Tosiaan, nuorten aikuisten seuroissa aikanaan saattoi sattua, ettei kukaan puhunut mitään, veisattiin vain ja oltiin välissä hiljaa. Vaikuttavimpia seuramuistoja!
Nyt kun kuulun noihin mainittuihin vanhempiin ihmisiin ja maallikkonaisiin, on kahdesti pyydetty puhumaan seuroihin, ja molemmilla kerroilla olen jyrkästi kieltäytynyt. Ajatuskin ahdistaa. Jos sen sijaan olisi "spontaanin puhumisen seuroja", joku saattaisi rohkaistua, kun kynnys puhumiseen ei olisi kovin korkea, kun ei ehkä odotettaisi valmisteltua painavaa sanaa. Olisi myös sykähdyttävää, jos annettaisiin virsien puhua ja kuunneltaisiin, miten ne puhuttelevat.