Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Liina - 17.06.13 - klo:15:20
-
Mielenkiintoista, radiosta kuultua: Kirkosta eroamisissa uusi piikki. Nyt lähtijät ovat "konservatiiveja", edelliset piikittelijät olivat "liberaaleja". "Kirkko vuotaa nyt molemmista päistä."
Kuulostaa pahalta taudilta, mutta jospa se menee ohi ja jäljelle jäävät keskitien harhailijat?
-
Mielenkiintoista, radiosta kuultua: Kirkosta eroamisissa uusi piikki. Nyt lähtijät ovat "konservatiiveja", edelliset piikittelijät olivat "liberaaleja". "Kirkko vuotaa nyt molemmista päistä."
Kuulostaa pahalta taudilta, mutta jospa se menee ohi ja jäljelle jäävät keskitien harhailijat?
Piikki oli alle sata jäsentä, joten mistään isosta ei ollut kysymys, mutta toimittajat nautiskelevat niillä
-
Piikki oli alle sata jäsentä, joten mistään isosta ei ollut kysymys, mutta toimittajat nautiskelevat niillä
Eroa kirkosta -sivuston mukaan eilen -- siis yhtenä päivänä ja pahimman kohun jälkeen -- erosi 121 jäsentä. Ehkä tilasto on harhaanjohtava ja tarkoitushakuinen, mutta kertoo jotakin.
Lähde:
https://eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/
-
Miksi harmitella eroajia, jos he kuitenkin löytävät itselleen hengellisen kodin jostakin muualta? Ei kai yhden nimenomaisen kirkkokunnan olemassaolo itsetarkoitus ole?
-
Miksi harmitella eroajia, jos he kuitenkin löytävät itselleen hengellisen kodin jostakin muualta? Ei kai yhden nimenomaisen kirkkokunnan olemassaolo itsetarkoitus ole?
No vaikka siksi, että monet kauniit kirkkorakennukset (jollekuille pyhät tai muuten tärkeät paikat) ovat kaupan. Toivottavasti ne päätyvät hyviin, helliin, arvostaviin käsiin. Talousongelmissa kamppaileva Museovirastokaan ei pysty pelastamaan kaikkia rakennuksia.
Tai vaikka siksi, että monet hyvää työtä tehneet jäävät työttömiksi. (Villi veikkaukseni on, että ensin lähtöpassin saavat rividuunarit. Diakoniatyötä, lapsityötä sun muuta puuhastelevat arjen sankarit.)
Kyse ei ole pelkästään kirkkokunnista vaan kulttuurista.
Mikään ei tietenkään ole itsetarkoitus. Ilmiö on kuitenkin mielenkiintoinen.
-
Eroa kirkosta -sivuston mukaan eilen -- siis yhtenä päivänä ja pahimman kohun jälkeen -- erosi 121 jäsentä. Ehkä tilasto on harhaanjohtava ja tarkoitushakuinen, mutta kertoo jotakin.
Lähde:
https://eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/
Poistin luvusta päivittäisen vakion <50, jolloin sain piikin esille. Informointi oli harhauttavaa ja liioittelevaa.
-
Missä kaksi tai kolme... :eusa_angel:
-
Luterilainen kirkko on ok niin kauan, kun se sakramentit jakaa, antaa kaste- ja konfirmaatio-opetuksen ja ylläpitää tärkeimmät kirkkorakennukset.
-
Luterilainen kirkko on ok niin kauan, kun se sakramentit jakaa, antaa kaste- ja konfirmaatio-opetuksen ja ylläpitää tärkeimmät kirkkorakennukset.
Mitä on kasteopetus? Ainakin minun lapseni on kastettu ilman opetuksia. Aika varattiin, piltti kastettiin. Konfirmaatio-opetus? Onko joku jäänyt konfirmoimatta siksi, että ei ole opetusta sisäistänyt tai edes ulkoa oppinut?
Mitä ovat tärkeimmät kirkkorakennukset? Tuomiokirkko, Kampin uusi kansankappeli, Perä-Öllölän pieni puukirkko kauniine hautuumaineen?
-
Kirkon päätehtäviä on julistaa evankeliumia.
-
Kirkon päätehtäviä on julistaa evankeliumia.
Lukuataito? Mihin julistusta tarvitaan nykyään maissa, joissa ihmiset osaavat lukea? Jokainen tulkitsija on vain yksi tulkitsija, joka tulkisee omalla tavallaan. (Ja niin hemmetin huonoja saarnoja olen kuullut, että toivoisin joidenkuiden jättäneen tulkisematta ja tyytymään vain lukemaan ääneen kauniisti ja huolella suomennettua Sanaa.)
-
Mitä on kasteopetus? Ainakin minun lapseni on kastettu ilman opetuksia.---
Tietenkin vauva kastetaan ilman opetuksia, mutta myöhemmin annetaan kasteopetusta. Pyhäkoulussa ja seurakunnan päiväkerhoissa annetaan kasteopetusta. Annetaan sitä kouluissakin vielä sikäli, kun joku taliaivo ei tule kieltämään sitä.
-
Lukuataito? Mihin julistusta tarvitaan nykyään maissa, joissa ihmiset osaavat lukea? Jokainen tulkitsija on vain yksi tulkitsija, joka tulkisee omalla tavallaan. (Ja niin hemmetin huonoja saarnoja olen kuullut, että toivoisin joidenkuiden jättäneen tulkisematta ja tyytymään vain lukemaan ääneen kauniisti ja huolella suomennettua Sanaa.)
Olen minä kuullut tosi hyviäkin saarnoja, esim. Juntusen Simolta ja monelta muultakin.
-
Mitä on kasteopetus? Ainakin minun lapseni on kastettu ilman opetuksia. Aika varattiin, piltti kastettiin. Konfirmaatio-opetus? Onko joku jäänyt konfirmoimatta siksi, että ei ole opetusta sisäistänyt tai edes ulkoa oppinut?
Kyllähän kasteopetusta aikuisena kastettaville annetaan. Konfirmaatio-opetuskin on oikeastaan jälkikäteen annettavaa kasteopetusta. Perillemenosta ei ole takeita, joo; minullekin moni asia jäänyt epäselväksi.
Kirkkorakennuksista tärkeimmät voisi ottaa hoitaakseen vaikka Museovirasto. Minulle riittäisivät vähemmänkin päheät pyhäköt, tai tilapäisemmät kokoustilat, joiden ylläpito olisi halvempaa.
Mihin julistusta tarvitaan nykyään maissa, joissa ihmiset osaavat lukea?
Jossain muualla taisinkin kysyä, mitä se semmoinen julistus on. Oletan, että voi sitä kirjallisessakin muodossa julistaa, ja minulle ainakin asiat yleensä paremmin sillä lailla selviävät. Sitä en myöskään tiedä, missä menee julistuksen ja sielunhoidon raja, vai menevätkö ne limittäin tai ovat samaa asiaa eri tavoin toteutettuna vai toinen toisen osa. Eli kun chattailin nettipapin kanssa täyttä asiaa niin julistiko hän, vai julistinko ehkä minä hänelle (onhan kirkko muutakin kuin papit sun muut palkkaduunarinsa). Niin juu ja julistetaankos sitä teoillakin?
Ehkä julistaminen onkin sanana ihan harhaanjohtava, tuo mieleen lähinnä jonkin paasaamisen tai sitten määrämuotoisen puheaktin, tyyliin "julistan tämän-ja-tämän tilaisuuden alkaneeksi". Ja ehkei sitä sanaa kukaan (paitsi me) kyseenalaista, kun "sehän on suoraan Raamatusta" ja kuulostaa tutulta.
-
Kirkkorakennuksista tärkeimmät voisi ottaa hoitaakseen vaikka Museovirasto.
Ei voi, kertoo siellä työskentelevä tuttu. Määrärahat hupenevat koko ajan, kiihtyvällä vauhdilla.
-
Kyllähän kasteopetusta aikuisena kastettaville annetaan. Konfirmaatio-opetuskin on oikeastaan jälkikäteen annettavaa kasteopetusta. Perillemenosta ei ole takeita, joo; minullekin moni asia jäänyt epäselväksi.
Kirkkorakennuksista tärkeimmät voisi ottaa hoitaakseen vaikka Museovirasto. Minulle riittäisivät vähemmänkin päheät pyhäköt, tai tilapäisemmät kokoustilat, joiden ylläpito olisi halvempaa.
Maksaahan se rakennusten ylläpito Museovirastollekin. Ajetaan vain puskutraktorilla kaikki nurin ja jokainen pitää metsää kirkkonaan. Papit ja piispat raakasti kilometritehtaalle, sittenpähän saavat uskoa tai olla uskomatta ihan vapaasti. Vainajat kaatopaikalle ja sitä rataa.
-
Voisihan joidenkin kirkkorakennusten käyttötarkoituksen muuttaa avioliittopalatseiksi. Toisista tulee sitten konserttisaleja. Ehkä niissä luentojakin voisi pitää.
Voisi moni pakanakin ruveta itkemään, kun vanha tuttu kirkko häviää maisemista. Ihan kuten minäkin voin arkkitehtuurin puolesta arvostaa rakennuksia, joita en ikinä käytä. Ihan oikein, jos Museovirasto tms. tärkeimpien kirkkojen osalta osallistuu ylläpitokustannuksiin.
Tai mitäs jos kirkko markkinoisi rakennustensa sponsorointia firmoille? Saisivat sitten mainostaa suojelevansa rakennusperintöä.
-
Eli kun chattailin nettipapin kanssa täyttä asiaa niin julistiko hän, vai julistinko ehkä minä hänelle (onhan kirkko muutakin kuin papit sun muut palkkaduunarinsa).
Onnea. Miulle ei yksikään nettipappi vastannut ikinä mitään. En ehkä osanut riittävän relasti tsättäillä. :'(
Ainoat vastaukset papeilta olen olen saanut, kun olen muutaman kerrran kiittänyt, vilpittömästi, hyvästä saarnasta tmv. Vastaukset tulivat todella nopeasti, lähes reaaliajassa ja melko odottamattomiin aikoihinkin.
-
^Jotenkin muistelen, että tästä chattiasiasta on aikaisemminkin ollut puhetta. Ehkä siellä ei silloin juuri ole ollut ketään paikalla, kun olet yrittänyt?
Minähän tein niin, että sopivan saarnan jälkeen avauduin sen herättämistä ajatuksista ja kysymyksistä papille vähän pidempäänkin, ja hän sitten kysyi, tulisinko juttelemaan. Hänkään ei kyllä sitten ehkä ihan niin paljon vastannut kuin kyseli lisää. Ehkä oli sellainen "etsimme yhdessä" -pappi. Pitäisi muistaa tähdentää, että kyllä minulle voi pappi tms. sanoa ihan suoraan mitä ajattelen, ei ole vaaraa että hän vaikuttaisi ajatuksiini auktoriteettiaseman voimalla. Olisin ehkä sillä tavoin saanut enemmän niistä keskusteluista.
-
Voisihan joidenkin kirkkorakennusten käyttötarkoituksen muuttaa avioliittopalatseiksi. Toisista tulee sitten konserttisaleja. Ehkä niissä luentojakin voisi pitää.
Voisi moni pakanakin ruveta itkemään, kun vanha tuttu kirkko häviää maisemista. Ihan kuten minäkin voin arkkitehtuurin puolesta arvostaa rakennuksia, joita en ikinä käytä. Ihan oikein, jos Museovirasto tms. tärkeimpien kirkkojen osalta osallistuu ylläpitokustannuksiin.
Tai mitäs jos kirkko markkinoisi rakennustensa sponsorointia firmoille? Saisivat sitten mainostaa suojelevansa rakennusperintöä.
Guggenheim kirkkoon!
-
Yhdessä veisaaminen, yhdessä rukouksissa, yhteen ehtoollispöytään. Paikka voi olla muukin kuin uljas kirkkorakennus. Kts. Kesäjuhlat.
Tarvitsen seurakunnan yhteisöllisyyttä, yhteyttä. Pelkkä lukutaito tai radiojumalanpalvelus ei minulle riitä.
Jos kirkkorakennukset joudutaan poistamaan , mikä tapahtunee hitaasti, toivotaan niille yhä palvelevaa käyttöä.
Seurat voi pitää tuvissa ja saleissa. Ehtoollista on vietetty monesti luonnon helmassa. Sota-aikoina jopa taistelutantereilla.
Riitely sukupuolisuudestako johtaa kirkon vuotamiseen ?.
-
Voisihan joidenkin kirkkorakennusten käyttötarkoituksen muuttaa avioliittopalatseiksi. Toisista tulee sitten konserttisaleja. Ehkä niissä luentojakin voisi pitää.--
Semmoisesta on riittävästi esimerkkejä itänaapurissa. Luulisi vähemmälläkin ymmärtävän, mihin se johtaa.
-
Jos kirkkorakennukset joudutaan poistamaan , mikä tapahtunee hitaasti, toivotaan niille yhä palvelevaa käyttöä.
Tohdin epäillä. Mikä taho ostaisi niitä palvelevaan käyttöön? Tai riipuu tietenkin siitä, mitä palvelevalla tarkoitetaan. Kyllä elokuvateatteri ja markettikin palvelee, tavallaan, maksua vastaan. On vaikea kuvitella, että syrjäseutujen kirkot kävisivät sellaisiin tarkoituksiin. Museovirastoa on turha huudella apuun, koska se on omien säästötoimiensa kurimuksessa joutunut luopumaan mm. monista kotiseutumuseoista.
Katajanokan vankila muunnettiin hotelliksi, mutta se kävi suht. näppärästi, koska "huonetilat" olivat valmiina ja se sijaitsee loistavalla paikalla.
Riitely sukupuolisuudestako johtaa kirkon vuotamiseen ?.
Se näyttää olevan yksi suurimmista kipupisteistä. Naispappeus, homoparit, avioliitto...
Sitten on noita manaajia. Keskustelua lähetystyön mielekkyydestä ylipäätään. Julkkispapit. Ja niin edelleen.
-
Lukuataito? Mihin julistusta tarvitaan nykyään maissa, joissa ihmiset osaavat lukea? Jokainen tulkitsija on vain yksi tulkitsija, joka tulkisee omalla tavallaan. (Ja niin hemmetin huonoja saarnoja olen kuullut, että toivoisin joidenkuiden jättäneen tulkisematta ja tyytymään vain lukemaan ääneen kauniisti ja huolella suomennettua Sanaa.)
1. Vaikka uskonnollisten kirjojen nimikemäärä on suuri, ne eivät korvaa puheviestintää jo kirjojen saatavuusongelmien takia. Esimerkiksi pienten kirjakauppojen valikoima on hyvin suppea, ja kirjastossakin joutuu usein toteamaan, että ei löydy tähän tilanteeseen sopivaa. Sopivan kirjan löytäminen pelkästään nimikkeitä selailemalla on vaikeaa. Minun pitää nähdä kirja, jotta voin arvioida, sopiiko se aiheensa, käsittelytapansa ja kirjoitustyylinsä puolesta juuri senhetkiseen tarpeeseeni.
2. Vaikka lukutaito on Suomessa jo pitkään ollut kaikkien kansalaisten perustaito, käytännön lukutaito vaihtelee suuresti. On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan lue kokonaisia kirjoja, etenkään tietokirjoja.
3. Hyvän tietopuolisen tekstin kirjoittaminen on vaikeaa, tiedän sen kokemuksesta. Uskonnollinen aihepiiri vaikeuttaa asiaa.
4. Ajankohtaiset asiat eivät pääse vaikuttamaan kirjan sisältöön. Netissä se olisi periaatteessa mahdollista, mutta toteutuu harvemmin käytännössä.
5. Kirjaa luetaan omassa kammiossa, saarnaa tai hartauspuhetta kuunnellaan porukassa.
Saarnan tai hartauspuheen viestinnällinen vahvuus on muun muassa siinä, että puhuja voi ottaa huomioon kuulijakunnan ja ajankohtaisen tilanteen. Sen huomaa tilanteissa, joissa päivän tekstin aihe liittyy johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Olen kuullut tällaisen saarnan, ja seurakunnan tarkkaavaisuus oli melkein käsinkosketeltavaa. Tästä syystä myös vastustan nauhoitettuja radiojumalanpalveluksia. Jumalanpalveluksen perusluonne on suora lähetys siinä missä urheilukilpailukin. Vai oletteko koskaan kuulleet kuuluttajan sanovan: "Seuraavana Salpausselän kisojen miesten 15 kilometrin hiihto. Selostus on nauhoitettu Lahdessa maaliskuun 10. päivänä."
Sama koskee tietysti muitakin elämänaloja. Periaatteessa radion puheohjelmat voitaisiin lopettaa, koska kirjoja ja lehtiä ilmestyy riittävästi ja netistä löytyy tietoa enemmän kuin kukaan ehtii lukea. Silti puheohjelmia tehdään edelleen eikä kukaan ole vakavissaan esittänyt niiden lopettamista.
Mt
-
Tohdin epäillä. Mikä taho ostaisi niitä palvelevaan käyttöön? Tai riipuu tietenkin siitä, mitä palvelevalla tarkoitetaan. Kyllä elokuvateatteri ja markettikin palvelee, tavallaan, maksua vastaan. On vaikea kuvitella, että syrjäseutujen kirkot kävisivät sellaisiin tarkoituksiin. Museovirastoa on turha huudella apuun, koska se on omien säästötoimiensa kurimuksessa joutunut luopumaan mm. monista kotiseutumuseoista.
Katajanokan vankila muunnettiin hotelliksi, mutta se kävi suht. näppärästi, koska "huonetilat" olivat valmiina ja se sijaitsee loistavalla paikalla.
Se näyttää olevan yksi suurimmista kipupisteistä. Naispappeus, homoparit, avioliitto...
Sitten on noita manaajia. Keskustelua lähetystyön mielekkyydestä ylipäätään. Julkkispapit. Ja niin edelleen.
Entinen työkaverini osti juuri Vaaralan homeisen kirkon Vantaalta. Hänellä on huolellinen käyttösuunnitelma rakennukselle, jossa homeinen puoli eristetään muusta. Hänen yrityksensä ottaa käytöön kirkon varastotilat ja nykyinen kirkkosali ylipaineistetaan ja siitä tulee nuorisotila alueen nuorisolle, kuten se on ollut jo nyt. Seurakunnalle kirkon kunnostaminen olisi tullut maksamaan miljoonia, mutta vaatimukset yksityiselle ovat paljon kohtuullisemmat.
-
1. Vaikka uskonnollisten kirjojen nimikemäärä on suuri, ne eivät korvaa puheviestintää jo kirjojen saatavuusongelmien takia.
2. Vaikka lukutaito on Suomessa jo pitkään ollut kaikkien kansalaisten perustaito, käytännön lukutaito vaihtelee suuresti. On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan lue kokonaisia kirjoja, etenkään tietokirjoja.
Lukutaitoahan voi käyttää muuhunkin kuin kirjojen lukemiseen. Harvempi saarnakaan (onneksi) kokonaisen kirjan mittainen on! Lukutaidon seuralaisena kulkee usein kirjoitustaito, jolloin mahdollistuu keskustelunomainen kirjallinen vuorovaikutus.
5. Kirjaa luetaan omassa kammiossa, saarnaa tai hartauspuhetta kuunnellaan porukassa.
Saarnan tai hartauspuheen viestinnällinen vahvuus on muun muassa siinä, että puhuja voi ottaa huomioon kuulijakunnan ja ajankohtaisen tilanteen.
Onko porukassa kuuntelusta jotain olennaista etua, jos porukan kanssa kuuntelun jälkeen ei keskustele kuulemastaan? Kuulijakunnan tilanteet taas vaihtelevat laidasta laitaan.
Kuka minkäkinlaisesta viestinnästä parhaiten hyötyy. Minulle sopii kirjallinen olennaisesti paremmin kuin suullinen. Olen olettanut, että sanan "julistus" sisältö kattaisikin myös kirjallista viestintää. Teot kyllä eniten varmaan julistavat - tai levittävät päinvastaista sanomaa kuin se, mitä piti julistaa.
-
Kuka minkäkinlaisesta viestinnästä parhaiten hyötyy. Minulle sopii kirjallinen olennaisesti paremmin kuin suullinen.
Samoin.
Kahden tai kolmen kokoontumisesta: on sitten vissiin erakoilla ja umpiyksinäisillä (kenties liikuntakyvyttömillä, joten ei kannata vinkata edes kirkkokesteistä) vähän vaikea päästä osallisiksi autuudesta, kun ei ole olet sitä toista ja kolmatta kokoontumassa.
Missään en ole kokenut absoluuttista yksinäisyyttä niin syvästi kuin kirkon tilaisuuksissa. Siellä kierretään kaukaa ja visusti yksinäiset, jotta yksinäisyyden synti ei tarttuisi taudin tavoin.
-
Herättipä keskustelun kannanottoni. Pitäisi muistaa lasten vanhempien viedä lapsi kasteelle ja rohkaista aikanaan rippikouluun, jos näistä ei huolehdita, alkaa uuspakanuuden polku.
Olen jostain lukenut, että kirkolla on rahoitusvajetta, minkä vuoksi toimintaa nykyisessä laajuudessa ei voida ylläpitää. Ainakin täällä Oulussa on toimintasuunnitelma sille, mitä rakennuksia myydään/luovutetaan pois, erämaaleirit ja sellaiset vähenevät, valitettavasti. Minulla tullee aikanaan tonniseni täyteen näissä viesteissä, joten saan rauhoittua enkä enää herätä huomiota.
-
Samoin.
Kahden tai kolmen kokoontumisesta: on sitten vissiin erakoilla ja umpiyksinäisillä (kenties liikuntakyvyttömillä, joten ei kannata vinkata edes kirkkokesteistä) vähän vaikea päästä osallisiksi autuudesta, kun ei ole olet sitä toista ja kolmatta kokoontumassa.
Missään en ole kokenut absoluuttista yksinäisyyttä niin syvästi kuin kirkon tilaisuuksissa. Siellä kierretään kaukaa ja visusti yksinäiset, jotta yksinäisyyden synti ei tarttuisi taudin tavoin.
Ihanko totta? Ota yksi umpiyksinäinen liikuntakyvytön ja vie hänet kirkkoon. Jos menet umpiyksinäisen luo, niin teitä on siinä jo kaksi.
-
Ihanko totta? Ota yksi umpiyksinäinen liikuntakyvytön ja vie hänet kirkkoon. Jos menet umpiyksinäisen luo, niin teitä on siinä jo kaksi.
Ihan totta. Jos umpiyksinäinen tuntisi jonkun, jo(n)ka veisi kirkkkoon, hän ei olisi umpiyksinäinen. Kaikki yksinäiset eivät sitä paitsi halua mennä kirkkoon. Olisi kerrassaan kauheaa viedä väkisin.
Liikuntakyvytöntä voi olla hyvin vaikea viedä minnekään, ainakaan yhden yksinäisen voimin. Jotkut ovat kirjaimellisesti vuoteenomia.
Voihan näistä sanailla kepeästi ja antaa hyviä neuvoja. Yksinäisyys on kuitenkin yksinäisyyyttä. Sitä ettei ole ketään. Sitä ettei kukaan edes tiedä, että yksinäinen on yksinäinen.
-
Toisaalta ei kirkossakaan mitään ihmeidentekijöitä olla (vaikka ehkä pitäisi), edes yksinäisyyden suhteen. Kaltaistani nirsoa yksinäistä ei ehkä auta, jos kutsutaan kahvipöytään, pyydetään esittäytymään, kerrotaan ehkä jotain (pintapuolista) omasta elämästä. Millainen huomioonottaminen lievittäisi sinun yksinäisyyttäsi?
Luterilaiset usein tuntuvat kuin ajattelevan, että ei usko muuta elämässä mitään, että usko on vain ihmisen ja Jumalan välinen yksityisasia. Seurakunnassakin riittää, että käyttäydytään muodollisen ystävällisesti kaikkia kohtaan (paitsi kun paremmin ruvetaan tuntemaan, silloin ei aina tarvitse enää jaksaa yrittää edes ystävällistä.) Enemmän olen katolisilta kirjoittajilta löytänyt ajatusta, että jotain voisi vähitellen muuttuakin, jonkinmoisen oivalluksen, avautumisen ja antautumisen kautta. Vaikkapa siinä, miten kohtaa toiset ihmiset, ne yksinäisetkin. (Se on sitten varmaan eri asia, toteutuvatko nuo ajatukset elämässä heilläkään.)
-
Ihan totta. Jos umpiyksinäinen tuntisi jonkun, jo(n)ka veisi kirkkkoon, hän ei olisi umpiyksinäinen. Kaikki yksinäiset eivät sitä paitsi halua mennä kirkkoon. Olisi kerrassaan kauheaa viedä väkisin.
Liikuntakyvytöntä voi olla hyvin vaikea viedä minnekään, ainakaan yhden yksinäisen voimin. Jotkut ovat kirjaimellisesti vuoteenomia.
Voihan näistä sanailla kepeästi ja antaa hyviä neuvoja. Yksinäisyys on kuitenkin yksinäisyyyttä. Sitä ettei ole ketään. Sitä ettei kukaan edes tiedä, että yksinäinen on yksinäinen.
Ei tuo sinunkaan aiempi kommenttisi kovin rakentava ollut. Olen vienyt useammankin kerran yksinäistä liikuntakyvytöntä kirkkoon. Invataksin kuljettaja auttaa, samoin toiset kirkkoon menijät.
Jos joku ei halua mennä kirkkoon, niin ei tietenkään häntä väkisin sinne viedä. Ellei hän halua halua kokoontua muiden kanssa, niin ei sitten. Sehän on ihan oma valinta. Jos ihminen on täysin liikuntakyvytön, niin kyllä hänellä silloin joku ihminen on lähellä. Jos hän kykenee liikkumaan eikä mene muiden luo, niin sekin on oma valinta.
-
Lukuataito? Mihin julistusta tarvitaan nykyään maissa, joissa ihmiset osaavat lukea? Jokainen tulkitsija on vain yksi tulkitsija, joka tulkisee omalla tavallaan. (Ja niin hemmetin huonoja saarnoja olen kuullut, että toivoisin joidenkuiden jättäneen tulkisematta ja tyytymään vain lukemaan ääneen kauniisti ja huolella suomennettua Sanaa.)
Olen lukutaitoinen...mutta laiska lukemaan...siksi koen tarvitsevani julistusta, kuuntelemista.
Jos joku julistaa "väärin"...jos minä kuulen "väärin"...niin uskon että Jumala korjaa oikein päin.
-
Toisaalta ei kirkossakaan mitään ihmeidentekijöitä olla (vaikka ehkä pitäisi), edes yksinäisyyden suhteen. Kaltaistani nirsoa yksinäistä ei ehkä auta, jos kutsutaan kahvipöytään, pyydetään esittäytymään, kerrotaan ehkä jotain (pintapuolista) omasta elämästä. Millainen huomioonottaminen lievittäisi sinun yksinäisyyttäsi?
Luterilaiset usein tuntuvat kuin ajattelevan, että ei usko muuta elämässä mitään, että usko on vain ihmisen ja Jumalan välinen yksityisasia. Seurakunnassakin riittää, että käyttäydytään muodollisen ystävällisesti kaikkia kohtaan (paitsi kun paremmin ruvetaan tuntemaan, silloin ei aina tarvitse enää jaksaa yrittää edes ystävällistä.) Enemmän olen katolisilta kirjoittajilta löytänyt ajatusta, että jotain voisi vähitellen muuttuakin, jonkinmoisen oivalluksen, avautumisen ja antautumisen kautta. Vaikkapa siinä, miten kohtaa toiset ihmiset, ne yksinäisetkin. (Se on sitten varmaan eri asia, toteutuvatko nuo ajatukset elämässä heilläkään.)
Kiinnostaisi kuulla miten toivoisit kuvailemiasi "nirsoja yksinäisiä " kirkossa kohdattavan. Olen joskus tavannut hyvin torjuvasti suhtautuvan henkilön kun olen lähimmäisenrakkaudella yrittänyt ottaa huomioon "nurkassa istujan".
Jos tullaan kirkkoon toivossa että siellä löytyisi yhteys johonkuhun, kuuluisi hiukan raottaa omaa oveakin. Mistä siis aloittaa ?
ystävyydellä, Riitta
-
Pitäisikö etsiä yhdistäviä asioita (ei erottavia) rakkaudellisessa ilmapiirissä (ei vihamielisinä, tutkivina,
arvostelevina toisiamme kyräillen).
Olkoon asia ja ihmisten kokoontuminen mikä tahansa, aina löytyy arvosteltavaa, aiheita nurjaan asenteeseen.
Mistä löydetään yhteys, ilo, kiitollisuus, lähimmäisenrakkaus, toisen huomioiminen?
-
Unohdin sanoa paljonkin...
mutta ainakin se tuli vielä mieleen...itseämme mahdollisesti (?) voimme muuttaa, mutta emme toisiamme.
-
Kiinnostaisi kuulla miten toivoisit kuvailemiasi "nirsoja yksinäisiä " kirkossa kohdattavan. Olen joskus tavannut hyvin torjuvasti suhtautuvan henkilön kun olen lähimmäisenrakkaudella yrittänyt ottaa huomioon "nurkassa istujan".
Jos tullaan kirkkoon toivossa että siellä löytyisi yhteys johonkuhun, kuuluisi hiukan raottaa omaa oveakin. Mistä siis aloittaa ?
ystävyydellä, Riitta
Tarkoitin kysyä lähinnä öppiäiseltä , ja myös Liinalta.
R
-
Kiinnostaisi kuulla miten toivoisit kuvailemiasi "nirsoja yksinäisiä " kirkossa kohdattavan.
Kun luonnehdin itseäni nirsoksi yksinäiseksi, tarkoitin oikeastaan sanoa, että tavallaan hyväksyn yksin olemiseni, en (ainakaan aina) syytä tilanteesta muita. Tai että on ilman muuta selvää, ettei kenellä tahansa seurakuntalaisella ole mitään velvollisuutta osata yksin oloani lievittää. Ja oikeastaan kysyin Liinalta, mitä hän sitten haluaisi.
Messussa minulle riittää saada olla yksin. Tai ehkä olisin mielelläni yhdessä hiljaa. Hiljaisia hetkiä ei normaaliin kaavaan juuri mahdu, ehkä juuri sen julistamisen takia.
Muuten - no, olisihan se mukava, jos löytyisi muutamia rehellisiä ja avoimia ihmisiä, jotka kykenevät jotenkin siitä omasta uskonelämästään sanallisesti kertomaan, ja mielellään siten että keskusteluyhteys säilyy pitkän aikaa, ja niin että samoihin asioihin voidaan palata yhä uudelleen. Korostan että ei tarvitse olla mitään seurakunnan palkkatyöläisiä näiden, mutta jonkinasteinen teologinen oppineisuus ei olisi haitaksikaan. Tämä on jo niin paljon toivottu, etten moista voi vaatia. Ja nirsous sitä, että varmaan useimpien kanssa tuo nyt vain ei onnistu.
Ehkä toivoisin, että minut kohdataan pakanana, olettamatta, että jotakin ymmärrän.
Mitä se on sitten se "kirkossa kohtaaminen". Voi olla, että useimmat työkaverinikin kirkkoon kuuluvat - onko se sitten "kirkossa kohtaamista", miten toisiamme työpaikalla kohtelemme?
-
Monille yksinäisyys on oma valinta. Minuakaan se ei vaivaa jos saan olla omissa oloissani.
Yllätit , kun rohkenit sanoa että voisit kuunnella puhetta omakohtaisesta uskosta ja sen vaiheista. Juuri sitä luulen monien pelkäävän.
Silloin jos kohtaaminen alkaa noin avoimelta pohjalta se voi onnistua hyvinkin. Siis sellainen sisaruus tai veljeys joka ei ripustaudu, mutta ei hylkääkään.
Kiitos vastauksesta, oli mielenkiintoista kuulla sinusta.
Riitta
-
Koska kirkko vuotaa, tarvitsisiko se uuden uskonpuhdistuksen? Tarkoitan siis sitä, että tuomitsemisen sijaan julistettaisiin rakkauden sanomaa.
-
Ehkä ei uutta uskonpuhdistusta, vaan meidän jokaisen seurakuntalaisen uudistumista.
-
Koska kirkko vuotaa, tarvitsisiko se uuden uskonpuhdistuksen? Tarkoitan siis sitä, että tuomitsemisen sijaan julistettaisiin rakkauden sanomaa.
Tätä tarvittaisiin
-
Kuka siellä tuomitsee?
-
Kontaktinotto erilaisissa hartaustilaisuuksissa, kuten seuroissa ja jumalanpalveluksissa, on kyllä vaikea asia. Vaatii erityistä herkkyyttä aistia, toivooko ensikertalainen toiselta aloitteellisutta vai haluaako hän olla rauhassa, riittääkö esim. yhteiseen veisuuseen osallistuminen seurakuntayhteyden konkreettiseksi ilmentymäksi. Olen itsekin joskus ollut ihan tyytyväinen, kun olen saanut istua takarivissä itsekseni ja häippäistä omia aikojani. Sellaiseen paikkaan on helppo tulla toistamiseen. Mutta yhtä lailla on joskus ollut mukavaa, kun on joutunut ilman omaa aktiivisuuttaan puheisiin jonkun puheliaan kanssa.
Konkreettinen tekemällä osallistuminen saattaisi helpottaa monen erakkoluonteen pääsyä porukkaan.
Minulla ei taida olla tässä suhteessa kovin herkkiä tuntosarvia. Puheliaisuus tuntuu lisääntyvän iän myötä, ja useimmiten saan vastauksenkin jorinaani. En kyllä aina. Yhtenä lauantaiaamuna pari nuorta jätkää ryypiskeli puistossa, ja toinen varoitti säädyttömin sanankääntein minua tulemasta lähemmäs turpiinvetämisen uhalla. Kiitin häntä ystävällisestä toivotuksesta, mutta valitettavasti keskustelu tyrehtyi siihen. Ehkä vastaukseni rikkoi hänen diskurssiyhteisönsä dialogikonventioita, mene tiedä.
Mt
-
Kuoroharrastus on aivan loistava mahdollisuus missä voi luoda yhteyksiä toisiin kanssamatkaajiin.
Ja nimenomaan tuo "tekeminen", mistä mt mainitsit.
Miesporukoita yritetään koota risusavottaan tai muihin talkoohommiin, päälle saunomiset, iltapalat.
Toinen mihin näillä seuduilla miehiä kutsutaan, on vanhainkotien asukkaiden ulkoiluttaminen.
Naisilla ilmeisesti vastaavia "talkoita" on kaikenlaisten kahvitusten järjestämiset, niissä varmasti yhteyttä
ja juttua riittää.
-
Kirkossa tai seuroissa voisi aloittaa ystävällisellä katseella ja hymyllä. Usein sekin on yksinäiselle paljon, että kokee tulleensa huomatuksi. Tuntuu tylyltä olla vieraassa porukassa niin, ettei edes noteerata. Kuinka silloin voisi kuvitella, että paikalle arkana uskaltautunut tulisi ikinä uudelleen?
-
Kirkossa tai seuroissa voisi aloittaa ystävällisellä katseella ja hymyllä. Usein sekin on yksinäiselle paljon, että kokee tulleensa huomatuksi. Tuntuu tylyltä olla vieraassa porukassa niin, ettei edes noteerata. Kuinka silloin voisi kuvitella, että paikalle arkana uskaltautunut tulisi ikinä uudelleen?
Juuri näin, katsekontakti, hymy.
Itse olen tätä saanut erityisesti kokea SV-veisuissa mihin menin ekaa kertaa joskus vuosi sitten...
pelotti mennä ja jännitti...mutta koin olevani tervetullut.
Tänään juuri kaupungilla yksi näistä illoista tuttu tuli vastaan ja tervehti ystävällisesti hymyillen.
-
Tarkoitin kysyä lähinnä öppiäiseltä , ja myös Liinalta.
R
En tiedä.
Koetan vaihtaa pikaisen hymyn esim. kanssamatkustajen kanssa. Tänään lähijunassa jutustelin eloisan eläkeläisen kanssa, koska hän oli halukas keskustelemaan -- en tuppautunut, osaan lukea eleitä. Hän, ulkomalla asunut, oli sitä mieltä, että ilmapiiri Suomessa on kymmenessä vuodessa koventunut käsittämättömän paljon. Se on meistä kiinni. Jokaisesta.
-
Kirkko Vuotaa! Papilla on vastuu seurakuntansa edessä saarnata Jumalan sanaa ei omia mielipiteitään ajan hengestä. Onko rakas kansankirkkomme etääntynyt liiaksi Raamatun opetuksesta ja tuonut muuta ajanvietettä temppeliin. Jeesus hajoitti rahanvaihtajien pöydät ja ruoskalla ajoi ulos kaikki turmeluksen vallassa olevat kauppiaat ja aneiden myyjät lausuen Minun Isäni majasta olette tehneet turmeluksen ja synnin pesän. Kts. Raamatusta jos kiinnostuit. Ihmisen hengellisyys on armolahja jumalalta ja ei ole riippuvainen siitä kuuluuko kirkkoon vai ei. Usko vain tulee kuulemisesta ja Jumalan sanan kautta jota sanaa Kirkossa ennen saarnattiin ja saarnataan. Körttiläinen ei tykkää jos mennään liian etäälle Raamatun opetuksista ja elävästä Kristillisyydestä. Elämmekö luopumuksen aikaa ja haluammeko todella sivuuttaa Isiemme opetuksen jo sukupolvien ajan jatkuneen saarnaamisen kaikenlaisilla uusilla opeilla ja tuulahduksilla ( Rämpytyksillä ja tanssiesityksillä KIRKOSSA. Ei tule mitään jos teatteriesitykset saavat vallan viihdyttäjien ja Jumalan sanasta poikenneiden maailman orjien ottaessa vallan saarnastuolissa. Ei ole ihme jos KIRKKO vuotaa USKOVAISET väkensä ulos. Itse en aio erota vaan panna hanttiin uudistusmielisille ja USKON Kirkon tulevan täyteen kun saarnataan Raamatun kautta Pyhällä hengellä täynnä olevan armoitetun suulla. :icon_rolleyes:
-
En tiedä. Tänään lähijunassa jutustelin eloisan eläkeläisen kanssa, koska hän oli halukas keskustelemaan -- en tuppautunut, osaan lukea eleitä. Hän, ulkomalla asunut, oli sitä mieltä, että ilmapiiri Suomessa on kymmenessä vuodessa koventunut käsittämättömän paljon.
Aivan totta, olet jäljillä sister, mutta babylon tuhoutuu!
-
Otaksun että meidän kotikirkossa vallitseva ilmapiiri, tuttuus ja iloisuus on sekä piirineuvoston että väärtitoiminnan ansiota.
Piirineuvosto suunnittelee erilaisia tapahtumia, kuten Talvitapahtuma perheille, runo- ja lauluillat, jotka keräävät alueelta jopa satamäärin
osallistujia. Siellä, luonoon helmassa tutustellaan.
Väärtejä on aina messuissa paikalla useita. Yhden tehtävä on tervehtiä tulijat, hymyillä, sanoa sananen. Toiset käyskentelevät ympäriinsä ja jutustelevat tuttujen kanssa. Se luo kodikkaan tunnelman, johon moni uskaltautuu mukaan.
Minä, estottomana ja vilkkaana, istun aulan sivupenkillä jossa myös yksinäiset odottavat messun alkua. Siinä kun aloittaa vaikkapa säästä, niin kohta alkaa hiljainen porina. Etenkin palvelutaloissa asuvat vammaiset ovat ilmeisen kiitollisia tästä pienestä huomiosta.
Monesta on vuosikymmenien aikana tullut lähempiä tuttavia. Monia vain on jo kuollut, ja toivottavasti taas tavataan.
Olen huomannut että myös ne hiljaiset "takapenkkiläiset" ovat tulleet keskenään tutuiksi. Auttavat toisiaan ehtoollispöytään. Kahden puolen talataan jos on oikein heikkojalkainen kirkkovieras paikalla. Myös väärtit auttavat.
...
Näillä kokemuksilla en ole huomannut kirkon vuotavan. Lehdistä tiedottaa toista.
...
Seroissa on tunnelma hiukan toisenlainen. Hyvin rauhaisa vaikka hiljaa kahvikupin ääressä rupatellaankin. Kahvitusporukassa on jo hilpeämpää, ainakin ennen seuroja, pöytiä laitellessa.
Yleisilme on ystävällinen, tunkeilematon, ja veisuusta rukouksen löytävä.
-
Otaksun että meidän kotikirkossa vallitseva ilmapiiri, tuttuus ja iloisuus on sekä piirineuvoston että väärtitoiminnan ansiota.
Kuulostaa mukavalta. Täällä meno on toisenlaista, mieleen tulee lähinnä Chydeniuksen laulu Euroopan syrjäkylät. "Euroopan syrjäkylät ovat jo tyhjentyneet, ja kirkkojen alttareilla hylätyt Jeesukset näkee seurakuntien menneen, näkee maailmansa kadonneen ja kauas ohitsensa Euroopan edistyneen. Vain vanhukset ovat jääneet pihapoluille astelemaan..."
Eikä tämä ole varsinaisesti syrjäkylä.
-
Hän, ulkomalla asunut, oli sitä mieltä, että ilmapiiri Suomessa on kymmenessä vuodessa koventunut käsittämättömän paljon.
Ja nyt vuotaa kun autetaan kerjäläisiä (http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194820929368/artikkeli/yle+kerjalaisten+huoltopisteessa+kaynyt+kymmenia+ihmisia+tampereella.html).
-
Kuulostaa mukavalta. Täällä meno on toisenlaista, mieleen tulee lähinnä Chydeniuksen laulu Euroopan syrjäkylät. "Euroopan syrjäkylät ovat jo tyhjentyneet, ja kirkkojen alttareilla hylätyt Jeesukset näkee seurakuntien menneen, näkee maailmansa kadonneen ja kauas ohitsensa Euroopan edistyneen. Vain vanhukset ovat jääneet pihapoluille astelemaan..."
Eikä tämä ole varsinaisesti syrjäkylä.
Körttifoorumin juhlavissa perustamissanoissa todettiin, jotta diasporassa elävät körtit voisivat sijainnistaan riippumatta olla tasavertaisesti ja esteettömästi yhteydessä toisiinsa.
-
Nyt se vasta vuotaakin. Voi pyhä jysäys.
--
OT:
Eilen tuli käytyä paikallisen srk:n "seuroissa". En ollut tajunnut, että kyseessä oli lähinnä kirkkokuoron kesäjuhla, koska tilaisuudesta ilmoitettiin avoimesti yhteislaulu- ja hartaustilaisuutena. Muuan kuorolaisista kyykytti laulua johtanutta nuorta kesäkanttoria ja vaati tätä mm. laulamaan korkeammalta jo nopeammin ja ottamaan pari viisua uusiksi, jotta hän saa kajautettua korkean aamenensa. Olin häkeltynyt. Olin luullut, että esilaulajan mukaan mennään, vaikka nuotti olisi ammuvainaan, ja että juuri kokeneet laulajat pystyvät nappaamaan tahdista kiinni, vaikka se ei olisi ihan oman mieltymyksen mukainen. Joka välisssä muutamat kuorolaiset, eivät onneksi kaikki, vaikersivat äänekkäästi, että ei taaskaan mennyt ihan niin kuin piti. Kesäkanttori selvisi tilanteesta ihailtavan tyynesti, ammattilaisen elkein.
Mutta: pappi ja muu henkilökunta toimivat hienosti. Oli vallan tervetullut olo, ja puhekin oli mainio. Jätin eropaperit toistaiseksi laittamatta.
-
Jotenkin taas kirkko vuotaa ja kyseessähän on P.Räs..siis yksi ministerimme.
Jotenkin nyt tajuan miksi Paavali sanoi, että nainen vaietkoon seurakunnassa ja puhukoon miehelleen.
Aina kun tämä yksi sanoo jotain uskonnolista, niin jokunen tuhat lähtee kirkosta.
Mitä mäkään sitten teen sunnuntaisin? Kulmabaarikin aukee vasta illalla.
Pitää kai viini ja virsiseuran paikallisosasto perustaa Kivenlahteen?
Pikkasen niinku käy hermoille tää yksi. Homouden kipuna tunteneille tulee antaa apua ja eläimilläkin on enempi oikeuksia kuin abortoitavilla lapsilla Raamatunlaki on suurempi kuin Suomenlaki? Siis miten joku tulkitsee 'Raamattua noin oudosti. Vaikka itsekkin tulkitsen, niin en omia oppejani muille tyrkytä. Ottaa nyt sana sieltä toinen tuolta pönkittämään omaa näkemystään, eihän se voi olla Raamatun ydin?
Pitäis nyt kiinni Raamatun laista ja olis hiljaa kodissaan ja puhuis vaan miehelleen, vaikka sääliksi Niiloa käykin.
Joskus tuntuu, että kun oppi isämme Luther sanoi, et naisella on sen takia niin iso pehva et istuis kotona ja hoitelisi vaan lapsia, on ihan oikeassa :)
-
Joskus tuntuu, että kun oppi isämme Luther sanoi, et naisella on sen takia niin iso pehva et istuis kotona ja hoitelisi vaan lapsia, on ihan oikeassa :)
Oppi-isänne Lutherus ei ollut ilmeisesti laajemmin perehtynyt naisten pehvoihin. Kaikilla se ei ole iso. Kaikilla ei ole lapsia.
Ongelma on tässä se, että PR on sisäministeri, joka käsittääkseni vastaa myös kirkkoasioista. Hän on älykäs ihminen ja tiesi varmasti, millaisen reaktion hänen puheensa -- toki yksityishenkilönä ja sananvapauteen vedoten mutta julkisesti -- aiheuttaa.
-
Jos tiesi, niin mikä pakko sillä on tyhjentää kirkkoa?
Mitkäköhän lait hän kelpuuttaa Raamatusta noudatettavaksi ja mitkä ei?
Mikä ihmeen Raamatun oikea tulkitsija hän on?
Me muut sitten emme ilmeisesti tulkitse sitä ollenkaan oikein?
-
Jos tiesi, niin mikä pakko sillä on tyhjentää kirkkoa?
Saadaan kirkosta ulos tapakristittyjä, jolloin oikeiden vakaumuksellisten kristittyjen osuus kasvaa? (Tämä on arvaus; en tohdi väittää hänen ajattelevan näin, vaikka se Kansanlähetyksen ajatusmalliin sopisikin.)
Räsäsellä lienee oikeus omiin raamatuntulkintoihinsa siinä kuin muillakin, ja oikeus koettaa myös saada tulkintojaan näkyviin lainsäädännössä.
Minun ei kai pitäisi puhua aborteista mitään, koska en ole hoitoalalla, enkä onnekseni ole itse koskaan joutunut aborttia harkitsemaan. Minusta vaikuttaisi kuitenkin aika kohtuulliselta se, ettei lääkärin tarvitsisi tehdä aborttia, jos vakaumus jyrkästi kieltää. En tiedä, voisiko tästä seurata ongelmia jossain pikkukunnassa, jonka ainoa lääkäri on näitä vakaumuksellisia.
Itse en aina noudata lakia enkä kehota muitakaan niin tekemään, mutta toisaalta enpä myöskään hingu poliisiasioista vastaavan sisäministerin pestiin.
-
Saadaan kirkosta ulos tapakristittyjä, jolloin oikeiden vakaumuksellisten kristittyjen osuus kasvaa? (Tämä on arvaus; en tohdi väittää hänen ajattelevan näin, vaikka se Kansanlähetyksen ajatusmalliin sopisikin.)
Räsäsellä lienee oikeus omiin raamatuntulkintoihinsa siinä kuin muillakin, ja oikeus koettaa myös saada tulkintojaan näkyviin lainsäädännössä.
Minun ei kai pitäisi puhua aborteista mitään, koska en ole hoitoalalla, enkä onnekseni ole itse koskaan joutunut aborttia harkitsemaan. Minusta vaikuttaisi kuitenkin aika kohtuulliselta se, ettei lääkärin tarvitsisi tehdä aborttia, jos vakaumus jyrkästi kieltää. En tiedä, voisiko tästä seurata ongelmia jossain pikkukunnassa, jonka ainoa lääkäri on näitä vakaumuksellisia.
.
Abortteja ei tehdä pikkunnissa, vaan ainoastaan suuremmissa sairaaloissa, joissa on useita lääkäreitä.
-
Itse en aina noudata lakia enkä kehota muitakaan niin tekemään, mutta toisaalta enpä myöskään hingu poliisiasioista vastaavan sisäministerin pestiin.
Siihen pestiin kukaan ei onneksi pakota. Veikkaan villisti, että sellaiseen jopa pyritään.
Abortista saa olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta vakaumus ei voi olla syy vastenmielisistä, ei-laittomista työtehtävistä kieltäytymiseen. Ihan vastaavasti ja täysin samoin perustein vaikkapa muslimilääkäri voisi kieltäytyä hoitamasta toista sukupuolta olevaa potilasta. Työvuoroja voi koettaa vaihtaa kollegojen kanssa.
Kaavinta kuuluu gynekologin ammattiin, eivätkä suinkaan kaikki kaavinnat liity aborttiin. Niitä tehdään myös sairauksien vuoksi ja jopa synnytysten jälkeen esimerkiksi silloin, kun istukka revennyt (anteeksi proosallisuuteni, mutta näin on.) Jos siihen työhön liittyvästä harjoittelusta kieltäytyy, työ on väärä.
-
Abortteja ei tehdä pikkunnissa, vaan ainoastaan suuremmissa sairaaloissa, joissa on useita lääkäreitä.
Eikö pikkukunnan lääkäri kuitenkin joudu kirjoittamaan sinne suurempaan sairaalaan lähetteen? Ehkä joku haluaisi kieltäytyä tästäkin tehtävästä... (Kuten sanoin, en tosiaankaan tiedä, seuraisiko jotain käytännön ongelmia.)
Taidan olla muutenkin työelämästä sitä mieltä, että yksilöllisiä eroja voisi ottaa paremmin huomioon, ja jakaa tehtäviä sen mukaisesti. Räsäsen puheesta sain käsityksen, että Suomi on siinä aika harvinainen maa, ettei lääkärillä ole aborttiasiassa omantunnonvapautta. Jos muualla pärjätään sen kanssa niin miksei meilläkin? (Tällä en sitten halua tuomita abortin tekoon päätyneitä.)
-
---
Abortista saa olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta vakaumus ei voi olla syy vastenmielisistä, ei-laittomista työtehtävistä kieltäytymiseen. Ihan vastaavasti ja täysin samoin perustein vaikkapa muslimilääkäri voisi kieltäytyä hoitamasta toista sukupuolta olevaa potilasta. Työvuoroja voi koettaa vaihtaa kollegojen kanssa. ---
Vastenmielinen, ei-laiton, niinpä niin. Voi se olla vielä muutakin. Ajatteleppa omalle kohdallesi. Joudut tekemään abortin ja katsomaan sitä pientä ihmisen alkua, joka taistelee elämästään vielä jonkun aikaa. Jospa siinä heräävät empaattiset tunteet ja hoivavietti, itkettää katsoa työnsä tulosta, tulee vielä huono omatunto kaikesta huolimatta. Minä tein sen, tässä on tulos.
Joskus käy mielessä, että isä täytyisi pakottaa paikalle katsomaan työn tulosta ja ottaa vielä videolle ja näyttää uudelleen, jos ei kerralla pysty katsomaan loppuun saakka.
-
Räsäsellä on oikeus tulkita Raamattua niinkuin tahtoo, mutta ei minusta oikeus väittää sitten että asiat on näin.
Minusta hän ottaa sieltä täältä paikkoja ja niiden mukaan tuomitsee toisin ajattelevat.
Itte ainakin jos jotain Raamatusta tulkitsen, niin kyllä varmasti yritän painottaa, että näin minä näen asiat ja useasti olen väärässä.
Pahinta on, että hän saa ihmiset uskomaan että hän on kirkon asialla.
Ihmeellistä että vakaumukselliseksi kristityksi lasketaan jonkun moraalin mukaan, en kyllä kenenkään vakaumusta uskoltaisi alkaa arvostelemaan tai mittailemaan.
Uskoisin esimerkiksi ihan erilailla asiat näkevän Irjan olevan ihan yhtä vakaumuksellinen kuin Päivinkin.
Moralismi on minusta jotain ihan muuta kuin Raamatun ydin sanoma.
Tunnen niin homoja kuin muitakin ei Päivin ihanne kristityitä joilla kyllä varmasti on vakaumusta ihan siinä missä hänelläkin.
Usein juuri siellä missä ihmiset on heikkoja ja ei täydellisiä moraalin tai muun kanssa saattaa löytyä uskoa ja vakaumusta, vaikka ei voimaa olla irti esim. viinapirusta tai muusta.
Oho Pirska kirjoitti väliin, siis otin öppiäisen kirjoitukseen kantaa.
Abortista en jaksa alkaa ja osaakkaan kirjoittaa.
-
Opetusalalla ollessani jouduin pitämään ammattikoulupojille opetussunnitelman mukaisen sukupuolivalistustunnin. Materiaalien puutteessa oli konstruoitava tunti omin, hyvin vähäisin avuin. Selitin jätkille tuohon aikaan (70-luvun alku) käytettävissä olevat ehkäisymenetelmät ja asiaan liittyvät lainsäädännölliset näkökohdat sekä kuvasin aborttiprosessin kokonaisuudessaan jotakuinkin realistisesti.
Arvelen, että jotain meni perille, koska kuuntelivat hiiskahtamatta.
Mt
-
Vastenmielinen, ei-laiton, niinpä niin. Voi se olla vielä muutakin. Ajatteleppa omalle kohdallesi. Joudut tekemään abortin ja katsomaan sitä pientä ihmisen alkua, joka taistelee elämästään vielä jonkun aikaa.
En ajattele. En hakeutunut lääkärin tai kätilön ammattiin. Alalle hakeutuneet ovat ammatinvalintansa tehneet eivätkä he voi valita vain helppoja potilaita. Koulutuksessa painotetaan toivottavasti myös tätä. Myös kroonisesti sairaiden hoidossa (kun kivunlievitys ei toimi tai sitä ei osata hoitaa tai kun resurssit eivät riitä) ja esimerkiksi täysaikaisen, kohtuun kuolleen lapsen synnytyksessä tulee tiukkoja, itkettäviä paikkoja. Kaikki kunnia niille ammattilaisille, jotka eivät pakene paikalta silloin.
-
(Viisveisaajan kommenttiin): Ajattelin kyllä tuossa, että vakaumus ei ole moraalista kiinni, vaan siitä, että uskoo kirjaimellisesti jonkun uskontunnustuksen? Sitä vakaumusta ainakaan minulla ei ole, mutta luotan siihen että riittää olla työtätekevä ja raskautettu (jälkimmäistä ei biologisessa mielessä).
Olen Kansanlähetyksen kanssa opillisesti aika lailla eri linjoilla (kuten tuo kirkkopoliittinen kannanottonikin tuossa yllä ehkä kertoo), mutta silti, en osaa nähdä Räsäsen esiintyvän yhtään sen enempää "oikeassa olijana" kuin vaikkapa kirkon ns. liberaalisiipi, taikka tämän foorumin kirjoittajat, taikka kuka tahansa pappi (suunnasta riippumatta) saarnatessaan.
Sitä en usko, että Räsänen tarkoituksella koettaisi antaa itsestään kuvaa jonkinmoisena "kirkon äänenä". Korkeintaan kirkossa vielä tapakristittyjen ja liberaalien seassa jäljellä olevan pienen uskossa olevien vähemmiston äänenä, mutta tuskin edes sitä. Luulen, että puheessaan myös puhui ensisijaisesti omilleen, toistaen omiensa ajatuksia sellaisella kielellä jota nämä ymmärtävät, eikä tullut (tarpeeksi) ajatelleeksi, että puhetta saattavat yllättäen kuunnella muutkin.
Ehkä jos hän oikeasti ei halua kirkosta eroamisen kiihtyvän, niin voisi joka suunavaukseensa lisätä lauseen, että nämä ovat hänen rivikristityn mielipiteitään, eivät mitään kirkon virallisia kantoja, ja että kirkossa moni ajattelee toisinkin. Ja jos ministerinä ei saa sanoa mitä todella ajattelee, niin olisiko aihetta miettiä, kannattaako pestissä pysytellä?
-
Alalle hakeutuneet ovat ammatinvalintansa tehneet eivätkä he voi valita vain helppoja potilaita.
Periaatteessa näin. Arvelen kyllä, että juuri lääkärin ammattiin hakeudutaan usein ihan väärin perustein. On se vain niin hienoa olla lääkäri. Totta kai huippupaperein ylioppilaaksi kirjoittanut hakeutuu juuri lääkikseen! Kun suvussakin on lääkäreitä. En usko, että kaikki 19-vuotiaat tajuavat, mitä se työn todellisuus on. -No joo, jos toteaa, ettei kestä sitä, voihan sitä hakeutua paperihommiin.
-
En usko, että kaikki 19-vuotiaat tajuavat, mitä se työn todellisuus on. -No joo, jos toteaa, ettei kestä sitä, voihan sitä hakeutua paperihommiin.
Eivät varmasti tajua, mutta opiskelut kestävät melko pitkään ja todellisuus hahmottuu toivottavasti sinä aikana, samoin erikoistumisala. En oikein usko (ja ainakin toivon ettei) että kesäkandi laitettaan leikkaushommiin, joihin aborttikin kai kuuluu silloin, kun raskaus on edennyt niin pitkälle, että pieni ihmisen alku kamppailee elämästään.
-
En ajattele. En hakeutunut lääkärin tai kätilön ammattiin. Alalle hakeutuneet ovat ammatinvalintansa tehneet eivätkä he voi valita vain helppoja potilaita. Koulutuksessa painotetaan toivottavasti myös tätä. Myös kroonisesti sairaiden hoidossa (kun kivunlievitys ei toimi tai sitä ei osata hoitaa tai kun resurssit eivät riitä) ja esimerkiksi täysaikaisen, kohtuun kuolleen lapsen synnytyksessä tulee tiukkoja, itkettäviä paikkoja. Kaikki kunnia niille ammattilaisille, jotka eivät pakene paikalta silloin.
Tajuatko, että lääkärin kutsumus on suojella elämää, parantaa mitä parannettavissa on? On aivan eri asia tehdä parhaansa ja nähdä kuolemaa kuin itse tuottaa kuolemaa.
-
Tajuatko, että lääkärin kutsumus on suojella elämää, parantaa mitä parannettavissa on? On aivan eri asia tehdä parhaansa ja nähdä kuolemaa kuin itse tuottaa kuolemaa.
Pysytään aiheessa. Ollaan jo liian kaukana alkuperäisestä aiheesta ja asiantuntemuksen ulkopuolella.
-
Eroa kirkosta -sivuston ylläpitäjäthän voisivat palkita Räsäsen jotenkin. Hän on kuitenkin yksittäisistä ihmisistä saanut eniten ihmisiä eroamaan kirkosta.
-
Pysytään aiheessa. Ollaan jo liian kaukana alkuperäisestä aiheesta ja asiantuntemuksen ulkopuolella.
Hyvä muistutus, kiitos. Joka tapauksessa nyt voidaan kai jo puhua eroamispiikistä? Jostakin se kertoo, en tiedä mistä.
-
Koska kirkko vuotaa, tarvitsisiko se uuden uskonpuhdistuksen? Tarkoitan siis sitä, että tuomitsemisen sijaan julistettaisiin rakkauden sanomaa.
Tässäpä (http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&ved=0CDIQFjAB&url=http%3A%2F%2Fwww.hengenuudistus.fi%2Fdata%2Fliitteet%2Fkadenojennus_2011_1_netti.pdf&ei=k33gUYqMC-Wn4ASl6ICoBQ&usg=AFQjCNHeowC0l065iw_f4PL_ykKGApXUZA&bvm=bv.48705608,d.bGE) uutta uskonpuhdistusta vuodon lääkkeeksi täkäläisittäin, Timo Pöyhösen kirjoituksessa. Yhteisöllisyyttä tarjoaa lääkkeeksi. Enpä tiedä, missä määrin on esillä tuomitseminen ja missä määrin rakkauden sanoma, kun en ole osallistunut. Nuorisoa kai kuitenkin ihan hyvin saanut mukaan, kuten Kansanlähetys kultaisella 70-luvulla.
Vähän vierastan jutun lausetta "ydinkysymys ei olekaan, miten eroamiskehitys pysäytetään, vaan keiden haluamme kirkkoon jäävän". Ketkä "me" haluavat? Ja eikö sinne haluta jäävän ihan kaikkien, ja mielellään vielä lisää porukkaa mukaan?
Mitä saarnoja olen kuullut niin rakkauden sanomaahan niissä julistetaan eikä ketään uskalleta tuomita. Vaan eihän niitä kuuntelekaan kuin pieni kirkkoon vaivautuva sisäpiiri. "Julistukseksi" kirkossa käymättömien korvissa profiloituu se, mitä tiedotusvälineistä saadaan kirkon asioista kuulla, tai kristinuskon ylipäätään - ei siinä tavallinen mediankuluttaja niin tarkka ole, mihin kirkko- tai seurakuntaan kulloinenkin julistaja kuuluu.
Tuo yhteisöllisyys ei ole kyllä minun juttuni ollenkaan, mutta kaipa se monelle jotain antaa. Mutta jos seurakuntaan kuuluu siksi, että siellä on niin kiva porukka, niin onko se sitten "oikea" syy kuulua seurakutaan? Entäs jos kansalaisopiston kaappikellonveistoryhmästä löytyykin seuraavana vuonna vielä mukavampi porukka, eikä niitä seurakuntatyyppejä enää oikein jaksaisi tapailla?
-
Abortteja ei tehdä pikkunnissa, vaan ainoastaan suuremmissa sairaaloissa, joissa on useita lääkäreitä.
Pahus kun seppos ei pysy aiheessa. Muilta kyllä vaatii :)
Jotenkin tuntuu, että kaikki kirjoitukset täällä tai useimmat koskee samaa miksi kirkko vuotaa asiaa.
Kirkko vuotaa juuri sen takia, että siellä ei ole tilaa huonoille ihmisille vaan jotkut antavat kuvan, että kirkko on tätä mieltä abortista, homoudesta ja ties mistä mikä ei kuitenkaan ole kuin joidenkin yksityisten ihmisten näkemyksiä.
Todellisuudessa kun menee messuun, niin tilaa siellä on kaikenlaisille. :icon_cool:
-
Vähän vierastan jutun lausetta "ydinkysymys ei olekaan, miten eroamiskehitys pysäytetään, vaan keiden haluamme kirkkoon jäävän". Ketkä "me" haluavat? Ja eikö sinne haluta jäävän ihan kaikkien, ja mielellään vielä lisää porukkaa mukaan?
Mitä saarnoja olen kuullut niin rakkauden sanomaahan niissä julistetaan eikä ketään uskalleta tuomita. Vaan eihän niitä kuuntelekaan kuin pieni kirkkoon vaivautuva sisäpiiri. "Julistukseksi" kirkossa käymättömien korvissa profiloituu se, mitä tiedotusvälineistä saadaan kirkon asioista kuulla, tai kristinuskon ylipäätään - ei siinä tavallinen mediankuluttaja niin tarkka ole, mihin kirkko- tai seurakuntaan kulloinenkin julistaja kuuluu.
Lihavoinnit minun.
Kirkkoon saattaisi vaivautua useampikin, jollei tunnelma olisi usein niin sisäpiirimäinen ja pois sulkeva. Yhteisöllisyydestä -- joka on monelle, etenkin yksin elävälle tärkeä -- puhutaan korulausein, mutta käytäntö on usein toinen. Esimerkiksi kaikenlaisia erityismessuja järjestetään. Tarkoitus varmaan hyvä, mutta onko tarkoitus räätälöidä eri messut eri ryhmille? Onko rollaattorivanhus todella aidosti tervetullut popmessuun vai ajatellaanko, että nyt on mummo tai pappa eksynyt väärään tilaisuuteen? Kauneimpia joululauluja järjestetään erikseen lapsille ja vanhemmalle väelle, jotta lapset eivät häiritsisi hartautta. Jne.
Kun ehdotin yhteislauluillassa laulettavaksi Tilkkutäkkiä (koska se on aika helppo ja kiva laulu), seurasi vaivautunut hiljaisuus ja joku supisi, että eihän tuollainen ole sopiva hartaushetkeen. Miksei? Laulu oli kuitenkin vihkosissa, jotka oli pöytiin jaettu, ja sanomakin on mitä yhteisöllisin ja illan teemaan (apostolit ja lähetystyö) hyvin istuva. "Suuri lämmin peitto yhtä Herrassamme". Joopa joo. Onneksi joku sitten kohotti hartausastetta ehdottamalla Saviruukkua. Itse inhoan sitä, mutta en jupissut enkä supissut. Jokin epämääräinen "me" on todella olemassa, mutta satunnaisen seikkailijan on vaikea hahmottaa sen kirjoittamattomia sääntöjä.
-
Ei päivää ilman kirkkoskandaalia. Iltalehdessä kerrotaan, että espoolainen pappi sai neropatti-idean: vanhemmat saivat ostaa riparileirillä lapsilleen palveluksia ja vapautuksia (esim. loppusiivouksesta). Rahat tosin menivät hyväntekeväisyyteen, summa ei ollut suuri ja idea "leikkimielinen".
Minusta on hengen käyhyyttä, jos vierailupäivän leikkimielistä ohjelmaa ei voi toteuttaa keräämättä rahaa.
Tempaus oli taatusti opettavainen, orwellilaisittaan: "Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia." "Heitä faija kybä nii mun ei tarvii siivoo." "Laita mutsi lantti nii mä saan aamiasen petiin."
Miltä mahtoi tuntua niistä nuorista, joilla ei käynyt yhtään vierasta?
Nyt alkaa ihan oikeasti suututtaa. >:( :icon_sad:
-
Espoon riparitapaus on ihan käsittämätön. Perusteluna kuulemma, että se on opettajanoppaassa. Siis mitä? Onko rippikoulun idea opettaa, että rahalla voi selviytyä kaikesta? En voi käsittää. Koulumaailmassa jotkut nuoret heittelevät roskat tahallaan lattialle roskiksen viereen, koska "siivoojille maksetaan siitä että keräävät roskat". Luultavasti samat nuoret ovat kotona tottuneet siihen, että viikkosiivooja siivoaa, itse ei tarvitse vaivautua. Tällaista ajattelutapaa vahvistetaan nyt ilmeisesti myös riparilla.
Joskus muinoin riparilla oli arvottu illallisen pöytäpaikat siinä suhteessa kuin maailman väestö saa ruokaa: muutamalle etuoikeutetulle tarjoiltiin herkkuja, jotkut saivat näkkileipää ja teetä, jotkut jäivät kokonaan ilman. Erittäin havainnollinen ohjelma kai jouduttiin lopettamaaan vanhempien tekemien valitusten vuoksi: jokaisen on saatava sama hyvä ateria.
-
Espoon riparitapaus on ihan käsittämätön. Perusteluna kuulemma, että se on opettajanoppaassa. Siis mitä? Onko rippikoulun idea opettaa, että rahalla voi selviytyä kaikesta? En voi käsittää.
Käsittämätöntä on myös se, että a) pappi ihmettelee vilpittömän oloisesti, mistä kohu, kun oli niin kiva juttu ja b) vanhemmat lähtevät tuollaiseen mukaan.
En tosin pitänyt siitä pöytäpaikkojen arpomisestakaan. Minusta syyllistäminen ei ole paras tapa kasvattaa vastuuseen. Usein se saa vain niskakarvat pystyyn.
-
Nettilehden artikkelin perässä oli kysely, ostaisivatko lukijat lapsilleen erioikeuksia rahalla, ja kolme neljännestä ostaisi! :icon_eek:
Pöytäpaikkojen arvonnassa minusta hyvää on idea osoittaa, miten satunnaista on, mihin ryhmään maailmassa on sattunut syntymään. Tosin riittäisi muutaman hetken "shokkiterapia", jonka jälkeen kaikki saisivat samat sapuskat ja keskusteltaisiin siitä, miltä tuntui ja miksi.
Nykymaailmassa empatiaan ja lähimmäisenrakkauteen kasvattaminen tuntuu olevan paljon vaikeampaa kun entisaikaan.
-
Nettilehden artikkelin perässä oli kysely, ostaisivatko lukijat lapsilleen erioikeuksia rahalla, ja kolme neljännestä ostaisi! :icon_eek:
:'(
Pöytäpaikkojen arvonnassa minusta hyvää on idea osoittaa, miten satunnaista on, mihin ryhmään maailmassa on sattunut syntymään. Tosin riittäisi muutaman hetken "shokkiterapia", jonka jälkeen kaikki saisivat samat sapuskat ja keskusteltaisiin siitä, miltä tuntui ja miksi.
Jep, tuo olisi erinomainen säätö.
-
Onko rippikoulun idea opettaa, että rahalla voi selviytyä kaikesta?
Kai se idea on ollut vain antaa käytännön kokemusta siitä, miltä epätasa-arvo ja rahalla ostettavat etuoikeudet tuntuvat? Ihmettelen kyllä, oppiko tuossa kukaan nuori mitään uutta: rahalla ostettavien etuoikeuksien maailmassahan he elävät jo nyt, ja luultavasti tuossa kaupassa niitä ostettiin juuri niille, jotka ovat niitä tottuneet saamaan, ja paitsi jäämiseen tottuneet jäivät taas kerran ilman. Joutuiko kukaan asettumaan sellaiseen asemaan, jossa ei ole totunut olemaan? Sikäli pöytäpaikkojen arvontasysteemi on edes hitusen fiksumpi, tosin enpä tiedä aiheuttaako sekään aitoa toisen asemaan asettumista vai vain hetkellistä kiukkua tai vahingoniloa, pöydästä riippuen.
Rahakkaillehan on omia ripareitaankin, on lasketteluripareita, vaellusripareita, omassa seurakunnassani on järjestetty Taizé-ripari, jossa matkustetaan ulkomaille...
Siinä kyselytuloksessa minua yllättää lähinnä se, että peräti neljännes ei olisi valmis ostamaan lapsilleen etuoikeuksia. Kai jokainen niitä lapsilleen ostaa, jos vain rahkeet riittävät.
-
Rahakkaillehan on omia ripareitaankin, on lasketteluripareita, vaellusripareita, omassa seurakunnassani on järjestetty Taizé-ripari, jossa matkustetaan ulkomaille...
Muksuni oli vaellusriparilla, joka ei muistaakseni ollut kalliimpi kuin normiripari. Majoitus itse kannetuissa teltoissa, joten ei kiinteistökuluja -- ja muonamenotkin varmasti normiriparia pienemmät, koska kaiken kokkasivat itse eikä erityisherkkuja ollut, puuroo ja makaroonii ja sit taas puuroo. Ei pullaa, ei mehua. Vedensaanti oli pikkanen pulma, koska kesä oli erityisen kuiva ja monet lähteet kuivuneet. Jokainen roska kannettiin pois.
-
^OK, hyvä sitten :). Kiitos käsityksiäni korjaavasta informaatiosta!
-
Siinä kyselytuloksessa minua yllättää lähinnä se, että peräti neljännes ei olisi valmis ostamaan lapsilleen etuoikeuksia. Kai jokainen niitä lapsilleen ostaa, jos vain rahkeet riittävät.
Kyse oli siis riparilla ostettavista etuoikeuksista. Olisin luullut, että vanhemmat haluaisivat lastensa viimeistään silloin oppivan itse petaamaan petinsä, laittamaan aamupalansa, siivoamaan jälkensä ym. eikä rahan voimalla teettämään toisilla.
-
Kyse oli siis riparilla ostettavista etuoikeuksista. Olisin luullut, että vanhemmat haluaisivat lastensa viimeistään silloin oppivan itse petaamaan petinsä, laittamaan aamupalansa, siivoamaan jälkensä ym. eikä rahan voimalla teettämään toisilla.
Myös jonossa etuilu kuului huutokaupattaviin etuuksiin. Hemmetti, pitäsiköhän tyrkätä keräyslipas eteen aina, kun päästän kaupassa edelleni jonkun (usein lapsen, joskus vanhuksen, joskus sellaisen jolla on kiire ja/tai vähän ostoksia).
Joo, EI NÄIN. Ei todellakaan näin.
Nyt ärsyttää selittely, että kyse oli vain pienestä summasta. Miten summan pienuus liittyy asiaan?
-
Myös jonossa etuilu kuului huutokaupattaviin etuuksiin. Hemmetti, pitäsiköhän tyrkätä keräyslipas eteen aina, kun päästän kaupassa edelleni jonkun (usein lapsen, joskus vanhuksen, joskus sellaisen jolla on kiire ja/tai vähän ostoksia).
Joo, EI NÄIN. Ei todellakaan näin.
Nyt ärsyttää selittely, että kyse oli vain pienestä summasta. Miten summan pienuus liittyy asiaan?
On kasvatuksellisesti aivan syvältä, että opetetaan, vaikka leikkien, että rahalla saa etuoikeuksia. Koulutus ei ole ymmärtämisen tae.
-
Nyt ärsyttää selittely, että kyse oli vain pienestä summasta. Miten summan pienuus liittyy asiaan?
Asia on vähäpätöinen, kun sen saa pienellä rahalla?
Pikkurahalla on totuttu ostamaan kaikenlaista palvelua. Jos minä maksan siitä että saan postipaketin kotiinkannettuna mutta naapurilla ei ole tähän varaa, ostanko etuoikeuden?
Siivouksestahan voi päästä ostamalla (verraten huonopalkkaisen) siivoojan kotiinsa. Rippileirillä tehtiin samoin, itsensä sai ostaa siivoamisesta vapaaksi. Olisiko pitänyt opettaa, että juuri siivouspalvelua ei saa ostaa?
-
Asia on vähäpätöinen, kun sen saa pienellä rahalla?
Pikkurahalla on totuttu ostamaan kaikenlaista palvelua. Jos minä maksan siitä että saan postipaketin kotiinkannettuna mutta naapurilla ei ole tähän varaa, ostanko etuoikeuden?
Siivouksestahan voi päästä ostamalla (verraten huonopalkkaisen) siivoojan kotiinsa. Rippileirillä tehtiin samoin, itsensä sai ostaa siivoamisesta vapaaksi. Olisiko pitänyt opettaa, että juuri siivouspalvelua ei saa ostaa?
Tarkoitin lähinnä etuilun ostamista. Jos ostat postipaketin kotiinkannon niin ostat palvelun et etuoikeutta. Jos ostat siivouksen ja vapautat itsesi siitä se voi olla hyvinkin perusteltua, jos työtehtäväsi, työmatkasi, äidin/lasten hoito tms syö aikasi muuten.
-
Siivouksestahan voi päästä ostamalla (verraten huonopalkkaisen) siivoojan kotiinsa. Rippileirillä tehtiin samoin, itsensä sai ostaa siivoamisesta vapaaksi.
Ei itseään vaan lapsensa -- eikä kavereille jääviä ylimääräisiä siivoustöitä käsitääkseni korvattu mitenkään. Kotisiivooja saa sentään palkan. Nyt vain annettiin mallia riistämisestä, toki leikkimielisesti ja pienimuotoisesti, hyvispisteitä hamuillen.
Myös etuiluoikeus oli kaupan. "Eka veskivuoro on mun, koska mutsi makso."
Minusta ripari ei ole oikea paikka opettaa markkintalouden kovaa lakia. Tai sitten siihen tarkoitukseen pitää kehittää kallis erityisripari, jonne esimerkiksi voi tilata -- käypään, tuskin ihan halpaan hintaan -- taloustietäjiä luennoimaan näkemyksistään.
Jos riparilla on ihan pakko kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen (minusta ei, koska sen voi toteuttaa toisaallakin), sopisiko tarkoitukseen paremmin kolehti?
-
Asia on vähäpätöinen, kun sen saa pienellä rahalla?
Pikkurahalla on totuttu ostamaan kaikenlaista palvelua. Jos minä maksan siitä että saan postipaketin kotiinkannettuna mutta naapurilla ei ole tähän varaa, ostanko etuoikeuden?
Siivouksestahan voi päästä ostamalla (verraten huonopalkkaisen) siivoojan kotiinsa. Rippileirillä tehtiin samoin, itsensä sai ostaa siivoamisesta vapaaksi. Olisiko pitänyt opettaa, että juuri siivouspalvelua ei saa ostaa?
Häh, eiks toi oo arkirealismia.
Täällä Espoossa on ainakin, josko joku nuoripappikin uskoo kaiken olevan rahalla saatavissa, niin ei se ihme ole.
Se kylläkin ei sovi Raamatun sanoman tai hengen mukaan hengelliseen elämään.
Kummalista että fundamentalismikristittyjen takia kirkosta tapahtuu joukko eroamista.
Muistaaksenoi Isokynä Lindholm lauloi joskus, että oppi kaatoi mut ojaan.
Jotenkin kai kuten oli oppi isämme Lutherin aikaan, niin nytkin kansa ja Luther ovat toista mieltä kuin fundamentalistit joiden mielestä oppi ja moraalin julistus on tärkeitä.
Tavalinen kansa ja isoin osa papeista ja piispoista on kuitenkin ihmisten hyväksymisen puolesta ja vaikka eivät ehkä hyväksyisi fundamentalistien tapaan joitain moraalisia asioita, eivät niistä ala mesomaan, vaan antavat Jumalan vaikuttaa muutoksia jos muutosia tarvitsisi.
-
Periaatteessa näin. Arvelen kyllä, että juuri lääkärin ammattiin hakeudutaan usein ihan väärin perustein. On se vain niin hienoa olla lääkäri. Totta kai huippupaperein ylioppilaaksi kirjoittanut hakeutuu juuri lääkikseen! Kun suvussakin on lääkäreitä. En usko, että kaikki 19-vuotiaat tajuavat, mitä se työn todellisuus on. -No joo, jos toteaa, ettei kestä sitä, voihan sitä hakeutua paperihommiin.
Voin varmuudella puhua vain itsestäni, mutta opiskeltuani vuoden biologiaa, huomautti opintoneuvoja, että niihin aineisiin joista minulla oli palavin mielenkiinto, perehdyttäisiin vähän eri tiedekunnassa, ja niin vaihdoin lääkikseen. Opintojen pitkä kesto, kärsimyksen näkeminen läheltä klinikkajaksoilla, joita opinnoista oli 2/3, minusta muuttivat oman kurssini alkuun vähän keikailevaa ilmapiiriä. Silloinkin suurin osa oli vaatimatonta maalaisnuorisoa - Westendin sykkiläiset erottuivat.
Itse kirjoitin terveyskeskusjaksollani useita aborttipapereita. Minun tutkimukseni jälkeen tuli vielä gynekologin tutkimus, sen jälkeen vasta itse toimenpiteeseen suorittajalääkäri. Satuin terveysasemalle, jolla pitkään olin ainut naislääkäri, ja kaikki ns, pikkugynekologia kertyi tietysti minulle. Se ei ollut helppoa silloin eikä tunnu helpolta vieläkään. Olisin saanut kieltäytyä, sillä alueterveysasemista se oli vain yksi. Ainakin arvelen niin. Mutta mietin jostakin syystä, että minun syntini sysään sitten toiselle, onko sekään oikein? Jokin vähän kumma yhteisen väärän kantaminen kai sai minut hommiin. Lisäksi jututin naisia, annoin lisäajan, ja pyysin miettimään, sillä moni syöksyi heti kun gravitest oli plussalla. Joku muutti mielensä ja luuli sitten minua hyväksi lääkäriksi... Siis että osaan kaikkia...
-
Mutta ajattelin ketjun aihetta juuri. En ihmettelisi, jos Suomen evl kirkko lopulta hajoaisi, siinä määrin siellä nyt ollaan eri linjoilla. Mietin, kumpi olisi minun, ei kai kumpikaan. Kirkko, joka ei kanna taakkaa toisen kanssa, tule avuksi toista varten, toisen puolesta synnintunnustuksessa vie Jumalalle maailman syntiä, ei oikeastaan seuraa Kristusta. Sitä odottaisin ja toivoisin enemmän, kuin osoittelua, otti minua sitten vaikka kuinka päähän nyt toisaalta Päivi, toisaalta Kirkko ja Kaupungin Seppo Simola, jonka pääkirjoitus kyllä meni törkeyksiin. Onko pakko potkia seiniä nurin?
-
Mitä sitten on se " seurata kristusta"?
Moralismia jota päivi edustaa?
Laki henkisyyttä?
Vai armoa armon päälle.?
-
Itse kirjoitin terveyskeskusjaksollani useita aborttipapereita. (...) Olisin saanut kieltäytyä, sillä alueterveysasemista se oli vain yksi. Ainakin arvelen niin. Mutta mietin jostakin syystä, että minun syntini sysään sitten toiselle, onko sekään oikein? Jokin vähän kumma yhteisen väärän kantaminen kai sai minut hommiin.
Hieno asenne, hyvä lääkäri. En yhtään ihmettele, että joku hätääntynyt ja hätiköivä potilas (asiakas?) muutti mielensä ja pyörsi päätöksensä.
-
Sitä odottaisin ja toivoisin enemmän, kuin osoittelua, otti minua sitten vaikka kuinka päähän nyt toisaalta Päivi, toisaalta Kirkko ja Kaupungin Seppo Simola, jonka pääkirjoitus kyllä meni törkeyksiin. Onko pakko potkia seiniä nurin?
Ilmeisesti on. Minuakin ottaa päähän. Tuntuu että kaikki (no, eivät onneksi aivan kaikki) ajavat vain omaa asiaansa. Päivi Räsänen politikoi, Seppo Simola todistaa olevansa merkittävä, kriittinen journalisti. Kas kummaa, että juuri heinäkuussa, kun muuten kotimaan uutisrintamalla on melko hiljaista.
-
Mitä tarkoittaa tuo "armoa armon päälle" -ilmaisu? Olen kuullut näin sanottavan... milloinkaan en ole saanut kysytyksi mitä se on.
-
paikka paikan päälle
-
paikka paikan päälle
Ei aukene minulle tuo uskonnollinen ilmaisu. :017: Mietin, että jos on armoa armon päällä, niin miksi sitä pitää tulla tuplaten? Nimenomaan kun on kyse herännäisyyden terminologiasta, niin tuo ilmaisu on ristiriidassa sen kanssa, että kun pelastusvarmuutta ei ole, niin ajattelisin etteihän se tuollakaan kontilla sen kummemmaksi muutu. Tuohan oikeastaan sisältää ajatuksen, että on saanut armoa ja sitä on tullut lisää. Kuitenkin Paavo Ruotsalainen puhui vain armonvilahduksista. :017:
-
Siinä onkin miettimistä, en osaa muuta kirjoittaa, valitettavasti.
-
Ei aukene minulle tuo uskonnollinen ilmaisu. :017: Mietin, että jos on armoa armon päällä, niin miksi sitä pitää tulla tuplaten? Nimenomaan kun on kyse herännäisyyden terminologiasta, niin tuo ilmaisu on ristiriidassa sen kanssa, että kun pelastusvarmuutta ei ole, niin ajattelisin etteihän se tuollakaan kontilla sen kummemmaksi muutu. Tuohan oikeastaan sisältää ajatuksen, että on saanut armoa ja sitä on tullut lisää. Kuitenkin Paavo Ruotsalainen puhui vain armonvilahduksista. :017:
:) :) Täältä ilmeisesti ei saa vastauksia, kuin juutalaiseen tapaan vastataan kysymyksiin kysymyksillä :)
Armoa armon päälle näkisin itse olevan armoa armon, ei synnin päälle.
Lestadiolaiset yleensä käyttää sanontaa uskoa päälle. Uskon Jeesuksen päälle.
Se tarkoittanee uskon Jeesukseen.
Armonvilaukset on kiva sanonta Paavolta, mutta sekin on niinkuin pelastusvarmuuskin sellaisia, että niiden tai sen varaan laskeminen tai perustaminen ei kanna pitkälle.
Joillekkin on armonkokemus ja pelastusvarmuus jotain mitä he vaativat muilta, jotta olisivat hyväksytyt johonkin uskonnolliseen yhteisöön ja saamaan ehtoollista.
Aika raivostuttavaa ja harmittaa tollainen vaatimusten ja erottelemisen meininki.
Armoa armon päälle on minusta juuri sitä kun saa jotain, vaikkapa armonvilauksia, niin ne on armoa armon päälle, ei tekojen päälle ei sen mukaan jotta on oikein uskova ja sitten palkkioksi. :102:
Tiiä nyt sitten, mut mun näkemykseni ja oon useasti väärässä, että sen mukaan tutkimaan asiaa.
-
paikka paikan päälle
Ei aukene minulle tuo uskonnollinen ilmaisu.
Siinä onkin miettimistä, en osaa muuta kirjoittaa, valitettavasti.
Jos ei aukee niin olkoot aukeamatta. Minä ymmärsin kyllä PekkaV:tä, mutta en jaksa muuta kirjoittaa, sillä kyllä joku säveltää jatkoa.
-
"Armoa armon päälle" on sitaatti Raamatusta, Johanneksen evankeliumin 1. luvun jakeesta 16.
Nykyinen kirkkoraamattu:
Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi.
1938:
Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
Biblia 1776:
Ja me olemme kaikki hänen täydellisyydestänsä saaneet ja armon armosta.
Selittämisessä voisi liikkeelle lähteä siitä, että katsoo, mitä jotkin selitysteokset tästä luvusta ja tästä nimenomaisesta kohdasta sanovat. Esim. Aimo Nikolaisen Uuden testamentin moniosainen selitysteos on varsin hyvin saatavana kirjastoista. Itselläni sitä ei ole nyt käsillä.
Mt
-
Minulle tuo Armoa armon päälle liitettiin syntisyyteemme kun kävin viidesläisissä opetuksissa. Se sanottiin: Vaikka synti on suureksi tullut, niin armo on tullut ylenpalttiseksi. Onko tämä Raamatusta ?
Se on kyllä hyvin lohduttava sanonta.
-
Minulle tuo Armoa armon päälle liitettiin syntisyyteemme kun kävin viidesläisissä opetuksissa. Se sanottiin: Vaikka synti on suureksi tullut, niin armo on tullut ylenpalttiseksi. Onko tämä Raamatusta ?
Se on kyllä hyvin lohduttava sanonta.
Room 5.20
-
Simola on nyt pyytänyt anteeksi Räsäs-lausuntoaan (Yle). Miehen työ. Mutta: anteeksipyyntökin oli aivan pakko vesittää kommentilla, että jutussa oli mukana huumoriakin, mutta ei näytä menevän perille; ja aika paljon median vika. Niin se on, tyhmä rahvas ei aina tajua korkeasti oppineiden puheita ja kirjoituksia eikä etenkään lauseiden ja rivien välejä.
(Mielestäni anteeksipyyntö ei ole vilpitön, jos siihen liittyy selittelyä ja kaiken huipuksi muiden syyttelyä. "En mä muuten olis mutku toi alotti." Miten olisi: "Anteeksi, tein väärin." ?)
Kiva taktiikka noilla: ensin sanotaan tai kirjoitetaan jotakin räväkkää, jotta päästään otsikoihin. Sitten kadutaan, jotta päästään otsikoihin. Pääasia on olla otsikoissa? Taidan olla kyyninen, mutta: ei mene läpi.
-
Kyllä on niin, että "anteeksi"-sanaa ei saa jatkaa sivulauseen mutta-sanalla. Sanoja ei ole tosissaan, veren maku puuttuu.
-
Kirkko ja Kaupunki kirjoittaa http://www.kirkkojakaupunki.fi/uutiset/taistelu-kristuksesta/
-
Tässä yksi tapa tukkia vuotoa.
http://www.kirkonkello.fi/?p=1208
-
Tässä yksi tapa tukkia vuotoa.
http://www.kirkonkello.fi/?p=1208
Kiitos!
Ihana: kirkonpenkkitehtävä. (Sen voi aloittaa vaikka takapenkillä ujona piipahtamis -tehtävästä :)) Monilla ihmisllä on tarve vaan ei taitoa tuntea olevansa osallinen.
1994: samaa mieltä. Anteeksi on anteeksi, ei "anteeksi mutta".
-
Sanoiko Simola edes sanaa anteeksi? Minä en huomannut.
Haapajärvellä on löydetty heille sopiva keino yhteisöllisyyden lisäämiseen. Loistavaa. Olen itse surrut sitä, ettei seurakunnassamme ole mitään keinoa tutustua muihin ihmisiin ja kokea kuuluvansa joukkoon. Onneksi aloitettiin kirkkokahvit. Pari kertaa on tullut tilaisuus jutella mukavien ihmisten kanssa.
-
Heh, eipä ole Räsänen anteeksi pyydellyt...
-
Heh, eipä ole Räsänen anteeksi pyydellyt...
Aivan samalla tavalla kuin Simolakin: "Oli vähän jyrkästi muotoiltu, mutta...."
-
Tuota Jeesuksen seuraamista kysytään silloin tällöin, ja itse kysyin sitä eräät vuosikymmenet. Kai siitä sitten tuli jokin: No, nyt ollaan taas umpikujassa. Tässä kai pitäisi pitää totuutta esillä, sillä en itse enää päästä ihmisiä esimerkiksi selittämään epileptistä kohtausta omaperäisesti, täytyy ainakin kertaalleen yrittää todeta, ettei tuo selitys ole tosi. Mutta silloin ihmiset ovat hyvin usein jo itse syyllistyneet, sillä totta se keljuttaa, että vetää päin näköä sairaskohtauksen saanutta.
Ne tuntuu itsestä karseilta - onko minun vielä kuuultava ne sättimisetkin? Onko minun ihan itse ruvettava rauhoittelemaan, ja annettava anteeksi niin että jokainen taatusti tajuaa: Eihän heille kukaan erehdyksestä vihoittele. Eli kyllä, minun tulee ottaa kantaakseni tässä toisten puolesta syyllisyyden taakka omani lisäksi, sille nyt vain ei mitään mahda, että aina sairas syyllisyyttä kokee. Ja se millä aloitan, jos seuraan Kristusta, olisi mahdollisimman selvä: Ei se mitään, kaikki on okei, en minä ainakaan ole vihoissani - asenne, eli minä aloitan anteeksiannolla, vaikka totuus pysyisi esillä - ja niille, joiden on mahdotonta antaa anteeksi vaan tahtovat vihata, ja joskus syyttävät että menen "sairauden taakse piiloon" tai muuta tosi kipeästi kalahtavaa annan anteeksi.
Lisäksi opin ettei anteeksianto ole tunne vaan teko. Kostamatta jättäminen. Auttaminen, vaikka kuinka tuntuu inhottavalta. Jeesus ei ollut mikään kynnysmatto, mutta antoi anteeksi. Seuraaja noudattaa mestarinsa opetuksia se on sitä kilvoittelua ,minä luulen, mutta myös lähemmäs pääsyä ja uskon lujittumista, mielenrauhaa ainakin joskus - tai niinpäin että toisin toimien menettää rauhansa. Kuka on sanonutkaan sitä helpoksi?
-
Toisin sanoen, kukin tuosta soveltakoon omaan elämäänsä, minäkin eri tilanteisiin, miten oppimestari tässä toimisi.
Niin kai minä toimin nuorena lääkärinäkin. Mites tää toimenpide näytettiin, nyt pitäis saada samaa aikaan? Ei suinkaan se mitään niin ihmeellistä voi olla. Toimii kuten opetettiin. Ja etsii Jeesuksen opetukset, ei sen "meidän liikkeen" vielä lisäksi. "Meidän liikkeeksi" taitaa etsiytyä itselle jokin joka näyttää tulevan lähelle Jeesuksen opettamaa, ja siihen luulen perustuvan, että niin moni varttuessaan körttiytyy.
-
Tuota Jeesuksen seuraamista kysytään silloin tällöin, ja itse kysyin sitä eräät vuosikymmenet. Kai siitä sitten tuli jokin: No, nyt ollaan taas umpikujassa. Tässä kai pitäisi pitää totuutta esillä, sillä en itse enää päästä ihmisiä esimerkiksi selittämään epileptistä kohtausta omaperäisesti, täytyy ainakin kertaalleen yrittää todeta, ettei tuo selitys ole tosi. Mutta silloin ihmiset ovat hyvin usein jo itse syyllistyneet, sillä totta se keljuttaa, että vetää päin näköä sairaskohtauksen saanutta.
Ne tuntuu itsestä karseilta - onko minun vielä kuuultava ne sättimisetkin? Onko minun ihan itse ruvettava rauhoittelemaan, ja annettava anteeksi niin että jokainen taatusti tajuaa: Eihän heille kukaan erehdyksestä vihoittele. Eli kyllä, minun tulee ottaa kantaakseni tässä toisten puolesta syyllisyyden taakka omani lisäksi, sille nyt vain ei mitään mahda, että aina sairas syyllisyyttä kokee. Ja se millä aloitan, jos seuraan Kristusta, olisi mahdollisimman selvä: Ei se mitään, kaikki on okei, en minä ainakaan ole vihoissani - asenne, eli minä aloitan anteeksiannolla, vaikka totuus pysyisi esillä - ja niille, joiden on mahdotonta antaa anteeksi vaan tahtovat vihata, ja joskus syyttävät että menen "sairauden taakse piiloon" tai muuta tosi kipeästi kalahtavaa annan anteeksi.
Lisäksi opin ettei anteeksianto ole tunne vaan teko. Kostamatta jättäminen. Auttaminen, vaikka kuinka tuntuu inhottavalta. Jeesus ei ollut mikään kynnysmatto, mutta antoi anteeksi. Seuraaja noudattaa mestarinsa opetuksia se on sitä kilvoittelua ,minä luulen, mutta myös lähemmäs pääsyä ja uskon lujittumista, mielenrauhaa ainakin joskus - tai niinpäin että toisin toimien menettää rauhansa. Kuka on sanonutkaan sitä helpoksi?
Taivas auta, miten tämä luettuna maistuu pöyhkeältä ja hurskastelevalta. Ja syvin totuus jäi kuitenkin kertomatta. Itse sain tällä tavoin aivan uutta levollisuutta ja pelottomuutta, ja aivan varmasti lahjana. Voi olla mahdoton kuvata jotakin, jossa vuosikymmenten kamppailu viimein paiskataan Kristuksen eteen, ja vain suostutaan. Enhän se minä olekaan. Hän kai olisi jo erinäiset vuodet halunnut auttaa, mutta mitäs, kun ihmisen pitää olla oikein itte-tahtoo.
Ja subjektiivisuuden huiuppua objektiivisessa ketjussa. Anteeksi, hyvänen aika! Alun perin kai mietin kirkkoa Kristuksen seuraajana - "se rakentaa, kun riita raunioittaa".- Räsäs-Simola-vääntö taisi edustaa muuta.
-
No miksi sjzyrkka vuotaa?
No Räsäsen takia tietenkin ja osin Karjalaisenkyöstin ja muiden hänen "Päevin"palvojien takia.
Oisko tää totta vai ei?
Sillon ku aletaan tuomitseen ihmisiä jonkun taipumuksen tai asian vuoksi jolle he eivät voi mitään ja joka ei ole edes monenkaan mielestä syntiä.
-Siis selkoks;, homous, juominen, tupakointi jne. ja jne.-
Niin silloin alkaa kirkot tyhjeneen.
Ei siksi että tuomittaisiin synniksi, vaan kun aletaan arvostelemaan sen mukaisia tekemisiä, vaikka toisella voi olla tukin kokoinen asia suurempi joka
on omassa elämisessä.
Kauankohan mulla kestää ristiretki tätä asiaa vastustamisen kanssa.
Ehkä joku lähimmäisen rakkaus ei niin täydellisiä jonkun normin mukaan kohtaan on olemassa olemisen tunteen kestämisen ajan? :-\
-
No miksi sjzyrkka vuotaa?
No Räsäsen takia tietenkin ja osin Karjalaisenkyöstin ja muiden hänen "Päevin"palvojien takia.
Voipi olla, mutta jos niin ajattelee, niin auttaako mitään osoitella heitä syyttävällä sormellaan? Kannattaisiko mieluummin miettiä, miten omaa toimintaansa muuttaisi? Kai siitä vuodosta on itse kukin yhtä lailla vastuussa.
-
No miksi sjzyrkka vuotaa?
No Räsäsen takia tietenkin ja osin Karjalaisenkyöstin ja muiden hänen "Päevin"palvojien takia. ...
Mitähän foorumin säännöt sanovat tuosta?
-
Mitähän foorumin säännöt sanovat tuosta?
Nimet pois ja maltillisemmat kommentit on mitä mieltä tahansa. Kyllä minullakin on mielipiteitä, mutta pyrin huonosti onnisten vaikenemaan niistä.
-
Nimet pois ja maltillisemmat kommentit on mitä mieltä tahansa. Kyllä minullakin on mielipiteitä, mutta pyrin huonosti onnisten vaikenemaan niistä.
Jos ihmiset kertovat julkisesti mielipiteitään, miksi nimet pitää jättää pois? Jos sisäministeri sanoo sanasen, auttaako yksityisyyden suojelussa, jos häntä tituleraa vain sisäministeriksi? Pitääkö seurakuntalehden päätoimittajaa kutsua vain päätoimittajaksi? Eiks tollanen oo vähän hassua?
-
Jos ihmiset kertovat julkisesti mielipiteitään, miksi nimet pitää jättää pois? Jos sisäministeri sanoo sanasen, auttaako yksityisyyden suojelussa, jos häntä tituleraa vain sisäministeriksi? Pitääkö seurakuntalehden päätoimittajaa kutsua vain päätoimittajaksi? Eiks tollanen oo vähän hassua?
Minulla särähti eniten tuo, että Karjalaisenkyöstiä nimitellään "Päevin" palvojaksi.
-
Miksi harmitella eroajia, jos he kuitenkin löytävät itselleen hengellisen kodin jostakin muualta? Ei kai yhden nimenomaisen kirkkokunnan olemassaolo itsetarkoitus ole?
Aivan.
No vaikka siksi, että monet kauniit kirkkorakennukset (jollekuille pyhät tai muuten tärkeät paikat) ovat kaupan. Toivottavasti ne päätyvät hyviin, helliin, arvostaviin käsiin. Talousongelmissa kamppaileva Museovirastokaan ei pysty pelastamaan kaikkia rakennuksia.
Ulkokultaisuutta, mammonaa kirkolla on kun vaan osaisivat käyttää, mutta eivät ole vuosiin osanneet hoitaa talousasioita ja ei paljon mitään muutakaan.
Tästä esimerkki tämän päivän Helsingin Sanomissa 28.7.2013 s.A 6 : Herätysliikkeet hämmentävät kirkkoa.
Minusta herätysliikkeet pitäisi olla kirkon ulkopuolella, niin eivät kirkko ja herätysliikkeet kosiskelisi toisia.
Tälläkin foorumilla ilmaistaan usein herännäisyydestä / körttiläisyydestä ”me”, joten minä käsitän silloin, että körtit ovat jotain erikoista kirkon sisällä.
Tällaista "me" ilmausta käytettäessä tässä asiassa, minä saan jostain syystä käsityksen lausujasta, että hän katsoo muita ihmisiä ylen.
:icon_cool:
-
Jos ihmiset kertovat julkisesti mielipiteitään, miksi nimet pitää jättää pois? Jos sisäministeri sanoo sanasen, auttaako yksityisyyden suojelussa, jos häntä tituleraa vain sisäministeriksi? Pitääkö seurakuntalehden päätoimittajaa kutsua vain päätoimittajaksi? Eiks tollanen oo vähän hassua?
Kirjoitin tuon väsyneenä ja sen huomaa. Nimien poistaminen tarkoittaa sitä, ettei kritisoitaisi henkilöitä nimeltä mainiten ja muutenkin maltti on siinä hommassa paikallaan. Voi muuten roiskua omille jaloille.
-
Kirjoitin tuon väsyneenä ja sen huomaa. Nimien poistaminen tarkoittaa sitä, ettei kritisoitaisi henkilöitä nimeltä mainiten ja muutenkin maltti on siinä hommassa paikallaan. Voi muuten roiskua omille jaloille.
En edelleenkään ymmärrä. Jos kirjoitan esimerkiksi nykyisestä pääministeristä, suurin osa lukutaitoisista Suomen kansalaisista tietää -- toivottavasti -- hänen nimensä. Koetan rajata kirjoituksen siihen, mitä hän on julkisuudessa esittänyt.
Sen sijaan en kirjoita naapurin Arskaelinan (nimi muutettu :)) yksityisistä mielipiteistä.
Omille jaloille roiskuu joka tapauksessa. Toivottavasti välillä myös vettä. :icon_biggrin:
-
En edelleenkään ymmärrä. Jos kirjoitan esimerkiksi nykyisestä pääministeristä, suurin osa lukutaitoisista Suomen kansalaisista tietää -- toivottavasti -- hänen nimensä. Koetan rajata kirjoituksen siihen, mitä hän on julkisuudessa esittänyt.
Sen sijaan en kirjoita naapurin Arskaelinan (nimi muutettu :)) yksityisistä mielipiteistä.
Omille jaloille roiskuu joka tapauksessa. Toivottavasti välillä myös vettä. :icon_biggrin:
Varsinkin jos kirjoittaa Arskaelinasta semmoista, mitä hän ei ole.
-
Varsinkin jos kirjoittaa Arskaelinasta semmoista, mitä hän ei ole.
Vaikka kirjoittaisi mitä, vaikkapa kudontapiiristä tai letunpaistosta. Arskaelinalla on oikeus yksityisyyteen, jollei hän itse halua siitä luopua. Väärät todistukset (kunnianloukkaus) ovat tietenkin poliisiasioita.
Sama oikeus on tietenkin ministerillä ja päätoimittajalla, mutta jos he omalla nimellään ja julkisesti lausuvat jotakin, niitä puheita voi mielestäni kommentoida nimet mainiten.
-
Omastatunnosta joitain ajatuksia.
Henkilö uskoo, että aidan seiväs pitäisi aina maalata punaiseksi ja että asiasta on kerrottava muillekin.
Toinen henkilö taasen uskoo, että se pitääkin olla sininen ja hänkin kokee, että asiasta on tiedotettava muillekin.
Henkilöillä on siis ristiriitaiset uskomukset asiasta.
Pitäisikö jomman kumman ryhtyä toimimaan vastoin omaatuntoaan?
Oikean uskon olemus on sellainen, että se näkyy.
Jos uskoo, että tupakka on hyväksi ja sen käyttöä ei pitäisi rajoittaa, kyllä tuo usko henkilön elämässä ja puheissa näkyy.
Mikä olisi mielestänne oikea "rikosnimike" väärälle uskolle,
esim. Päivi Räsäsen (tai kenen tahansa muun "väärin" uskovan) edustamalle maailmankuvalle?
Jos uskoo jotain, niin uskoo. Millaista parannusta mielestänne esim. minun pitäisi tehdä, kun uskon paljolti samoin, kuin Päivi Räsänen?
Olisiko sellainen parannus hyvä, että ryhtyisinkin uskomaan toisin? Kuinka tuollaisen tempun ylipäätään ihminen voisi tehdä?
-
Julkisesti julkisella paikalla kirjoittava tai esiintyvä on julkista riistaa tahtoipa sitä tai ei. Nimet voi vapaasti mainita. Tämä foorumi on myös julkinen paikka. Eri asia on, miten kirjoittaa...haluaako esim. käräjäoikeuteen.
-
Mikä olisi mielestänne oikea "rikosnimike" väärälle uskolle,
esim. Päivi Räsäsen (tai kenen tahansa muun "väärin" uskovan) edustamalle maailmankuvalle?
Ei mikään. Uskominen vaikkapa puutarhatonttujen taikavoimiin ei kai ole rikos.
Päivi Räsänen, puhui kuitenkin julkisesti, ei yksityisesti, ja mainitsi, että Raamatun laki ylittää joskus maallisen lain. Se olisi käynyt mielipiteestä, mutta kun lausuja on sekä kirkko- että poliisiasoista vastaava ministeri ja kokenut poliitikko, on selvää, että lausunnosta herää pienoinen kohu. Se oli varmasti selvää myös hänelle.
Yhtä lailla päätoimittaja Seppo Simolalle, viestinnän ammattilaiselle, oli selvää, että Päivi Räsäsen julkinen nuhteleminen herättää pienoisen kohun.
Jos kumpikin olisi ilmaissut mielipiteensä yksityisesti, pienoista kohua ei olisi syntynyt.
Kohun herättäminen voi olla yritys herättää keskustelua vaikkapa sanan- ja mielipiteenvapauden rajoista. Se voi olla jotakin muutakin: turhautumista, tuohtumusta, irtopisteiden keräämistä, vilpitöntä pyrkimystä yhteiskuntarauhaan, huolestumista... luettelo on loputon ja inhimillinen. En kuitenkaan usko hetkeäkään, että kumpikaan yllä mainituista teoista olisi spontaani ja harkitsematon.
-
Päivi Räsänen, puhui kuitenkin julkisesti, ei yksityisesti, ja mainitsi, että Raamatun laki ylittää joskus maallisen lain. Se olisi käynyt mielipiteestä, mutta kun lausuja on sekä kirkko- että poliisiasoista vastaava ministeri ja kokenut poliitikko, on selvää, että lausunnosta herää pienoinen kohu.
Mitä uskot luterilaisen kirkon ajattelevan siitä, että meneekö Raamatun laki ohi maallisen lain?
-
Mitä uskot luterilaisen kirkon ajattelevan siitä, että meneekö Raamatun laki ohi maallisen lain?
Eikö tähän sovi Mark 12.17 Silloin Jeesus sanoi heille: ’Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu. Maallinen valta kuuluu keisarille
-
Mark 12.17 Silloin Jeesus sanoi heille: ’Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu. Maallinen valta kuuluu keisarille
Tämä on totta, maallinen valta kuuluu "keisarille", mutta itseasiassa se ei vastannut juuri siihen kysymykseen, jonka esitin.
Eli, mitä arvelette luterilaisen kirkon opettavan siitä, että totellaanko keisaria silloin, jos keisari ja Raamattu ovat ristiriidassa.
-
Minun mielestä ensin on maallinen laki. Se koskee kaikkia, uskovaisia, ateisteja, agnostikkoja, körttejä yms. Luterilainen kirkko on alisteinen lain edessä, pl omat sisäiset asiat, opetus yms. Ei omalla uskomisella voi mennä lain edelle, se on selvä juttu. Jos tulee ristiriitaa omantuntonsa kanssa, silloin pitää väistyä. Lakia ei tule tietoisesti rikkoa.
-
Tämä on totta, maallinen valta kuuluu "keisarille", mutta itseasiassa se ei vastannut juuri siihen kysymykseen, jonka esitin.
Eli, mitä arvelette luterilaisen kirkon opettavan siitä, että totellaanko keisaria silloin, jos keisari ja Raamattu ovat ristiriidassa.
Ei keisari ja raamattu ole ristiriidassa.
-
Eli, mitä arvelette luterilaisen kirkon opettavan siitä, että totellaanko keisaria silloin, jos keisari ja Raamattu ovat ristiriidassa.
En tiedä. En todellakaan tiedä.
Minusta olisi suotavaa, että vapaaehtoisesti politiiikan toimijaksi pyrkinyt, päässyt ja ryhtynyt (ja jonkin ministerivalankin kai vannonut) koettaisi keskittää tarmonsa maallisten lakien muuttamiseen, ei kehottaa rikkomaan niitä.
Jos kaikki tulkitsevat lakeja erilaisten omientuntojensa mukaan, seurauksena on anarkia. Jonkun robinhoodin mielestä on jees varastaa kaupasta köyhille, toisen mielestä kaikki liikennesäännöt ovat /ceestä, kolmas ampuu pahantekijät (ja vahingossa ehkä muutaman sivullisen, se on niinku voi voi). Ja niin edelleen. Ei kiva. Oikein kurja.
-
ei kehottaa rikkomaan niitä.
Kiinnostaisi tietää, että luitko Päivi Räsäsen puheen?
-
Ymmärtämättä ja tietämättä missä tässä ketjussa mennään, niin täältä sivusta pieni kommentti.
Osui silmiin ja korviin arkkipiispan kannanotto siitä että Suomen Laki ja Raamattu ovat eri asioita.
Suomen Laissa sanotaan mitä pitää tehdä tai ei saa tehdä.
Raamattu on ohjekirja kristityn elämää varten.
-
Kiinnostaisi tietää, että luitko Päivi Räsäsen puheen?
Luin vain lehdissä olleen referaatin sekä hänen pahoittelunsa kärjekkäistä sanamuodoista. Seppo Simolan pääkirjoituksen luin kokonaan, koska minulle tulee toistaiseksi kyseinen aviisi. Minulle jäi vaikutelma, että kyse on "jäsentenvälisestä". Saatan olla tapani mukaan väärässä.
--
Huokaus. Ei päivää ilman kirkkoskandaalia. Tällä kertaa kunnostautuu on Kirkon Ulkomaanapu, joka on lähettänyt iäkkäille kirkon jäsenille opastuskirjelmiä, joissa kehotetaan testamenttaamaan rahat KU:lle. Kuulostaa lähinnä nykyaikaistetulta anekaupalta.
Nyt oikeesti, jättäkää edes papat ja mummot rauhaan! Kiitos. Jumala auta.
-
Minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen "Jumalan lain" asettamisesta maallisen lain yläpuolelle jotkut ääri-islamilaiset maat, joissa Koraani tosiaan on se ylin ohjenuora. Seurauksistahan voi kuulla joka päivä uutisista. Raamattu kaiken lisäksi on vielä niin tulkinnanvarainen teos, että jokainen löytää sieltä jotain "omaan korvasyyhyynsä" ja sitten jos kaikki alkaisivat vaatia näiden "syyhyjensä" toteuttamista yli maallisen lain, niin sekavaksi menisi homma.
-
Onko tulkintani oikein, että tähän asti kysymykseeni vastanneet henkilöt ovat sitä mieltä, että kristityn tulisi pitää Suomen lakia Raamatun yläpuolella (eli että Raamattu on Suomen lain alapuolella kristityllä) ja että ollaan sitä mieltä, että kirkkokin opettaa samoin tai että ei tiedetä, mitä kirkko opettaa asiasta?
Muuten, useat julkisuudessa olevat tahot ovatkin jo ottaneet kantaa siihen, että meneekö ihmisen omatunto lain edelle vaiko ei.
Paavo Arhinmäki, ja ketä niitä muita nyt onkaan. Irja Askola ainakin otti myös asiaan kantaa.
-
Muuten, useat julkisuudessa olevat tahot ovatkin jo ottaneet kantaa siihen, että meneekö ihmisen omatunto lain edelle vaiko ei.
Paavo Arhinmäki, ja ketä niitä muita nyt onkaan. Irja Askola ainakin otti myös asiaan kantaa.
Niin no, en kyllä usko, etä Arhinmäki on omatuntoon vedonnut kun ei kuulu kirkkoon (tai ainakin luulisin, ettei ole puhunut omastatunnosta). Jotenkin en lähtisi maallisen lain rikkomisessa vetoamaan yliluonnolliseen. Voi kai näissä tapauksissa vähän sukulaisuuttakin kyllä nähdä, en osaa oikein ratkaista yhtälöä ::)
Vanhat barrikadimiehet Tuomioja ja Arhinmäki (nuorempana iältään) saa kyllä minun sympatiat :109:
-
Osui silmiin ja korviin arkkipiispan kannanotto siitä että Suomen Laki ja Raamattu ovat eri asioita.
Suomen Laissa sanotaan mitä pitää tehdä tai ei saa tehdä.
Raamattu on ohjekirja kristityn elämää varten.
"Kipujen mies", vn, ottaa viisaasti kantaa arkkipiispan viisaalla suulla.
-
Onko tulkintani oikein, että tähän asti kysymykseeni vastanneet henkilöt ovat sitä mieltä, että kristityn tulisi pitää Suomen lakia Raamatun yläpuolella (eli että Raamattu on Suomen lain alapuolella kristityllä) ja että ollaan sitä mieltä, että kirkkokin opettaa samoin tai että ei tiedetä, mitä kirkko opettaa asiasta?
Voisitko kertoa muutaman konkreettisen esimerkin siitä, missä Suomen laki ja Raamattu ovat ristiriidassa niin, että ihminen ei voi omilla valinnoillaan -- vaikkapa ammatinvalinnalla -- vaikuttaa asiaan? (Laki on toki pyritty kirjoittamaan mahdollisimman yksiselitteisesti, mutta jopa sen tulkinnassa on suuria vaihteluja.)
Kirkko opettaa niin kuin sen edustajat opettavat. Erilaisia tulkintoja on paljon.
Omatunto ei ole kai kristityjen yksinokeus.
-
Voisitko kertoa muutaman konkreettisen esimerkin siitä, missä Suomen laki ja Raamattu ovat ristiriidassa niin, että ihminen ei voi omilla valinnoillaan -- vaikkapa ammatinvalinnalla -- vaikuttaa asiaan? (Laki on toki pyritty kirjoittamaan mahdollisimman yksiselitteisesti, mutta jopa sen tulkinnassa on suuria vaihteluja.)
Kirkko opettaa niin kuin sen edustajat opettavat. Erilaisia tulkintoja on paljon.
Omatunto ei ole kai kristityjen yksinokeus.
Jos luet Päivi Räsäsen kirjoituksen kokonaan, niin saat sieltä aika kattavan vastauksen ja huomaat samalla, että aivan turhaan siitä on hirveitä otsikoita revitelty.
http://kansanlahetyspaivat.fi/sites/default/files/klp2013_kanava_6_paivi_rasanen_060713.pdf (http://kansanlahetyspaivat.fi/sites/default/files/klp2013_kanava_6_paivi_rasanen_060713.pdf)
-
Jatkuu osassa 2