Osmoposmolle:
Tänään söin taas sellaisen pienen mandariinin näköisen hedelmän. Se oli kitkerä ja maistui ihan venäläiseltä karkkilikööriltä. Minun mielestä klementtiinisatsumamandariini-mitänytonkaan hedelmät ovat suorastaan pöyristyttäviä, sillä niissä ei piile sitä yleista hedelmäin kauneutta eikä sitä filosofista itua josta mitä ilmeisimmin koko kokeellinen geometria on saanut alkunsa. Seksuaalivulkanologiasta puhumattakaan!
Nuo pienet oranssit tekohedelmät ovat antiperfektionistisen sydämellisen appelsiinikansan vitsaus. Jos kaipaatte tarkempaa seontekoa satsumain ällöydestä, kohdatkaa kasvokkain minut.
Vesimeloni on koominen juttu. Sen avulla herätellään ihmisiä (konkreettisestikin). Sen mehun valuessa pitkin kaulaa, muodostamme hetkeksi yhteisön tuon kokemuksen kautta. Toin saareen vesimeloneita sosiaalisista syistä. Ja tokihan ne ovat rakastettavia
Hedelmäin huipentuma on kuitenkin appelsiini:
Ehkä se on sitä vain että niiden pyöreys ja selittämätön oranssisuus(joka silmiä kirveltää) tekevät niistä hankalan rakastettavan. Siis ilmaisun suhteen.Se ei mitään , niitä silti rakastanhan. Jopa sitä kun puree(kaunista vaikka sattuu. Tarinoita isältäni) se kieleen. Ei, ei...eihän ympyrä sama ole kuin pallo. Pallo materiaa on , totta ,olevaisuutta, mutta ympärä(O) on käsite pelottava asioista joita ymmärrä ei.
Kuinkahan se niin erityinen(rakas) onkin. Erityinen tavalla havaittavalla . Kaikki tietävät että ne erityisiä ovat. Joskus sen sanotaan jumalallinen tai pelottava olevan. Vaikeasti lähestyttävä(niinkuin vesisellainen). Sille nimeäkin monta on (rakkaalla lapsella on monta nimeä) riippuen siitä kuka puhuu, ja mielessä missä , ja tietysti milloin (pleistoseeniajalla se mm. Uskaga oli, mutta eihän se tietenkään enää ole).
Se on luonut maailmaan paljon käsitteitä (tärkeimpänä tietysti kokonaan uusi väri) ja sanoja. Paljon sillä on symbolisia merkityksiä jne...eivät ne minua (kuka se on?)kiinnosta.
Kun sellaisen ostan(rahaa kuluu),en sitä suihini syö, vaan pyörittelen ,hyörittelen(kuin nukkuvaa lasta) ja kintaissani puhallan("Tuulee!"). Otsassani jo syntymähetkellä oli kohta, johon painaa voin sen(lukea ajatuksia[omiani] sileästi ja hiljaa).
Lopulta sen kuitekin syön(jotta se olisi osa minun vertani. Jotta minun vereni olisi sitä). Se, mitä minä kutsun Appelsiiniksi maistuu muistoilta ja rakkauksilta(joita yhä on) ja silloilta kulkijoineen. Se on terävä maultaan niin, että ei uskoisi ihmisten ajattelevan sen pallo olevan. Toisinaan siinä on kyyneliä(minun silmistäni). Toisinaan tukehdun nauruun. Se toimii, toimii, ehkä kuten sydän(minun sydämeni on appelsiini) ja keuhkot. Ehkä kuten ilmiöt ja verkostot(hämähäkin).
Ehkä se TIEtää(eli osaa TIEn), Ehkä se KÄSIttää (kaikilla käsillään kohti kurottaa, koskettaa), Ehkä se YMMÄRtää (Muodostaa ympyrää suurta). En minä tiedä. Tehtävänäni on vain syödä se ravinnokseni, elää siitä ja sen ansiosta. Kiittämättä, miettimättä, toimia symbioosin lenkkinä ja olla onnellinen senkin puolesta.Appelsiini ulottuu sellaisiinkin kolkkiin, joihin ei mielettöminkän mieli yletä(kurkotakaan),
ps. muistakaa syödä c-ja d-vitamiinipitoisia hedelmiä runsaasti näin syksyllä, ettette masennu/nukahda ikiuneen!