Nyt minullakin on oma Siionin virsien nuottipainos. Aloitin käytön ruksimalla uudistusehdotuksessa poistettavaksi esitettäviä virsiä, jotta en juuri niitä turhaan näin aluksi opettelisi. Tsekkasin samalla kunkin poiston kohdalla perustelut. Enimmäkseen en urputa vastaan, mutta se johtuu varmaan siitä että olen lähinnäcitykörttikäännynnäinen, eli minun ja tämän uudistettavan kokoelman välille ei ole päässyt syntymään mitään syvää suhdetta.
Em. virkkeen varauksella (eli enpä tiedä, onko mielipiteelläni oikeastaan väliä) esittäisin kuitenkin vastalauseen virren 271 kohdalla. Poistoperustelujen mukaan "Virren sisällössä korostuu poikkeuksellisen ankara itsekritiikki".
Minusta tämä sanoitus on aivan ihana eikä sen ankaranitsekriittisempi kuin keskimääräinen Siionin virsi. Minusta sisällössä korostuu rakkauden synnyttämä hiljainen kaipaus. Sitä on yhteensä 3,5 säkeistöä kuudesta säkeistöstä. Tätä kaipausta kokee väsynyt kulkija.
Ensimmäiset 2,5 säkeistöä keskitytään kuvaamaan, mikä kulkijan on väsyttänyt, ja sieltä löytyy niin turvautuminen maailman katkeraan kunniaan kuin tämän samaisen turvautumisen tuomitseva käskyjen vaatimus, joka nostaa mieleen vain tuskaisen syyllisyyden. Okei, myönnän että tätä alkuosaa on vähän vaikea hahmottaa siksi että kirjoittaja ikään kuin ailahtelee näiden ja oman väsymyksensä välillä. Etenkin oudoksun kakkossäkeistön säettä "kauhistaa ihmisen ylpeä uhma", kun eihän kirjoittaja tekstissään muuten vaikuta pätkääkään ylpeältä. Vaan häilyväksi ja tempoilevaksihan hän itseään kuvaakin, joten ehkä sillä selittyy että välillä myös ylpistyy.
Kolmossäkeistö sitten asettaa vastakkain käskyt ja rakkauden ja sen mitä ne saavat aikaan. Rakkaus ei tässä synnytä välitöntä "jee, Jeesus pelastaa, hallelujaa!" -riemua, vaan sen hiljaisen kaipauksen, mitä teemaa sitten varioidaan loppuvirsi. En tiedä, olenko ymmärtänyt koko körttiläisyyden väärin, mutta kun minusta tuntuu ettei tämän körttiläisempiä tuntoja voisi olla olemassakaan. Ei tämä minusta mitään itsekritiikissä piehtarointia ole! Sitten lopuksi vielä kristologinen peruspointti "antaudut ihmisen kärsimyksiin". Mitä muuta enää tarvittaisiin? Paitsi ehkä pikku editointia kahteen eka säkeistöön, edellisen kappaleen perustein. (Ja sitten niitä veisaajia; en tiedä onko niitä ollut tarpeeksi.)
Sävelmä, no joo, ehkä ei ihan täysin tähän istu. Sen voisi kyllä vaihtaakin.
Muutama semmoinen poistettava sävelmä oli, joista tykkäsin (sen perusteella mitä vajavaisella säveltapailu- ja laulutaidollani tolkkua sain), etenkin 264, mutta ymmärrän kyllä ettei tällaiseen kokoelmaan voida kaikkia löytyviä hyviä melodioita ympätä.
Edit: Kappas, tämä 218. foorumiviestini (olenpa ollut suulas!) saakin tuohon vasemmalle aikaan luonnehdinnan "Plärää SV-lisävihkosta oikeaa virttä", mikä osui nyt tasan kohdalleen. Lisävihkon puoleltahan 271 löytyy - vielä.