyrhä sydämeltäni, tai ainakin minulla on siihen kova halu ja pyrkimys.
Hiljainen uskonharjoittaminen voi yhtä hyvin kihahtaa päähän ja yrittää nousta sille paikalle, missä vain Kristuksen kuuluisi olla.
Jos hiljainen uskonharjoittaja ajattelee, että tuon meteliveikon pelastumisen todennäköisyysprosentti on minua huonompi, niin tällöinhän tuijotetaan jo tekoihin pelastukseen liittyen ja ollaankin jo vaarallisilla vesillä.
Allekirjoitan kaiken ylläsanomasi. Sen tähden olisikin kaikkein parasta jos ihminen ei ensinkään kuluttaisi aikaa minkäänlaiseen uskon harjoittamiseen, vaan kuten Salis jossain toisessa ketjussa totesi että eletään vaan tavallista elämää ja luotetaan Jumalan armoon. Yritetään siis olla korkeintaan tavallisia ihmisiä ja jos vasara osuu peukaloon niin sitten kirotaan reilusti mikä helpottaa oloa, ja sen jälkeen ei asiaa enää isommin pähkylöidä. Ojat on tien molemmin puolin. Ei ole hyväksi ajatella olevansa "uskovainen" koska se on jo itsessään jonkinlaista omahyväisyyttä. Heti kun ruvetaan uskovaisiksi, alkaa fariseuksen kiitos: "kiitos etten minä ole tuollainen..."
-
Minussa asuvasta pienestä fariseuksesta on vaikea päästä eroon. Katuvana publikaanina oleminenkin taitaa olla vain teatteria.
Niinhän se onkin! Sen takia sitäkään asiaa on turha miettiä, meissä vain ON fariseus ja piste. Mutta jos sitä ruvetaan miettimään ja pohtimaan niin se on jo omavanhurskauden harjoittamista, koskapa meissä asuvasta fariseuksesta ei pääse eroon. Se on vain hyödytöntä ja väsyttävää tyhjän päälle puurtamista. Ns. "tavallisia" syntejä tuskin kannattaa ruveta sen kummemmin yksilöimään, pääasia on että tarpeeksi suurella vakavuudella tiedostaa olevansa riittävän syntiNEN joutuakseen turvautumaan kokonaan armoon. Muu arvuuttelu on kuin kiipeäisi tikapuita ja putoaisi aina takaisin alimmalle askelmalle. Näin siis minun mielestäni.
-
Leena,
(voi tätä sähköistä viestintää!!! :017:)
uUskoa "pitää" osata (siis sitä valtavaa lahjaa) käyttää oikein niin, että ei käytä sitä itsensä ylentämiseen. Tarkoitan tällä sitä, että ihminen ei voi nostaa itseään jalustalle sen seurauksena, että on tehnyt jotain temppuja: aktiivinen seurakuntaelämä, rukousillat, ylistys, kymmenykset, rukousta tietty määrä päivässä, Raamatun lukua päivittäin "oikea" annos jne... Kukaan toinen ei voi minulle tulla sanomaan, että rukoilen liian vähän tai väärin tai en veisaa sydämestäni. Teen ne asiat, kuten osaan ja aina se mielessä, että teen ne Jumalalle, en itselleni. Me voimme keksiä näitä "pakko tehdä" - asioita, joita oikean uskovan tulee tehdä, ihan loputtomasti. Pointti on mielestäni se, että monet näistä tempuista vain vievät meitä kauemmas Jumalasta, koska niistä tulee rutiineja vailla ajatusta. Hoksaatko, mitä tarkoitan?
"Tekemistä", esimerkiksi toisten ihmisten hyväksi tapahtuvaa toimintaa, ei saa lopettaa. Uskossa pitää toimia. Mitä iloa on uskosta, joka patistaa ihmisen passiivisena olemaan? Minun käsitykseni mukaan Raamattu käskee toimimaan. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että sekään toiminta voisi tuoda meille mitään pelastusvarmuutta. Tarkoitan sitä arkea. Ei voi olla uskova vain kirkonmenoissa ja muuten elää miten haluaa.
Ei tämä nyt kyllä selvene yhtään. :icon_lol: Tässä tulee jälleen vastaan rajallisuuteni toimia näissä sähköisissä ympyröissä. Minkäs teet, kun ei osaa selitää, ei osaa. :102:
-
"Tekemistä", esimerkiksi toisten ihmisten hyväksi tapahtuvaa toimintaa, ei saa lopettaa. Uskossa pitää toimia. Mitä iloa on uskosta, joka patistaa ihmisen passiivisena olemaan? Minun käsitykseni mukaan Raamattu käskee toimimaan. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että sekään toiminta voisi tuoda meille mitään pelastusvarmuutta. Tarkoitan sitä arkea. Ei voi olla uskova vain kirkonmenoissa ja muuten elää miten haluaa.
Olen samaa mieltä. Olen vääntänyt tämän asian niin, että usko pakottaa toimintaan vaikkei hyvillä teoilla pelastusta saakaan. Hyvät teot ovat tärkeitä. Ne lähtevät uskosta.
-
:-\ Minusta ei tarvitse tehdä mitään. Ei yrittää ei pinnistellä ei ponnistella.
Armo kasvattaa. Raamatussa on kohta,,Ei auta muu kuin rakkauden kautta vaikuttava usko.
Jos lähdetään jollekkin suorittamiskristillisyyden tielle, niin se on raskasta. Niin suorittajan läheisille kuin hänelle itselleen.
Minusta armon tajuaminen saa ihmisessä hyvät teot aikaan ei oma ponnistelu.
Kun ihminen tajuaa asemansa ja mahdottomuutensa Jumalan edessä ja Jeesuksen työn tai uhrin edestämme, niin se saa hiljentymään ja rukoilemaan ja luottamaan Jumalaan.
Ihminen tulee pieneksi ja alatien kulkijaksi.
Armo on se joka kasvattaa ja saa aikaan muutosta. Kun ihminen on armon alla hän lähestyy ihmisiä oikealta tasolta, koska hän tajuaa, että oma itse on syntinen ja vain armosta pelastettu.
Nämä niin sanotut suorituskristityt, kun omalla hyvyydellään ja erinomaisuudellaan tuovat rukouksiaan muiden kuultavaksi ja muiden puolesta haluavat rukoilla ovat minusta pikkasen peloittavia. Minusta Jeesus kyllä näkee ihan mihin kammioon vaan missä häntä rukoillaan. No en sitten tiedä, mutta kunhan aikansa urheilevat nämä superuskovat, niin eiköhän se siitä laannu? :-\
Jotenkin Raamatussakin on, että kun teille huudetaan Jeesus on täällä tai täällä, älkää menkö sinne. Jeesus on jossain ihan muualla.
Minusta Jeesus on siellä missä syntinen ja sairas ja kärsivä ihminen on.
Outoas kun kristillisyydessä on nykyään niin outoja painotuksia. Tuntuu että Jeesuksesta on tehty joku mainos juttu, että hän on täällä tänään. Tänne päin, tänne, tänneee..
-
Meijer kuvailee, että ihminen on synnissä marinoitu. Silti vastuu omista teoista on otettava, muuten olisimme vain isoja lapsia.
— On hyvä asia, että ihminen tuntee tehneensä väärin. Silloin on mahdollista ottaa vastuu teoistaan, vaikkei synnittömäksi tulekaan. Johannes Kastaja oli aikansa mörökölli, joka julisti kääntymistä. Hänen sanomansa oli, että herätkää katsomaan, minne olette menossa…
— Armo ei siis ole mikään laastari, jolla suljetaan silmät ja jätetään haava hoitamatta….
Vantaan Lauri 20/2010 (27.5.2010)
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2010/2010-05-27/teemat/Syntisen-yksinainen-elama
Kun luin tekstin niin en voinut muuta kuin lukea kirjoituksen uudestaan ja uudestaan.
Henkilökohtaisesti olen samaa mieltä kirjoittajan vankilapappi Marko Meijerin kanssa, miltä synti tuntuu.
— Synnintunto on merkki siitä, että ihminen minussa huutaa apua, Meijer sanoo ja muistaa tuhlaajapojan tarinan.
Joten pelastuksen ansaitseminen …
Raamatussa Jeesus kertoo tuhlaajapojasta, joka maailmalla hummatessaan kuluttaa ennakkoperintönsä ja palaa häpeissään lapsuudenkotiinsa. Meidän on helppo kuvitella, että kertomus loppuisi siihen, että isä alkaisi hätistellä suvun mustaa lammasta haulikolla.
Mutta niin ei käynyt. Isä ottaa poikansa avosylin vastaan ja järjestää tämän paluun kunniaksi kunnon juhlat.
-
Varsinkin Jampe on huolissaan siitä, että lipun heilutukset ja muut äänekkäät ja näkyvät uskonnollisissa piireissä esiintyvät ilmiöt saattavat muodostua jonkinlaiseksi esteeksi nähdä sitä, että ihminen pelastuu yksin Kristuksen uskosta ja armosta.
Näin voi olla ja Jampen huoli on toki näinollen ehdottoman aiheellinen.
Lippua heiluttaessa helposti tulee ylpeys kuvaan ja rauhallisemmin käyttäytyvien arvosteleminen.
On hyvä myös huomioida se, että hiljaista kristillisyyttä harrastava ei ole myöskään turvassa.
Kovin helposti samanlainen mieli valtaa ihmisen: minä pelastun varmemmin, kuin tuo, koska tuo heiluttaa lippuja ja on karismaattinen.
Minä en Jumalalle kiitos ole tuollainen hörhö lippujen heiluttelija. Minä olen hiljainen ja nöyrhä sydämeltäni, tai ainakin minulla on siihen kova halu ja pyrkimys.
Hiljainen uskonharjoittaminen voi yhtä hyvin kihahtaa päähän ja yrittää nousta sille paikalle, missä vain Kristuksen kuuluisi olla.
Jos hiljainen uskonharjoittaja ajattelee, että tuon meteliveikon pelastumisen todennäköisyysprosentti on minua huonompi, niin tällöinhän tuijotetaan jo tekoihin pelastukseen liittyen ja ollaankin jo vaarallisilla vesillä.
Tiedättekö - luulen ettei tästä pääse koskaan. Kun riisut yhdet hurskausvetimet olet jo pukeutumassa uusiin. Alan jo ihmetellä, miksi. Kun toisinaan järkyttyy että hemmetti, viikatemieshän poikkesi ovella, on äkkiä kyllä ilman mitään helyjä - hetken. Kn puhalletaan "vaara ohi" hetkeksikin, niin sama alkaa. Minä lulen että me pelkäämme! Me pelkäämme olla sellaisinaan Jmalan edessä ja ihan syystä. Siksi olisi varmaan hyvä tntea Jeesus ja tietää miksi tuo tuli. Ja muten, siinä on yksi Siionin virsien viisaus: Niissä on mahdottoman paljon Jeesuksesta puhuvia virsiä. Ehkä huomio saisi olla siellä eikä itsetarkkailussa.
-
Ehkä huomio saisi olla siellä eikä itsetarkkailussa.
Olet varmaan oikeassa, joskin itsetarkkailu on myös tärkeää.
Voisiko sanoa, että se itsetarkkailu tulee toisella sijalla, ja toisten tarkkailu kokeintaan kolmannella sijalla.
Toisten tarkkailussakin päähuomio voisi olla siinä, että "mitähän uutta voisin oppia?".
Jos/KUN toisten tarkkailu ohittaa izetutkiskelun, ollaan mielestäni vaarällisilla (tai vähintäänkin harmillisilla) vesillä.
-
Olet varmaan oikeassa, joskin itsetarkkailu on myös tärkeää.
Voisiko sanoa, että se itsetarkkailu tulee toisella sijalla, ja toisten tarkkailu kokeintaan kolmannella sijalla.
Toisten tarkkailussakin päähuomio voisi olla siinä, että "mitähän uutta voisin oppia?".
Jos/KUN toisten tarkkailu ohittaa izetutkiskelun, ollaan mielestäni vaarällisilla (tai vähintäänkin harmillisilla) vesillä.
Mitä itsessäsi tarkkailet? Mitä sillä voitat?
Sain kerran ohjeen käydä jokaisena iltana kulunueen päivän läpi niin että tutkisin itseäni kymmenen käskyn, sen jälkeen ns. "kuolemansyntien" listan valossa. No, silloin se ei sujunut kun en ollut ihan hengissä mutta paremmassa hapessa olen miettinyt, miksi. Se vie hyvin paljon aikaa - ensin ei muista oikeastaan mitään mutta sen jälkeen alkaa tarkkailla itseään pitkin päivää iltasessiota varten. Valitettavasti jutut huomaa kun ne ovat jo tapahtuneet. Erinomaisen masentavaa askartelua. Jos on valmiiksi masentunut, peräti depression tähden jo sairaslomalla, tai muuten kerta kaikkiaan väsynyt itseensä, en ehdottaisi ollenkaan! En kerta kaikkiaan! Tietäähän sen mitä ihmisestä löytää. Ja nyt heittäisin kehiin sen mitä Jampe puhuu )anteeksi, on huomautettu että kirjoittaa mutta käykö näin) tunteista. Depressiivinen ihminen saa kuin silmälasit jotka suurentavat jokaisen rikkeen hirmuiseksi. Kohta ollaan kuin Luther ennen Roomalaiskirjeen avautumista. Jos kykenee tuosta jotakin hyvää irrottamaan - muuttuu hyväksi ihmiseksi --- niin siitä vaan sitten.
Toinen saamani ohje oli lukea Raamattua niin että alleviivaa sieltä kohdat, jotka kertovat mitä on tehty sinun puolestasi, ja se on testaamatta. Se on kaikin tavoin ainakin turvallista ihmisen mielelle!
Oletko Köpi huomannut koskaan, kuinka jokin Raamatun kohta pistää kuin neulalla? Tai jostakin tulee muuten viheliäinen olo - yleensä silloin on kyseessä jokin suhteessa toisiin ihmisiin tyyliin "taasko minä...tai enkö minä taaskaan...". Se on hieman muuta kuin sontatunkion pöyhimistä. Suorastaan uskon että Jumala vaivatuu huomauttamaan välillä jostakin - puhutaan omatunnosta yms.Kun aikansa antaa sen neulan pistää, eikä selittele itselleen kaikkea toisten syyksi, saattaa käytös suhteessa toisiin korjautua, ja toisilla olla kanssani hieman helpompaa --- muuta syytä tsetarkkailulle en oikein näe.
Silläkään valuutalla ei osteta taivaspaikkaa, pahoin pelkään. Mutta jos jollakulla on kokemusta muusta niin mikäs siinä, ettei voisi katsoa uudesta näkökulmasta.
-
Mitä itsessäsi tarkkailet? Mitä sillä voitat?
Ja tässä vastaus kysymykseesi:
Kun aikansa antaa sen neulan pistää, eikä selittele itselleen kaikkea toisten syyksi, saattaa käytös suhteessa toisiin korjautua, ja toisilla olla kanssani hieman helpompaa --- muuta syytä tsetarkkailulle en oikein näe.
Maailmassa on paljon hyviä asioita, jotka ovat sellaisia, joita terveen ihmisen tulee harrastaa( ja joista ei siis seuraa taivaspaikkaa).
Vaikka terveen ihmisen tuleekin niitä harrastaa, sairaan ihmisen tulee niitä välttää.
Esim. liikunta.
Jos on vaikkapa korkeassa kuumeessa, ei pidä harrastaa kuntoilua vaikka tiedetäänkin ne valtavat edut, jota kunatoilusta voi tulla.
Hyvä muuttuu pahaksi, jos se viedään väärään asiayhteyteen.
Hyvää ei pidä kuitenkaan ryhtyä karttamaan sen vuoski, että on olemassa väärinkäyttömahdollisuus.
Maitoa ei ole välttäminen siksi, että sitä voi myös käyttää väärin esim. kaatamalla bensatankkiin.
Itsetutkistelusta on siis valtava hyöty, mutta jos sattuu olemaan vaikkapa valtava masennus päällä, niin on selvää, että tuolloin on paras pyrkiä suuntaamaan ajatuksensa toisaalle ja tutkia jotain muuta.
-
Silläkään valuutalla ei osteta taivaspaikkaa, pahoin pelkään.
Meillä erikoispiirteenä tällä foorumilla on tehdä eri keskusteluaiheisiin eripituisia listoja siitä, millä ei voi ansaita taivaspaikkaa.
Ehdottaisin, että joku ystävällinen sielu aloittaisi uuden keskustelun, johon itsekukin voisi tuoda oman tekolistansa siitä, millä kaikilla teoilla ei voi taivaspaikkaa ansaita.
-
Mutta minkä tähden jos/kun se ei ole tämän foorumin ominaispiirre?
No - tietenkin - kun ketjuna on "pelastuksen ansaitseminen" niin miksikäs ei: Ketju siitä kuinka pelastusta ei voi ansaita.
Ehdottaisin puolestani teemaksi "Mistä ihmiset saavat villityn iilin tehdä jotakin joka on heille jo tehty" jos joku keksii lyhyemman nimen. Minun väitteeni on edelleenm: Me pelkäämme.
Emme usko että niin olisi/voisi olla. Ettäkö ei mitään? Ei mitään ollenkaan. Mutta kai nyt jotakin sentään? Ja tämä on kyllä yleensä herätysliikkeissä ainakin niiden pietistisen vaiheen juttu. Niin niin, kyllä Jeesus Kristus, mutta.... Kyllä ristinkuolema, mutta... Kyllä, tottakai lunastus, mutta...
Entä jos kristittynä elämine n olisikin jotain ihan muuta kuin sitä lisätienestiä sille mitä Jeesus jo puolestamme teki? Tiedän - on minullekin sanottu että se oli vain kuin eräänlainen pohjaraha, lopullinen lunastuksen hinta on salaisuus jota Jumala ei ilmoita, muuten men emme viitsisi tehdä mitään taivaspaikkamme eteen. Mutta onko lopulta mitään...itsekkäämpää? Sillä siihen puuhaan kyllä menee koko elämä ja jokainen hetki., Ja silloin toimitaan pelosta, ei takulla rakkaudesta.
Ja se on lähellä, luulen, joka iikkaa. Heräät huonovointisena - mutta sinne kirkkoon pitäisi. Aika usein, miksei siksi ,että puhutaan jostakusta joka on sinulle rakas, haluat ehtoolliselle, mutta monestiko välillä ihan eri motiivilla eli , entäs jos minä sitten joudun kadotukseen jos minä en...? eli käynnissä on jälleen kerran meriittimetsästys ja uuteen hengelliseen asuun sonnustautuminen. Ei - en usko että ikinä siitä pääsee. Jos voisi helpottaa sitä kiristysruuvia edes vähän niin hyvä olisi.
Olisin toivonut että olisit vastannut kysymyksiini! Mikset? Ne eivät olleet retorisia! En ole tuosta ollenkaan varma välillä itsekään...kinka en kysyisi? Miksi tarkkailla itseään (ja vähän toisiakin) ellei toisten hyväksi? Tämän elämän tähden? Vastaisiko jok toinen sitten.
Alkaa kyllästyttää itseäni tuohon liittyvä elämänmittainen minäminäminä! Äläkä nyt ala kuvitella että olisi sinusta kysymys!
-
Viisaammat: Onko "omavoimaisuuden" synonyymina "epäusko"?
Vai "pelko"?
Olen alkanut epäillä olisiko "hengellinen ylpeys" ainakaan ainoastaan - kai kun en tiedä mitä se on.
Mutta tiedän jotakin siitä mikä ihmiset ajaa etsimään noita ekstrapisteitä.
-
Taas jokin veti vähän totiseksi ja kai sitten lopulta kirkkoonkin.
Se oli uskomaton sattumus.
Nyt on ajateltavaa saarnasta koko ensi viikoksi -- vähintään.
Juuri sillä ei pelastunut rikas mies, kuin millä oli kuvitellut.
Juuri se ei ollut Lasaruksen omaa syytä kuin olivat varmaan kaikki ajatelleet.
:026: :026:
Joku muistaa varmaan muuta ja ehkä muistan itsekin.
Joskus - ehkä - täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.
-
Mutta minkä tähden jos/kun se ei ole tämän foorumin ominaispiirre?
Kyllä se on juuri tämän foorumin eräs erikoispiirteistä.
Körttiläisyys monelta osin perustaa uskonsa luterilaiseen uskonkäsitykseen.
Körttiläisyys allekirjoittaa suurimman osan luterilaisesta uskosta sekä luterilaisista tunnustuskirjoista.
Luterilainen usko painottaa juuri ihmisen pelastusta ilman omia ansioita, joten tältä pohjalta katsoen on varsin luonnollista, että eri keskusteluissa aika ajoin ilmenee erilaisia listoja, joissa luetellaan asioita, jotka eivät vaikuta pelastukseen.
Ymmärtääkseni körttiläinen usko hyvin voimakkaasti painottaa juuri tuota pelastusta yksin uskosta.
Hyvää asiaa körttiläiset korostavat.
-
Ymmärtääkseni körttiläinen usko hyvin voimakkaasti painottaa juuri tuota pelastusta yksin uskosta.
Hyvää asiaa körttiläiset korostavat.
Onks tää joku vitsi? Kun miljoonia palstamillejä on kirjoitettu nimenomaan siitä, että Jumalan armosta.PISTE.
-
Ymmärtääkseni körttiläinen usko hyvin voimakkaasti painottaa juuri tuota pelastusta yksin uskosta.
Onks tää joku vitsi? Kun miljoonia palstamillejä on kirjoitettu nimenomaan siitä, että Jumalan armosta.PISTE.
Tottakai armosta. Mikä merkitys on uskolla, tai sillä, että pontevasti kieltää uskon kohteen (tässä Jumalan) olemassaolon ja Kristuksen ristinkuoleman merkityksen meidän syntiemme sovitukseksi? Pelastuu silti? Pelastuu mistä tai mihin? Mietin vaan, että mitä ovat Siionin virsissäkin kaipuun kohteena oleva taivas ja helvetin syöverit, kun nyt pelastuksesta puhutaan.
SV 164: 1, 5-6
1. älä nuku syntinen.
Kuule sanat kovat:
liekit tuskan tulisen
helvetissä ovat.
Ennen kuin voit aavistaa,
hukut totisesti.
Alta pohja vajoaa
iankaikkisesti.
...............
5. älä nuku syntinen.
Kuolon kellot soivat.
Huomenna ne tehdä sen
sinulle jo voivat.
Makaat aivan ääneti
ruumisarkussasi.
Helvettiinkö sielusi
vaipuu kuoltuasi?
6. älä nuku syntinen.
Herää joutuisasti.
Vielä armo Kristuksen
yltää sinuun asti.
Syntistä hän rakastaa,
pelastaa ja kantaa.
Syntisi hän paljastaa,
anteeksi ne antaa.
Vilhelmi Malmivaara
Sävelmä Etelä-Pohjanmaalta
-
En tiedä oliko edellisellä tarkoituksena esittää toive, että tällä erää päätettäisiin, mutta jatkanpa hieman kun en tiedä. Näyttää joskus siltä, että "uskosta" saa kyllä tehtyä aikamoisen ongelman: Uskooko nyt tarpeeksi vahvasti, kun se sinapinsiemenkin voi mikroskoopilla tarkastellen olla liian pieni tai itämiskelvoton- uskooko oikeisiin asioihin eli uskooko uskoon vai uskooko armoon. Uskooko uudestisyntymiseen (Saarisaloa kehissä) vai uskooko että se on jo tapahtunt ja siitä se viimeinen riemu repeää.
Nuoruusvuosieni suurin hätäännys koski uskon oikeaa laatua kun se "tulessa koeteltaisiin" tuomiopäivänä tai kun uskovat- jotka uskoivat oikein, olivat heittäneet tikkansa kymppiin siis - tempaistaisiin pilvissä sitä Ylkää vastaan. Ja sitten määrää tietysti kun ei löytynyt sinapinsiemenen vertaakaan joka päivä.
Nyt on näin: Jos ei tapahdu jotakin käsittämätöntä eli armahdusta tule, niin hiilenpalalla kirjoitellaan - sikäli kun kestää lämpöä tämä laitekaan. Menee verbeiksi. Armahda! Minä en pysty edes uskomaan. Kun sekin ihme tapahtuu, teet sinä, Jumala minusta onnellisen ihmisen, tapahtui sitten minulle mitä muuta tahansa.
-
En tiedä oliko edellisellä tarkoituksena esittää toive, että tällä erää päätettäisiin, mutta jatkanpa hieman
Minullako? Ei ei ei, vaan jatketaan!
-
No tee nyt Köpi sitten lista itsetarkkailusta ja uskosta.
Käsitin että niistä kahdesta oli kyse.
Ja sivuuta tämä näkemys että sontatunkion tonkimisesta saattaa puhjeta masennus. Jos Jumala tahtoo niin - sitten tehkäämme niin.
Jossakin muistelen ehdotetuksi että katselisimme muuta sillä väitetään meidän muuttuvan sen kuvan kaltaisiksi joihin katseemme on suunnattu. Saatan erehtyä kun en nyt muista missä niin oli oliko jossakin Raamatun kirjassa.
Leenan iltatosi esitetään tänään sunnuntain kunniaksi tällä puolella.
-
Minullako? Ei ei ei, vaan jatketaan!
No kun ennen joskus seuroissa on lopetettu veisuuseen kun juttu saa olla tai turhentuu n in minä kysyin...hyvä... :026:
-
Näyttää joskus siltä, että "uskosta" saa kyllä tehtyä aikamoisen ongelman: Uskooko nyt tarpeeksi vahvasti, kun se sinapinsiemenkin voi mikroskoopilla tarkastellen olla liian pieni tai itämiskelvoton- uskooko oikeisiin asioihin eli uskooko uskoon vai uskooko armoon. Uskooko uudestisyntymiseen (Saarisaloa kehissä) vai uskooko että se on jo tapahtunt ja siitä se viimeinen riemu repeää.
Nuoruusvuosieni suurin hätäännys koski uskon oikeaa laatua kun se "tulessa koeteltaisiin" tuomiopäivänä tai kun uskovat- jotka uskoivat oikein, olivat heittäneet tikkansa kymppiin siis - tempaistaisiin pilvissä sitä Ylkää vastaan. Ja sitten määrää tietysti kun ei löytynyt sinapinsiemenen vertaakaan joka päivä.
Niin. Minäkin muistan, kun joskus nuorena pelastusvarma ystäväni halusi minullekin oikeaa uskoa ja p-varmuutta. Mutta kun ei tullut oikeasta uskosta kertovia kokemuksia ja lähinnä vaivauduin ja ahdistuin halleluujaa-tilaisuuksissa. Sitten jouduin toteamaan, että Herra armahda, olen tällainen.
-
Olin epätarkka lausunnossani. Tottakai luterilaiseen uskoon luuluu se, että pelastus on yksin Jumalan armosta tapahtuva asia.
Eli siis: ihminen pelastuu Kristuksen uskosta ja armosta.
Voidaan myös sanoa, että ihminen pelastuu yksinomaan uskosta Kristukseen sekä Jumalan armosta.
Ja jos jälleen jotain unohdin, niin onneksi palstan teologit ovat mitä ilmeisimmin edelleenkin tarkkana ja ojentavat minua.
Niin pitääkin tehdä.
Ja jos halutaan vielä pillkoa asiaa, niin ihminen ei voi uskoa Kristukseen ilman Jumalan armoa ja
ei taida olla Jumalan armoa ihmisellä ilman tuota Jumalan synnyttämää uskoa.
Leena, ole siis rauhassa, Kristuksen haavoissa on sinunkin jokahetkinen valtava syntisyytesi sovitettu, jaksoit sitten tutkistella itseäsi taikka et.
Olen ilmeisesti körttifoorumin eliittiä, koska pienestäkin huolimattomuudesta tai epätäydellisestä virkkeestä syntyy suurikin häly.
Tekstejäni siis luetaan huolellisesti ja tarkkaan.
Tämä korkea asemani tällä foorumilla kyllä pitäisi velvoittaa minut jatkossa vähän suurempaan huolellisuuteen.
-
Leenan iltatosi
Olipa kerran eräs Henkilö, joka päätti ruveta uskovaiseksi - mutta se on oikeastaan toinen iltatosi, ja kerrotaan joskus kun Leena ei keksi muuta ja :eusa_wall: silti kirjoittaa.
Jonkin ajan kuluttua tämä Henkilö tunsi jo Raamattuaan aika paljon kun siinä liikehdinnässä jossa Henkilökin liikehti, kuului lukea kolme lukua arkisin ja viisi pyhäisin. Ja Henkilö huomasi istuvansa sontatunkiolla - oikeastaan olevansa aikamoinen sontatunkio - suorastaan, niin.
Hän päätti korjata tilanteen ja meni aktiivipuutarhurina siemenkauppaan ja pyysi siemeniä ja taimia eritoten sontatunkiolle sopivista kasveista ja se oli hyvinvarustettu liike, niitä löytyi ja ne kyllä menestyivätkin. Vain yhtä puuttui: Raikasta ilmaa. Lisäksi Henkilöä jossakin määrin häiritsi tietoisuus maan laadusta.
Korjatakseen tilanteen perinpohjaisesti Henkilö marssi rautakauppaan ja pyysi ostaakseen lapion ja ryhtyi lapioimaan. Se väsytti mutta niinhän pitikin. Kyllä työssä hiki tulee - ja nyt Henkilö tunsi tekevänsä jotakin todellista!!. Tosin Henkilön pian oli tehtävä sopimus urakasta ja palkattava kaivuri...eräänä iltana urakan tekijä hyppäsi kopista ja sanoi ettei oikein uskaltais jatkaa kun sitä samaa jatkuu ja jatkuu ja kohta ollaan Kiinassa, eikä hänellä ole sinne viisumia.
Henkilö istui sen pohjattoman kuopan äärellä ja purskahti itkuun. Tietysti hän oli vähän nolokin mutta kauhistunut ennen muuta, sillä hän oli huomannut mitä ihmisluonto on jokseenkin kauttaaltaan. Ei aihetta muuhun kuin epätoivoon - ellei palaa sille pintaviljelylinjalle. No, siitä kulki ohi joku vähän outo tyyppi joka oli sen verran utelias että kysyi mistä poru.
-No kun minä en mitenkään voi ikinä, ikinä tulla yhtään semmoiseksi jota edes kehtais näyttää Jumalalle - en yhtään. Hyppäänkö minä tuonne... ja henkilö oli jo hyppäämäisillään kun se tyyppi sai siitä otteen.
- Sinä et sitten tullut ajatelleeksi että Jumala tiesi tuon jo ennen kuin olit lukenut riviäkään siitä Raamatusta, se kysyi. - Sinä et sitten tullut lukeneeksi sitä kohtaa jossa puhuttiin siitä, minkä tähden tänne piti Jumalan itsensä tulla selvittämään tämä koko sotku..kun et sitäkään lukenut että Jumalalla oli motiivi tulla selvittämään tämä....
- Jumalako viitsisi liata kätensä...ja sitten Henkilö alkoi millisekunnin ajan kerrallaan ymmärtää ja ajatella... ajatella...ja ne olivat hyvin onnellisia millisekunteja...että Jumala olikin tiennyt...tullut...selvittänyt...tiennyt koko ajan.
- Kuule, kun minä oikeastaan suorastaan haluaisin antaa sille Jumalalle jotain vähän kuin vastalahjaksi, henkilö lopulta sanoi yhden millisekunnin aikana - sellaisen onnellisen millisekunnin. Enkö voisi? Kun minä olen niin :026: tästä koko jutusta... ja se outo tyyppi esitteli itsensä ja tarjouti siinä puuhassakin matkatoveriksi ja lupasi kaiken kaikkiaankin ettei hylkäisi ja Henkilö oli revetä onnesta ja sanoi että ei tiennyt ennen miten :026: :026: :026: voi ollakaan ja kyseli samaa ja silloin se uusi kaveri näytti sille muutamia muita joilla oli murheita ja sanoi että aloitettaisko noista... vie tämä paperinenäliina...äläkä sitten masennu heti kun huomaat ettei huvita, kun olet yhä ihan EVVK... kyllä minä tässä pysyn silti.
Eikä se tunkio muuttunut siitä sen kummemmaksi. Sillä Henkilöllä vain oli aina toisinaan aikaa muuhunkin kuin itselleen... tosin hyvin harvoin, mutta silti. Tosin se Henkilö ei itse huomannt sitä, sillä kun oli kuitenkin asuntonsa siinä sontaläjässä. Mutta mitä enemmän henkilö oppi tuntemaan sitä uutta henkilöä joka oli sen hengenkin pelastanut, sitä enemmän se vähitellen alkoi ihailla sitä... samastua..ja jos elämä olisi hirrrmuisen pitkä se olisi saattanut jopa hiukkasen alkaa sitä muistuttaa, sillä samastuminen on valtava tekijä ihmisen elämässä.
Tämä tarina ei kerro Leenasta. Tämä on tarina jonka Leena toivoisi joskus olevan Leenan tarinan.Ja vanhakin tämä on ja kulunut. Leena on vain ajatellut tätä koko päivän.
Hyvää yötä mukavat ihmiset
Leena pitää teistä oikeesti.
-
Tämä korkea asemani tällä foorumilla kyllä pitäisi velvoittaa minut jatkossa vähän suurempaan huolellisuuteen.
Asemasta riippumatta sinut velvoitetaan jatkossa parempaan huolellisuuteen. Täällä kaikki ovat saman arvoisia! Siitä voit aloittaa. Itsensä ylentäjät alennetaan joutuisasti
-
Itsensä ylentäjät alennetaan joutuisasti
Olisikohan itsensä ylentäminen näinollen nopein tie alatielle?
On varmaan, mikäli tällainen ihminen oikeasti alennetaan.
Ikävä kyllä, harva meistä itsensä ylentäjistä koskaan saa kokea alentamisen armoa, joka kohdistuu omaan itseen.
-
Ihminen pelastuu vain armosta.
Juurikin näin.
Sen sijaan mun mielestä on erinomaista pitää omaa uskonelämäänsä ja uskoaan yllä erilaisin teoin, vaikkeivat ne pelastusta tuokaan. Hyvän mielen ne mulle tuovat - ja sen, että se vahvistaa joka hetki omaa uskoani. :)
-
Juurikin näin.
Sen sijaan mun mielestä on erinomaista pitää omaa uskonelämäänsä ja uskoaan yllä erilaisin teoin, vaikkeivat ne pelastusta tuokaan. Hyvän mielen ne mulle tuovat - ja sen, että se vahvistaa joka hetki omaa uskoani. :)
Piispa Huovinen puhui torstaina hautajaisseuroissa lainaten vainajaa mm siitä, että ihminen ei voi tehdä mitään oman pelastumisensa eteen, ei sitten mitään.
-
Juurikin näin.
Sen sijaan mun mielestä on erinomaista pitää omaa uskonelämäänsä ja uskoaan yllä erilaisin teoin, vaikkeivat ne pelastusta tuokaan. Hyvän mielen ne mulle tuovat - ja sen, että se vahvistaa joka hetki omaa uskoani. :)
Piispa Huovinen puhui torstaina hautajaisseuroissa lainaten vainajaa mm siitä, että ihminen ei voi tehdä mitään oman pelastumisensa eteen, ei sitten mitään.
...vaikkeivat ne pelastusta tuokaan. = ---ihminen ei voi tehdä mitään oman pelastumisensa eteen ...
-
...vaikkeivat ne pelastusta tuokaan. = ---ihminen ei voi tehdä mitään oman pelastumisensa eteen ...
Niiden välillä ei ole mitään ristiriitaa
-
Armon väärinkäyttö... siinäpä vasta näppärä termi. :icon_wink:
-
Armon väärinkäyttö... siinäpä vasta näppärä termi. :icon_wink:
Vaikka ihminen ei voi pelastaa itseään, niin hän voi hankaloittaa asiaa.
-
Vaikka ihminen ei voi pelastaa itseään, niin hän voi hankaloittaa asiaa.
Juu :)
Ite just silleen aattelen tota (kun alussa joku kirjoitti, että pitääkö Siionin virsien laulaminen ym. duunailu lopettaa, niin ei tietenkään - vaikkeivat ne teot ihmistä pelastakaan!) siltä kantilta, että pidän ja tykkään siitä, etten ole "seinän takana piilossa oleva" uskova, vaan uskallan tuoda oman uskoni framille muiden nähtäväksi ja koska mun mielestä uskoon kuuluu riemuitseminen uskosta, Jeesuksesta - ja sen saa-pitää-voi osoittaa ulospäin teoilla. --nojoo, mitäkhään mie yritän taas selostaa.. no toivottavasti joku tajusi..? :D
-
Juu :)
Ite just silleen aattelen tota (kun alussa joku kirjoitti, että pitääkö Siionin virsien laulaminen ym. duunailu lopettaa, niin ei tietenkään - vaikkeivat ne teot ihmistä pelastakaan!) siltä kantilta, että pidän ja tykkään siitä, etten ole "seinän takana piilossa oleva" uskova, vaan uskallan tuoda oman uskoni framille muiden nähtäväksi ja koska mun mielestä uskoon kuuluu riemuitseminen uskosta, Jeesuksesta - ja sen saa-pitää-voi osoittaa ulospäin teoilla. --nojoo, mitäkhään mie yritän taas selostaa.. no toivottavasti joku tajusi..? :D
(http://www.cosgan.de/smiliegenerator/ablage/734/34.png)
-
Täällä on taas "Kutsu seuraamiseen" menossa. "Vain uskova seuraa, vain seuraaja uskoo".
Lopulta piti kirjoittaa sille tutulle körttipapille ja kysyä mitenkäs minä nyt tämän itseeni sovittelen mutten minä voi loputtomiin lypsää siltä neuvoa ja ohjetta ja on kai sillä omissa lampaissankin paimentamista. Se vain on viisain jonka tunnen...
Tässä kaikki on jotenkin niin oikein ja kohdallaan. Ja vain seuraaja ottaa sen ensimmäisen kuuliaisuuden askeleen niin niin ja ottaa sen koska ensin oli kutsu: Tule ja seuraa minua. Kun isä sanoo lapselle että mene nukkumaan, lapsi menee koska se oli juuri se isäpappa joka käski - ei pikkusisko. Ja niin, sitten kun lähdetään jätetään kaikki entinen ja se nyt on vielä löydettävissä --- vaikka että älä muistele kärsimääsi pahaa --- ja ota joka päivä ristisi eli se mitä Jumala sinulta haluaa, tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä, ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen (Miik.6:8 )
Silti joskus...
mistä minä löydän armollisemman kotijumalan?
Mitäs jos JUmala ei kutsukaan minua...en minä vaan viitsisi, sen verran minä sitä Leenaa tunnen... kyllä tässä sanotaan että kaste on kutsu... mutta silti...
-
Arkinen työ on rakkautta.
-
... ja rakkaus on arkista työtä. Juhlat (häät, ristiäiset, syntymäpäivät jne) ovat rakkauden ilmaisemista varten, mutta sellainen rakkaus, joka ei uurasta arkisin mitenkään, on harhaa.
-
... arkinen rakkauskaan nimenomaan ei pelasta...
-
Rakkaus ei haluakaan itse pelastua, vaan pelastaa rakastetun. Sitä rakkaus ainakin toivoo, vaikka ei uskoisikaan.
-
... rakkaus luo toivon
-
Arkinen työ on rakkautta.
Niin. Mitäs jos ja kun juuri se otetaan sinulta pois? Maailman helpoin. Ja jos se vielä olisi työ joka kysyi rakkautta, ei varsinaisesti muuta. Ja vielä niin: Sitä tehdessään on onnellisin, koska vaika kuinka varsin usein ihmettelee mikä hulluuskohtaus sai sen valitsemaan, tietää erinomaisen hyvin mikä. Juuri työssä unohtaa itsensä koska haluaa pelastaa toisen.
Se on suurempaa lepoa kuin loma.
-
Noh, tulihan taas tarpeettoman subjektiivinen kiukunpurkaus, pahoittelen. Olen luennoinut kyllä Jumalalle tästä... esitelmöinyt teemasta ja siitä mikä olisi järkevääkin... minulla on se yksi ikoni jonka edessä käyn selittämässä todella haastavat teemat, "Kristus haudassa", ja kyllä aina lopuksi on alkanut naurattaa, ei voi mitään.
Ketjun nimi taisi olla "pelastuksen ansaitseminen"?
No, sitä ei voi näemmä aina millään arkisella työllä ansaita...hyvä on, hyvä on, ei sitten.
Sitä on oltukin sitten ymmällä.
Kuinkas se siis ansaitaan :003: Ei, minä olen vakavissani.
Luulen että ihminen on vaikeasti pääsemättömissä tuosta ajattelusta.
Siksi se ikoni on minulle välttämätön, vaikka en ikinä olisi voinut kuvitella tarvitsevani ikonia mokomaan.
Se on ansaittu.
Minä olen ostopuuhissani parituhatta vuotta myöhässäkin.
Mutta voipi tuo silti olla totta: Uskova seuraa, seuraaja voi uskoa. Enhän minä muuta ole vinkumassa...
-
Selvähän se ettei meidän harrastamilla hyvilläkään teoilla pelastuta, mutta viittaako teistä pelastimisen toivoon tällaiset kokemukset joita minulla on alkanut olla ehtoollispöydissä.
Ilman omaa ajatusta mieleen nostetaan kerta toisensa jälkeen jokin heikkouksistani. Kiireesti pyydän saada jättää ne pois, jos mahdollista. Ja sitten muisto-aterian jälkeen on seestynyt ja keventynyt olo.
Se on Armahtajan työtä se.
Matonpesu on minun työtäni, ja ruokkiminen. Amen.
-
Luin jostakin ajatuksen, kuinka ehtoollinen on kuin vaihtokauppa tai tasajako. Kristus ottaa osalleen sen mikä on sinua ja sinä saat sen, mikä on Kristusta.
Melkein kadehdittaa (tämä taitaa olla Leenan Suuria Kadehtimispäiviä) tuo kokemuksesi. Kohdata omansa ja jättää se, palata sen kanssa takaisin, joka on Kristuksen.
Hei, mutta. Tänään on arki-illan ehtoollionen. Leena päättääkin siellä Suuren Kadehtimispäivän. Vai toimiikohan... mutta jotakin hyvää on tähän nyt kaipauksessa.
Tai sitten hän lukee tuon tekstin jonka on valinnut profiiliin... :003: :003: :026:
-
Usko, toivo, rakkaus - ja suurin niistä on rakkaus. Ja kun Jumala on rakkaus.. Voiko suurempaa ollakaan? :023:
-
Jaksan pitää siitä Mannermaan kirjasta "Kaksi rakkautta". Käsitän hyvin, kuinka ihminen rakastaa hyvää, kaunista, sun muuta. Jos ei, saattaa rakkauden tärvellä yksinkertaisesti kateus, "vihainen tunne, joka voi hyvin vain nähdessään kärsimystä" (Melanie Klein). Jumalan rakkaus kohdistuu vastakohtaan - kai nyt siivosyntisetkin kelpaavat, mutta Hän harrastaa erityisesti niitä, joissa ihminen ei mitään rakastettavaa näe.
Olen vaivannut koko lailla päätäni sen miettimisellä, onko sellainen ihmiselle mitenkään mahdollista. Välietapilla ollaan, asia on vähän kesken ajattelemisen, sillä on ihmisiä, jotka näyttävät ainakin kykenevän siihen että luopuvat siitä viimeisestä pelastusvenepaikasta toisen hyväksi. Siis, rakastavat sillä "suurimmalla rakkaudella" joka antaa henkensä toisen ihmisen puolesta Mutta onko se vielä tätä, eipä taida.
Jos nyt näinä päivinä vaikutan hurskaammalta kuin olen niin selitys on yksinkertainen, olen eräänlaisessa elämän taitekohdassa ja juttuhan siis on nyt niin että toivoisin olevani parempi kuin olen. Jotain tyyliin kun kristityn on nimi mulla jne.
-
arkinen kristittyhän Sinä olet... se on ihan hyvä
-
arkinen kristittyhän Sinä olet... se on ihan hyvä
Jestas miten osasit lohduttaa.
Sata miljoonaa kiitosta.
-
Luin jostakin ajatuksen, kuinka ehtoollinen on kuin vaihtokauppa tai tasajako. Kristus ottaa osalleen sen mikä on sinua ja sinä saat sen, mikä on Kristusta.
Melkein kadehdittaa (tämä taitaa olla Leenan Suuria Kadehtimispäiviä) tuo kokemuksesi. Kohdata omansa ja jättää se, palata sen kanssa takaisin, joka on Kristuksen.
Hei, mutta. Tänään on arki-illan ehtoollionen. Leena päättääkin siellä Suuren Kadehtimispäivän. Vai toimiikohan... mutta jotakin hyvää on tähän nyt kaipauksessa.
Tai sitten hän lukee tuon tekstin jonka on valinnut profiiliin... :003: :003: :026:
Ehtoollisessa Jeesus itse vakuuttaa minulle kuolleensa juuri minun syntieni vuoksi ja sovittaneensa kaikki syntini. Sen tähden minä saan turvallisesti uskoa ja luottaa Jeesukseen, vaikka minä itse olen syntinen ihminen, niin Jeesuksessa minä olen pyhä Hänen pyhyydessään.
Siksi tiedän satavarmasti tämän elämäni jälkeen pääseväni Taivaan kotiin Jeesuksen tähden. :eusa_angel:
-
Ehtoollisessa Jeesus itse vakuuttaa minulle kuolleensa juuri minun syntieni vuoksi ja sovittaneensa kaikki syntini. Sen tähden minä saan turvallisesti uskoa ja luottaa Jeesukseen, vaikka minä itse olen syntinen ihminen, niin Jeesuksessa minä olen pyhä Hänen pyhyydessään.
Siksi tiedän satavarmasti tämän elämäni jälkeen pääseväni Taivaan kotiin Jeesuksen tähden. :eusa_angel
Niin.. Mutta samalla yksin armosta. Tulkintakysymyskö, miten päin pyöräytän asian??
-
Ehtoollisessa Jeesus itse vakuuttaa minulle kuolleensa juuri minun syntieni vuoksi ja sovittaneensa kaikki syntini. Sen tähden minä saan turvallisesti uskoa ja luottaa Jeesukseen, vaikka minä itse olen syntinen ihminen, niin Jeesuksessa minä olen pyhä Hänen pyhyydessään.
Siksi tiedän satavarmasti tämän elämäni jälkeen pääseväni Taivaan kotiin Jeesuksen tähden. :eusa_angel:
On sinulla vahva usko. Entä jos Jumala onkin eri mieltä.
-
Seppos, tämä on minusta asia joka ei vaadi yhtään enempää uskoa kuin senkään myöntäminen että olemme pelkästä armosta pelastettuja. Nimittäin olisi kyllä huomioitava että puhutaan pyhyydestä "Jeesuksessa" eikä suinkaan omasta pyhyydestä, itse hankitusta. Kyllä se on ihan selvä raamatun opetus, jopa erittäin luterilainen asia että kun kerran Jeesus on meidät pyhittänyt niin me olemme silloin pyhät!
Pikemminkin on itsevanhurskautta väittää muuta koska jos meille ei kelpaa Jeesuksen pyhyys niin silloinhan etsimme omaa pyhyyttämme?
Minusta on niin että jos tunnustamme olevamme Jeesuksessa pyhät niin silloin nimenomaan mitätöimme kaikki omat ansiot ja mahdollisuudet. Jos väitämme ettei Jeesuksen pyhyys meille annettuna riitä, asetumme mielestäni (tahattomasti?) pilkkaamaan evankeliumia.
Tämä on se asia jota en ollenkaan ymmärrä körttiläisyydessä, vaikka muuten pidänkin sitä ihan ok:na. Loppujen lopuksi luulen että kyse on vain eri kielellä ja käsitteillä puhumisesta. Evankelisuudessa tämä on aina ollut itsestäänselvä asia. Siitä lauletaan hyvin paljon Siionin Kanteleessa eikä armahdettuja syntisiä aleta morkkaamaan jos he turvautuvat Jeesuksen pyhyyteen.
Kaikki ed. sanottu siis kommenttina tuohon "olenko minä pyhä?"- asiaan!
Taivaaseen pääsemisen varmuudesta en lähtisi paukuttelemaan henkseleitä koska siitähän ei ole mitään varmuutta! Sen sijaan varmaa on että syntisiä armahdetaan. Joten jos tarkoitit suunnata kärkesi tuota taivaaseen pääsemisen varmuutta vastaan, siinä olen toki samaa mieltä sinun kanssa Seppo!
-
Seppos, tämä on minusta asia joka ei vaadi yhtään enempää uskoa kuin senkään myöntäminen että olemme pelkästä armosta pelastettuja. Nimittäin olisi kyllä huomioitava että puhutaan pyhyydestä "Jeesuksessa" eikä suinkaan omasta pyhyydestä, itse hankitusta. Kyllä se on ihan selvä raamatun opetus, jopa erittäin luterilainen asia että kun kerran Jeesus on meidät pyhittänyt niin me olemme silloin pyhät!
Pikemminkin on itsevanhurskautta väittää muuta koska jos meille ei kelpaa Jeesuksen pyhyys niin silloinhan etsimme omaa pyhyyttämme?
Minusta on niin että jos tunnustamme olevamme Jeesuksessa pyhät niin silloin nimenomaan mitätöimme kaikki omat ansiot ja mahdollisuudet. Jos väitämme ettei Jeesuksen pyhyys meille annettuna riitä, asetumme mielestäni (tahattomasti?) pilkkaamaan evankeliumia.
Tämä on se asia jota en ollenkaan ymmärrä körttiläisyydessä, vaikka muuten pidänkin sitä ihan ok:na. Loppujen lopuksi luulen että kyse on vain eri kielellä ja käsitteillä puhumisesta. Evankelisuudessa tämä on aina ollut itsestäänselvä asia. Siitä lauletaan hyvin paljon Siionin Kanteleessa eikä armahdettuja syntisiä aleta morkkaamaan jos he turvautuvat Jeesuksen pyhyyteen.
Kaikki ed. sanottu siis kommenttina tuohon "olenko minä pyhä?"- asiaan!
Taivaaseen pääsemisen varmuudesta en lähtisi paukuttelemaan henkseleitä koska siitähän ei ole mitään varmuutta! Sen sijaan varmaa on että syntisiä armahdetaan. Joten jos tarkoitit suunnata kärkesi tuota taivaaseen pääsemisen varmuutta vastaan, siinä olen toki samaa mieltä sinun kanssa Seppo!
Ymmärsit lopuksi tarkoitukseni.
-
Tämä on se asia jota en ollenkaan ymmärrä körttiläisyydessä, vaikka muuten pidänkin sitä ihan ok:na. Loppujen lopuksi luulen että kyse on vain eri kielellä ja käsitteillä puhumisesta. Evankelisuudessa tämä on aina ollut itsestäänselvä asia. Siitä lauletaan hyvin paljon Siionin Kanteleessa eikä armahdettuja syntisiä aleta morkkaamaan jos he turvautuvat Jeesuksen pyhyyteen.
Taivaaseen pääsemisen varmuudesta en lähtisi paukuttelemaan henkseleitä koska siitähän ei ole mitään varmuutta! Sen sijaan varmaa on että syntisiä armahdetaan.
Oleet oivaltanut asian ytimen. Kielessä ja käsitteissä on eroa. Jos ei tietäisi, kuka jälkimmäisen lainauksen on kirjoittanut, voisi erehtyä toteamaan, että siinä se on oikea patakörtti!
Mt
-
Taivaaseen pääsemisen varmuudesta en lähtisi paukuttelemaan henkseleitä koska siitähän ei ole mitään varmuutta! Sen sijaan varmaa on että syntisiä armahdetaan. Joten jos tarkoitit suunnata kärkesi tuota taivaaseen pääsemisen varmuutta vastaan, siinä olen toki samaa mieltä sinun kanssa Seppo!
Kun sydämeni on Jeesuksen verellä pesty, ja rakentaessani uskoni Jumalan Sanan eli Raamatun ja Pyhien sakramenttien (http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Sakramentti) varaan, en jää uskossani omaan tai tunteitteni varaan. Luotan Jumalan Sanan ja Jumalan asettamien sakramenttien antavan minulle Jeesuksen. Näin en ole uskossani omassa varassani, vaan Jumalan hyvän työn, ja Hänen armonsa varassa, eikä minun tarvitse mennä naapurilta kysymään sieluni autuuden perään. :)
-
Luuk. 18:9-14
-
Kun sydämeni on Jeesuksen verellä pesty, ja rakentaessani uskoni Jumalan Sanan eli Raamatun ja Pyhien sakramenttien (http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Sakramentti) varaan, en jää uskossani omaan tai tunteitteni varaan. Luotan Jumalan Sanan ja Jumalan asettamien sakramenttien antavan minulle Jeesuksen. Näin en ole uskossani omassa varassani, vaan Jumalan hyvän työn, ja Hänen armonsa varassa, eikä minun tarvitse mennä naapurilta kysymään sieluni autuuden perään. :)
Huomasitko että korostin lainauksessasi pari sanaa. Sanat "kun" sekä "ja" jotka ovat ehdollisia. Armohan ei ole sinänsä ehdollinen mutta kukaan ei voi tietää, haluatko lämäsi loppuun asti rakentaa uskosi Jumalan sanan varaan, turvautua armoon ilman tekoja jne. Tämän tähden taivaaseen pääsyyn sisältyy pieni epävarmuustekijä.
Onhan sanottu: "Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea..."
-
Epävarmuustekijöitä on paljon, se on ainakin varmaa. Ainoa varma tekijä on Jeesuksen teko ristillä.
Eletään vain toivossa kukin parhaamme mukaan.
-
Tästähän voikin tulla ihan hyvä keskustelu! Pitää myöskin muistaa että SAA eli on lupa luottaa olevansa Jumalan silmissä armahdettu ja jopa pyhä! Uskoa ja toivoa ei saa tappaa sillä "livulla" että pitää muodon vuoksi väittää kaikkea näihin liittyvää epävarmaksi. Kyllä Raamatussa on myöskin uskon näköalat ja meidän kristillisyydessäkin ne pitää olla. Itse asiassa teennäinen surkeudessa piehtarointi tai sen mainostaminen on myöskin pelkkää teatteria.
Ainahan on sanottu: "laiska töitään luettelee!"
[vapisevalla äänellä] "Näin se on myös meidän ihmisten hengellisessä elämässä!" [vapisevalla äänellä]
-
Tästähän voikin tulla ihan hyvä keskustelu! Pitää myöskin muistaa että SAA eli on lupa luottaa olevansa Jumalan silmissä armahdettu ja jopa pyhä! Uskoa ja toivoa ei saa tappaa sillä "livulla" että pitää muodon vuoksi väittää kaikkea näihin liittyvää epävarmaksi.
Käyttäisin usein toistamaani aforismia: "Emme tänään tiedä, mitä huomenna tiedämme."
Ja kun näin on, niin voimme hyvin toivoa, että Jumala pelastaa meidät. Mutta se onkin vain hurskas toive. Ei mitään muuta. Armo ja pelastus riippuvat vain ja ainoastaan Jumalasta eikä siihen ole ihmisellä mitään selittämistä, ei mitään lisättävä, ei mitään huomautettava vaikka kuinka luottaa, pitää itseään pyhänä ja syvästi uskovaisena sekä on kovin toiveikas.
Kyllä Raamatussa on myöskin uskon näköalat ja meidän kristillisyydessäkin ne pitää olla. Itse asiassa teennäinen surkeudessa piehtarointi tai sen mainostaminen on myöskin pelkkää teatteria.
Ainahan on sanottu: "laiska töitään luettelee!"
[vapisevalla äänellä] "Näin se on myös meidän ihmisten hengellisessä elämässä!" [vapisevalla äänellä]
Anonyymivalvoja korjasi lainaukset kuntoon.
-
Luulempa, että tähän Jumalaan luottamiseen vaikuttaa paljon myös meidän jokaisen perusluonne, eikä pelkästään uskon määrä tai laatu. Tällainen meikäläisen tyyppinen ihminen, joka hymyssäsuin harppaa kohti huomista, luottaa helposti Jumalaan.
Sitä en tiedä, mistä olen sellaisen perusluottamuksen saanut? Onko se seurausta turvallisesta lapsuudesta? Onko se peritty luonteenlaatu? Onko se Jumalalta saatu lahja? En tiedä.
Kaikesta tietämättömyydestäni huolimatta väitän, että sellaisen ihmisen, jolta puuttuu perusturvallisuus, on vaikeampi luottaa Jumalaankin.
Kuitenkin Jumalalle olemme saman arvoisia.
-
Sitä en tiedä, mistä olen sellaisen perusluottamuksen saanut? Onko se seurausta turvallisesta lapsuudesta?
Lapsuudessa käsitys Jumalasta mielestäni muodostuu. Niin maalliselta kuin tuntuukin, Jumalankuva on oleellisesti sidoksissa isään.
-
Luulempa, että tähän Jumalaan luottamiseen vaikuttaa paljon myös meidän jokaisen perusluonne, eikä pelkästään uskon määrä tai laatu. Tällainen meikäläisen tyyppinen ihminen, joka hymyssäsuin harppaa kohti huomista, luottaa helposti Jumalaan.
Sitä en tiedä, mistä olen sellaisen perusluottamuksen saanut? Onko se seurausta turvallisesta lapsuudesta? Onko se peritty luonteenlaatu? Onko se Jumalalta saatu lahja? En tiedä.
Kaikesta tietämättömyydestäni huolimatta väitän, että sellaisen ihmisen, jolta puuttuu perusturvallisuus, on vaikeampi luottaa Jumalaankin.
Kuitenkin Jumalalle olemme saman arvoisia.
Ei ole ihan satavarma asia, onko jumalakäsityksemme yhtä kuin vanhemmat lapsena, todennäköisesti kyseessä on paljon mutkikkaampi asia, ja jumalakäsityksiä eli jumalakuviakin (jumalarepresentaatioita) on paljon jo yhdellä ihmisellä eli Jumala tuntuu milloin miltäkin - yhdestä ja samasta mutta salatusta. Jaan kyllä Pyryharakan käsityksen kokonaan, ja siihen taas vaikuttaa kyllä jossakin määrin se lapsuuskin, vähemmän kuin on oletettu ja kaikki kausaliteetit saa kyllä pyyhkiä pois tyyliin kireä pipo ja vähän leluja ja sepeliä hiekkalaatikossa niin nyt on Jumalakin julma sitten. Niin on kyllä että perusluonteemme valoisuus vaikuttaa siihen kuinka helppoa on ylipäänsä luottaa. Hyvä kysymys on, mikä sen muovasi, mutta ääreestäns mutkikas. Jos ei ole varma siitä pysyykö tajuissaankaan on tasavarmaa, että on tehtävä töitä muodostaakseen mistään kovin hyvää ja luotettavaa kuvaa, tämä koskee myös Jumalaa. Ehkä siksi olen ollut tyrmätty noista pppiiiitkin väääärisevin ääänin lausutuista "Heeerrraaaaallla on sinulle Suuuuuurrri tehtävä" ja äärimmäisen huojentunut siitä että niitä ei täällä näy.
Ihminen on jossakin määrin myös vaikutuksille altis, on hyvä puhua kun nyt joka tapauksessa tehdään, niistä töistä joita on pelastuakseen tehtävä - ehkä törmätään siihen ainoaan mikä tuomiokuvissa on esillä, minulla oli nälkä, jano, olin sairas, vankeudessa... täällä on Jeesuksen veret ja Pyhät Sakramentit, mutta kas ihmettä, ei näistä mitään. Onko kukaan ollut viikkoa sairaalassa niin ettei kukaan käynyt katsomassa? . Nuoruusvuosiin kuului niin paljon töitä että ainoa jota pelkäsin oli ettei ikimaailmassa "pysy uskossa" ja sen verran se näköjään pahana päivänä pilkistää, pilkistää että jokaisesta menneestä päivästä on kiitollinen "yhtä päivää lähempänä' kuolemaa ja yhä minä uskoin, huhhuh". Mahtaakohan Jumalaa hymyilyttää nämä Leenan touhut?
-
Saamme pian selvyyden kysymykseen pelastuksesta, jos on uskominen minulle tullutta sähköpostia. Siinä varoitettiin lopun ajan olevan just nyt käsillä. Vuonna 2024 on tämän viestin mukaan Raamattu käännetty kaikille maailman kielille ja silloin se tapahtuu. Se on sitten siinä.
Vähän niukat olivat saamani viestin perustelut, joten ajattelin tukeutua asiassa Jumalaan, Raamattuun ja armoon. :icon_wink: :039:
-
Saamme pian selvyyden kysymykseen pelastuksesta, jos on uskominen minulle tullutta sähköpostia. Siinä varoitettiin lopun ajan olevan just nyt käsillä. Vuonna 2024 on tämän viestin mukaan Raamattu käännetty kaikille maailman kielille ja silloin se tapahtuu. Se on sitten siinä.
Vähän niukat olivat saamani viestin perustelut, joten ajattelin tukeutua asiassa Jumalaan, Raamattuun ja armoon. :icon_wink: :039:
Se voi tapahtua nopeamminkin, kun kieliä kuolee vauhdilla eikä niille sitten tarvitse kääntää raamattua. Näitä laskelmia on niin monta, että jokainen voi arpoa omansa.
-
Minä luotan siihen, että Jumala saattaa minussa alkamansa hyvän työn päätökseen satavarmasti. Kun Jumalan Poika Jeesus uhrasi oman Pyhän verensä minun syntisen kadotetun edestä, niin mikä voi erottaa minut Jumalan rakkaudesta ja sieluni autuudesta Taivaan kodissa?
Ei mikään.
Kun Karitsan veri on puhdistanut sydämeni, niin minun ei tarvitse jäädä luulouskoon nyppimään päivänkakkaran terälehtiä, pelastun, en pelastu jne...Kaikkivaltias Isä Jumala ei harrasta taivaallista lottoarvontaa, jolla taivaallisella täysosumalla armahdettu syntinen voittaa taivaspaikan.
”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.”
(Fil.1:6)
”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.”
(Room.8:16)
”Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
(Gal.4:6)
”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.”
(Ef.1:13-14)
-
Luuk. 18:9-14
Onneksi minä en ole niin kuin tuo fariseus. :icon_wink:
-
Lapsuudessa käsitys Jumalasta mielestäni muodostuu. Niin maalliselta kuin tuntuukin, Jumalankuva on oleellisesti sidoksissa isään.
Täsmälleen samaa mieltä. :023:
-
Pelastusasiassa minua on varoitettu väärästä varmuudesta, mutta enempää en ala asiaa perustelemaan, koska tiedän jo valmiiksi vastaukset. Laitan pilkun väärään paikkaan ja joku rientää vapisevalla äänellä korjaamaan sen pilkun paikkaa :018: antaen ymmärtää, että en tajua mitään Kristuksen lunastustyöstä j.n.e.
-
Minä luotan siihen, että Jumala saattaa minussa alkamansa hyvän työn päätökseen satavarmasti. Kun Jumalan Poika Jeesus uhrasi oman Pyhän verensä minun syntisen kadotetun edestä, niin mikä voi erottaa minut Jumalan rakkaudesta ja sieluni autuudesta Taivaan kodissa?
Ei mikään.
Kun Karitsan veri on puhdistanut sydämeni, niin minun ei tarvitse jäädä luulouskoon nyppimään päivänkakkaran terälehtiä, pelastun, en pelastu jne...Kaikkivaltias Isä Jumala ei harrasta taivaallista lottoarvontaa, jolla taivaallisella täysosumalla armahdettu syntinen voittaa taivaspaikan.
”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.”
(Fil.1:6)
”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.”
(Room.8:16)
”Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
(Gal.4:6)
”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.”
(Ef.1:13-14)
Kristinusko ei ole synergismiä] (http://fi.wikipedia.org/wiki/Synergismi), jossa minä yritän parhaani, ja Jumala hoitaa loput.
”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.”
(Ef.2:8-9)
-
Ja kuitenkin jotkut ovat valmiita ylpeilemään pelastusvarmuudellaan...
-
Ja kuitenkin jotkut ovat valmiita ylpeilemään pelastusvarmuudellaan...
”Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.”
(Gal.6:14)
Jeesus on syntisten Ystävä ja Vapahtaja, minunkin henkilökohtainen Pelastajani, Vapahtajani ja Ystäväni. :icon_biggrin:
-
Minun korviini 'henkilökohtainen vapahtaja' kuulostaa Kristuksen vähättelemiseltä. Onhan hän toki koko maailman vapahtaja eikä vain minun. Uskokin on jotain enemmän kuin henkilökohtaista; messussakin tunnustamme yhteisen uskomme.
-
Minun korviini 'henkilökohtainen vapahtaja' kuulostaa Kristuksen vähättelemiseltä. Onhan hän toki koko maailman vapahtaja eikä vain minun. Uskokin on jotain enemmän kuin henkilökohtaista; messussakin tunnustamme yhteisen uskomme.
Kun uskoni Jeesukseen on henkilökohtaista, uskoni Jeesukseen on myös yhteistä seurakunnan kanssa. Messussa uskontunnustuksessa ilmaisen myös seurakuntamme yhteisen uskon.
-
Se voi tapahtua nopeamminkin, kun kieliä kuolee vauhdilla eikä niille sitten tarvitse kääntää raamattua. Näitä laskelmia on niin monta, että jokainen voi arpoa omansa.
Miksi ihmisellä on valtava tarve selittää tätäkin asiaa ja koittaa selvittää, että milloin the end tulee?
-
Ettei vain olisi tarve olla Jumalan vertainen tiedossa. Vain Isä yksin tietää, sanoo Jeesus. :018:
-
Ja kuitenkin jotkut ovat valmiita ylpeilemään pelastusvarmuudellaan...
Sellaisiinkin välillä törmää, jotka ylpeilevät pelastusepävarmuudellaan.
Olen minäkin aikoinani tuolla ylpeillyt ja brassaillut.
Vielä useammin törmään erilaisiin syyttäjiin, jotka
a) löytävät syyttelemisen aihetta lähes mistä tahansa. Milloin joku syyllistyy pelastusvarmuudella kehumiseen, milloin nöyristelyn puutteeseen, ja milloin mihinkin epäpyhään taikka toisuskoisuuteen yms.
b) kieltävät toimivansa syyttäjinä ja suuttuvat, jos siihen suuntaan edes joku erehtyy vihjaamaan.
-
Minun korviini 'henkilökohtainen vapahtaja' kuulostaa Kristuksen vähättelemiseltä. Onhan hän toki koko maailman vapahtaja eikä vain minun. Uskokin on jotain enemmän kuin henkilökohtaista; messussakin tunnustamme yhteisen uskomme.
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että usko on julkinen asia ja sitä tuleekin pitää julkisena kaikkialle näkyvänä asiana ja kaikessa inhmillisessä toiminnassa (kuten politiikassa) ja arkielämässä yleensä.
Vaikka usko onkin julkista, niin se on aivan yhtä paljon myös henkilökohtaista uskoa.
Tietyllä tapaa jopa enemmän henkilökohtaista, koska ihminen on koko ajan itsensä kanssa ja julkisuudessa (kirkossa, toimistossa, kaupassa) vain osan ajastaan.
-
Jos täydellisten seurassa erehtyy neuvomaan/arvostelemaan tätä seuruetta, alkaa kuraa ja pikkukiviä lentää niskaan.
Tässä tekstissäni harrastan arvostelua:
Kun tälle foorumille tulee joku toisuskoinen, joka kertoo omista itselleen tärkeistä kokemuksista ja ajatuksistaan ystävällisesti ja kaikkien normaalien käyttäytymisääntöjen mukaan, niin johan alkaa irvailu, naljailu ja valtava tuomitseminen.
Tuomion henkeä voi oikein veitsellä leikata.
Jos minä kohtaan jonkun ihmisen, joka kertoo uskovansa aidan seipääseen, niin ei minulle (tai yleensä tavalliselle ihmiselle) tule mieleen ruveta häntä sättimään siksi, että seipääseen uskoo. Ja ei tuo tuon usko sättimällä mihinkään muutu.
Jos usko tekee ihmisestä pedon toista kohtaan, niin kannanttaa ehkä luopua uskostaan.
JA aina ei tarvitse edes luopioksikaan ryhtyä, riittää kun harjoittelee normaalit käyttäytymissäännöt.
Ottakaa minusta oppia ja älkää sättikö toisuskoista.
-
Jos täydellisten seurassa erehtyy neuvomaan/arvostelemaan tätä seuruetta, alkaa kuraa ja pikkukiviä lentää niskaan.
Tässä tekstissäni harrastan arvostelua:
Kun tälle foorumille tulee joku toisuskoinen, joka kertoo omista itselleen tärkeistä kokemuksista ja ajatuksistaan ystävällisesti ja kaikkien normaalien käyttäytymisääntöjen mukaan, niin johan alkaa irvailu, naljailu ja valtava tuomitseminen.
Tuomion henkeä voi oikein veitsellä leikata.
Jos minä kohtaan jonkun ihmisen, joka kertoo uskovansa aidan seipääseen, niin ei minulle (tai yleensä tavalliselle ihmiselle) tule mieleen ruveta häntä sättimään siksi, että seipääseen uskoo. Ja ei tuo tuon usko sättimällä mihinkään muutu.
Jos usko tekee ihmisestä pedon toista kohtaan, niin kannanttaa ehkä luopua uskostaan.
JA aina ei tarvitse edes luopioksikaan ryhtyä, riittää kun harjoittelee normaalit käyttäytymissäännöt.
Ottakaa minusta oppia ja älkää sättikö toisuskoista.
Nyt en saata olla kanssasi samaa mieltä. Ei täällä minuista ole sätitty ketään vaan oltu rehellisesti eri mieltä ja se kuuluu normaaliin keskusteluun. Olisiko mielestäsi pitänyt riemuiten kiljua, kun löytyy erilailla uskova?
-
Lapsuudessa käsitys Jumalasta mielestäni muodostuu. Niin maalliselta kuin tuntuukin, Jumalankuva on oleellisesti sidoksissa isään.
Muistan elävästi, kun pikkupoikana sanoin isälleni: ”Iskä, mulla on kaamee nälkä”. Pian isäni meni jääkaapille ja alkoi valmistaa minulle munakasta. Isäni oli myös innokas kalamies, ja kesämökillä savusti paljon kalaa, ja sain syödä isän onkimia savustettuja ahvenia.
Olisipa ollut varsin erikoinen isä, jos hän olisi antanut minulle nälkääni käärmeitä tai skorpiooneja???
”Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät."
(Luuk.11:11-13)
Jos maallinen isäni syntisenä piti minusta pikkupoikana huolta, niin kuinka paljon enemmän Taivaallinen Isä, Kaikkivaltias Isä Jumala, rakkaan Poikansa, Jeesuksen tähden, pitää huolta sieluni autuudesta.
Varsin erikoinen olisi Kaikkivaltias Isä Jumala, jos Hän rakkaan Poikansa Jeesuksen uhrin lisäksi alkaisi spekuloimaan ”Katsotaan nyt, miten sinun käy, voin minä sinut taivaaseen päästää, jos olen hyvällä tuulella”.
Kristinuskon mukaan Isä Jumala on Kaikkivaltias Jumala. Rohkenen väittää, että yhdessä asiassa Isä Jumala ei ole Kaikkivaltias, nimittäin Pyhä Isä Jumala ei voi valehdella ja toimia vastoin Sanaansa.
”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.”
(2Tim.3:16)
”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.”
(Hepr.4:12)
”Jumala, minä ylistän sanaasi, Herra, minä ylistän sinun sanaasi.”
(Ps.56:11)
”Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.”
(Ps.130:5)
-
Nyt en saata olla kanssasi samaa mieltä. Ei täällä minuista ole sätitty ketään vaan oltu rehellisesti eri mieltä ja se kuuluu normaaliin keskusteluun. Olisiko mielestäsi pitänyt riemuiten kiljua, kun löytyy erilailla uskova?
Tuo oli yleinen kokemukseni asiasta, joka on syntynyt eri ketjuista körttifoorumihistoriani aikana.
Samaa koki eräs työkaverinikin, kun näytin jotain keskustelua jo aikoja sitten.
Toki niistä ajoista foorumi on jonkin verran inhimillistynyt.
Sinä koet toisin, kuin minä.
Molempien kokemukset ovat aitoja ja on hyvä, että molemmat voivat ne tänne kirjata.
-
Olen pahoillani, mutta minua ärsyttää Raamatun liian runsas lainailu. Ikäänkuin foorumilla ei olisi muuta sanottavaa kuin mitä Raamatussa lukee tai ikäänkuin kirjoittaja olisi niin epävarma, että mieluiten kirjoittaa korulauseita kuin esittää omia ajatuksiaa. Pyydän jo etukäteen kommenttiani. Mielestäni foorumilla pitää kirjoittaa omia mielipiteitä. Raamattua lainattakoon, mutta kohtuullisesti, ellei sitten kysymyksessä Päivän sana - niminen keskustelu.
Foorumilla oli jo yksi tapaus, jonka kirjoitukset olivat niin pyhiä ja salattuja, ettei niistä saanut mitään otetta.
Foorumilaiset voisivat luottaa keskustelussa siihen, että monet meistä lukevat Raamattua päivittäin ja sananparret ovat tuttuja.
Omia näkemyksiä siis pliis! :109:
-
Tuo oli yleinen kokemukseni asiasta, joka on syntynyt eri ketjuista körttifoorumihistoriani aikana.
Samaa koki eräs työkaverinikin, kun näytin jotain keskustelua jo aikoja sitten.
Toki niistä ajoista foorumi on jonkin verran inhimillistynyt.
Sinä koet toisin, kuin minä.
Molempien kokemukset ovat aitoja ja on hyvä, että molemmat voivat ne tänne kirjata.
Turhaa valittelua. Et hyväksy edelleenkään sitä, että kritisoimme toistemme näkemyksiä vaikka juuri se on osa foorumin ajatustenvaihtoa.
-
Olen pahoillani, mutta minua ärsyttää Raamatun liian runsas lainailu. Ikäänkuin foorumilla ei olisi muuta sanottavaa kuin mitä Raamatussa lukee tai ikäänkuin kirjoittaja olisi niin epävarma, että mieluiten kirjoittaa korulauseita kuin esittää omia ajatuksiaa. Pyydän jo etukäteen kommenttiani. Mielestäni foorumilla pitää kirjoittaa omia mielipiteitä. Raamattua lainattakoon, mutta kohtuullisesti, ellei sitten kysymyksessä Päivän sana - niminen keskustelu.
Foorumilla oli jo yksi tapaus, jonka kirjoitukset olivat niin pyhiä ja salattuja, ettei niistä saanut mitään otetta.
Foorumilaiset voisivat luottaa keskustelussa siihen, että monet meistä lukevat Raamattua päivittäin ja sananparret ovat tuttuja.
Omia näkemyksiä siis pliis! :109:
Oliko tuon tarkoitus olla jotenkin järkyttävä löytö? Eli luterilainen, joka tulkitsee Raamattua Suomen ev.lut. kirkon opetuksen avulla?
Minä ainakin pitäydyn siihen, mitä Raamatussa sanotaan.
-
Turhaa valittelua. Et hyväksy edelleenkään sitä, että kritisoimme toistemme näkemyksiä vaikka juuri se on osa foorumin ajatustenvaihtoa.
Pystyn hyväksymään,
että olet tuota mieltä
ja samaan hengenvetoon totean omana näkemyskenäni sen, että toisen ihmisen aidon tunteen vähätteleminen ei ole oikein.
-
toisen ihmisen aidon tunteen vähätteleminen ei ole oikein.
Uskonnolliset tunteemme ovat erityisen herkkiä. Siksi niiden mukanaolo keskustelussa tuottaa ongelmia. Tunteiden ollessa pinnassa asiallinen keskustelu lakkaa. Tunneälyä voidaan käyttää tämänpuoleisissa. Tunne ja järki ovat hankalasti yhteensovitettavia, kun mukana on uskon aineksia. Raamattututkimus ei vastaa kaikkiin kysymyksiin yksiselitteisesti.
-
Jokainen saa tietenkin uskoa, miten itse haluaa. Jos joku haluaa elää epävarmuudessa sielunsa autuuden suhteen, niin siitä vaan.
Minä ainakin uskon, ja tiedän satavarmasti pääseväni Taivaan kotiin, Jumalan armosta, Jeesuksen tähden, uskon kautta Jeesukseen. :eusa_angel:
"Tapahtukoon teille niin kuin uskotte".
(Matt.9:29)
-
Jokainen saa tietenkin uskoa, miten itse haluaa. Jos joku haluaa elää epävarmuudessa sielunsa autuuden suhteen, niin siitä vaan.
Minä ainakin uskon, ja tiedän satavarmasti pääseväni Taivaan kotiin, Jumalan armosta, Jeesuksen tähden, uskon kautta Jeesukseen. :eusa_angel:
"Tapahtukoon teille niin kuin uskotte".(Matt.9:29)
Juuri tätä tarkoitin: Ei uskon vaan armon kautta. Kukaan meistä ei ole synnitön. Kenelläkään meistä ei ole pelastukseen vievää uskoa. Ei uskosta vaan armosta.
Mitä tarkoittaa sielun autuus?
-
Pystyn hyväksymään, että olet tuota mieltä ja samaan hengenvetoon totean omana näkemyskenäni sen, että toisen ihmisen aidon tunteen vähätteleminen ei ole oikein.
Kunhan kohtaan aidon tunteen, lupaan olla sitä vähättelemättä. :003:
-
Mitä tarkoittaa sielun autuus?
Sielun autuus = sielun pelastus.
-
Olen pahoillani, mutta minua ärsyttää Raamatun liian runsas lainailu. Ikäänkuin foorumilla ei olisi muuta sanottavaa kuin mitä Raamatussa lukee tai ikäänkuin kirjoittaja olisi niin epävarma, että mieluiten kirjoittaa korulauseita kuin esittää omia ajatuksiaa. Pyydän jo etukäteen kommenttiani. Mielestäni foorumilla pitää kirjoittaa omia mielipiteitä. Raamattua lainattakoon, mutta kohtuullisesti, ellei sitten kysymyksessä Päivän sana - niminen keskustelu.
Omia näkemyksiä siis pliis! :109:
Samaa mieltä!
Oikein runsas Raamatunkohtien luetteleminen on mielestäni julistamista, -ei keskustelemista. Täällä on tarkoitus keskustella, ei julistaa!
-vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
-
Jokainen saa tietenkin uskoa, miten itse haluaa. Jos joku haluaa elää epävarmuudessa sielunsa autuuden suhteen, niin siitä vaan.
Minä ainakin uskon, ja tiedän satavarmasti pääseväni Taivaan kotiin, Jumalan armosta, Jeesuksen tähden, uskon kautta Jeesukseen. :eusa_angel:
"Tapahtukoon teille niin kuin uskotte". (Matt.9:29)
Tuli kulttuurikolari. Herännäisyydessä Raamatun lauseiden latelua pidetään Jumalan asemaan asettumisena ja ylpeilynä ja se on meille vieras kulttuuri. "Kun Jumala ja minä olemme tätä mieltä". Lähdemme siitä, että jokainen on pipliansa lukenut tarpeeksi moneen kertaan. Toisekseen Raamatussa on kun käytettään irtolauseita toisiaan kumoavia paikkoja turhan monta ja niitä sopivasti peräkkäin asettelemalla saa sanottua ihan mitä itse haluaa. "Juudas meni ja hirtti itsensä. Mene ja tee sinä samoin."
-
Sielu on hankala sana. Minä ymmärrän sillä kokonaisuutta, jossa on ihmisen luonto, mieli ja henki. Niillä taas tarkoitan tunteita, tietoa ja tahtoa. Autuus lienee lähinnä tunne, äärimmäinen onnellisuus. Sellaisen kokee varmaan pelastuessaan, mutta en laittaisi yhtäläisyysmerkkejä. Pelastus on todellisempi asia kuin pelkkä tunne.
-
Sielun autuus = sielun pelastus.
Kun maallikot keskustelevat, niin keskustelua haittaa aina käsitteiden epämääräisyys ja epätäsmällisyys. Teologia on siitä vaikea tiede että koulutettujen teologienkin kesken on vaikea löytää yhteisiä merkityksiä käsitteille joten yksi puhuu aidasta, toinen seipäistä. Ehkäpä olisi parempi pyrkiä löytämään käsitteen takana oleva ajatus kuin pyrkiä muuraamaan umpeen sanamuotoja ja/tai puheenparsia. Sellainen ainakin voisi toimia hedelmällisemmän keskustelun pohjana mutta jos tarkoitus onkin ainoastaan julistaa, niin sitten asia on toinen.
Tuskin meistä kellään on patenttia esim. käsitteeseen "sielun autuus". Siksi on parempi kirjoittaa: MIELESTÄNI sielun autuus=...
kuin että sielun autuus=
-
Sielun autuus = sielun pelastus.
Olen käsittänyt autuas-sanan niin, että kysymys on Jumalaan yhteydessä olevasta (Penan mukaan äärimmäisestä onnellisesta) henkilöstä, ei siis varsinaisesti pelastetusta. Viittaan tässä Matteuksen evankeliumissa olevaan kohtaan. Autuaita ovat...taivasten valtakunta...saavat lohdutuksen....heidät ravitaan....laupeita...nähdä Jumalan...kutsutaan Jumalan lapsiksi ..vainottu.
-
Kun sydämeni on Jeesuksen verellä pesty,
Minua ovat aina tökkineet nämä kai lähinnä vapaissa suunnissa käytetyt veri-jutut. Golgatan veressä voima on, veriuhri, verellä pesty, onko verivirtoja, mitä muuta.. Mieleen tulvii kuvia virtaavasta verestä, verta joka puolella, ja tulee paha olo. Ymmärrän paremmin "kuollut puolestani", se on siistimmin ilmaistu ja kertoo asian ytimen ilman verellä mässäilyä.
-
Minun korviini 'henkilökohtainen vapahtaja' kuulostaa Kristuksen vähättelemiseltä.
Minusta se taas kuulostaa erilaisessa kristillisessä porukassa kotonaan olevan sanomalta. Joka poppoolla on omat fraasinsa ja kielikuvansa. Niistä muut sitten luovat mielikuvansa, vaikkapa alatien kulkijoista.
-
Tuli kulttuurikolari. Herännäisyydessä Raamatun lauseiden latelua pidetään Jumalan asemaan asettumisena ja ylpeilynä ja se on meille vieras kulttuuri. "Kun Jumala ja minä olemme tätä mieltä". Lähdemme siitä, että jokainen on pipliansa lukenut tarpeeksi moneen kertaan. Toisekseen Raamatussa on kun käytettään irtolauseita toisiaan kumoavia paikkoja turhan monta ja niitä sopivasti peräkkäin asettelemalla saa sanottua ihan mitä itse haluaa. "Juudas meni ja hirtti itsensä. Mene ja tee sinä samoin."
Herännäisyyskulttuuri on minulle täysin vierasta, enkä ole koskaan ollut körttiseuroissa. Tämä johtune siitä, ettei meilläpäin juuri herännäisyyttä ole, ja muutenkin kirkon herätysliikkeiden toiminta on melko vaatimatonta. Suomen ev.lut.kansanlähetys meillä hiipuu ja esikois- ja Vl-lestadiolaiset ovat omissa suljetuissa porukoissaan.
Käytännössä en siis tiedä körttiläisyydestä muuta kuin Paavo Ruotsalaisen, seppä Högmanin, körttipuvun ja sen, että körttiläisyys on armollista hengellisyyttä, joka on minunlaiseni perusluterilaisen helppo omaksua.
Kun keskustelen uskonasioista, niin meillä on raamattupiireissä aina pyritty asiat perustelemaan Raamatulla, tietenkin kontekstissaan. Raamattupiireissä meillä on aina pappi vetäjänä, näin vältämme maallikoiden tulkinnat, jotka saattavat olla irti kontekstista eli asiayhteydestään.
-
Luulempa, että tähän Jumalaan luottamiseen vaikuttaa paljon myös meidän jokaisen perusluonne, eikä pelkästään uskon määrä tai laatu. Tällainen meikäläisen tyyppinen ihminen, joka hymyssäsuin harppaa kohti huomista, luottaa helposti Jumalaan.
Sitä en tiedä, mistä olen sellaisen perusluottamuksen saanut? Onko se seurausta turvallisesta lapsuudesta? Onko se peritty luonteenlaatu? Onko se Jumalalta saatu lahja? En tiedä.
Kaikesta tietämättömyydestäni huolimatta väitän, että sellaisen ihmisen, jolta puuttuu perusturvallisuus, on vaikeampi luottaa Jumalaankin.
Kuitenkin Jumalalle olemme saman arvoisia.
Tätä olen joskus minäkin miettinyt. Jostain syystä en ole ikinä kummemmin Jumalaa vastaan ärhämöinyt. Niin, perusluonne.. Lähtökohtaisesti odotan saavani vastaani hyvää, paha ja pahuus jaksaa aina jotenkin yllättää. Pahantahtoisuus, pahat taka-ajatukset. Oma lapsuus vaikuttaa varmasti, kuten sanoit.
Niin ja vielä jokin oma itse ihmisen sisällä (mikä on psykologinen termi), jokin ydinminä tai oma ominaislaatu, joka poikkeaa muista saman kasvatuksen saaneista samojen vanhempien lapsista.
-
Minua ovat aina tökkineet nämä kai lähinnä vapaissa suunnissa käytetyt veri-jutut. Golgatan veressä voima on, veriuhri, verellä pesty, onko verivirtoja, mitä muuta.. Mieleen tulvii kuvia virtaavasta verestä, verta joka puolella, ja tulee paha olo. Ymmärrän paremmin "kuollut puolestani", se on siistimmin ilmaistu ja kertoo asian ytimen ilman verellä mässäilyä.
Pidät siis verettömästä evankeliumista. Olen suorastaan hämmästynyt??? :107:
Minä kyllä joka messussa kuulen ehtoollisella papin sanat: "Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu".
"Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä."
(Joh.6:56)
-
Juuri tätä tarkoitin: Ei uskon vaan armon kautta. Kukaan meistä ei ole synnitön. Kenelläkään meistä ei ole pelastukseen vievää uskoa. Ei uskosta vaan armosta.
Sanakikkailua järeämmästä päästä.
Raamattu sanoo varsin selkeästi, että ihminen pelastuu uskosta Kristukseen, jota se kutsuu myös armoksi.
Käytti sitten kumpaa ilmaisua tahansa (usko / armo), niin sama asia.
Foorumi tuntuu välillä lastentarhalta.
Täällä on muutama aikuinen (kuten minä) ja suuri joukko lapsia.
Lasten seurassa ei oikein voi kovin syvällisesti juuri mistään keskustella.
-
Pidät siis verettömästä evankeliumista. Olen suorastaan hämmästynyt??? :107:
Minä kyllä joka messussa kuulen ehtoollisella papin sanat: "Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu".
"Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä."
(Joh.6:56)
Vähän samansuuntaisia ajatuksia minullekin tuli.
Raamatun mukaan tuo veren evankeliumi on maailmalle hullutusta, se on vastenmielinen ja mieluummin se ohitetaan. Ihmisen pelastuskin mielellään nähdään tapahtumaksi ilman verta.
Jumala kuitenkin sanoo, että "ilman veren vuodatusta ei ole anteeksiantamusta".
-
Köpi-setä on nyt vihainen!
Vakavasti ottaen, tuossa on vähän perääkin. Usein tulee livahdetuksi foorumille sellaisessa mielentilassa, että päästää sisäisen pojankloppinsa irti, vaikka muilla onkin vakava pohdiskelu käynnissä. Toisaalta, sanojen maistelulla ja pureskelulla voi päästä eteenpäin silloin, kun ajatus ei muuten kulje. Varsinkin silloin, kun sanat ymmärretään monella tavalla, on syytä kertoa, miltä ne omissa korvissa kuulostavat.
-
Tuosta verimystiikasta vielä vähän: Moni ymmärtää Jeesuksen vuotaneen Golgatan ristillä verta puolestamme, mutta vierastaa mielikuvia hänen verisissä haavoissaan lepäämisestä tai hänen veressään peseytymisestä. Ehtoollisella nautittava Herran ruumis ja veri riittävät minullekin, en kaipaa sen enempää verisyyttä uskoni tueksi.
-
Pidät siis verettömästä evankeliumista. Olen suorastaan hämmästynyt??? :107:
Minä kyllä joka messussa kuulen ehtoollisella papin sanat: "Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu".
"Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä."
(Joh.6:56)
Kutsuin asiaa mässäilyksi, eli tarkemmin tarkoitan sitä, että esim. tv7:n saarnamies joka (toisessa) lauseessa puhuu verestä moninaisin sanakääntein. Tämä on kai näitä yksilöllisiä asian ymmärtämiseen liittyviä juttuja. Joitakuita auttaa asian mieltämisessä, varmasti. Toki veri vuosi ristillä ja ehtoollisessa mainitaan veri, tottakai.
-
Ehtoollisella nautittava Herran ruumis ja veri riittävät minullekin, en kaipaa sen enempää verisyyttä uskoni tueksi.
No tätä yritin huonosti selittää, juuri tätä.
-
Tuskin meistä kellään on patenttia esim. käsitteeseen "sielun autuus". Siksi on parempi kirjoittaa: MIELESTÄNI sielun autuus=...
kuin että sielun autuus=
Olisiko myös parempi sanoa, että
"MIELESTÄNI on parempi kirjoittaa" sen sijaan, että sanoo "on parempi kirjoittaa".
Voisiko varmuuden vuoksi vielä lisätä tuo "MIELESTÄNI" sana jokaiseen lauseeseen, jottei kukaan ärsyyntyisi - ihan varmuuden vuoksi?
-
Kuinkahan veristeriilit ihmiset suhtautuisivat Paavaliin, joka pyrki eri seurakunnissa kuvaamaan Kristusta lähinnä ristiinnaulittuna?
Ajan henki mielestäni on se, että kristinuskosta yritetään tehdä mahdollisimman veretöntä, ehkä joskus jopa varsin ovelin uskovaisuustermein ja sanakääntein
ja samaan aikaan tehdä viihteestä ja monesta muusta jokapäiväisestä asiasta mahdollisimman verisen.
Viihteellä ja monella muulla tarkoitan esim. elokuvia, pelejä ja vaikkapa aborttia taikka eutanasiaa.
-
Jokainen saa tietenkin uskoa, miten itse haluaa. Jos joku haluaa elää epävarmuudessa sielunsa autuuden suhteen, niin siitä vaan.
Onko kyse omasta halusta uskoa tietyllä tavalla tai omasta halusta elää epävarmuudessa? Jos kyse onkin siitä, että ymmärtää asiat tietyllä tavalla?
Esim. että Raamattu lupaa pelastuksen uskoville Jumalan armosta. Yksi korostaa varmaa pelastusta ja toinen sitä, että armosta se tapahtuu.
-
Voisiko varmuuden vuoksi vielä lisätä tuo "MIELESTÄNI" sana jokaiseen lauseeseen, jottei kukaan ärsyyntyisi - ihan varmuuden vuoksi?
:repee:
On täällä aika usein mainittu, että jokainen kirjoittaa omia mielipiteitään. Tai onko aina pakko olla varma mielipide.. Minusta ajatuksenpoikanenkin riittää.
-
Kuinkahan veristeriilit ihmiset suhtautuisivat Paavaliin, joka pyrki eri seurakunnissa kuvaamaan Kristusta lähinnä ristiinnaulittuna?
Ajan henki mielestäni on se, että kristinuskosta yritetään tehdä mahdollisimman veretöntä, ehkä joskus jopa varsin ovelin uskovaisuustermein ja sanakääntein ja samaan aikaan tehdä viihteestä ja monesta muusta jokapäiväisestä asiasta mahdollisimman verisen.
Jeesuksen veri on minulle kuolemattomuuden lähde, ainoa tie iankaikkiseen elämään ja Jumalan yhteyteen.
Ilman verta ei ole sovitusta eikä syntien anteeksiantamusta.
(Hepr.9:22)
-
Olen käsittänyt autuas-sanan niin, että kysymys on Jumalaan yhteydessä olevasta (Penan mukaan äärimmäisestä onnellisesta) henkilöstä, ei siis varsinaisesti pelastetusta. Viittaan tässä Matteuksen evankeliumissa olevaan kohtaan. Autuaita ovat...taivasten valtakunta...saavat lohdutuksen....heidät ravitaan....laupeita...nähdä Jumalan...kutsutaan Jumalan lapsiksi ..vainottu.
Lainaus Wikipediasta
"
Autuas tarkoittaa kristinuskossa pelastettua[1] tai yliluonnollisella tavalla onnellista.[2] Kreikan kielisessä uudessa testamentissa käytetään sanaa "makarios": autuas, ikuisesti onnellinen. Sanaa käytettiin tilasta, kun saa olla Jumalan yhteydessä.[3] Sana makarismi tarkoittaa autuaaksi ylistämistä tai julistamista. Sitä käytetään erityisesti Jeesuksen vuorisaarnan kohdasta, jossa ovat kuuluisat autuaaksi julistamiset.[4]
"
-
Lähdemme siitä, että jokainen on pipliansa lukenut tarpeeksi moneen kertaan.
Tunnustan, että välillä meni vuosia Raamattuun koskematta. Nyt vanhan, rippilahjaksi saamani Raamatun lehdet irtoilevat ja muutenkin koko kirja on leviämässä käsiin. Ostin isotekstisen, nyt on hyvä lukea. Tuntuu, että on paljon kiinniotettavaa.
-
Lähdemme siitä, että jokainen on pipliansa lukenut tarpeeksi moneen kertaan.
Muuta ryhmää en taida tunteakaan, jossa noin ajatellaan.
Yleensä muualla on sellainen käsitys, että oma Raamatun tuntemus ja sen lukeminen on ollut ja on varsin vajavaista ja petraamisen varaa olisi siinäkin.
-
Muuta ryhmää en taida tunteakaan, jossa noin ajatellaan.
Yleensä muualla on sellainen käsitys, että oma Raamatun tuntemus ja sen lukeminen on ollut ja on varsin vajavaista ja petraamisen varaa olisi siinäkin.
Asian voi ymmärtää niiinkuin haluaa. Tarkoitin sillä sitä, että kirja on kulunut käytössä ja sillä että osaa sieltä paikkoja, niin sillä ei täällä kannata koreilla. Koskaan sitä ei ole "tarpeeksi" luettu, mutta tarvitaanko muualta tulleita opettajia on eri asia.
-
Muuta ryhmää en taida tunteakaan, jossa noin ajatellaan.
Yleensä muualla on sellainen käsitys, että oma Raamatun tuntemus ja sen lukeminen on ollut ja on varsin vajavaista ja petraamisen varaa olisi siinäkin.
Meilläpäin on seurakunnassa aina pyritty asiat perustelemaan Raamatulla.
"Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.”
(2Tim.3:16)
-
tarvitaanko muualta tulleita opettajia on eri asia
Riippuu siitä, missä asemassa ihminen on.
Jos ihminen on huonompi ihminen taikka yhtä hyvä ihminen, kuin se, joka opettaa, niin tällöin opettajaa tarvitaan.
Jos ihminen taasen on opettajaa parempi, tällöin opettajaa ei tarvita.
-
Olisiko myös parempi sanoa, että
"MIELESTÄNI on parempi kirjoittaa" sen sijaan, että sanoo "on parempi kirjoittaa".
Voisiko varmuuden vuoksi vielä lisätä tuo "MIELESTÄNI" sana jokaiseen lauseeseen, jottei kukaan ärsyyntyisi - ihan varmuuden vuoksi?
Mielestäni tuo on viisaasti ajalteltu. Mielestäni jokainen joutuu kulkemaan, tavallaan yhdessä muun seurakunnan kanssa, tavallaan yksin - kantaen omaa ristiään - auttamaan toista kun hän retuuttaa omaansa - kuitenkin perimmältään yksin. Siksi, kun itse näkee ympärillään pimeyttä, on viisasta sanoa että on minusta nyt vähän pimeää - se toinen joka saa ehkä juuri silloin jonkiin oivalluksen lahjaksi, saattaa kokea kaiken selvänä... siksi yhteisymmärrys löytyy helpommin kun sanookin mielestäni.
Tosin sekin voi olla jollekin perin kompastuttavaa: minäminäminä minun mielestä niin ja minun mielestä nä'in ja aina vain minä. Silti tuo on ainoa realistinen tapa ilmaista itseään, ainoa keino puhua tai kirjoittaa loppujen lopuksi riittävän nöyrästi asioista jotka taitavat olla meltä aika salattuja. On tekonöyrää - minun mielestäni - pamauttaa mikä on oikeampaa tai väärempää ja jättää tuo "minusta" tai "mielestäni" pois jos motiivina on että minähän en itseäni korosta, kerron vain kuinka asiuat ovat... silloin kyllä riippuu hieman asioista voiko niin todella tehdä. Useimpiin hengellisiin kysymyksiin taitasa turvallista olla tuo "minusta" "minun kokemukseni on" "minun näkemykseni on".
-
Synonyymisanakirja kehiin! Hyvä, Leena!
-
Riippuu siitä, missä asemassa ihminen on.
Jos ihminen on huonompi ihminen taikka yhtä hyvä ihminen, kuin se, joka opettaa, niin tällöin opettajaa tarvitaan.
Jos ihminen taasen on opettajaa parempi, tällöin opettajaa ei tarvita.
Minulla lukee joka viestissä tekno- ei teologi. Olen eräillä tekniikan aloilla huomattavasti teologeja parempi ja päinvastoin.
-
Jatketaan osassa 2