Mistähän se johtuu, että kautta historian taiteilijat, kirjailijat, muusikot
ovat olleet etunenässä taistelemassa ihmisyyden puolesta?
En lopulta usko, että papit, sairaanhoitajat, lääkärit, opettajat, tehdastyöläiset, telakkatyöläiset (muist. Lech Walesa) olisivat sitä tippaakaan vähempää.
'
Taiteilijoiden työnä on itseilmaisu, siitä syystä myös mielipiteenilmaukset ovat näkyneet. Tai meistä näyttää siltä -- meistä jotka kulutamme taidetta. Samoin taiteilijan työn on tarkoitus näkyä ja kuulua etenkin kannanottona mahdollisimman kauas.
Kuitenkin on myös esim. fasistisia taiteilijoita, kuten ronoilija Annunziato (toiv muistan nimen oikein) se Hitlerin mieliarkkitehti jonka nimeä en muista yhtään, Yrjö Kilpisellä oli kiihkeän natsisympatian vaihe (hän sävelsi silloin aivan ihastuttavia lauluja, mutta kun olisin halunnut yhden tutkintoon, opettajani kielsi, sillä niitä ei yhteisestä sopimuksesta esitetä , se oli "Die Kleine Liebe" - kyllä harmitti). Näin se on varmaan ollut ennenkin, tarkoitan, ennen viime vuosisataa, ja tulee olemaan.
Ajattelen Walesaa, minulle tutuimpia juttuja, Lääkärien Sosiaalinen vastuu, lääkärit rauhan puolesta, lääkärien yhteinen vapaaehtoustyöorganisaatio (joka mm. toimittaa ilmaiseksi ensiapuun ja kotimaahansa ulkomailla sairastuneita, myös vaarallisista tilanteista, ) olisi sitä vähemmän.(kerran trffasin päivystäessäni yhden, se oli jänskä tapaaminen - ei vain löydetty yhtään yhteistä kieltä, hän puhui ranskaa tai jotain)
Etelä-Afrikan rauhanprosessi ei olisi ollenkaan onnistunut, ellei kirkko olisi ollut sitä järjestämässä. Desmond Tutun kirja "Anteeksianto - tie sovintoon" on hyvä raportti siitä. Tuo on hiljaisempaa työskentelyä, se ei näy ei kuulu, kuten taiteilijoiden kannanotot (jos näkyvät).
..........................................................
Itseäni huvitti hieman, kun yhdestä kirjastani, joka tosin on jo julkaistu, saapui viimein yhdeltä kustantajalta kovat ylistykset, tarina on mielenkiintoinen, henkilökuvaus uskottavaa, intensiteetti säilyy loppuun saakka ja plaaplaaplaa, mutta toteamus että "ketään ei kiinnosta" esim. Tunnustuskirkon vaiheet ja vastarinta natsismia kohtaan, tai nuori joka ajautuu natsiksi - hyväksikäytön uhriksi. Siitä ajastahan saapuu ulkomaista dokkaria, elokuvaa, sarjaa ehtymättömänä nauhana, että vähän ihmettelin... Yleensä, jos ei oteta, haukutaan selväsanaisesti "kerronta mielenkiinnotonta" ja plaaplaa siihen suuntaan.
.................................................
Mietin kuinka off-topiccailuksi tämä menee... mutta minua kiinnostavat myös historialliset juuret... Aikanaan natsisympatioiden raja kulki Torniojoessa. Suomeen Tunnustuskirkon väellä ei ollut asiaa, koska täällä tarvittiin Saksan apua (Murtorinne: Risti hakaristin varjossa/ Veljeyttä viimeiseen asti, vanhoja, mutta hyviä kirkkohistoriallisia tutkimuksia, ei pamfletteja). Myös kirkko omaksui tämän kannan, mikä oli aika karseaa --- kuka tiennee tästäkään.
.................................................
. Muistan yhden kustantamon, joka sanoi aikanaan: Kuulkaa. Mutta kertokaa nyt, mikä se ponhööfferi oikeastaan on?