Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: HeinoM - 20.10.06 - klo:12:41
-
Asuukohan kenenkään naapurina tai naapurustossa ulkomaalaista henkilöä tai henkilöitä? Miten heidän kanssaan synkkaa?
Tässä meillä rivitalossa toinen seinänaapuri on suomalais-turkkilainen pariskunta. Mies on Turkista. Puhuu hyvin suomea pehmeällä korostuksella. Ihan mukava mies, mutta taitaa olla äijäparka vähän tossun alla.
Ainoa negatiivinen juttu on hirveä ruuan käristäminen, joka käry varsinkin kesäisin tunkee läpi joka raosta. Olen miettinyt, mitä kaikkea hän siihen ruokaansa tunkee, kun siinä on välistä tuttujakin vivahteita.
Onkohan muilla kokemuksia eksoottisimmista tavoista?
ps. Joensuu on aika hyvin päässyt eroon rasistisesta maineestaan. Jokunen pikkuskini saattaa vielä löytyä. Isommat on linnassa tai Helsingissä hähhää.
ps2. Jollain voi tietty olla avio- avopuolisona ulkomaalainen.
-
Siis itse asun opiskelijakämpässä. Kyllä siellä tuntuu joku ulkomaalainen asuvan samassa rapussa, ilmeisesti kaksikin. Ovat ensinnäkin niin eksoottisen näköisiä ja sitten kerran menin ulos, niin puhuvat jotain outoa kieltä. Voihan se olla englantiakin tms. mutta oli niin kiire, etten kerennyt sen enempää kuunnella, mutta suomea se ei ollut.
Ei minulla ole moitittavaa. Meillä on tosin niin huonot eristeet, että kuuluu kahden asunnon läpikin, jos joku musiikkia kuuntelee tai kattilan kansi tippuu lattialle. Kuitenkin epäilen, että se ulkomaalainen asuu käytävän päässä, joten sieltä asti ei pitäisi kuulua mitään. En tosin tiedä (reilun vuoden kokemuksellakaan...) minkänäköisiä ihmisiä asuu mun seinän takana tai yläpuolella. Toisen puolen seinänaapurin näin viime viikolla. Siis näin, kun se meni kämppäänsä avaimen kanssa, niin se on ilmeisesti sen asunnon omistaja. Hävettää ihan, kun ei enää naapureitansa tunne, mutta kai se kuuluu tähän "kaupunkilaisuuteen".
-
Mulla asuu alakerrassa hullu mummo, käsittääkseni täysin suomalainen, mutta koska puhumme täysin eri kieliä, mielestäni tämä on ihan asiaankuuluva tähän topiciin. :p Että mielelläni ottaisin vaikka kokonaisen konkkaronkan ulkomaalaisia naapuriini tuon sekopään sijasta.
Miten sitten pärjätä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei vain pääse yhteisymmärrykseen? Niinpä. Kärsivällisyyttähän siinä vaaditaan.
-
Turkkilaisessa perheessä olen käynyt kyläilemässä. Perheenisä oli töissä ja äiti kotona lasten kanssa. Vanhin lapsista oli tulkkina, koska perheenäiti ei ole ehtinyt kielikursseille. Juttelimme, joimme teetä ja hymyilimme.
Rouva kutsui toisenkin kerran, koska halusi valmistaa aterian. Hän hääräsi keittiössä ja minä katselin turkkilaista saippuasarjaa. Ruoka oli hyvää. Öljyssä oli ainakin jotain herkkuja käristetty.
-
Onha nualla ulukomaalaasilla palio meis kestämistä. Mulukoolahan altakulumien kikkarapäisiä naapuriamme ja ollahan ennakkoluulojemma vankina.
Samoja ihimispoloosia kutenkin ollahan, vaikka erilaasille markiille ollahan synnyttyki. Notta hymyyllähän kun tavatahan!
Kannattaa sitä naapurin mummaa ja vaariaki yrittää ymmärtää.
Ihimisen vanahetes ja muistin ruvetes pätkimähän rupiaa miäli tekemähän kaikellaasia kepposia. Rementoituva voi olla aika härissään ku ei oikeen enää hallitte jokapäiväästä elämäänsä. Tavaroota rupiaa katuamahan ja varkahiaki rupiaa klappaamahan ihan joka paikas. Jokku rupiaa häjyylemähänkin aharistuksessaan.
Vanahoolla ihimisillä on monellaasta elämänviisautta ja -rikkautta, notta kannattaas tulla juttuhun.
-
Entisessä asuintalossamme oli etiopialaisia, ystävällisiä ihmisiä he olivat ja tulivat ajan myötä tutuiksi, jopa niin, että hoitivat tenaviamme muutaman kerran ollessamme vaimoni kanssa pakollisilla asioilla tai vaikkapa teatterissa tai muussa vastaavassa tapahtumassa.
-
Ihminen on sama kaikkialla. Intialaisessa kulttuurissa vanhusta kunnioitetaan. Varsin pyhä on vanhus, joka vaeltaa paikasta toiseen ja on vaan.
Meillä vanhukset ovat epämiellyttävää ongelmajätettä. Vanhuksia käsitellään, säilötään ja seulotaan lukuina, prosentteina, laskelmina- ei ihmisinä.
Pohjolassa on toki järjestettävä dementoituneiden ihmisten hoito. Mutta opittavaa olisi muista kulttuureista siinäkin, miten ihmiseen suhtaudutaan.
Vaalien alla varmasti luvataan inhimillisempää vanhusten hoitoa, omaishoitaja-järjestelmän tukemista jne. Tämäkin piirre on kai tuttu kaikissa kulttuureissa?
-
Sehän siinä surullista onkin, että alakerran mummalla ei enää oikein loogisesti ajatus kulje ja aina kun olen hänen kanssaan jutellut, on ollut niin kiihtyneessä tilassa, ettei kunnollisesta keskustelusta tule mitään. Eihän se kenestäkään ole kivaa tulla syyttä syytetyksi, mutta kyllähän sitä pitää yrittää ymmärtää, vaikka hermoille kyllä käy, pakko myöntää.
-
Ihminen on sama kaikkialla. Intialaisessa kulttuurissa vanhusta kunnioitetaan. Varsin pyhä on vanhus, joka vaeltaa paikasta toiseen ja on vaan.
Noinkohan on? En minä ainakaan intialaisia käytäntöjä yleistäisi. Ja jos muutamaan vaeltavaa vanhusta kunnioitetaan, niin pidetään lapsia työvoimana. Sen takia lapsia tehdään, että saataisiin lisää työvoimaa.
Vaikka täällä Suomessa naristaan vanhustenhuollosta, meillä sentään asiat ovat Intiaan hyvin. Odotan jonkinlaista suhteellisuudentajua.
-
Meillä naapurissa asui muutaman vuoden verran tässä amerikkalainen perhe. Eivät tietenkään puhuneet pätkääkään suomea, mutta mukavia tuntuivat olevan. :wink: Tutustuin itseni ikäiseen tyttöön, joka oli perheen vanhin lapsi, ja vaikka englannin sanani, ja lauseeni menivät vähän miten sattui hän kyllä sai loppujen lopuksi lauseistani selvää. Ja vaikka itsekkään en aina ymmärtänyt mitä hän sanoi, sain selville mitä hän tarkoitti. Ja mukavaa meillä aina oli. Tekstailimme, ja vietimme aikaa yhdessä jonkin verran, ja hän opetti minua jopa pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa. Se vasta oli hauskaa. Ja itse opetin hänelle suomalaisia leikkejä. Hänelläkin oli mukavaa. Mutta nyt he ovatkin jo muuttaneet takaisin Californiaan, mutta silloin tällöin pidämme vielä yhteyttä.. :D
Ja tällä hetkellä naapurissamme asuu suomenruotsalaisia joita on mukava kuunnella aina kun puhuvat suomea ja ruotsia ihan sekaisin. Itsekkin kun pidän jonkin verran ruotsin kielestä.
Viime vuonna meillä oli myös amerikkalainen vaihto-opettaja englannin kielessä. Se oli kyllä hauskaa että se opettaja opetti meille paljon amerikkkalaisesta kulttuurista, paremmin kuin olisimme ikinä suomesta käsin oppineet.
-
Noinkohan on? En minä ainakaan intialaisia käytäntöjä yleistäisi. Ja jos muutamaan vaeltavaa vanhusta kunnioitetaan, niin pidetään lapsia työvoimana. Sen takia lapsia tehdään, että saataisiin lisää työvoimaa.
Muistaakseni suomessakin pyritään kohottamaan syntyvyyttä, jotta tulevaisuudessa ei uhkaisi työvoimapula. :wink:
Hiukan ironista, mutta kumminkin.
Itse aiheeseen. Mitä väliä sillä on, että onko ihminen intialainen vai ruotsalainen. Suurin ero on vain kasvatuksessa, kulttuurissa ja muissa alue kohtaisissa asioissa, jotka siirtyvät ihmisen mukana tämän muuttaessa uuteen maahan. Usein maahan muuttajat ovatkin varsin vaikeassa asemassa, koska heillä on vaikeuksia antaa periksi omille atvoilleen ja sopeutua uuteen yhteiskuntaan. Vaikka moni voisikin ajatelle että tarkoitan täysin keikkien perinteitten hylkäämistä, niin ei. Mutta aina on jostain luovuttava, kun ottaa uutta. Ja ilman uutta ei voi sopeutua. Ja pitäisin soputumista aika tärkeänä, jotta ihminen ei tuntisi itseään vieraaksi uudessa kotimaassaan.
Itselläni on kokemuksia vain sen verran että saksalainen asuu naapurissa. En tosin tunne kuin näöltä, että ei siitä sen enempää.
-
Milloin suomalainen on suomalainen? Tunnen ihmisiä, jotka voisi ihonvärin perusteella tulkita vieraiksi, mutta jotka oikeasti ovat asuneet Suomessa koko ikänsä. He ovat joko syntyneet täällä tai muuttaneet Suomeen alle kolmivuotiaina. Heitä ei voi millään tavoin erottaa normaalista suomalaisesta.
Olettaisin tästä syystä, että suomalaisuuden määritelmää tulisi laventaa. Vanhat perinteiset määritelmät eivät enää kuvaa koko todellisuutta vaan teoria tulisi tässä suhteessa luoda uusiksi.
-
Näin on.
-
Eikö suomalaiseksi voisi määritellä suomalaisen kulttuurin omaksunut henkilö, joka tuntee olevansa suomalainen.
Ehkä se, että onko "suomalainen" sanan varsinaisesssa merkityksessä, voitaisiin liittää myös suomen kansalaisuuteen, mutta enpä tiedä.
Kuitenkin suomalainen on vain ihmisten keksimä käsite, tosin ajanmyötä hyvin vakiintunut, mutta silloin sen määrite on myös ihmisten muutettavissa.
-
Peltopuhto 10:n rivitaloissa asuu melekonen joukko romaneja. Itte asun Peltopuhto 1:ssä että en mää niitä niinkään tunne tai oo niitten kaa mitään teheny, jonku tytön kaa oon pari kertaa leikkiny.
-
Romanien ja "valtaväestön" kanssa voi tulla ongelmia varsinkin kerrostalossa asuttaessa. Heillähän on nämä omat tapansa sitkeässä ja olkoon minun puolesta. Tunnen joitakuita mustalaisia, ja sanon rehellisesti, että mielellään en halua olla heidän kanssaan tekemisissä.
-
Jäi vielä sanomati, että romaneilla on yksi loistavan hieno ja arvokas piirre. He kunnioittavat vanhempia. Tosin tämä kunnioitus voi johtaa jopa tragikoomisiin tilanteisiin, mutta arvokas piirre kuitenkin.
-
Ihminen on sama kaikkialla. Intialaisessa kulttuurissa vanhusta kunnioitetaan. Varsin pyhä on vanhus, joka vaeltaa paikasta toiseen ja on vaan.
Noinkohan on? En minä ainakaan intialaisia käytäntöjä yleistäisi. Ja jos muutamaan vaeltavaa vanhusta kunnioitetaan, niin pidetään lapsia työvoimana. Sen takia lapsia tehdään, että saataisiin lisää työvoimaa.
Vaikka täällä Suomessa naristaan vanhustenhuollosta, meillä sentään asiat ovat Intiaan hyvin. Odotan jonkinlaista suhteellisuudentajua.
Ihmisiä yhdistää ihmisyys. Käytännöissä, tavoissa ja tavoitteissa on samat linjat, samat mahdollisuudet ja mahdottomuudet. Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan, kaikki ihmiset.
Suomalaisessa yhteiskunnassa lapsen historia ihmisenä on lyhyt ja heiveröinen. Lapsen ruumiillisen kurituksen käyttö kiellettiin kokonaan vasta 1984. Lähiaikoina tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset tuomitsevat aikuisten keskinäisen parisuhdeväkivallan, mutta lapsen ruumiillinen kurittaminen hyväksytään.
-
Suosittelen laaja-alaista matkustamista maailmalla. Varsin nopeasti alkaa tajuamaan, että Suomi on todellakin hyvinvointiyhteiskunta.
-
Suosittelen laaja-alaista matkustamista maailmalla. Varsin nopeasti alkaa tajuamaan, että Suomi on todellakin hyvinvointiyhteiskunta.
Suomi on tosiaan muuttumassa hyvinvointivaltiosta hyvinvointiyhteiskunnaksi. Hyvinvointivaltiossa pyrittiin tasapuolisuuteen, haluttiin taata kaikille ihmisille mahdollisuus terveydenhoitoon tai koulutukseen. Esim. kansakoulu, kansanterveys.
Hyvinvointiyhteiskunnassa myös hyvinvointipalvelut siirtyvät markkinoille. Siitä aiheutuu mm. eriarvoisuuden lisääntyminen.
Ajatustenvaihdon lähtökohtana oli, millaisia kokemuksia itse kullakin on eri kulttuurien ihmisistä. Minusta ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla.
-
Suomi on tosiaan muuttumassa hyvinvointivaltiosta hyvinvointiyhteiskunnaksi. Hyvinvointivaltiossa pyrittiin tasapuolisuuteen, haluttiin taata kaikille ihmisille mahdollisuus terveydenhoitoon tai koulutukseen. Esim. kansakoulu, kansanterveys.
Tämä tuntuu enemmänkin hiuksenhalkomiselta. Minusta hyvinvointivaltio ja -yhteiskunta ovat samoja asioita. Ilman valtiota ei ole yhteiskuntaa.
Hyvinvointiyhteiskunnassa myös hyvinvointipalvelut siirtyvät markkinoille. Siitä aiheutuu mm. eriarvoisuuden lisääntyminen.
Mitä vikaa hoivayrityksissä on, jotka täydentävät julkisia palveluja. Tämä on sitä vasemmiston uhkapropagandaa, jonka mukaan kaikki palvelut yksityistetään. Ei kuntien palveluja yksityistetä. Vaikka osa palveluista toteutetaan yritysten toimesta, ne ovat edelleen kunnan valvonnassa.
Ajatustenvaihdon lähtökohtana oli, millaisia kokemuksia itse kullakin on eri kulttuurien ihmisistä. Minusta ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla.
Nimenomaan. Ihmiset ovat yksi eläinlaji, joka asustaa maapalloa.
-
Valtio (julkinen sektori) on yksi osa yhteiskuntaa. Yhteiskunnassa on sen lisäksi mm. kolmas sektori, eli kansalaisyhteiskunta ja yksityinen sektori. Peruskysymys lienee se, millaisessa yhteisössä haluaa elää? Jos siinä yhteisössä on tilaa erilaisille ihmisille, niin miten ja kuka huolehtii siitä että hyvän elämän periaatteet toteutuvat tasapuolisesti. Edellyttäen että hyvä elämä on yhteisön peruslähtökohta.
Toimin vapaaehtoisena mielenterveysalan järjestössä. Sieltäkin katsoen näkee, että eriarvoisuus on vakava uhka myös yhteiskuntarauhalle. Kuntien palvelujen olemattomuus siirtää vastuuta konkreettisesti kolmannelle sektorille, jonka resurssit ovat tunnetusti pienet.