Mitä luet?

[Körttiina]

Puuttuu yksi vaihtoehto

Kaikkia noita yllämainittuja.
Tarpeen tullen luen vaikka puhelinluetteloa.

[myyräpartio]

Samaa mieltä olen, että pitäisi saada lukea enemmän, mitä itse haluaa, mutta toki on osattava joitakin klassikoita, ihan samoin kuin on osattava historianläksynsä.

Paskan marjat. Ja millähän perusteella? Ja et ole todellakaan samaa mieltä vaan juuri sitä päinvastaista, joka on ihan käsittämätön asenne, ottaen huomioon mihin se johtaa.

[Körttiina]

Näinhän tuo on, turha sitä jotain sotaa ja rauhaa on tavata jos ei tosiaan kiinnosta. !!

Jatkokysymykseen vastaan että:

1. Luetteko samoja kirjoja uudestaan?

Jos pidän kirjasta, luen uudestaan kunnes kannet irtoavat. Ylpeys ja Ennakkoluulo (suosikkini) on tullut luettua suomeksi parikymmentä kertaa ja alkuperäiskielellä kolmisenkymmentä kertaa.

2. Ostatteko vai lainaatteko?

Jos epäilen että kirja on huono, tai luen sen siksi että se on "puheenaihekirja" haen kirjastosta. Omaan hyllyyni pääsevät kirjat ovat näitä moniluettavia, tai sitten sellaisia että toivon muidenkin perheenjäsenten ne lukevan.

[Michelle]

Edvard Uspenskin Alas taikavirtaa on sellanen kirja jonka ole lapsuudesta lähtien lukenut vähintään kerran vuodessa, aina uudelleen. loistava satukirja!!

[Johannes]

Samaa mieltä olen, että pitäisi saada lukea enemmän, mitä itse haluaa, mutta toki on osattava joitakin klassikoita, ihan samoin kuin on osattava historianläksynsä.

Paskan marjat. Ja millähän perusteella? Ja et ole todellakaan samaa mieltä vaan juuri sitä päinvastaista, joka on ihan käsittämätön asenne, ottaen huomioon mihin se johtaa.

Tarkoitan lähinnä sellaisia perusteoksia. Minun mielestä esim. Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas on sellaisia, jotka pitäisi lukea tai ainakin juoni suunnilleen tuntea. Sitten Kalevala, Raamattu ja Vänrikki Stoolin tarinat pitää tietää, mitä ne on, vaikka ei tartekaan kokonaan lukea. Muiden klassikkojen luettelo on jo niin suuri, että yksi hailee osata jokainen. Kaikki ulkomaalaiset kuuluvat siihen, kuten vaikkapa Sota ja rauha, se taisi olla venäläinen Leo Tolstoi tai joku semmoinen. Ikinä en ole sitä lukenut. Siis nuo perusteteokset pitäisi kuitenkin osata. Itse tykkään lukemisesta, joten minulle se ei olkut vaikeaa. Kuitenkin vaikkapa musiikista en tajua p****n  vertaa, mutta silti on ihan hyvä, että koulussa opetetaan maakuntalaulut, Maamme-laulu ja joitakin Beethoovenin elämänkertoja. Ihan yhtä tärkeitä nekin.

No saatan sitten olla eri mieltä, jos kaikki klassikot pitäisi julistaa pannaan. Sille tielle en kuitenkaan itse haluaisi. Itse kannattaisin semmoista systeemiä kouluihinkin, että noin vajaa kymmenen kirjaa pitäisi kouluaikana kaikkien lukea, siis tuollaiset perusteokset. Sen jälkeen pitäisi saada valita mieleisensä listasta, johon kuuluisi erityyppisiä kirjoja. Sillein tehtäisiin lukemisesta edes himpun verran mielenkiintoisempaa ei-lukutoukille. Ja kuuluisat kirjailijat pitää osata ja heidän pääteostensa nimet, kuten nytkin, mutta lukea ei kaiken maailman Ilmari Kiantoja ja Kalle Päätaloja tartteis väkisin, vaan vaihtoehtoina pitäisi olla myös muita. On kuitenkin hyvä kokeilla erilaisia kirjoja.

[PekkaV]

Älä hermostu! Luen edelleen Kareksen Heränneen kansan vaellusta. Nyt on menossa viides osa. Se alkoi koskettavasti Aholansaaren entisestä omistajasta Kleofas Hymanderista ( = Hyvämäki). Eihän tämä teitä nuoria kiinnosta, ainakaan kaikkia, ehkä useimpia. Mutta saattaa joskus ruveta. Siksi kerron hiukan lisää ja siteeraan.

"XXXVIII

SYVÄRIN PAPPI

I.

Herännäisyyden koulussa.

  Sitä uudistumista, mikä myöhäisemmän herännäisyyden piirissä 1880-luvulla alkoi, voitaisiin sanoa tämän vanhan hengellisen kansanliikkeen 'reformaatioksi' siinä mielessä, että tahdottiin palata ensimmäisen rakkauden aikaan ja löytää jälleen ne 'ensimmäiset teot', joissa kilvoitteleva kansa oli tuntenut ikään kuin alkuseurakunnan elämän tuoksun.
  Ei liene ollut pelkkä sattuma, että herännäisyyden uusi elämänliike alkoi, niinkuin aikaisemmin on kuvattu, jälleen Pohjois-Savosta, Paavo Ruotsalaisen vaikutusalueelta. Uudistuminen alkoi näin todellakin niiden 'ensimmäisten tekojen' paikoilta, herännäisyyden pyhimpien muistojen maalta..."

Muuten olen Johanneksen kanssa samoilla linjoilla, mutta myös Myyräpartion. Kiinnostus kirjallisuuteen on nimittäin herätettävä koskettavalla kirjallisuudella, esimerkkeinä isän sylissä satu lapselle tai kiusaamista käsittelevä nuortenkirja 8-vuotiaalle tai urheilu- / musiikkiaiheinen nuorisoromaani 14-vuotiaalle. MUTTA! SIITÄ on edettävä, laajennettava ja syvennettävä, mikä tarkoittaa kulkemista kohti kaanonia, josta Hesarissa on keskusteltu: olisiko opetusministeriön syytä tehdä luettelo Suomen keskeisimmistä romaaneista. Eikä kyse ole nyt jonkin suppean kirjatoukkapiirin harrastuksesta, vaan siitä kirjallisuudesta, mikä kuvastaa MEITÄ!

...................................................    :shock:    ](*,)  8-[  :smt008:  :smt018  :smt051  :smt039  :smt024  :smt064  :smt089  :smt101  :xmascool:  :smt107  O:)

[seppos]

Muistan vielä kun ahmin Kareksen Heränneen kansan vaelluksen läpi ja luin myös sitä varhemman Rosendahlin Herännäisyyden historian. Kares on hyväkynäinen kirjoittaja, mutta sortuu joskus pahoihin perusmokiin yrittäen tehdä ledendasta historiaa. Esimerkkinä tästä hänen selityksensä sanan körtti synnystä. Me kaikki toedämmä, että että se tulee ruotsin kielen sanasta skjört eli takin takahalkio. Kares yrittää todistella sen tulleen sanasta Keyritty (kylä Aholansaaren vieressä)

Rosendahl on enemmän faktaa ja erittäin mielenkiintoinen.

Uusi historiankirja on ollut joskus puheenaiheena päätoimikunnassa, mutta en tiedä miten se nykyisin jaksaa. Ilmeisesti lepää rauhassa. Tosiassa uusi nykyherännäisyyden historiaa runsaasti valottava kirja on Heli Karhumäen kirja Jaakko Eleniuksesta, jonka luin äskettäin (ostin juhlilta). Kun luette sitä menkää yksinäisyyteen, sillä muille on inhoittavaa, kun joku lukee ja hekottaa seurassa. Minä pystyn lukemaan ääneti, mutta meidän perheen muut jäsenet eivät siihen pysty, vaan naurun purskahduksia pääsee ilmaan aina silloin tällöin ja hyvinkin tiheästi.

[mies valaan vatsasta]

Samaa mieltä olen, että pitäisi saada lukea enemmän, mitä itse haluaa, mutta toki on osattava joitakin klassikoita, ihan samoin kuin on osattava historianläksynsä.

Paskan marjat. Ja millähän perusteella? Ja et ole todellakaan samaa mieltä vaan juuri sitä päinvastaista, joka on ihan käsittämätön asenne, ottaen huomioon mihin se johtaa.

Minusta Johannes on tässä enemmän oikeilla jäljillä. Joitain klassikoita tulisi lukea jo sen takia, mitä ne edustavat. Esim. Tuntematon sotilas on varsin realistinen kuvaus sotilaan arjesta jatkosodan aikana, varsinkin kun linna itse oli rintamalla taistelemassa. Lisäksi klassikoita tulisi lukea senkin takia että ne ovat osa meidän kulttuuriperintöämme. Klassikoita ovat niin suuret tiiliskivet kuin "KURJAT", "IDIOOTTI", "DRACULA" kuin Tällä vuosisadalla kirjoitettu "Taru sormusten herrastakin". Ne kaikki kuvaavat oman aikakautensa tyyliä ja kirajallisuuden lajeja, tosin Tolkien näistä nuorimpana.

Näinhän tuo on, turha sitä jotain sotaa ja rauhaa on tavata jos ei tosiaan kiinnosta. !!

No, mutta onhan se kuitenkin niinkin. Mutta periaatteessa suositteleisn kyllä tutustumaan edes joihinkin klassikkoihin. Ja jos Sota ja rauha ei kiinnosta niin onhan noita muitakin klassikkoja.

Tarkoitan lähinnä sellaisia perusteoksia. Minun mielestä esim. Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas on sellaisia, jotka pitäisi lukea tai ainakin juoni suunnilleen tuntea. Sitten Kalevala, Raamattu ja Vänrikki Stoolin tarinat pitää tietää, mitä ne on, vaikka ei tartekaan kokonaan lukea. Muiden klassikkojen luettelo on jo niin suuri, että yksi hailee osata jokainen. Kaikki ulkomaalaiset kuuluvat siihen, kuten vaikkapa Sota ja rauha, se taisi olla venäläinen Leo Tolstoi tai joku semmoinen. Ikinä en ole sitä lukenut. Siis nuo perusteteokset pitäisi kuitenkin osata. Itse tykkään lukemisesta, joten minulle se ei olkut vaikeaa. Kuitenkin vaikkapa musiikista en tajua p****n vertaa, mutta silti on ihan hyvä, että koulussa opetetaan maakuntalaulut, Maamme-laulu ja joitakin Beethoovenin elämänkertoja. Ihan yhtä tärkeitä nekin.

No saatan sitten olla eri mieltä, jos kaikki klassikot pitäisi julistaa pannaan. Sille tielle en kuitenkaan itse haluaisi. Itse kannattaisin semmoista systeemiä kouluihinkin, että noin vajaa kymmenen kirjaa pitäisi kouluaikana kaikkien lukea, siis tuollaiset perusteokset. Sen jälkeen pitäisi saada valita mieleisensä listasta, johon kuuluisi erityyppisiä kirjoja. Sillein tehtäisiin lukemisesta edes himpun verran mielenkiintoisempaa ei-lukutoukille. Ja kuuluisat kirjailijat pitää osata ja heidän pääteostensa nimet, kuten nytkin, mutta lukea ei kaiken maailman Ilmari Kiantoja ja Kalle Päätaloja tartteis väkisin, vaan vaihtoehtoina pitäisi olla myös muita. On kuitenkin hyvä kokeilla erilaisia kirjoja.

Juuri näin! Mutta haluaisin huomauttaa että Päätalon kirjoihin kannattaa tutustua senkin takia että ne kertovat suhteellisen realistisesti elämästä viime vuosisadalla.

[myyräpartio]

Olisi oikeasti ihan todella hienoa jos perustelisitte vähän näkökantojanne niin voisi asiasta keskustellakin.

[mies valaan vatsasta]

Mitä?

Siis enkö sanonut vielä, että mielestäni klassikoita olisi hyvä lukea sen vuoksi että ne kuvastavat aikansa kulttuuria ja niitä oloja joista ne ovat lähtöisin. Kuten Tuntematon sotilas, useat pohjautuvat johonkin historiallsieen tapahtumaan tai ainakin paikkaan. Näin voimme oppia historiaa erillaisesta näkö kulmasta kuin mitä Historijoitsijat meille tarjoavat. On toki opittava erottamaan faktat kirjailijan mielikuvituksen tuotteista, mutta sen jälkeen kirjaa voi lukea ja ottaaa siitä opikseen. Päätalokin kuvaa varsin elävästi miten huonosti tai hyvin ehmisillllä meni kun hän oli nuori  ja Linna varsin aidosti sotilaitten mieli aloja turhaa romantisoimatta tai ihannoimatta sotaa. Siis perusteen sille miksi klassokoita pitäisi lukea onkin se mitä ne edustavat ja mistäne tulevat. Samoin pitäisi ajatella sadan vuoden päästä esim. Marja-Leena Tiasien kirjoista tai vaikkapa Leena Lehtolaisen kirjoista.

[PekkaV]

Olisi oikeasti ihan todella hienoa jos perustelisitte vähän näkökantojanne niin voisi asiasta keskustellakin.

Myyräpartio iskee

[Johannes]

Olisi oikeasti ihan todella hienoa jos perustelisitte vähän näkökantojanne niin voisi asiasta keskustellakin.

Myyräpartio iskee

Juuri näin!  :wink:

No kokeillaan kuiteskin vastaiskua....  :lol:

Tuossa tulikin jo tuo kulttuurihistoriallinen näkökulma, joka kirjoista välittyy. Kuitenkin jos kyseenalaistetaan klassikot (niiden lukeminen), niin samalla voitaisiin kyseenalaistaa se, että miksi opiskella historiaa? Siis sehän on ihan järjetöntä, katse pitäisi aina olla tulevaisuudessa ja kaikki mennyt pitäisi unohtaa. Menneisyydestä ei kannata ja ei voi ottaa oppia ja ketään ei kiinnosta ennen omaa syntymää olleet tapahtumat. Jatketaan samalla linjalla, joten koko kansallismuseon voisi posauttaa ilmaan ja ateneumit ja muut siinä sivussa, kaikille puistopatsaille serpentiiniä naamaan ja taideteokset muuallakin maassa voisi tuhota, koska ne ovat vanhanaikaisia. Mummoille pitäisi laittaa nahkahousut jalkaan ja napa näkyviin ja ukeille lävistykset korviin ja nenään, eikä muutamasta tatuoinnista olisi haittaa...ne on nykyaikaa!

No, nyt eksyttiin jo vähän siitä historiasta, mutta pointti on siis se, että jotkut asiat ovat sellaisia, että ne vain ovat niin. Historiaa on hyvä osata. Sekä yleistä historiaa että kulttuurihistoriaa sisältäen taiteen, musiikin, kirjallisuuden ja monet muut alat ja sitten jokaisen olisi hyvä osata hieman paikallishistoriaa. Piste.

ps. Tämän tarkoitus ei ole loukata ketään, vaikka aika provosoivaahan se voi olla...  :-?

[mies valaan vatsasta]

"Joka ei osaa tehdä selkoa viimeksi kuluneista 3000 vuodesta elää vain kädestä suuhun". -Goethe

Tuo lause on vallan mainio ja sen lausunut saksalainen Goethe vallan viisas mies. Goethe itse oli kirjailija ja filosofi.
Mielestäni tämä perustelee tuota Johanneksen edellistä kirjoitusta.

[mies valaan vatsasta]

Niin, ja varsinaisesta aiheest, että aloitin tuossa juuri R.L. Stinen "Vamppyyri siskokset."
(Ei tosin mikään klassikko  :wink: )

[Jaakkoopuukkoo]

Minusta on aika vahingollista verrata klassikoiden lukemista, tai muun kulttuurin harrastamista historian opiskeluun. Kuulostaa pahasti esim. klassikkokirjojen halveksunnalta. Kirjojen lukeminen, ts. taidenautinto ja ns. yleissivistys, tieto historiasta ja tieto yleisesti tunnetuista taideteoksista ovat eri asioita. Yleissivistys ja kulttuurintuntemus ei vaadi tiettyjen teoksien lukemista, joskin jotain synergiaa on ehkä löydettävissä.