Asettelin ajatukseni kysymyksien muotoon jotta jospa joku vastaisi, ja osallistuisi pohtimaan.
Muistan lapsuudenkodista kuinka N-L:a ja kommunisteja pelättiin. Kun käytiin kyläilemässä Vaalimaalla piti saada litterat Bycklingin kauppiaalta. Ylä-Pihlajaan asti kuulema näkyivät valonheittimien kiilat rajan piinnasta, äitini syntymäkodista päin, rajan takaa.
Nyky-politiikka on aivan eri asia kuin sodanjälkeinen, jolloin täällä tehtiin vallankumoustakin ( ? ). Hertta Kuusista inhottiin Pienoisparlamentissa.
Opiskeliapolitiikka oli 1960-luvulta asti radikaalia ja ' maailmaa parantavaa', vallankumoushenkistäkin kun muistellaan Kuuban kriisiä, Chilen Pinochetia, ja kylmää sotaa.
Niistä on opittu. Kuitenkin maailmassa on aina vihollisuutta. Nyt sitä lietsoo USA ja siihen vastaavat arabit. Venäjä on hiljaa ja murisee. Ruotsi pelkää Venäjän vakoilijota.
Koronan suhteen Ruotsi on kehitysmaa, vaikka Suomi antaa mallia.
Ehkä näin itsenäisyyspäivänä veli-Veneheittoon kalikka kolahti.
Osaan kyllä piikitellä jos haluan, mutta en halua kun Bengtkin on nyt hiljaa.
Ajatukseni on matkalla muuttunut IKL-Lotta-kodista, kokoomuslaisuuden ja KD:n kautta ' ei minkään puoluelaiseksi'.
Kuten arvostamani Pena, minäkin äänestän asiantuntijaa asian ollessa sopiva.
Kiitos Öppis ! ymmärsit.