Tänään 59

[vn]

Tänään mustikanpoiminta jatkui.
Olipas siellä porukkaa, mutta kaikki mahtui, ja poimimattomiakin mättäitä löytyi
kun jaksoi etsiä.

[malla]

On ollut paljon mukavaa touhua tänään Puíkku Miehen kanssa. 

[1944]

Minäkin sain seurustella tulevan ekaluokkalaisen kanssa. Poikani tytär.

[seppos]

Esikoinen perheineen lähti tunti sitten. Saamme huokaista.

[Riitta-mummi]

Tiedän hyvin nuo ' huokaisutunteet'. Vaikka kuinka kivoja ovat, niin perävalojen näkeminen on mukavaa. Olemme seitsenkymppisiä, se on jo ' elämästä kyllänsä saaneisen ikä'.

Toisaalta seitsenkymppiset jaksavat vielä esim. marjastaa, tai ostomarjoja laittaa pakastimeen. Näin meillä tänäaamuna. Matti haki 5 kg laatikon Polkaa, ja se on selvitetty vain puolessa tunnissa rasioihin.

Jauhelihakeitto on myös valmis.
Iltapäivällä menen ystävää katsomaan keskussairaalaan.

[myyrä]

Ehdin käymään kaupungilla asioilla ennen mahdollista sadetta ja kyllähän se näyttää lounaasta tulevankin. Ei raski olla satamatta edes yhtä kokonaista päivää?

[myyrä]

Olemme seitsenkymppisiä, se on jo ' elämästä kyllänsä saaneisen ikä'.

Onko todella? Mitähän ikää esim. tätivainaan mies elää kun on jo yli 90 ja on niin pirteä että jotta.

[Riitta-mummi]

Otin ajatuksen Raamatusta , psalmi 90;10

" Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois."

 Tätä vaivaa itselleni on kertynyt koko elämäni matkan, mutta etenkin täytettyäni 60 vuotta. Jotkut harvat ihmiset, tervaskannot, ovat kestävämpää lajia.

Toisaalta ihminen on juuri sen ikäinen kun sielu on. Se minulla on n. 10 vuotta. 
102-vuotiaana kuollut ystäväni,  Liisa-neiti oli henkisesti pirteä loppuun asti, mutta ruumis hänelläkin haurastui ja sairauksia kertyi .

[1944]

Puuhata sitä pitää kerta täällä suht terveenä saamme olla. Vietiin kaikkea jätettä Vaalaan, on polttamista vähemmän eikä tarvitse odottaa lumikelejä.
Kaariina pomi kypsät mansikat ja itse otin yhden koivukannon maasta haittaamasta päältäajettavan reitillä. Toista olen yritellyt polttaa: se on ihan märkä maan alla, että ensimmäinen nuotiollinen menee tavaran kuivaamiseen ja vasta sen jälkeen se alkaa tulessa madaltua. Toista on polttaa kelokantoa, sillä se on itsestään kuolleena kuiva ja pihkainen. Tuli saattaa mennä palavaa juurta myöten onkaloksi asti.
Poltossa on erityisen tärkeätä pitää tulen päällä isoja peltejä, ettei lämmitys menisi harakoille.
Ai niin, kehuminen jatkuu  sain tehtäväkseni jalostaa poimitut mansikat.

[vn]

Kaikenlainen puuhastelu, työnteko, liikkuminen on päiväni täyttänyt vuosikymmenet.
Nyt sitten kun oma tai läheisten vointi, tai olosuhteet menee sellaiseksi ettei jaksa...
se onkin sitten kova paikka, opetella "vain" olemaan, tyytymään ja tyyntymään.
Ja jos ja kun olemisen taidon oppii, siitä voi aueta jotain uutta, luovaa, ihmeellistä,
syvällistä.

[malla]

Päivä on ollut taas vaiherikas. monine muotoineen.
Kiitos Taivaan Isä jälleen tästä poäivästä ja päivän kohtaamisista.
Siunaa heistä jokaista.
Ja minuakin.

-Hyvää yötä.-

[malla]

Taas on päivä kulunut iltaan ja joutuin vieläpä.
Huomenna liikenteeseen.

[vn]

Vaikea päivä on ollut, kulunut iltaan, ja nyt tulee pintaan kuitenkin kiitollisuus!
Siunausta ja hyvää yötä!   

[1944]

Kurki taas huutaa ja minulle tulee ikävä Peipporämeelle. Kyllä minä sinne pääsen. Tänään laitan kolme moottorisahaani hyvään kuntoon. Jonsereds ruåtsalainen tuli jo teroitetuksi. Terä oli tylsä, koska olen pihakantoja sahalla vainonnut ja terä on mennyt maahan, jopa kiveen. Teroituksessa käytän sellaista laitetta, että kulmat tulisivat oikein. Nyt aloittaessani huomasin, että viilani oli erityisen liukas. Siis se ei työstä metallia, vaan luistaa . Sitten muistin, että minulla on uusia viiloja pikkupuolen tuulikaapin hyllyllä. Homma alkoi luistaa oikealla tavalla. Madalsin puruhampaita rohkeasti. Päätin raahata paksun kuivumassa olevan honkapöllin ulos, johon sahan kunnon testaisin. Niin en löytänyt pokaraani mistään. Olenhan pokarasta jotakin kirjoittanut aiemmin. Sitten koukkupääni löytyi lyötynä sen paksun honkapöllin päähän, minkä minun piti uloskin viedä. Purulastu jäi vähän pieneksi, mutta jospa tuoreessa koivussa lastu tulisi isompana. Työ pitää osata lopettaa. Isäni yksi opettama asia, kyllä sen ymmärsin jo poikosena. Käsipuoli ei voi alkaa hiplata, tulos ei juuri muutu.

[vn]

     Kiva lukea touhuistasi, tunnoistasi!

Kurjen huudon ja Peipporämeen sisäistän, tunnen, mielessäni koen...sellaista kaipaan myös.

Mutta tuo kaikki muu...kokonaisuuden ymmärrän...mutta yksityiskohdat ja tekniikka
ja työn tulos...jää kyllä numeroiden pyörittäjä / kirjanpitäjältä...vähän katveeseen.