Kokemukseni on, että minun on kaikkein vaikeinta antaa anteeksi itselleni. En ole vielä edes keksinyt tapaa, jolla pyytäisin itseltäni anteeksi.
Totta puhut, kun jotenkin töpeksin jään pitkäksi aikaa siihen jumiin eikä unohdu helposti, vaikka kyseessä
olisi ihan pienikin asia mitä kukaan muu ei välttämättä edes huomannut.
Olisi hyvä ajoittain katsella tilannetta jotenkin "ulkopuolelta" ja kauempaa, nähdä oikeat mittasuhteet,
oppia nauramaan itselleen, tarpeellinen määrä flegmaattista luennetta.
Itse olen aika flegmaattinen, mutta myös pahemman kerran perfektionisti, ja sekös sitten "työllistää".